Jeesuksella on evankeliuminsa, ja mikä ihana evankeliumi tuo onkaan. Hyvillä teoilla, lain noudattamisella, ja sillä, että on uskollinen Jumalalle, pääsee maalliseen Jeesuksen valtakuntaan. Jeesuksen mielestä pelastus tulee kun hän on kuollut. Hän ei edellytä edes kuolemaansa uskomista. Hänelle riittää, että hän kuoli. Vanhurskaus tulee Jumalan armosta ja siitä, että noudattaa Jumalan tahtoa, johon kuuluu myös rakkauden lain noudattaminen.
Paavalilla on oma evankeliuminsa. Hänestä uskovien on uskottava ylösnousemuksen ja Jeesuksen uhrikuolemaan pelastukseen. Hyviä tekoja ei isosti mainosteta mutta laki ei tuo enää vanhurskautta. Kirkkokunnan tulkinnasta riippuen on joko noudatettava koko lakia, vain kymmenen käskyn lakia taikka ei mitään Mooseksen lakeja vaan vain Rakkauden lakia. Harva laitankin tietää, että Rakkauden laki on ollut voimassa alusta saakka, eikä se laki ollut dekalogi.
Myöhemmät Raamatun kirjoittajat korostavat lisää hyvien tekojen ja uskon välistä yhteyttä, josta Jeesu ei puhu yhtään mitään. Jeesus ei tunne sanaa armo. Toisaalta Paavali saarnaa jatkuvasti armosta. Ja silti, Vanhan testamentin Jumalan armo oli selkeästi osoitettu Vanhassa testamentissa. Vanhassa testamentissa sai synnit anteeksi helposti vain pyytämällä niitä Jumalalta anteeksi ja yrittämällä elää hänen tahtonsa mukaisesti. Jeesushan luki Vanhaa testamenttia ainoana Raamattunaan.
Mutta sitten tulee joku Johannes Patmossaarelta. Kyseessä ei ole opetuslapsi-Johannes vaan joku muu Johannes. Hän väittää, että hänen kirjoituksensa ovat Jeesuksen evankeliumi mutta onko todellisuudessa niin, että kyse on samasta evankeliumista kuin mistä Jeesus saarnasi?
Puhuuko Ilmestyskirja samaa sanomaa kuin saman Raamatun Jeesus? Kyllä ja ei. Varsinkin EI! Ilmestyskirja puhuu monilla tavoin Jeesuksen hyvää sanoma vastaan. Se on oikeastaan täysin Jeesuksen sanoman vastainen. Se ei voi olla Jeesuksen ilmestys ihmiskunnalle.
Jeesus vastusti väkivaltaa ja puhui rakkauden puolesta. Ilmestyskirja puhuu väkivallan tekojen tekemisestä ja tuhoamisesta. Tässä seuraavassa Jumalan pyhiä käsketään kostamaan kaksinkertaisesti Babylonin pahat teot. Uskovia käsketään järjestämään heille vaivaa ja surua.
“4. Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, 5. sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. 6. Maksakaa hänelle sen mukaan kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen tekojensa mukaan. Siihen maljaan, johon hän kaatoi, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. 7. Niin paljon kuin hän on korottanut itseään ja elänyt ylellisyydessä, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. ...” (Johanneksen ilmestys 18:4-7, FinRK)
Jeesus puhui omaisuuden keräämistä vastaan. Hän kehotti tavoittelemaan mieluummin Jumalan valtakuntaa ja lahjoittamaan omaisuutensa pois.
Ilmestyskirja kuitenkin lupaa uskovaisille suuria rikkauksia, kultaa jalokiviä yms.
Jeesus kehotti olemaan nöyrä ja toisten palvelija. Hän torui opetuslapsia, jotka olivat vallan perässä ja halusivat arvostusta vallan rappusissa. Hän korosti kaikkien palvelemista laupiaan samarialaisen tavoin.
Ilmestyskirja laittaa kristityt hallitsemaan ja tuomaroimaan toisia. Rooman vallan aikaan vauraat ja arvoasteikon yläpäässä olevat eivät olleet nöyriä, eivät kunnioittaneet muita kuin toisia rikkaita tai ylimysluokan jäseniä. He keräsivät rikkauksia. Roomalaiset tuhosivat kristittyjä väkivaltaisilla tavoilla.
Ilmestyskirjan ihannoimat asiat olivat HEIDÄN ihanteitaan, eivät Jeesuksen.
Jeesuksen maailmassa vain sellaiset pääsivät taivasten valtakuntaan, jotka auttoivat vähäosaisia, olivat nöyriä toisten palvelijoita ja rakastivat lähimmäisiään, eivätkä tehneet väkivallan tekoja. Ilmestyskirja on kertomus ylivallasta, kostosta ja toisten hallitsemisesta sekä rikkauksista, jotka näiden harjoittajat perivät.
Kysymys kuuluukin: onko Ilmestyskirja yhteneväinen Jeesuksen sanoman kanssa? Onko se Jeesuksen Ilmestys? Entä Paavalin evankeliumin kanssa, jota hän väittää Jeesuksen evankeliumiksi? Ilmestyskirjan kirjoittaja kyllä hyväksyy Jeesuksen ja hänen ajatusmaailmansa mutta ajaa itse ROOMALAISTA ideologiaa. Onko tämä kirja täten Jeesuksen todistuksen mukainen? Vai ajaako se Rooman eli Babylonin asiaa? Ilmestyskirjan mukaan kristittyjen pitäisi hallita muita ja käyttää väkivaltaa asemansa saavuttamiseen. Poissa olollaan loistaa nöyryys eikä kirja edes mainitse Jumalan rakkautta, toivoa eikä armoa.
