Paavalin matkat Jerusalemiin

Paavalin matkat Jerusalemiin

Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeiden välillä ei ole merkittäviä eroja mitä ajoitukseen, tapahtumiin, paikkakuntiin ja henkilöihin tulee. Ristiriitoja ei ole.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2022/10/13/apostolien-tekojen-ja-paavalin-kirjeiden-valilla-ei-ole-merkittavia-ristiriitoja/

Apostolien teot mainitsee viisi Paavalin matkaa Jerusalemiin, mutta Paavali vain kolme. Tässä ei ole kuitenkaan mitään ristiriitaa.

Paavali kirjoitti kirjeen galatalaisille vuonna 48. Hän oli sitä ennen käynyt Jerusalemissa kaksi kertaa. Nämä vierailut mainitaan kirjeessä. (1:18 ja 2:1)

Paavali kävi kolmannen kerran Jerusalemissa vuonna 50. Silloin käsiteltiin muutaman uskoon tulleen fariseuksen aiheuttamaa ongelmaa Jerusalemin vanhinten ja apostolien toimesta. (Apt 15) Nämä ongelmat olivat ilmeiset jo vuonna 45, jolloin Paavali kävi toisen kerran Jerusalemissa. (Apt 11:27-30; 12:25; Gal 2:1-10)

Neljäs vierailu oli vuonna 53 toisen lähetysmatkan päätteeksi. (Apt 18:22) Se oli lyhyt ja merkityksetön käynti, joten siitä ei ollut tarvetta kirjoittaa seurakunnille. Apostolien teot mainitsee sen siitä syystä, että se on systemaattinen kuvaus seurakunnan alkuajoilta ja lähetystyöstä. Apostolien teot kattaa ajan vuosilta 30-60 seurakunnan synnystä Jerusalemissa Paavalin vankeuteen saakka Roomassa.

Viides käynti Jerusalemissa oli viimeinen ja tapahtui vuonna 57. Paavali otettiin silloin vangiksi ja lähetettiin parin vuoden päästä Roomaan, jossa hän oli kotiarestissa toiset kaksi vuotta, kunnes vapautettiin vuonna 60. (Apt 21:15.) Paavali kirjoitti tästä matkasta etukäteen, koska hän toimitti suuren avustuksen Jerusalemin köyhille siinä samalla. Matka oli täten merkityksellinen seurakunnille, jotka olivat keränneet lahjoituksia Juudean pyhiä varten. (1Kor 16:1-4; 2Kor 8-9; Room 15:25)

Paavali toimitti avustuksen Jerusalemin köyhille myös vuonna 45, toisen matkansa aikana. (Apt 12:25) Hän kertoo tästä köyhien avustamisesta kirjeessään galatalaisille. (Gal 2:10) Tämä seikka yhdessä monien muiden kanssa todistaa siitä, että toinen matka ei ollut sama kuin Jerusalemin kokous vuonna 50, sillä jälkimmäisen yhteydessä ei mainita köyhien avustamista. (Apt 15)

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2023/02/26/paavalin-matkat-jerusalemiin/

Paavalin kirjeet aikajärjestyksessä

Paavalin nimiin laitetut kirjeet ovat aikajärjestyksessä seuraavat:

Galatalaiskirje 48.
Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 52.
Toinen kirje tessalonikalaisille 53.
Ensimmäinen kirje korinttolaisille 56.
Toinen kirje korinttolaisille 57.
Kirje roomalaisille 57.
Kirje filippiläisille 60.
Kirje efesolaisille 60.
Kirje kolossalaisille 60.
Ensimmäinen kirje Timoteukselle 63-64.
Toinen kirje Timoteukselle 65.
Kirje Tiitukselle 64.
Kirje Filemonille 65.

Paavalin matkat Jerusalemiin järjestyksessä

Ensimmäinen matka kolme vuotta kääntymisen jälkeen vuonna 34. (Gal 1:18; Apt 9:26)
Toinen matka neljätoista vuotta kääntymisen jälkeen vuonna 45. (Gal 2:1; Apt 12:25)
Kolmas matka Jerusalemin kokoukseen vuonna 50. (Apt 15)
Neljäs matka toisen lähetysmatkan päätteeksi vuonna 53. (Apt 18:22)
Viides matka kolmannen lähetysmatkan päätteeksi vuonna 57. (Apt 21:15ss.; Room 15:25; 1Kor 16:1-4; 2Kor 8-9)

