Jeesuksen verelihalle ruoskittua selkää, raskasta matkaa risteineen Golgatalle ja orjantappuran vuodattamaa verta pidetään jonkinlaisena kärsimyksen vertauskuvana, kärsimyksen high-end.
Mutta kumpi kärsii enemmän, minä Helvettiin joutuva ikuisesti piinattava sielu vai Jeesus, jonka kärsimys oli ajallisesti varsin lyhyt ja kuoleman jälkeen kärsimys loppui.
Onko mitään suhteellisuuden tajua tässäkään asiassa?
-a-teisti-
Mutta kumpi kärsii enemmän, minä Helvettiin joutuva ikuisesti piinattava sielu vai Jeesus, jonka kärsimys oli ajallisesti varsin lyhyt ja kuoleman jälkeen kärsimys loppui.
Onko mitään suhteellisuuden tajua tässäkään asiassa?
-a-teisti-
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei. Mutta kristitty nauttii jo pelkästä ajatuksesta toisten loputtomasta kiduttamisesta.
Aloitukseni ei nyt ole mikään varsinainen oivallus, kuten ei aloitukseni "Pelastuksessa paljon sattumanvaraisuutta", mutta jos näin helppoja ei kyetä pohtimaan, niin kuinka sitten vaikeampia?
Vaikka tämä oli nyt sellainen oikein helppo, niin siltikään tämä ei saa ketään aitouskovaa pohtimaan edes omien uskomustensa epäloogisuuksia.
-a-teisti-
No ei todellakaan 'ollut oikein helppo', kun et itsekään ymmärrä tarinaa, etkä ilmeisesti edelleenkään ole ymmärtänyt, että mikä tässä on pelastus.
Etkä sitä, että synti ei liity Jumalaan, vaan Saatanaan, vaikka siitä käytettäisiin Jumalan nimeä.
Ekä sitä, että Jumala EI omista helvettiä, vaan Saatana - Jumalalla on paratiisi.
Toinen on ylhäällä ja toinen alhaalla, ja me elämme tässä välissä.
Ei Jumalaa ja Saatanaa voi sekoittaa samaan palettiin, ei myöskään taivasta (paratiisi) ja helvettiä keskenään. Ne ovat universumin mitan päästä toisistaan.
Niin Athanasioksen tunnustus kuin Augsburgin tunnustus ovat tehdyt aivan oikein tähän ideaan.
Athanasioksen tunnustuksen lopussa on pieni jekku, että kuka sieltä helvetistä ylös nousee, mutta Jeesuksen nimeen kirottu tosi Jumala se ei voi olla, kuten tarkkana lukijana voit huomata.
Jeesus meni helvettiin kärsimään jatkoa uskovaisten pahoja tekoja lunnaiksi.
Siitähän se uskovaisten pelastus tulee Roomalaiskirjeen 7:n luvun mukaan, ei se mikään kärsimyksen loppu ollut.
Mikä ihme teidän päidenne logiikassa on vialla, kun ette tajua tätä selvää ja yksinkertaista tarinaa ja sen ideaa ollenkaan?!
Jeesus pääsee kirottuna lunnasosastaan vasta pois, kun uskovaiset itse menevät kuoltuaan helvettiin.
Löytyy Gal.3:13 ja 1.Kor.3:13
Tarina liittyy luomiskertomuksen hyvään ja pahaan tietoon, joilla ihminen tuli jumalien kaltaseksi, luomaan sanan voimalla.
Löytyy 1.Moos3:22
Tarina kertoo ihmisen ahneudesta, kun tämä on valmis jopa moraalia ja etiikka opettavan hyvän ihmisen kidutuskuoleman ja kiroamisen ristille näkemään hyvänä tietona, jos voi kuvitella itse siitä hyötyvänsä - ja on valmis uhraamaan jopa itse tosi Jumalan omien pahojen tekojen puolesta.
Tämä todistaa, että miksi 1.Moos.3:22 Luojajumalan sanojen mulaan oli ikuinen elämä (ihmeiden tekokyky) suojattava ihmiseltä, joka ei erota hyvää ja pahaa tietoa, eikä näiden perusteella Jumalaa ja Saatanaa, jos molemmista käytetään Jumalan nimeä.
Tämä suojaus tapahtui tarinan mukaan sitomalla ihminen materian kautta aikaan.
Yllättävää tarinassa on de, että tämä on myös tieteellisesyi selitettävissä, nyt kun tiede on edennyt niin pitkälle, että tiedetään mistä itse materia koostuu.
Jos et palvo Jeesusta itsesi puolesta Jumalana teurastettuna uhrilampaana Saatanalle, niin ethän sinä mene helvettiin.
Ei Jeesus ole helvetissä sinun lunnainasi, vaan uskovaisten, että he pelastuvat tekemään vaikka sitä pahaa mitä vihaavat - tämähän lukee Paavalin tärkeimmässä opetuskirjeessä, Room.7.
Paavalin sanat Jeesuksesta lunnaina löytyy Tim.2:6 ja vastaavasti Jeesuksen sanat liittyen sieluun ja lunnaisiin Matt. 16:26.
Ja uskovaisillahan ei ole sielua ollenkaan - näkyy ennen kaikkea hautajaissiunaamisessa, jossa siunataan maatumaan maaksi pelkkä ruumis. Ja täällä käväissyt pastori ei myöskään osannut kertoa, että mistä uskonnosta löytyisi uskovaisten sielu.
Tuohon liittyen Matteuksen evankeliumin kohta on mielenkiintoinen, kun Jeesus sanoo, että mitä kuvittelet voivasi antaa sielusi lunnaiksi? Vain hyvät ja pahat teot ratkaisevat.
Ja uskovaiset antavat pahoista teoistaan itse Jeesuksen.
ei tänne oo kuule tultu nauttimaan , sano entinenki kirkkoherra
Jeesuksen kärsimyksen määrä, ei ollut oleellinen asia Jeesuksen sovitustyöstä. Teollaan Jeesus mahdollisti pelastumisen, Jumalan ikuiseen valtakuntaan niille, jotka hyväksyvät Hänen rakkaudentyönsä ja ottavat Jeesuksen Herrakseen. Jeesuksen valtavan rakkauden osoituksen hylkääjät, pääsevät kokemaansa mieluisaan paikkaan, ikuiseen eroon Jumalasta, joka on heidän vapaa valinta. Tosin se on Raamatun mukaan saatanalle ja hänen kapinallisille enkeleilleen varattu tulinen järvi. Paha erotetaan kerta kaikkiaan hyvästä. Muutenhan tuleva paratiisimainen valtakunta olisi täsmälleen nykyisen maailman kaltainen.