Eikä sitä pääse haneen , Helvettiin kun kerran joutuu niin siellä pysyy ikuisesti.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4ea159d6-2114-44bd-ad58-9b294a6bb233
Antakaa almuja Ukrainaan, siellä ihmisillä ainoana keinona selviytymiseen on avustukset.
Lihaan syntyneenä,
Selef Urge
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4ea159d6-2114-44bd-ad58-9b294a6bb233
Antakaa almuja Ukrainaan, siellä ihmisillä ainoana keinona selviytymiseen on avustukset.
Lihaan syntyneenä,
Selef Urge
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun Jeesus puhui ruumiin ja sielun hukuttamisesta "helvettiin", alkutekstissä käytetään kreikan kielen apollymi-verbiä. Sana vastaa heprean kielen teonsanaa, joka käännetään kreikankielisessä Vanhan testamentin muinaisessa Septuaginta-käännöksessä apollymi-sanalla. Molemmat sanat tarkoittavat täydellistä tuhoamista, peruuttamatonta hävittämistä, jonka kohteesta ei jää mitään jäljelle. Vanhan testamentin käsite sammumattomasta tulesta ei tarkoita tulta, joka ei koskaan sammu, vaan tulta, jota ei kyetä sammuttamaan. Se polttaa tulen kohteen poroksi ja sammuu sitten itsestään.
Jerusalemin portit ja palatsit tuhoutuivat sammumattomassa tulessa. Nämä Jeremian sanat toteutuivat juutalaisten joutuessa Babylonin pakkosiirtoon 587/586 eaa. Tuli ei pala enää, vaan se sammui, kun portit ja palatsit olivat palaneet. Sitä vain ei voitu sammuttaa. (Jer. 17:27). Samoin ikuinen tuli ei tarkoita tulta, joka palaa ikuisesti, vaan tulta, joka tuhoaa kohteensa ikuisiksi ajoiksi. Hes. 26:15-21 -- Jumala ennustaa Tyyron kaupungin tuhoutuvan, ja olevan ikuisesti raunioitettu. Tyyro on kuitenkin olemassa ja asuttuna, vielä tänäkin päivänä. Tämä siksi, että ikuinen ei tarkoita päättymätöntä aikaa Raamatussa. Raamattu onkin itse itsensä paras selittäjä.
Valitusvirret 4:6 "Minun kansani syntivelka on kasvanut suuremmaksi kuin Sodoman synti. Sodoma tuhoutui HETKESSÄ, ihmiskäden koskematta."
Juudaksen kirje 7: "Niin myös Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavoin kuin nekin harjoittivat haureutta ja antautuivat luonnonvastaisiin lihan himoihin, ovat varoittavana esimerkkinä kärsiessään IKUISEN TULEN RANGAISTUSTA."
He saivat tekojensa mukaan mutta palaako siellä vielä tuo ikuinen tuli? Ei pala ja Raamattu sanookin, että tuo ikuinen tuli paloi hetkessä.
Raamatussa sana ikuinen ei siis tarkoita päättymätöntä ajanjaksoa. Joonan ainias kalan vatsassa kesti vain kolme päivää:
Joona 2:7 "Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat ylitseni ainiaaksi. Mutta sinä nostit minut elävänä haudasta, Herra, minun Jumalani."
Niin, Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran ikuisella tulella. Se ei pala enää, vaan palamisen lopputulos on ikuinen. Näitä kaupunkeja ei enää ole, vaan ne kärsivät ikuisen tulen rangaistusta, olemattomuutta. Tästä syystä Jeesuksen sanat ikuisesta rangaistuksesta eivät tarkoita ikuista piinaa, vaan tuhoutumista ikuisiksi ajoiksi. (1. Moos.19:24-28 2. Piet. 2:6; Juud. 7 RK 2012). Jumalattomat tosiaan tuhoutuvat hetkessä, Psalmi 68:3: "niin kuin savu hajoaa; niin kuin vaha sulaa tulen hohteessa, niin jumalattomat häviävät Jumalan kasvojen edessä."
Ilmestyskirja piirtää eteemme kuvan jumalattomien hävittämisestä tulella ja tulikivellä. Sitä kutsutaan toiseksi kuolemaksi, ja kuvaus muistuttaa juuri Jeremian ja Jesajan kuvauksia jumalattomien tuhoamisesta. (Ilm. 20:9-15; 21:8).