Mitä mieltä olet näistä toisistaan poikkeavista evankeliumeista? Onko niitä mahdollista sovittaa yhteen vai ovatko ne ristiriidassa keskenään? Jos on mahdollista sovittaa, niin miten puhut ristiriidat pois?
Miten selität evankeliumien erot?
Paavalilla on oma evankeliuminsa. Hänestä uskovien on uskottava ylösnousemuksen ja Jeesuksen uhrikuolemaan pelastukseen. Hyviä tekoja ei isosti mainosteta mutta laki ei tuo enää vanhurskautta. Kirkkokunnan tulkinnasta riippuen on joko noudatettava koko lakia, vain kymmenen käskyn lakia taikka ei mitään Mooseksen lakeja vaan vain Rakkauden lakia. Harva laitankin tietää, että Rakkauden laki on ollut voimassa alusta saakka, eikä se laki ollut dekalogi.
Myöhemmät Raamatun kirjoittajat korostavat lisää hyvien tekojen ja uskon välistä yhteyttä, josta Jeesu ei puhu yhtään mitään. Jeesus ei tunne sanaa armo. Toisaalta Paavali saarnaa jatkuvasti armosta. Ja silti, Vanhan testamentin Jumalan armo oli selkeästi osoitettu Vanhassa testamentissa. Vanhassa testamentissa sai synnit anteeksi helposti vain pyytämällä niitä Jumalalta anteeksi ja yrittämällä elää hänen tahtonsa mukaisesti. Jeesushan luki Vanhaa testamenttia ainoana Raamattunaan.
Mutta sitten tulee joku Johannes Patmossaarelta. Kyseessä ei ole opetuslapsi-Johannes vaan joku muu Johannes. Hän väittää, että hänen kirjoituksensa ovat Jeesuksen evankeliumi mutta onko todellisuudessa niin, että kyse on samasta evankeliumista kuin mistä Jeesus saarnasi?
Puhuuko Ilmestyskirja samaa sanomaa kuin saman Raamatun Jeesus? Kyllä ja ei. Varsinkin EI! Ilmestyskirja puhuu monilla tavoin Jeesuksen hyvää sanoma vastaan. Se on oikeastaan täysin Jeesuksen sanoman vastainen. Se ei voi olla Jeesuksen ilmestys ihmiskunnalle.
Jeesus vastusti väkivaltaa ja puhui rakkauden puolesta. Ilmestyskirja puhuu väkivallan tekojen tekemisestä ja tuhoamisesta. Tässä seuraavassa Jumalan pyhiä käsketään kostamaan kaksinkertaisesti Babylonin pahat teot. Uskovia käsketään järjestämään heille vaivaa ja surua.
“4. Sitten kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ”Lähtekää sieltä ulos, minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi osaksenne hänen vitsauksiaan, 5. sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. 6. Maksakaa hänelle sen mukaan kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen tekojensa mukaan. Siihen maljaan, johon hän kaatoi, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. 7. Niin paljon kuin hän on korottanut itseään ja elänyt ylellisyydessä, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. ...” (Johanneksen ilmestys 18:4-7, FinRK)
Jeesus puhui omaisuuden keräämistä vastaan. Hän kehotti tavoittelemaan mieluummin Jumalan valtakuntaa ja lahjoittamaan omaisuutensa pois.
Ilmestyskirja kuitenkin lupaa uskovaisille suuria rikkauksia, kultaa jalokiviä yms.
Jeesus kehotti olemaan nöyrä ja toisten palvelija. Hän torui opetuslapsia, jotka olivat vallan perässä ja halusivat arvostusta vallan rappusissa. Hän korosti kaikkien palvelemista laupiaan samarialaisen tavoin.
Ilmestyskirja laittaa kristityt hallitsemaan ja tuomaroimaan toisia. Rooman vallan aikaan vauraat ja arvoasteikon yläpäässä olevat eivät olleet nöyriä, eivät kunnioittaneet muita kuin toisia rikkaita tai ylimysluokan jäseniä. He keräsivät rikkauksia. Roomalaiset tuhosivat kristittyjä väkivaltaisilla tavoilla.
Ilmestyskirjan ihannoimat asiat olivat HEIDÄN ihanteitaan, eivät Jeesuksen.
Jeesuksen maailmassa vain sellaiset pääsivät taivasten valtakuntaan, jotka auttoivat vähäosaisia, olivat nöyriä toisten palvelijoita ja rakastivat lähimmäisiään, eivätkä tehneet väkivallan tekoja. Ilmestyskirja on kertomus ylivallasta, kostosta ja toisten hallitsemisesta sekä rikkauksista, jotka näiden harjoittajat perivät.
Kysymys kuuluukin: onko Ilmestyskirja yhteneväinen Jeesuksen sanoman kanssa? Onko se Jeesuksen Ilmestys? Entä Paavalin evankeliumin kanssa, jota hän väittää Jeesuksen evankeliumiksi? Ilmestyskirjan kirjoittaja kyllä hyväksyy Jeesuksen ja hänen ajatusmaailmansa mutta ajaa itse ROOMALAISTA ideologiaa. Onko tämä kirja täten Jeesuksen todistuksen mukainen? Vai ajaako se Rooman eli Babylonin asiaa? Ilmestyskirjan mukaan kristittyjen pitäisi hallita muita ja käyttää väkivaltaa asemansa saavuttamiseen. Poissa olollaan loistaa nöyryys eikä kirja edes mainitse Jumalan rakkautta, toivoa eikä armoa.