Kaikkia matkoja ei tarvitse mainita kirjeissä

Jos olisin apostoli ja matkustaisin kotikaupunkiini Ouluun monta kertaa lähetystyöni aikana, niin miksi minun pitäisi mainita jokainen käynti erikseen seurakunnille, joille kirjoitan opetuksen ja kehotuksen sanaa? Niin, siihen ei ole mitään syytä. Niinpä myöskään Paavali ei maininnut kirjeissään kaikkia viittä matkaa Jerusalemiin – mainitsi vain kolme – mutta Luukas kertoi niistä kaikista, koska hänen kirjeensä on systemaattinen kuvaus seurakunnan alkuajoista ja lähetystyöstä vuosina 30-60.

Apostolien teot voidaan ajoittaa vuoden tarkkuudella, kun yhdistetään ne Paavalin kirjeisiin ja Luukkaan evankeliumiin. Luukas ja Paavali kirjoittavat hämmästyttävän yhdenmukaisesti tapahtumista ja ajoista, joten he ovat varmasti tunteneet toisensa. On uskottavaa, että Luukas oli Paavalin matkaseurueen jäsen ja työtoveri, ”rakas lääkäri”. (Kol 4:14; Fmn 1:24; 2Tim 4:11) Tästä johtuu se, että Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeiden välillä ei ole merkittäviä ristiriitoja, vaikka jotkut ovat niitä näkevinään, lähinnä sen vuoksi, että ovat ajoittaneet väärin kirjeen galatalaisille (v. 48 vs. 57).

Kaikkia matkoja ei siis tosiaan tarvitse kirjeissä mainita. Apostolien teot on poikkeus, koska se on systemaattinen kuvaus seurakunnan alkuajoilta ja lähetystyöstä. Tässä vielä tiivistelmänä matkat ja perustelut sille, miksi kaikkia matkoja ei ole mainittu erikseen Uuden testamentin Paavalin kirjeissä. Niitä kirjeitähän oli varmasti moninkertainen määrä, mutta vain 13 on päätynyt Raamattuun.
Paavalin matkat Jerusalemiin

Kolme vuotta kääntymisen jälkeen vuonna 34. Gal 1:18; Apt 9:26
Neljätoista vuotta kääntymisen jälkeen vuonna 45. Gal 2:1; Apt 12:25

Galatalaiskirje vuonna 48 mainitsee nämä matkat.

Vuonna 50 Jerusalemin vanhinten ja apostolien kokous. Apt 15

Tätä ei tarvinnut UT:n kirjeissä erikseen mainita, koska seurakuntiin lähetettiin kirjeet kokouksen päätöksestä. Apt 15:28-30; 16:4

UT:n kirjeet eivät ole ainoat, joita lähetettiin. UT:ssa on vain murto-osa kaikista kirjeistä. Miksi juuri niissä olisi pitänyt jokainen matka mainita?

Vuonna 54 toisen lähetysmatkan jälkeen. Apt 18:22

Tämä oli lyhyt vierailu toisen lähetysmatkan jälkeen ja koska siihen ei liittynyt mitään erityistä, niin sitä ei tarvinnut mainita kirjeissä.

Vuonna 57 kolmannen lähetysmatkan jälkeen. Apt 21:15; Room 15:25; 2Kor 8-9; 1Kor 16:1-4

Tämä mainitaan jo ennalta kirjeissä roomalaisille ja korinttolaisille, koska Paavali toimitti seurueineen avustuksen Juudean köyhille Jerusalemiin ja se oli kooltaan merkittävä. Etenkin korinttolaiset tahtoivat tietää matkasta, koska he olivat keränneet suuret lahjoitukset. (2Kor 8-9)

Ajatelkaa, tämä meof on toisen polven ateisti, mutta silti pää märkänä puolustelee Raamatun sepitelmiä, linkkailee Jumalanvaltakuntablogiinsa ja mainostaa kirjaa Fysikaalinen teologia (ei ole itse kirjoittanut, mutta mainostaa kuitenkin)🤣🤣🤣

Lisää perusteluja Paavalin matkoista ja kirjeistä niihin liittyen

Paavalin Galatalaiskirjeen ajoituksena vuosi 48 sopii täydellisesti yhteen Apostolien tekojen kuvauksen kanssa.