Näiden tosiasioiden valossa ajatus ikuisesta piinasta on väärä. Jumala hävittää kadotustuomion alaiset ihmiset kokonaan, eikä heistä jää mitään jäljelle. Malakian mukaan jumalattomat ovat kuin oljenkorsia, jotka poltetaan tulessa, eikä heistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Obadja taas näki oman aikansa kansakuntien hävittämisessä esimaun lopullisesta jumalattomia kohtaavasta tuomiosta. Obadjan mukaan jumalattomat tulevat olemaan kuin heitä ei olisi koskaan ollut olemassa. (Mal. 3:19; Ob. 16). Kyseessä on iankaikkinen kuolema, josta ei ole paluuta.
Iankaikkinen ero Jumalasta onkin melkoinen rangaistus:
2. Tessalonikalaiskirje 1:9-10 "9. He tulevat kärsimään rangaistuksena iankaikkisen kadotuksen erossa Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, 10. kun hän tulee, että hän sinä päivänä kirkastuisi pyhissää ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa. Olettehan te uskoneet meidän todistuksemme."
Ihan kristinuskoa inhoavana on minun kerrankin nostettava sinulle hattua, hienosti uskollasi ja sen teksteillä perustelit kantasi edellä.
(mutta tuo toiselle vastaamisesi olettaen että sinä olet myös kyseessä alla olevaan vastaukseen helvetistä tai sen olemassaolosta, oli liian hurskasta jopa uskovaiselta toiselle, annettuihin kysymyksiin nuo uskonviittaukset ja -sitaatit eivät oikeasti vastaa).
Mihin ihmeen todelliseen? Mitään helvettiä ei ole olemassa...Vielä.
Toisaalta Jumala on kaikkialla:
“7. Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä? 8. Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.” (Psalmit 139:7-8, FinRK)
Kuolemassa olijat on kuitenkin unohdettu ainaisiksi ajoiksi. He eivät tiedä mitään mistään kitumisista helvetin liekeissä. He eivät tiedä mitään tuomiosta, palkkiosta eivätkä rangaistuksesta. Sheolissa Jobkin saisi levätä koettelemuksistaan. Siellä juuri ja juuri oltaisiin olemassa olemattomuudessa, ikään kuin vain varjona itsestä. Edes Jumalaakaan siellä ei pystytä palvelemaan:
“16. Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisille. 17. Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen laskeutuneista. 18. Mutta me, me siunaamme Herraa, nyt ja ikuisesti. Halleluja!” (Psalmit 115:16-18, FinRK)
Joistakin psalmeista voi saada sellaisen kuvan, että Sheolissa olisi jonkinlaista elämää. Psalmeja ennen kirjoitetut raamatunkirjat eivät kerro tällaisesta. Uskontoon on siis tulossa muutosta.
...jatkuu...
...jatkuu...
Tässä seuraavassa psalmissa mainitaan Jumala, joka lunastaa sielun tuonelasta. Tämä maailmankuva ei ole lähelläkään nykykristinuskon traditiota. Eivätkä psalmitkaan koskaan puhu tuomiosta, rangaistuksesta, palkkiosta, eivätkä ylösnousemuksesta
“15. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee. Aamun koittaessa oikeamieliset hallitsevat heitä. Heidän hahmonsa katoaa, tuonela on heidän asuntonsa. 16. Mutta Jumala lunastaa minun sieluni tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.” (Psalmit 49:15-16, FinRK)
Kun päästään profeettojen aikaan, heprealaisten maailmankuva rupeaa pikkuhiljaa muuttumaan. Sitä ennen, Israelin kansan vaellus oli jatkuvaa syntiin lankeamista ja katumista, vaellusta Jumalan silmien alla vailla parempaa toivoa tulevaisuudesta. Mutta Jesajasta Malakiaan aikavälillä tapahtuu muutos. Israelin kansalle annetaan toivoa paremmasta. Toivoa siitä, että vielä joskus Israelin heimot kootaan uudelle omalle maalleen ja kansasta tulee jälkeen hyvin voiva yhteisö. Daavidin kuninkuus palautetaan ja kansa on jälkeen uskollinen Jumalalle. Kaikkien kansojen välillä vallitsee rauha. Tämä maailmankuva rupeaa myöhemmin heijastumaan heidän kuvaansa maailmanlopusta.
Jesajan 11:6-9 kertoo hienolla tavalla tuosta uudesta maallisesta valtakunnasta.