Mitä mieltä olet näistä toisistaan poikkeavista evankeliumeista? Onko niitä mahdollista sovittaa yhteen vai ovatko ne ristiriidassa keskenään? Jos on mahdollista sovittaa, niin miten puhut ristiriidat pois?
Miten selität evankeliumien erot?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hurmoshenget ovat saaneet helluntailaiset ihan sekaisin Raamatun asioista.
Ne uskoo ihan mitä tahansa heidät omat pastorit heille puhuu. Eivät itse uskalla hankkia oikeata Raamattua sen Parhamin kansanraamatun tilalle.
Aloittaja ei ole helluntalainen, jos sitä meinaat.
Mutta, vauvavaleltu ei ymmärtänyt aloituksesta pätkääkään, kun ei ollut parhamilaisuutta, mitä odotti. Pääsisi parhamoimaan, tapansa mukaan ja eikä rakenna näin omaa temppeliään.
Parhamoijan temppeli on risuläjä, jossain kaatopaikan nurkassa, haisevana, ja ulostusta täynnä.
Helluntailaisten henki tekee tätä
"Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi."
Monesti selälleen paholaisen hengen kaatamat ovat lyöneet päänsäkin lattiaan.
Sen huomaa kyllä heidän viesteistään, joissa ei ole mitän järkeä, vaan jotain typerää hokemista. Ei vauva sitä, ei vauva tätä pysty tekemään ja sitä samaa tulee tuutin täydeltä. Toiset taputtaa vaan käsiään ja huutaa aameniaan ja halleeluujaa -huutojaan.
Raamatussa on vain yksi evankeliumi. Evankeliumi on Jeesuksen Kristuksen suorittama sovitustyö risillä joka pitää uskon kautta ottaa henkeilökohtaisesti vastaan.
Perinteisen kristillisen ja hengellisen käsityksen mukaan Jeesus kuoli ihmisten syntien tähden. Jumala rankaisi synneistä omaa poikaansa, mutta armahti ihmiskunnan.
Kor. 5.21:
“Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta
me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.”
Kysymyksessä on nk. autuas vaihtokauppa: ihminen antaa syntinsä ja pahuutensa
Jeesuksen kannettavaksi ja saa tilalle häneltä vanhurskauden, eli kelpoisuuden Jumalan edessä. Jeesus siis kuoli, jotta tämä tulisi mahdolliseksi
Okei, eli Pavalin evankeliumi ja Johanneksen kirjoittama evankeliumi eivät ole oikeita. Jeesuksen on? Vai onko sittenkään? Jeesushan saarnasi juutalaisuutta ja noudatti tarkasti sen sääntöjä ja lakeja perinnäissääntöjä lukuunottamatta.
"...sovitustyö risillä joka pitää uskon kautta ottaa henkeilökohtaisesti vastaan."
Tosiasia on se, että SEKOITAT Paavalin ja Jeesuksen evankeliumeja ja teet niistä omasi, jota yksittäisistä Raamatun kirjoista ei löydy.
> Mitä mieltä olet näistä toisistaan poikkeavista evankeliumeista? Onko niitä mahdollista sovittaa yhteen vai ovatko ne ristiriidassa keskenään? Jos on mahdollista sovittaa, niin miten puhut ristiriidat pois?
Jos lukee puhtaasti vain sen mitä Raamatussa sanotaan, ei siellä ole todellisia ristiriitoja. Ongelmat tulee kun niitä aletaan tulkita ja vääntää oman mielen mukaan, tai ei tiedetä mitä kaikkea siellä sanotaan.
Raamatun mukaan ikuinen elämä on vanhurskaille.
"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46
"Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room. 6:23
Jos ihminen on vanhurskas, se näkyy myös teoissa ja sanoissa. Teot, sanat ja usko on kuitenkin vain seuraus siitä minkälainen ihminen on, ei syy. Siksi ratkaisevaa on se, minkälainen ihminen on.
Ja väkivallasta Jeesus puhui Evankeliumeissa myös.
"Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan."
Matt. 16:27
"Jos lukee puhtaasti vain sen mitä Raamatussa sanotaan, ei siellä ole todellisia ristiriitoja. "
Niinkö joku on sinulle uskotellut? Miten selität sen, että Jeesuksen mukaan vihollisille tulee kääntää toinenkin poski mutta Ilmestyskirjassa (Jeesuksen Ilmestys) uskovia käsketään kostamaan ja vielä moninkertaisesti?
Raamatussa on vain yksi evankeliumi. Raamatun eri kirjojen tekstit ovat intertekstuaalisia ja ne ovat täysin sopusoinnussa keskenään. Jeesuksen Kristuksen sovitustyö on koko Jumalan ilmoituksen keskipiste.
24:25 Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!
24:26 Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"
24:27 Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.
"Raamatussa on vain yksi evankeliumi. Raamatun eri kirjojen tekstit ovat intertekstuaalisia ja ne ovat täysin sopusoinnussa keskenään."
Missä kohtaa Raamatussa noin lukee?
"Raamatun eri kirjojen tekstit ovat intertekstuaalisia ja ne ovat täysin sopusoinnussa keskenään."
Okei, no selitäpäs sitten mää ristiriidat.