Paavalia kivitettiin ensimmäisen lähetysmatkan lopulla Galatian rajoilla. (46-48)

”Mutta sinne tuli Antiokiasta ja Ikonionista juutalaisia, ja he suostuttivat kansan puolellensa ja kivittivät Paavalia ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle, luullen hänet kuolleeksi.” (Apt 14:19)

Tästä jäi Paavalille vammoja, joiden hoitaminen avasi tilaisuuden julistaa evankeliumia Galatiassa.

”Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia, ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niin kuin Kristuksen Jeesuksen.” (Gal 4:13-14)

Kun Paavali oli palannut Syyrian Antiokiaan, niin hän kuuli galatalaisten joutuneen ”lain alle” sinne saapuneiden juutalaisten fariseusten lainkiivailijoiden opetuksen kautta. Hän kirjoitti kirjeen vuonna 48, jossa vapautti pakanat lihan ympärileikkauksesta ja seremonialaista juutalaisine juhlineen.

Tätä kiistakysymystä käsiteltiin kaksi vuotta myöhemmin Jerusalemin kokouksessa vuonna 50. Paavalin linja voitti ja pakanat vapautettiin muista Mooseksen lain käskyistä paitsi rakkauden käskyistä ja niiden kanssa yhteensopivista käskyistä. (Apt 15:28-29; 1Tess 4:1-12; Gal 5:13-14)

Paavali oli käynyt tätä ennen vain kaksi kertaa Jerusalemissa ja kertoi niistä kirjeessään Galatalaisille, koska ongelma oli lähtenyt Jerusalemista. Paavali oli väitellyt jo vuonna 45 aiheesta muutaman uskoon tulleen fariseuksen ja Jaakobin kanssa. (Gal 1:18ss.; 2:1ss.)

Ongelma ei ollut ratkennut vielä vuonna 48, jolloin Paavali kirjoitti Galatalaisille. Se ei ratkennut Jerusalemin kokouksenkaan jälkeen, sillä Paavali kirjoitti myöhemmin samasta aiheesta kolossalaisille vuonna 60. (Kol 2:8-23) Fariseusten eksytys oli kuitenkin vaikeampaa Jerusalemin kokouksen jälkeen, koska pakanoiden seurakunnille oli lähetetty kirjeet ohjeeksi. (Apt 15:24-31; 16:4; 21:25)

Jerusalemin vanhinten ja apostolien kokous vuonna 50 oli Paavalin kolmas matka Jerusalemiin hänen kääntymisensä jälkeen. Hän ei voinut kirjoittaa siitä galatalaisille, koska hän oli käynyt Jerusalemissa vasta kaksi kertaa ja tämä matka toteutui vasta kirjeen kirjoittamisen jälkeen, samoin kuin kaksi myöhempää matkaa.

Neljäs matka Jerusalemiin oli vuonna 53 toisen lähetysmatkan päätteeksi. (Apt 18:22) Se oli lyhyt pysähdys, josta ei ollut tarve kenellekään kirjeissä ilmoittaa.

Viides matka oli viimeinen ja johti Paavalin vankeuteen vuonna 57. (Apt 21:15, 30ss.) Paavali kertoi jo etukäteen tästä matkasta, sillä opetuslapset veivät samalla Jerusalemin köyhille avustuksen. (Room 15:25; 1Kor 16:1-4; 2Kor 9)

Huomaamme tästä kaikesta, että Luukkaan ja Paavalin kertomukset sopivat täydellisesti yhteen mitä ajoitukseen, tapahtumiin, paikkakuntien ja henkilöiden nimiin, ja muihin seikkoihin tulee. On selvää, että nämä kaksi ovat tunteneet toisensa ja hyödyntäneet yhteistä tietoutta kirjeissään. Apostolien teot on näiltä osin luotettava kuvaus seurakunnan alkuajoilta vuodesta 30 lähtien aina Paavalin vankeuden päättymiseen asti vuonna 60.

Galatalaiskirjeen toisen matkan tulkintaa ja Apostolien tekojen aikakartta

Paavali sanoi käyneensä toisen kerran Jerusalemissa ”ilmestyksen johdosta” ja auttaneensa köyhiä. (Gal 2:1, 10) Tämä ilmestys viittaa profeetta Agapuksen ennustukseen. (v. 35-40) Paavali ja Barbabas toimittivat avustuksen perille vuonna 45 keisari Klaudiuksen aikana. (Apt 11:27-30; 12:25)

Kertomukset pitävät ajoitukseltaan ja Jerusalemissa käyntien lukumäärän osalta yhtä, vaikka niiden kirjoittamisen välillä on yli kymmenen vuotta. Paavali kirjoitti galatalaisille todennäköisesti vuonna 48 ja Apostolien teot ajoittuu 60-luvun alkuun, koska mainitsee lopussa Paavalin olleen Roomassa kotiarestissa tutkintavankeuden aikana kaksi vuotta, ja se tapahtui vuosina 59-60.