Sitten ruvetaan puhumaan jo tuomiosta. Mutta vieläkään ei puhuta ylösnousemuksesta eikä taivaaseen tai helvetin menemisistä:
“21. Sinä päivänä Herra vaatii tilille korkeuden sotajoukon korkeudessa ja maan kuninkaat maan päällä. 22. Heidät kootaan yhteen, vangeiksi vankikuoppaan. Heidät pannaan telkien taakse, mutta pitkän ajan kuluttua heidät asetetaan tutkittavaksi. 23. Kuu punastuu, ja aurinko häpeää, sillä Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalemissa, ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus.” (Jesaja 24:21-23, FinRK)
Ollaan tulossa uudenlaiseen eskatologiaan mutta ei kuitenkaan vielä Uuden testamentin maailmankuvan mukaiseen. Apokalyptiikka rupeaa astumaan kuvioihin mukaan pikkuhiljaa. Mutta Sheol on edelleenkin kuoppa, hauta, jonne ihmiset joutuvat kuoltuaan, eikä sieltä nousta kuolleista.
Kun lähestytään uusimpia Vanhan testamentin kirjoituksia, maailmanlopun teemat rupeavat nostamaan päätään. Erityisesti niitä löytyy Hesekielin kirjassa ja varsinkin VT nuorimmassa kirjassa, Danielin kirjassa (kirjoitettu 160-200-luvulla eKr). Ruvetaan puhumaan valituista, jotka vain voivat ymmärtää lopun aikoja ja niiden aikojen merkkejä, ja jotka johdattavat kansat kohti Jumalallista väliintuloa.
Aikansa muustakin kirjallisuudesta löytyy samoja elementtejä. Ja aina kun varteenotettava uusi hallitsija tai tapahtuma nousi esiin, yritettiin sitä sovittaa lopun ajan tapahtumiin. Esimerkkeinä vaikkapa Antiokhos Epifanes (Syyrian hallitsijana 175-164eKr.), Rooman kenraali Pompey (63eKr.), Keisari Kaligula, joka pystytti patsaansa temppeliin (41jKr.) ja temppelin tuho 70jKr. Kun Rooman kenraali Tiitus joukkoineen tuhosi temppelin. Mikään ei siis ole muuttunut.
...jatkuu...
...jatkuu...
Raamatun ulkopuolelta 2.Esran kirja jatkaa Danielin kirjan tapahtumia. Danielin 12:2-3 on Vanhan testamentin ensimmäinen kohta, jossa selkeästi ja absoluuttisesti mainitaan niin hyvien kuin pahojen ylösnousemus mutta tämäkin raamatunkohta antaa selkeästi ymmärtää, että kuolleet nukkuvat untaan, eivätkä mistään mitään tiedä. He ovat edelleen vain pelkkää tomua vailla kuolemattomia sielujaan:
“Monet MAAN TOMUSSA nukkuvista heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhuun.” (Daniel 12:2, FinRK)
2. Makkabilaiskirjassa (kirj. n.100eKr-100jKr välillä) kirjoitetaan vanhurskaiden marttyyrien ylösnousemuksesta ja rukoillaan ja uhrataan kuolleitten puolesta. Siinä kerrotaan myöskin, että kuolleet voivat olla yhteydessä eläviin.
2. Esran kirjassa kuolleet ovat täysin tietoisia olentoja, jotka kärsivät taivaallisen ulottuvuuden eri tasoilla, tai osastoissa odottaessaan lopullista tuomionpäivää. Tässä kirjassa näkemys kuolemattomasta sielusta, joka irtaantuu ruumiista ihmisen kuollessa, kytketään tulevaan lopulliseen kuolleitten ylösnousemukseen.
Nämä pakanalliset kirjat rupeavat jo muistuttamaan Uuden testamentin kristinuskon vastaavia opetuksia. Muutkin aikansa Raamatun ulkopuoliset kirjoitukset rupeavat puhumaan samanlaisesta kuolleiden tilasta ja maailmanlopusta. Esim. Etiopialainen Eenokin kirja (kirj. 200-luvulla eKr.-100jKr) kertoo näistä samanlaisista näkökannoista useiden sen ajan juutalaisten ja kristittyjen ryhmien mielikuvissa. Salomon kirja eli Viisauden kirja (kirj. välillä 30eKr-50eKr) kertoo luvussa 2, mitä antiikin heprealainen uskoi kuolemasta.