Mitkä olivatkaan loppujen lopuksi Jeesuksen viimeiset sanat? Raamattu on ristiriitainen itsensä kanssa. Kukaan ei todellisuudessa tiedä mitkä ne viimeiset sanat olivat.
“46. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Eeli, Eeli, lema sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 47. Sen kuullessaan muutamat siellä seisovista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa.” 48. Yksi heistä juoksi heti ottamaan sienen, täytti sen hapanviinillä, pani ruokosauvan päähän ja antoi hänen juoda. 49. Toiset sanoivat: ”Saapa nähdä, tuleeko Elia pelastamaan hänet.” 50. Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.” (Matt 27:46-50, FinRK)
“34. Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Elohi, Elohi, lema sabaktani?” Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? 35. Sen kuullessaan muutamat lähellä seisovista sanoivat: ”Kuulkaa, hän huutaa Eliaa.” 36. Joku juoksi täyttämään sienen hapanviinillä, pani sen ruokosauvan päähän, antoi hänen juoda ja sanoi: ”Saapa nähdä, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.” 37. Mutta Jeesus huusi kovalla äänellä ja antoi henkensä.” (Mark 15:34-37, FinRK)
“ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Sen sanottuaan hän antoi henkensä.” (Luuk 23:46, FinRK)
“Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: ”Se on täytetty!” Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh 19:30, FinRK)
Selitä miten Jumalan sana voi sanoa, että sama vedenpaisumus kesti 47 päivää mutta se sama vedenpaisumus kestikin Saman Jumalan sanan mukaan 150 päivää?
Selitä miten Jumalan sana voi sanoa, että Jumala määräsi arkkiin otettavaksi vain 2 eläintä kutakin lajia ja Nooa sanoi tekevänsä tasan tarkkaan juuri niin kuin Jumala sanoi mutta se sama Jumalan sana sanookin samassa kertomuksessa, että Jumala sanoikin, että arkkiin otettiinkin tosiasiassa 7 paria lintuja ja puhtaita eläimiä ja 2 paria saastaisia, Nooa sanoi siitäkin, että hän teki tasan Jumalan tahdon. Kun Nooa noudatti yhtä aikaa kahta ristiriidassa oleva ohjetta tasan niin kuin Jumala oli määrännyt, niin miten hän sen teki rikkomatta Jumalan ohjetta?
“18. Mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun on mentävä poikiesi, vaimosi ja poikiesi vaimojen kanssa arkkiin 19. ja vietävä sinne kaksi kutakin lajia kaikista eläimistä, kaikesta lihasta, säilyttääksesi ne hengissä kanssasi. Niitä tulee olla koiras ja naaras. 20. Luoksesi tulee lintuja lajiensa mukaan, karjaeläimiä lajiensa mukaan ja kaikkia maan pikkueläimiä lajiensa mukaan, kaksi kustakin lajista, että ne säilyisivät hengissä.” (1. Mooseksen kirja 6:18-20, FinRK)
“Ota luoksesi kaikista puhtaista eläimistä seitsemän koirasta ja seitsemän naarasta, mutta epäpuhtaista eläimistä ota kaksi, koiras ja naaras.” (1. Mooseksen kirja 7:2, FinRK)
No mitä Nooa sitten lopulta teki? Ristiriita oli niin suuri, että Nooa ei pystynyt tekemään molempien ohjeiden mukaan. Hän ei siis tehnytkään juuri niin kuin Jumala oli sanonut vaikka Raamattu painotti sitä molemmissa kohden, että hän teki kummallakin kerralla nimen omaan juuri niin kuin Jumala oli sanonut. No, hän ei ottanut seitsemää paria mistään eläimistä vaan:
“15. Ne menivät Nooan luo arkkiin pareittain, kaikki, joissa oli elämän henki. 16. Kaikista elävistä olennoista meni sisälle koiras ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut, ja Herra sulki arkin oven Nooan jälkeen.” (1. Mooseksen kirja 7:15-16, FinRK)
Mutta silti Nooa teki Jumalan sanojen mukaan. Miten selität tämän?
Jos esihenkilösi antaisi sinulle ensin ohjeen ottaa samaan tilaisuuteen kopiokoneella vain tasan seitsemän kopiota kaikista vihreistä (20kpl) alkuperäisistä A4-esitteistä ja kaksi kopiota muista, ja sinä tekisit juuri kuin kuin esihenkilö sanoisi, mutta samaan aikaan, samaan tilaisuuteen hän käskisi sinun ottaa kuitenkin kaksi kopiota KAIKISTA alkuperäisistä (100kpl) A4-esitteistä ja sinä edelleen yhtä aikaa ottaisit juuri ne kaksi kopiota KAIKISTA esitteistä, niin montako kopiota sinä hänelle ottaisit mitäkin lajia? Ja tekisitkö sinä itseasiassa hänen molempien ohjeittensa mukaan, vaanko vain toisen, vai miten? Kenties vain toisen oheejeen mukaan, niin kuin Nooakin? Jos esihenkilö kerran sanoo, että kopiota tulee vain 200kpl, niin miten siihen mahtuu nuo 20 x viisi kopiota lisää rikkomatta hänen tahtoaan? Jos otat vain vihreistä 140 kopiota, ja 80 esitteestä vain 2 kustakin eli 160 kopiota, niin ethän sinä silloin ota kaikista 2 kopiota! Jos taas otat vain 200 kopiota kaikista, jää osa vihreitten kopioista ottamatta.