Apostolien teoissa mainitaan näiden kahden Jerusalemin vierailun lisäksi kolme muuta vierailua, joista Paavali ei voinut kirjoittaa galatalaisille, koska ne eivät olleet vielä toteutuneet. Hän kävi kolmannen kerran Jerusalemissa vuonna 50, kun kiistaa Mooseksen laista ja pakanoiden ympärileikkauksesta käsiteltiin. (Apt 15) Neljäs vierailu oli lyhyt toisen lähetysmatkan päätteeksi vuonna 53. (Apt 18:22) Viimeinen eli viides vierailu vuonna 57 johti Paavalin vankeuteen, ja näin mitään ristiriitaa ei tältä osin ole. (Apt 21:17ss.)

Tässä esitetty Apostolien tekojen ajoitus perustuu oletukseen, jonka mukaan Jeesus olisi kuollut ristillä vuonna 30. Tämä vuosi on saatu laskettua Luukkaan evankeliumista. (Luuk 3:1) Luukas kirjoitti evankeliumin lisäksi myös Apostolien teot, joka on hänen toinen kirjeensä Teofilukselle. (Luuk 1:1-4; Apt 1:1) Tapahtumat aikajärjestyksessä Luukkaan ja Paavalin mukaan ovat täten seuraavat:

- 30 Jeesus kuolee ristillä pääsiäisenä ja apostolit sekä muut silminnäkijät sanovat hänen heränneen kuolleista sekä ilmestyneen valituille todistajille 40 päivän ajan. (Apt 1)
- 30 Pietari julistaa evankeliumia pyhässä hengessä helluntaina juutalaisille ja käännynnäisille. (Apt 2)
- 30-31 ne juutalaiset vainoavat Jeesuksen todistajia ja silminnäkijöitä, jotka eivät usko evankeliumia. Paavali on heidän joukossaan. Jeesukseen uskovien määrä kasvaa tuhansiin. (Apt 3-8)
- 31 Stefanus tapetaan ensimmäisenä kristittynä marttyyrina. (Apt 7)
- 31 Paavali kääntyy Jeesuksen todistajaksi viimeisenä apostolien joukossa. (Apt 9, 1Kor 15:1-11)
- 34 Paavali käy ensimmäisen kerran Jerusalemissa kolme vuotta kääntymisen jälkeen. (Apt 9:23ss.; Gal 1:13-20)
- 35 Pietari saa näyn, jonka perusteella julistaa evankeliumia pakanoille ensimmäistä kertaa. (Apt 10-11:17)
- 35-36 Paavali ja Barnabas vaikuttavat Syyrian Antiokiassa vuoden ajan. (Apt 11:18-26)
- 36-44 Apostolien teoissa ei ole mainintaa tältä ajalta, mutta Paavali ja Barnabas olivat Antiokiassa 44-45, josta toimittivat avustuksen nälkää näkeville Jerusalemiin ja Juudeaan vuonna 45. (Apt 12:25)
- 44 Herodes Agrippa I surmauttaa Jaakobin, apostoli Johanneksen veljen. (Apt 12)
- 45 Paavali käy toisen kerran Jerusalemissa 14 vuotta kääntymisen jälkeen. (Apt 12:25; Gal 2:1)
- 45/46-48 Paavalin ensimmäinen lähetysmatka. (Apt 13-14)
- 50 Jerusalemin vanhinten ja apostolien kokous. (Apt 15)
- 50-52/53 Paavalin toinen lähetysmatka päättyy neljänteen vierailuun Jerusalemissa. (Apt 15:36-18:22)
- 54-57 Paavalin kolmas lähetysmatka. (Apt 18:23-20:38)
- 57 Paavalin viides käynti Jerusalemissa ja vangitseminen, sitä seuranneet kuulustelut. (Apt 21:1-23:24; Room 15:25; 1Kor 16:1-4; 2Kor 8-9)
- 57-59 Paavali vankina maaherrojen Felix ja Festus aikana yli kaksi vuotta. (Apt 23:25-26:32)
- 59-60 Paavali Roomassa tutkintavankeudessa omassa vuokra-asunnossa kaksi vuotta. (Apt 28)

Niin kuin tästä nähdään, ei Apostolien tekojen ja Galatalaiskirjeen välillä ole ristiriitaa ajoitusten ja Paavalin Jerusalemissa käyntien kohdalla. Ainoa heikkous tässä on Apostolien tekojen kohdalla se, että siellä ei ole mainintaa siitä, mitä tapahtui vuosien 36 ja 44 välillä. Kertomus hyppää suoraan 7-8 vuotta eteenpäin siitä, kun Paavali ja Barnabas olivat yhdessä vaikuttaneet Syyrian Antiokiassa vuoden ajan.