"Lyhyt ja surullinen on meidän elämämme. Ihminen lähestyy loppuaan eikä sitä asiaa voi muuttaa miksikään, eikä kenenkään tiedetä palanneen Hadeksesta (Hades on kreikkaa ja merkitsee samaa kuin hepreankielen Sheol). Koska synnyimme puhtaasti sattumalta ja sen jälkeen kuolemme ja olemme niin kuin emme olisi koskaan olleetkaan; sillä sieraintemme hengitys on kuin savua ja syntymisemme syy on kuin kipinä, jonka sydämemme lyönnit sai aikaan. Kun häviämme, ruumiimme muuttuu tuhkaksi ja henkemme haihtuu kuin tyhjänä ilmaan. Aika unohtaa nimemme, eikä kukaan muista tekojamme."
Tähän asti kuva on tarkalleen sama, kuin minkä Saarnaajan kirja antaa. Mutta luvun 2 jakeet 21-24 antaa päinvastaisen kuvan kuolleiden tilasta ja ylösnousemuksesta, kun kirjoittaja sanoo, että vanhurskaiden sielut ovat Jumalan käsissä, jossa he saavat rauhan ja ovat turvassa kärsimyksiltä. He "loistavat esiin" ja päätyvät hallitsemaan Jumalan valtakunnan kansoja.
Uuden testamentin maailmankuva rakentuu tämän kaltaisille uudemmille näkemyksille, jolloin vanha heprealainen maailmankuva joko sivuutetaan taikka tulkitaan uudella tavalla. Kuva Sheolista muuttui siis vasta melko myöhään, vain noin 600-200 vuotta ennen Jeesuksen syntymää mutta se muuttui myöskin Uuden testamentin tapahtumien ja ylöskirjoittamisen välisenä aikana, toisin vain sävyiltään, kirjoittajasta riippuen. Vanhat testamentin muinaiset heprealaiset eivät tienneet yhtään mitään mistään ylösnousemuksesta eivätkä taivaaseen pääsemisestä tai helvettiin joutumisesta. Nämä teemat keksittiin vasta lähempänä Jeesuksen syntymää.
Miksi Jumala ei kertonut valitulle kansalleen ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä? Miksi uskonto muuttui? Osaatko sinä vastata näihin kysymyksiin?
Ei kukaan jaksa lukea tällaisia hurmossitaatteja. Perustele vastauksia mieluummin yksittäisin lyhyemmin siteerauksin, joihin jokaiseen tällaista pidempää siteerausta liität, mutta liika on aina liikaa etenkin enemmän yleismaalliseen keskusteluun uskonnon merkeissä mentäessä.
"Ei kukaan jaksa lukea tällaisia hurmossitaatteja. "
Kovin on yleistä hellarien keskuudessa. Mieluummin luotetaan kaverin keksimiin opetuksiin kuin tutustutaan siihen, mitä Raamattu todellisuudessa sanoo.
Jos jätän uskonnon tästä pois, kyllä se helvetti on maan päällä, mutta valitettavasti vain tänä itsekkäänä aikakautena (ja ehkä myös taloudellisesta pakostakin) on sympaattisten ja myötätuntoisten ihmisten vaikeaa kohdentaa sitä apua muihin maihin tai huomata sitä helvettiä, koska omassakin elämässä on valittamista. Tai se helvetti paloineen on vielä liian kaukana, ettei siitä tarvitse ensisijaisesti välittää.
Mutta jos se kristinusko tuodaan tähän mukaan, miksi ortodoksinen haara siunaa sodan Putinin mukana? Onko sen kristinuskon Jumalan mukaan oikeutettua ortodoksista uskonnonhaaraa suosivan maan ajaa poliittisia etujaan näin sodan merkeissä? Helvetti on nyt Ukrainassa, ehkä joku päivä täällä Pohjolassa. Siihen pitää valmistautua, valtion myös varustautua, mutta mikään uskonto ei sodan alkua ainakaan tule estämään. Päinvastoin, ortodoksipiispat oikein helvettiä ja sotaa tuntuvat siunaavan.
1Kor.15:45 Biblia (1776) Niinkuin myös on kirjoitettu: ensimäinen ihminen Adam on tehty eläväksi sieluksi, ja viimeinen Adam eläväksi tekeväiseksi hengeksi.
Joh.5:21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
Joh.5:24-29 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänessä on elämä itsessänsä. Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.