Tämä on ihan peruskoulumatikkaa. 20 x 7 + 80 x 2 = 100 x 2 ==> 300 = 200!!! Eikö?!! Tämä yhtälö ei kerta kaikkiaan toimi!
On sanomattakin selvää, ettei molempia ohjeita voi totella yhtä aikaa juuri niin kuin esimies on sanonut.
Mutta ehkä Jumala ei osannut peruskoulumatikkaa...
Kun sinä annat kerran sen kuvan, että sinä ymmärrät nämä asiat ja osaat ne oikein, niin sinun on helpoa selittää ne muille uskosta osallisille. Selitäpä se nyt heille, niin katsotaan ymmärränkö minä siinä sivussa.
Raamatusta löytyy paljon mielenkiintoisia ristiriitoja. Katsotaanpa.
Mooseksen kirjoissa käy ilmi, että Israelin kansa tunsi Jumalan Jahve nimellä vasta palavan pensaan aikoihin:
“Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sano israelilaisille: ’Herra, teidän isienne Jumala (YAHWEH), Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne.’ Tämä on minun nimeni ikuisesti, ja tällä nimellä minut muistettakoon sukupolvesta sukupolveen.” (2. Mooseksen kirja 3:15, FinRK)
Vaikka oikeasti Jumala sanoi vasta paljon myöhemmin:
“2. Jumala puhui Moosekselle: ”Minä olen Herra. 3. Minä olen ilmestynyt Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille kaikkivaltiaana Jumalana, mutta nimelläni Herra en ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.” (2. Mooseksen kirja 6:2-3, FinRK)
Tosiasiassa Jumalaa sanotaan Jahveksi jo luomiskertomuksen jälkeen:
“25. Aadam yhtyi taas vaimoonsa. Tämä synnytti pojan, antoi hänelle nimen Seet ja sanoi: ”Jumala on suonut minulle toisen pojan Aabelin sijaan, jonka Kain surmasi.” 26. Seetillekin syntyi poika, ja hän antoi tälle nimen Enos. Tuohon aikaan ruvettiin huutamaan avuksi Herran (YAHWEH) nimeä.” (1. Mooseksen kirja 4:25-26, FinRK)
Tässä muuten yksi Raamatun ristiriitaisuus. Yhdessä luomiskertomuksessa Aadam saa lapsikseen Kainin ja Aabelin ja sitten vasta Seetin. Toisessa luomiskertomuksessa Aadam sai ensimmäisenä vain Seetin.
Muita ristiriitaisuuksia: Mooseksen apen nimi on 4.Moos 10:29 mukaan Reguel ja 2.Moos.3:1 mukaan Jetro.
“Ja Mooses puhui Hoobabille, midianilaisen Reguelin, Mooseksen apen, pojalle: "Me lähdemme siihen paikkaan, josta Herra on sanonut: 'Sen minä annan teille'. Lähde meidän kanssamme, niin me palkitsemme sinut hyvin, sillä Herra on luvannut hyvää Israelille."” (4. Mooseksen kirja 10:29, 1933/1938 käännös)
“Mooses paimensi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Kerran hän johti lampaat autiomaan toiselle puolelle ja saapui Jumalan vuoren Hoorebin luo.” (2. Mooseksen kirja 3:1, FinRK)
Entä Missä Aaron kuoli? 4. Mooseksen kirjan 20:27-28 mukaan Hoorin vuorella mutta 5. Mooseksen kirjan 10:6 mukaan hän kuolikin Mooserassa, joka ei ole lähelläkään Hoorebia.
“27. Mooses teki, niin kuin Herra oli käskenyt. He nousivat Hoorin vuorelle koko kansan silmien edessä. 28. Mooses riisui Aaronilta vaatteet ja puki ne hänen poikansa Eleasarin ylle. Niin Aaron kuoli siellä vuoren huipulla, mutta Mooses ja Eleasar astuivat alas vuorelta.” (4. Mooseksen kirja 20:27-28, FinSTLK2017)
“Israelilaiset lähtivät liikkeelle Bene-Jaakanin kaivoilta ja vaelsivat Mooseraan. Aaron kuoli siellä, ja hänet haudattiin sinne. Hänen poikansa Eleasar tuli papiksi hänen sijaansa.” (5. Mooseksen kirja 10:6, FinSTLK2017)
Entäpä paikka nimeltä Beetel. Jaakob meni Betelistä itään mutta mitään Beteliä ei ollut vielä silloin olemassa:
“7. Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. 8. Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.” (1. Mooseksen kirja 12:7-8, FinRK)
Itseasiassa Jaakob nimeää paikan Beeteliksi vasta myöhemmin ja paikan tuonhetkinen nimi olikin Luus.
“18. Jaakob nousi varhain aamulla, otti kiven, jonka oli pannut päänsä aluseksi, nosti sen pystyyn patsaaksi ja vuodatti öljyä sen päälle. 19. Hän antoi paikalle nimen Beetel. Aikaisemmin kaupungin nimenä oli kuitenkin ollut Luus.” (1. Mooseksen kirja 28:18-19, FinRK
Mutta myöhemmin Jaakob päättikin antaa uudestaan paikalle saman nimen:
“14. Jaakob pystytti kivipatsaan paikkaan, jossa Jumala oli puhunut hänen kanssaan. Hän vuodatti kiven päälle juomauhrin ja kaatoi siihen öljyä. 15. Paikalle, jossa Jumala oli puhunut hänelle, Jaakob antoi nimen Beetel.” (1. Mooseksen kirja 35:14-15, FinRK)
Miten sinä sovitat nämä ristiriidat toisiinsa?