Vaikka kertomuksessa on tällainen pitkä aukko, niin se ei tee tyhjäksi kronologiaa. Se on johdonmukainen ja pitää yhtä Paavalin kirjeiden kanssa. Sitä ei tiedetä, miksi tämä aukko on, ja mitä silloin tapahtui, mutta se voidaan päätellä, että Barnabas ja Paavali olivat jälleen ”yhdessä” Antiokiassa vuonna 45, jolloin nälänhätä vaivasi Juudeaa ja Jerusalemin kaupunkia. He toimittivat tuolloin avustuksen Jerusalemin köyhille. (Apt 12:25; Gal 2:1-10)

Jännää miten yksi virhe – Galatalaiskirjeen ajoitus vuoteen 57 vuoden 48 sijasta – on johtanut moniin muihin virheisiin tutkittaessa Apostolien tekoja ja sen ajoitusta.

On pidetty sitä virheellisenä ja epäluotettavana koskien seurakunnan alkua ja lähetysmatkoja, mutta todellisuudessa kun mitään ristiriitaa tai virhettä ei olekaan, niin se on osoittautunut luotettavimmaksi ja parhaaksi lähteeksi mitä aikoihin, tapahtumiin, paikkoihin ja henkilöiden nimiin tulee pois lukien kuvatut ihmeet, joita monet tutkijat pitävät epätosina.

Toisaalta, jos olisi Jumala, joka on herättänyt kuolleista Jeesuksen, niin eivätkö silloin nämä pienemmätkin ihmeet voisi olla mahdollisia: ne ihmeet, joita Jumalan sanotaan tehneen apostolien kätten kautta?

Kysymykseksi jää, miksi ihmeitä ei ole tapahtunut enää apostolien ajan jälkeen? Tähän on selityksenä se, että Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus lupasi ihmetekoja vain hänen ensimmäisille opetuslapsilleen, ei muille heidän jälkeensä eläneille kristityille. (Joh 14:12-14) Mitä Markuksen evankeliumin loppuun tulee (jj. 9-20), niin ne jakeet ovat myöhempi lisäys sen perusteella, että ne puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista.

On tietenkin mahdollista, että Paavali valehteli ihmeistä ja voimallisista teoista, (Room 15:18-19; 2Kor 12:12) jolloin myös Jeesuksen väitetyt teot ja itse kuolleista herääminen voisivat olla valhetta: huijausta ja petosta, joilla opetuslapset saivat taloudellista hyötyä itselleen. (ks. Ananias ja Safira, ja varojen keruu Apt 4:32-5:16)

Yksi virhe johtaa toiseen ja kolmanteen ja…

Näemme tästä, miten yksi virhe on johtanut moneen muuhun virheeseen. On ajoitettu Galatalaiskirje väärin vuoteen 57, kun se on oikeasti kirjoitettu vuonna 48. Tästä on sitten vedetty johtopäätös, jonka mukaan Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeen välillä on paljon ristiriitoja. Suurin niistä on se, että Luukas mainitsee viisi matkaa Jerusalemiin, kun Paavali mainitsee vain kolme. Ja tämän johdosta on ajateltu, että Apostolien tekoihin ei voida luottaa ja siellä on paljon muitakin virheitä.

Tämä ei pidä paikkaansa, sillä mitään ristiriitaa ja virheitä ei tältä osin ole olemassa, kun ajoitetaan Galatalaiskirje vuoteen 48, jolloin se on kirjoitettu. Apostolien teot on luotettavin lähde, kun tutkitaan seurakunnan alkuaikoja ja lähetystyötä vuosina 30-60. Vaikka kirjeessä on joitakin vähäpätöisiä virheitä verrattuna historian tietoihin, ovat sen kuvaukset matkoista, paikoista, henkilöistä ja tapahtumista todet, mutta kertomukset ihmeistä jakavat tutkijoiden mielipiteitä.