Entäpä nämä ristiriidat, voisitko selittää ne?
Jahve [puhuu tässä Salomolle]: 1. Kun. 3:12 "... katso, minä [Herra] annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi."
Jeesus ei Jumalana tiennyt, mitä oli Vanhassa testamentissa sanonut, ja möläyttää:
Matt. 12:42 [Jeesus puhuu itsestään] "... ja katso, tässä on enempi kuin Salomo."
Hän pitää itseään melko suurena jäbänä. Mutta kohta hän pitää Johannes kastajaakin vielä Salomoa suurempana, ja jopa itseään suurempana:
“Totisesti minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” (Matteus 11:11, FinRK)
Melkoista sekoilua Jeesukselta! Vai olisiko sittenkin niin, ettei Matteus ollut lukenut 1.Kuningasten kirjaa? Mutta Matteus ei ollut ainoa, sillä Luukas oli kopioinut saman virheen omaan kirjaansa:
“Minä sanon teille: ei ole naisista syntyneiden joukossa ketään suurempaa kuin Johannes, mutta vähäisin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin hän.”” (Luukas 7:28, FinRK)
Kyllä, Jeesus ei ollutkaan suurimmista suurin vaan Johannes oli. Vai oliko sittenkään? Sillä Salomoa suurempaa ei ollut eikä tule! Vai tuliko? Riippuu siitä kehen uskoo.
Kyllä tästäkin jälleen huomaa, ettei Raamattu ole erehtymätöntä Jumalan sanaa, vaan se on täynnä ristiriitoja, joita ei voi sovittaa keskenään.
Eikä tässä edes puhuta ristiriitaisuuksista Jeesuksen kuolinpäivään liittyen, eikä Jeesuksen haudallakäynteihin liittyen eikä Apostolien tekojen ristiriidoista verrattuna Paavalin kirjeisiin.
Entä kuka tappoi Saulin? Vanhan testamentin mukaan Saul kuoli neljällä toisistaan eroavalla tavalla, riippuen siitä, mitä neljästä eri raamatunkohdasta uskotaan.
Kyse on kolmessa evankeliumissa siitä että ruokaa ei riitä kaikille ilman uhreja.
Jeesus 5 leipää ja 2 kalaa niin tähteitä 12 VAKKAA. Myöhemmin vene joutui myrskyyn 25-30 VAKOMITAN päässä rannasta.
Tuo 30 vakkaa on se määrä siis joka tarvitaan.
Ja vain 12 Jeesus kykeni saamaan ihmeellä aikaan. Vakat nro 13-25 pitää saada sotapalveluksella Ihmisen Pojan alaisuudessa. Tämä oli Jeesuksen toinen evankeliumi.
Kolmas evankeliumi jonka avulla saadaan vakat nro 26-30 eli viisi vakkaa perustui Mooseksen lain täyteen toimeenpanemiseen. Siitä seuraavien uhrien perinnöstä saadaan ruokaa 5 vakkaa.
Niin kaunis kuin onkin rakkaus ja ihmeet niin edes kaikki ihmeet eivät ruoki koko maailmaa.
Jeesuksen kauniit sanat riittävät noin 1/3 osan ruokkimiseen ihmeidenkin avulla vain.
Jeesuksen evankeliumin mukaan pitää uskoa Jeesus Messiaaksi, Taivasten valtakunnan kuninkaaksi ja katua pahoja tekojaan (syntiä) sekä hyvittää pahat tekonsa vääryyttä kärsineille sikäli kun se on vielä mahdollista. Sakkeukselle se oli mahdollista. Ryövärille ristillä se ei oikein ollut.
Sen jälkeen pitää elää Jeesuksen opetusten mukaan eli olla kuuliainen käskyille. Tällöin syntien sovitus ja pelastus on annettu Jeesuksen sovitustyön perusteella.
Matt. 16:15-16 mukaan riittää kun uskoo Jeesuksen oleva taivasten valtakunnan hallitsija eli Messias ja Jumalan poika. Siihen ei tarvita uskoa ylösnousemukseen eikä Jeesuksen kuolemaan.
Paavalin evankeliumin mukaan pitää ainoastaan pyytää Jeesukselta pelastus, Jeesuksen nimeen. Mahdollisesti käydä myös kasteella. Mutta Paavalin opetuksen mukaan pelastus saadaan heti Jeesuksen sovitustyön perusteella ja pelastusta sitten voi pyytää Jeesukselta jossakin tulevaisuudessa. Messiaaksi tunnustamista tai Jumala valtakunnan kuninkaaksi tunnustamista ei vaadita.
Paavali muutti vielä evankeliumiaan vai pitäisikö sanoa, että tarkensi sitä 1. Kor. 15 ja Room. 10:8-13, jossa lisävaatimukseksi pelastukselle tulee usko siihen, että Jeesus kuoli ja herätettiin kuolleista. Jeesuksen elämän aikana ja hänen kuolemansa jälkeenkin ihmisiä kuitenkin pelastui vaikkeivat he uskoneet kumpaankaan ja tätä saarnasivat myös Jeesuksen kuoleman jälkeen Pietari (Apt. 3), Filippus (Apt. 8) ja monet muutkin opetuslapset. He saarnasivat pelastuksesta taivasten valtakunnasta Jeesuksen nimeen. Jeesuksen nimessä tarkoittaa juuri sitä, että uskoo Jeesuksen olevan taivasten valtakunnan Kuningas, uskoo siihen kuka ja mikä Jeesus on. He kyllä kertoivat ylösnousseesta Jeesuksesta muttei siihen uskominen ollut pelastuksen ehto.