Kristityt tutkijat pitävät myös ihmeitä ja voimallisia tekoja historiallisesti tosina. Muut eivät usko sitä ja ajattelevat niiden olevan joko valheita tai sokeaa uskottelua, vaikka mitään ihmeitä ei olisi tapahtunut. Onhan meidän aikanamme tapahtunut vastaavaa helluntaikansan keskuudessa. Niilo Ylivainion kokouksissa ja toiminnan kautta sanotaan parantuneen monia uskovia erilaisista taudeista ja vammoista, mutta yhtäkään ei ole voitu todistaa, kun tapauksia on tutkittu. Silti nämä parannetut itse uskoivat tulleensa terveiksi, vaikka yhtään elimellisestä sairaudesta paranemista ei todettu.2

On siis mahdollista, että myös apostolien aikana ihmiset kokivat parantuneensa sairauksista, vaikka näin ei todellisuudessa tapahtunut. Helpotusta oireista on voinut uskon kautta ilmetä, mutta elimellisistä sairauksista tuskin kukaan on parantunut. Ja kun mainitaan ramman parantuneen tai kuolleen heränneen kuolleista, niin kyseessä on vanhan mallin mukainen huijaus, jolla saatiin rahaa huijareiden kassaan ja maine, jonka avulla oli mahdollista huijata uusia uhreja eri paikkakunnilla. Siltä vaikuttaa, kun tutkimme esimerkiksi omaisuuden myyntiä ja varojen jakamista apostoleille. (Apt 4:32-5:16)

Toisaalta, jos olisi olemassa Jumala, joka on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin silloin hän olisi voinut tehdä myös nämä pienemmät ihmeet apostolien kätten kautta. (Apt 14:27; 15:4) Se, miksi nykyään ei nähdä yhtä paljon ihmeitä, voisi johtua uskovien epäuskosta, vääristä opetuksista tai synnin tekemisestä. Jos seurakunta vaeltaisi hengessä ja totuudessa, niin Jumala vahvistaisi sanansa sitä seuraavien merkkien eli voimallisten tekojen ja ihmeiden kautta. Nyt ei näin pääse tapahtumaan, koska uskovaiset eivät ole eläneet Jumalan tahdon ja Uuden testamentin opetusten mukaan.
Viitteet

Viite 1 ”Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena” on vuosi 28 ja Jeesus aloitti silloin julkisen toimintansa ollessaan noin 30 vuotta vanha. (Luuk 3:1, 23) Jeesus kuoli ristillä noin kolme vuotta tämän jälkeen eli vuonna 30. Ajoitus täsmää täydellisesti Apostolien tekojen tässä esitetyn ajoituksen ja Galatalaiskirjeen aikojen kanssa.

Viite 2 Miettinen, Matti A.: Uskonnolliset ihmeparantumiset lääketieteellis-psykologisesta näkökulmasta. Väitöskirja,. Tampereen yliopisto.: Kirkon tutkimuskeskus..

Markus Hirsilä ja Vesa Maanselkä. Herra tekee ihmeitä ilman määrää? Kahden helluntailaisen selvitystyö nykyajan ihmeparantumiskertomuksista. 31.5.2006.

https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2023/02/26/paavalin-matkat-jerusalemiin/

Näin sen minäkin olen ajatellut.

Ateisteilla ei ole pienintäkään aikomusta kyseenalaistaa Galatalaiskirjeen ajoitusta (57 vs. 48), koska se veisi pohjan heidän kritiikiltään ja he kärsisivät arvovaltatappion.

Uusiksi menisi myös Apostolien tekojen ajoitus, joka on ateisteilla päin honkia, ja sen kirjoittaja, joka oli tosiaan Paavalin työtoveri ja matkaseurueen jäsen, "rakas lääkäri".

Ja tosiaan, mitään ristiriitoja tai virheitä ei Paavalin ja Luukkaan välillä ole, kun ajoitetaan Galatalaiskirje oikein vuodelle 48.

Ja yhtäpitäviä ovat myös Paavalin ja Luukkaan evankeliumi (1Kor 15:1-11; Luuk 24; Joh 1:42), mutta eihän se sovi ateisteille, kun ovat lyöneet lukkoon ristiriidat, jotka johtuvat vain heidän omista virheellisistä tulkinnoista, kun itse teksti on ristiriidaton ja johdonmukaisesti yhdenmukainen molemmilla kirjoittajilla.