Jeesus ei koskaan vaatinut uskoa tekoihin eikä tapahtumiin, niin kuin Paavali. Kun Paavali sanoo, että pelastukseen vaaditaan usko Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, Jeesukselle riittää pelastuksen ehdoksi se, että hän kuoli sovituskuolemansa, ei se, että sinä uskot hänen sovituskuolemaansa tapahtumana tai tekona. Sovitus tapahtui, josta systä sinä olet pelastettu mutta sovitukseen ja/tai ylösnousemukseen ei Jeesuksen evankeliumissa tarvitse uskoa. Sovitus sovittaa ilman siihen uskomistakin. Pitää vain tehdä Jeesuksen sanojen mukaan.
Kun Jeesus vaatii kuuliaisuutta opetuksilleen ja katumusta koko elämän ajan, Paavalille riittää usko sovitukseen ja siihen, että Jeesus kuoli ja ylösnousi. Paavalin tie on helppo tie ilman lain tekoja. Mutta silti, Paavalin mukaan ei ole vanhurskas ilman lain noudattamista.
Vasta Jaakob päätyy sanomaan, että usko ilman tekoja on kuollut.
Paavalin evankeliumi sotii Vanhan testamentin kirjoituksia vastaan.
Vanha testamentti on täynnä raamatunkohtia, joissa sanotaan, että niin kuin Isä rakastaa lapsiaan, Jumala antaa anteeksi syntimme. Usko Jumalan vanhurskauteen riitti antamaan synnit anteeksi.
Paavalilla oli kuitenkin voimakas tarve selittää asiat niin, että usko antaa ihmisille vanhurskauden. Että ihminen olisi uskon kautta vanhurskautettu.
Paavalin evankeliumi oli seuraava:
“16. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle, joka USKOO, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 17. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin on kirjoitettu: ”Vanhurskas on elävä uskosta.”” (Roomalaiskirje 1:16-17, FinRK)
Paavalin mukaan siis vanhurskaus tulee uskosta. Mutta Vanha testamentti, joka oli Paavalin ainoa Raamattu, ei tunne sellaista käsitettä, että uskominen toisi tullessaan vanhurskauden.
Vanha testamentti ei tuntenut sellaista käsitettä, että usko pelastaisi pahoilta teoilta. VT sanoo, että vanhurskaus pelastaa. Ja vanhurskas elää uskosta. Mutta Paavalin mukaan usko tuo Jumalan vanhurskauden. Hän kääntää asian päälaelleen. Hän lainaa Habakukin kirjaa seuraavalla tavalla: ”Vanhurskas on elävä uskosta.”
Paavali kytkee tässä sen, että vanhurskas on elävä uskosta siihen, että vanhurskaus saadaan uskosta. Paavali muuttaa tässä Vanhan testamentin sanaa.
Alkuperäinen teksti ei kuitenkaan sano, että uskon takia saadaan vanhurskaus.
“1. Minä seison vartiopaikallani, asetun torniin ja tähystän nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu, mitä hän vastaa valitukseeni. 2. Herra vastasi minulle näillä sanoilla: ”Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessakin lukea.” 3. Näky odottaa vielä aikaansa ja rientää päämääräänsä eikä petä. Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy. 4. Mitä tulee tuohon kopeaan kansaan, sen sielu ei ole vilpitön. Mutta vanhurskas on elävä uskostaan.” (Habakuk 2:1-4, FinRK)
Paavali väittää tekstissään, että uskomalla tullaan vanhurskaaksi. Todellisuudessa Vanha testamentti opettaa, että kun on jo vanhurskas, niin siitä seuraa, että vanhurskas elää uskosta. Habakukin kirja vielä selittää asiayhteydellään, mitä tuo usko tässä yhteydessä tarkoittaa:
"Jos se viipyy, odota sitä, sillä varmasti se toteutuu eikä myöhästy", ja kun odotat, niin silloin vanhurskaana saat voimia uskostasi. Mistä uskosta? No siitä, kun uskot, että se toteutuu.
Toinen kohta, missä Paavali selittää väärin Raamattuaan on tämä:
“Mitä Raamattu sanoo? Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” (Roomalaiskirje 4:3, FinRK)
Ei Abraham ollut menettänyt uskoaan vanhurskaaseen Jumalaan, joka lupasi hänelle pojan. Hän uskoi Jumalaan. Aabraham uskoi Jumalan oikeudenmukaisuuteen eli vanhurskauteen. Ei Abrahamin usko tehnyt Abrahamia vanhurskaaksi, eikä hänen uskonsa voinut olla sitä, että hänet olisi sen takia luettu vanhurskaaksi. Hänhän oli jo vanhurskas kun oli uskonut Jumalan antavan hänelle luvatun pojan.
...jatkuu...
...jatkuu...
Vaikka Vanha testamentti kutsuu joitakin ihmisiä vanhurskaaksi, niin yksin Jumala oli Vanhassa testamentissa todellisesti vanhurskas. Vanhassa testamentissa vanhuskaaseen Jumalaan turvaaminen oli synnit anteeksi antava tekijä, sillä vanha testamentti pitää ihmisen vanhurskautta roskana, mahdottomuutena:
“Kaikista meistä on tullut kuin saastaa ja kaikki meidän vanhurskautemme on kuin tahrainen vaate. Kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli.” (Jesaja 64:5, FinRK)
“14. Kuinka ihminen voisi olla puhdas, kuinka naisesta syntynyt vanhurskas! 15. Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole hänen silmissään puhtaat, 16. saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä kuin vettä.”” (Job 15:14-16, FinRK)
"4. Kuinka ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä? Kuinka naisesta syntynyt olisi puhdas? 5. Katso, eihän kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissään. 6. Kuinka sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka...” (Job 25:4-6, FinRK)
Näin Daavid, joka varmasti tietää mitä vanhurskaus on, sanoo:
“Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä sinun edessäsi ei yksikään elävä ole vanhurskas.” (Psalmit 143:2, FinRK)
Vanha testamentti ei tunne sellaista käsitettä, että ihmisessä itsessä oleva vanhurskaus antaisi anteeksi syntejä, vaan synnit saatiin VT:ssa anteeksi aina Jumalan vanhurskaudesta, armosta. Jumala ei myöskään pannut ihmiseen lahjavanhurskautta. Vaikka olisi ollut kuinka vanhurskas, niin yksikin synnin teko, eikä vanhurskaus pelastanut ketään.
“Ihmislapsi, sinun on sanottava kansallesi: Vanhurskasta ei pelasta hänen vanhurskautensa, jos hän tekee syntiä, ja jumalatonta ei suista turmioon hänen jumalattomuutensa sinä päivänä, jona hän kääntyy pois jumalattomuudestaan. Vanhurskas ei voi elää vanhurskautensa turvin, jos hän tekee syntiä.” (Hesekiel 33:12, FinRK)
Kaikki ovat syntisiä. Vanhassa testamentissa ihmisen vanhurskaus ei ihmistä pelasta, eikä usko tuo kenellekään vanhurskautta.
“Maan päällä ei ole niin vanhurskasta ihmistä, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.” (Saarnaaja 7:20, FinRK)
Sitten esimerkki Paavalin huonosta hepreankielentaidosta:
“Lupaukset siis lausuttiin Abrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ”ja siemenille”, ikään kuin monesta, vaan niin kuin yhdestä: ”ja siemenellesi”, joka on Kristus.” (Galatalaiskirje 3:16, FinRK)
Hepreankielen sana siemen on sekä monikko että yksikkö. Siemenessäsi tarkoittaa myös suomen kielellä sekä yksikköä että monikkoa ja lauseyhteys kertoo kummasta on kyse, aivan kuten hepreankielessäkin. Mutta mitä Jumala oikeasti sanoikaan Paavalille? Katsotaanpa:
“Minä teen JÄLKELÄISESI yhtä LUKUISIKSI kuin taivaan tähdet ja annan heille kaikki nämä maat. Ja sinun SIEMENESSÄSI tulevat siunatuiksi kaikki maailman kansat,” (1. Mooseksen kirja 26:4, FinRK)
Asiayhteys paljastaa, että siemen tarkoittaa edellä mainittuja lukuisia jälkeläisiä. Asia käy myöhemmin ilmi myös muualta Vanhasta testamentista.
Paavali sotkee ihan täysin Jumalan Abrahamia koskevan ei-messiaanisen lupauksen oman agendansa ajamiseen, kieliopista välittämättä. Todella härski yritys, jonka kieltä osaamattomat nielevät muitta mutkitta, eikä kukaan muista niitä raamatunpaikkoja, joissa tuo siemen onkin oikeasti lauseyhteydessäänkin monikossa.
Sama lupaus annettiin myös Iisakille ja Jaakobille. Ei kai kukaan kristikunnasta mene väittämään, että Jumala olisi sanonut heille : siemenellesi, kun hän todellisuudessa tarkoitti koko kansakuntaa ja sanoi sen vielä kristallin kirkkaasti monikko-muodossa.
“Sitten Herra sanoi Moosekselle: ”Lähtekää täältä, sinä ja kansa, jonka olet tuonut Egyptin maasta, ja menkää siihen maahan, josta olen vannonut valan Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja sanonut: ’Sinun JÄLKELÄISILLESI minä annan sen....” (2. Mooseksen kirja 33:1, FinRK)
Pietari ymmärsi asian oikein. Hän oli lukenut Raamattunsa:
“Te olette profeettojen ja sen liiton LAPSIA, jonka Jumala teki isienne kanssa sanoessaan Abrahamille: ’Sinun siemenessäsi siunataan kaikki maan sukukunnat.’” (Apostolien teot 3:25, FinRK)
Itseasiassa Paavali käyttää siemenelle sanaa ihan miten lystää, sillä tässä Aabrahamin jälkeläiset ovatkin monikossa, ja sen jälkeen mainittu kohta vieläpä viittaa suoraan samaan 1.Moos kirjan jakeeseen:
“7. Tietäkää siis, että ne, jotka pitäytyvät uskoon, ovat Abrahamin LAPSIA. 8. Koska Raamattu näki edeltäpäin, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, se edeltäpäin julisti Abrahamille hyvän sanoman: sinussa tulevat siunatuiksi kaikki kansat.” (Galatalaiskirje 3:7-8, FinRK)
Tuossa muuten jälleen maininta, jonka mukaan ihminen tulisi vanhurskaaksi, koska uskoo. Paavali on taitava sotkemaan Vanhan testamentin tekstit omiin kirjoituksiinsa ja antamaan niille uusia merkityksiä.