Valitettavasti esimerkiksi Wikipedia on enimmäkseen ateistien hallussa, niin että siellä ei tällaisia ilmiselviä virheitä oikaista. Yllätys on se, että englanninkielisessä Wikipediassa on arvioitu oikein Galatalaiskirjeen ajankohta, mutta sielläkin on virhe Apostolien tekojen ja Paavalin kirjeiden vertailussa mitä tulee Jerusalemissa käyntien määrään.

https://en.wikipedia.org/wiki/Epistle_to_the_Galatians#Authorship_and_date

Paavali evankelioi eteläistä Galatiaa 47-48. Koska kirjeestä puuttuu Jerusalemin kokouksen päätös, niin se on kirjoitettu ennen sitä kokousta vuonna 48. Kirje auttoi osaltaan Jerusalemin vanhimpia ja apostoleja linjaamaan päätöksen Paavalin linjan mukaan kaksi vuotta myöhemmin Jerusalemissa vuonna 50.

https://en.wikipedia.org/wiki/Paul_the_Apostle#Visits_to_Jerusalem_in_Acts_and_the_epistles

Ei ole selvästi sanottu sitä, että Gal 2:1 on sama kuin Apt 11:27-30; 12:25, jolloin ei ole mitään ristiriitaa kirjeiden ja Apostolien tekojen välillä tässä asiassa.

Ei ole ollut mitään Paavalia, joten ei ole ollut hänen matkojaan Jerusalemiinkaan.

Paavalista ei löydy Raamatun ulkopuolisia historian kirjoituksen mainintoja, joten hän on taruolento samalla tavalla kuin Jeesus ja apostolit.

Pelkkä myytti koko Paavali. Joskus 80-90 luvulla keksitty satuolento.

Avaajan Raaamatun tulkinta on täydellistä ja vastaansanomatonta.

Se kuulostaa hyvältä ja on todentuntuista.

Se paljastaa jälleen kerran sen, miten ateistit hakkaavat olkiukkoja sillä mitään voittamatta: näkevät virheitä ja ristiriitoja siellä, missä niitä ei ole.

Ei ihme, että kristityt uskovat entistä lujemmin Jumalaan ja Jeesukseen, kun ateistien Raamatun kritiikkiä lukevat! :)

Paavali ei mainitse Jerusalemin kokouksen päätöstä kirjeessään galatalaisille

Jos Galatalaiskirje olisi kirjoitettu vuonna 57 niin kuin jotkut asiasta tietämättömät väittävät, niin Paavali olisi varmasti maininnut Jerusalemin kokouksen päätöksen vuodelta 50, jossa pakanat on vapautettu lihan ympärileikkauksesta ja Mooseksen lain muiden käskyjen noudattamisesta paitsi rakkauden käskyt ja sen kanssa yhteen soveltuvat muut käskyt. (Apt 15:24-31; 1Tess 4:1-12; Room 10:13; Gal 5:13-14; Matt 22:36-40) Galatalaiset olisivat siinä tapauksessa tienneet jo sen, että näiden lisäksi annettuja Mooseksen lain käskyjä ei tarvitse noudattaa.

Tämä seikan vuoksi on varmaa, että kirje on kirjoitettu ennen Jerusalemin kokousta ja sen ajankohdaksi sopii parhaiten vuosi 48, koska Paavali oli juuri sitä ennen julistanut evankeliumia eteläisessä Galatiassa, jossa sai hoitoa aiemmin kivityksessä saamiinsa vammoihin. (Apt 14:19-25; Gal 4:13-14)

Yhteenveto Paavali-tutkimuksessa

Olemme havainneet Paavalia ja Raamattua etenkin Uuden testamentin puolelta tutkiessamme, että Paavali todella uskoi Jeesuksen heränneen kuolleista. Hän todisti nähneensä ylösnousseen Herran ja sanoi saaneensa häneltä evankeliumin sekä valitut uuden testamentin käskyt ja ehtoollisen asetuksen. (1Kor 11:23-2615: 8; Gal 1:1-12; 1Tess 4:1-12; vrt. Apt 22:17-18) Paavali antoi lopulta henkensä mieluummin kuin luopui Herran Jeesuksen palvelemisesta. Hänellä oli luja usko, joka kesti vaarat, vainot, kuoleman uhan, pahoinpitelyt, ruoskinnat ja vainot, joille hän tuli alttiiksi Jeesuksen kristuksen nimen ja evankeliumin tähden. Paavali kelpaa siten esikuvaksi kaikkien aikojen kristityille.

Miten tulisi suhtautua Paavalin todistukseen Jeesuksesta? Jos olisi Jumala, joka on herättänyt Jeesuksen kuolleista, niin hän olisi voinut vaikuttaa myös pienemmät ihmeet, joita Paavali kerskasi apostolien kanssa tehneensä. (Room 15:18-19; 2Kor 12:12) Tämä tuntuu uskomattomalta niin kuin Jeesuksen kuolleista herääminen, mutta kaikki kiteytyy yhteen kysymykseen: onko Raamatun Jumala todellinen ja olemassa? Jos on, niin silloin Paavalin todistus on uskottava, muussa tapauksessa sitä on syytä epäillä sen sijaan, että siihen uskottaisiin sokeasti vailla todisteita Jumalasta ja ihmeteoista. Jos ihmeitä tapahtuisi vielä tänä päivänä, niin olisi helpompaa uskoa, mutta kun niitä ei tapahdu.

Luukas kirjoitti evankeliumin ja Apostolien teot 50-luvun lopussa, kun Paavali oli jo vangittuna. (57-60) Luukkaan ja Paavalin tekstit sopivat täydellisesti yhteen: Paavalin evankeliumi ei eroa lainkaan Luukkaan evankeliumista. Apostolien teoista voidaan nähdä, milloin ja mistä Paavali kirjoitti kirjeensä eri seurakunnille. Sen ajoitus sopii täydellisesti yhteen Galatalaiskirjeen ajoituksen ja Jerusalemissa käyntien määrän kanssa. Tästä voidaan päätellä se, että Luukas tunsi hyvin apostoli Paavalin. Hän oli tämän matkaseurueen jäsen ja työtoveri: ”rakas lääkäri”. (Kol 4:14; 2Tim 4:11; Fmn 1:24)

Paavali kirjoitti todellisesta historian henkilöstä, ihmisestä kristuksesta Jeesuksesta. (Room 5:15,18; 1Kokr 15:24; 1Tim 2:5) Jeesus syntyi Daavidin sukuun naisesta ja kärsi kuoleman ristillä, mutta Jumala herätti hänet silminnäkijöiden todistuksen mukaan kuolleista. (Room 1:1-4; Gal 4:4; 1Kor 15:1-11) Paavali tapasi Jerusalemissa niitä henkilöitä, jotka olivat olleet opetuslapsia ennen häntä, kun hän asui Simon Pietarin eli Keefaan luona 15 vuorokautta. Hän tapasi myös Jeesuksen biologisen veljen, Jaakobin ja apostoli Johanneksen myöhemmällä vierailulla Jerusalemissa. (Gal 1:18ss.; 2:9)

Jeesuksen historiallisuudesta voidaan näiden seikkojen perusteella olla varmoja, mutta sitä ei tarvitse uskoa, että Jumala olisi herättänyt Jeesuksen kuolleista. Toki sen saa uskoa eikä usko ole järjetöntä, sillä uskolle löytyy järkiperäiset perustelut Uudesta testamentista erityisesti Paavalin ja Luukkaan kirjoituksista.

On toki järjenvastaista, että Jumala olisi herättänyt Jeesuksen kuolleista, ja tämä sekä apostolit olisivat tehneet ihmeitä, mutta se ei ole mahdotonta. Kaikki riippuu siitä, onko Jumala olemassa vai ei. Jos on, niin evankeliumi voi olla totta, mutta jos Jumalaa ei ole, niin evankeliumi on joko harhaisten ihmisten todistusta mielikuvituksen tuotteista (ylösnoussut Jeesus) tai röyhkeää valehtelua (ihmeet ja kuolleista herääminen), jonka avulla ensimmäiset opetuslapset ja apostolit saivat itselleen jotakin hyötyä.

Tosiaan, yksi ainoa virhe Galatalaiskirjeen ajoituksessa, on johtanut moniin muihin virheisiin tulkinnoissa.

Kun ajoitetaan Galatalaiskirje vuoteen 48, niin Paavalin ja Luukkaan tekstien välillä ei ole mitään eroa, mitä tulee Jerusalemissa käyntien määrään.

Ja Apostolien tekojen avulla voidaan ajoittaa Paavalin kirjeet oikein ja nähdä jopa paikka, mistä ne ovat kirjoitetut.

Hyvin laadittuja ovat molempien tekstit, kun pitävät niin tarkoin yhtä keskenään.