Onko psykiatria tiedettä?

Luonnontiede ja psykiatria lienevät vanhan vihtahousun parhaat älynväläykset. Nykyään syntyvät Jeesukset, Muhammedit, Buddhat jne. ottaisivat varmasti antipsykoottisen neuroleptikuurit ja uskonnot jäisivät syntymättä kun tärisevät kuola valuen zombeina paino-ongelmista kärsien. Lääkettä kaaliin kun kuulee Jumalan puhuvan, resepti suoraan..

Anonyymi00008 kirjoitti:

Luonnontiede ja psykiatria lienevät vanhan vihtahousun parhaat älynväläykset. Nykyään syntyvät Jeesukset, Muhammedit, Buddhat jne. ottaisivat varmasti antipsykoottisen neuroleptikuurit ja uskonnot jäisivät syntymättä kun tärisevät kuola valuen zombeina paino-ongelmista kärsien. Lääkettä kaaliin kun kuulee Jumalan puhuvan, resepti suoraan..

vale-tiede psykiatria ja psykologia ei perustu tieteeseen ollenkaan.

Poliittinen toisinajattelijoiden kommunisti-psykiatria on täällä EU-kokoomus-sotebisneksen tuomana..


https://www-targetedinamerica-com.translate.goog/popcontrol.html?_x_tr_sch=http&_x_tr_sl=en&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=sc

😍😍😍😋😋😋😋😍😍😍

😋 ­­­N­­­y­­m­­f­­o­­m­­a­a­­­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#177633687

🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞

Tiedän ihmisiä, jotka ovat elossa SSRI-lääkkeiden ansiosta.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Tiedän ihmisiä, jotka ovat elossa SSRI-lääkkeiden ansiosta.

höpöhöpö-

mutta tietenkään jokainen SSRI-käyttäjä ei tee kouluammuntoja, itsemurhaa tai väkivalta-tekoja-

mutta SSRI-pillerit ei ole oikeasti kuin huumelääke-tapainen aine- kuten kaikki psyykepillerit , joita psyko-lekurit määräilee...

Lääkemafia hyökkää heti jos jotain muutakin kokeillaan. "Vaihtoehtohoidoilla" on jotkut saaneet apua sairauksiin joihin virallinen LÄÄKEtiede ole auttanut.
Valvira on sitten hyökännyt lääkärien kimppuun vaikka hoitotulokset on ollut hyviä, potilaat oli väärin parannettu. Monet on käyneetkin hoidattamassa sairauksiaan ulkomailla.
Viimeisesti 100vuotta on luontaisia hoitoja haluttu estää Rockewellerien luoman lääkemafian toimesta maailmalla.

Valviralta hui, uskottavuus mennyt siltäkin. Lähdenkin keräämään silmuja ja syön ne heti, hah!

Teidän lääkebisneksen tröllien juttuja ei usko kukaan.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Teidän lääkebisneksen tröllien juttuja ei usko kukaan.

No mutta Seppo Sinulla on vapaus uskoa ihan itseesi täysillä ..:)

Anonyymi00007 kirjoitti:

Teidän lääkebisneksen tröllien juttuja ei usko kukaan.

Hulluimmat psykolekurit uskovat psykiatriaan, ne on ne vaarallisimmat...- uskon asiahan se onkin...kun tutkimuksia ei ole olemassakaan.

Tuo aivo-huuhaa on höpötystä, jolla ihmisiä huijataan-

mielentilat on ihan eri asia.

Aivot on kehon osa- mutta ajatuksellinen toiminta on henkinen toiminto, eli ei ole kehon toimintaa- vaan ihmisen 'henkisen kehon" alueeseen kuuluvaa.

Ja moni muu maailmalla- monet ei kuitenkaan uskalla kertoa.

Tuossa alempana alkaa nuo viestit, jotka pelkkää psyko-lehtien puppua-

kannattaa siis muistaa että nuoon valetta-

Serotoniinin määrää ei voida mitata, kun tosiaan kalloa ei voida avata ja laitta mittaria päähän...

eli koko homma on valetta noine väitettyine tutkimustuloksineen- joka tuntuu nykytiede olavan täynnä valheita, esim ilmasto, sukupuoli-asiat, jne..

SSRI kehitettiin USAn sotilaille tuoman vihaa taisteluun- ja varmasti siis ulkoisella havainnoinnilla on tutkittu että vihaa syntyy. Eli tämä on se todellinen tutkimus-tulos- joka sitten näkyy myös kouluamunnoissa, jne...

klikkaa OK:

https://ssristories-net.translate.goog/archive/indexb6a1.html?sort=date&p&_x_tr_sl=en&_x_tr_tl=fi&_x_tr_hl=fi&_x_tr_pto=sc

Samasta
----Professori Catherine Harmer Oxfordin yliopistosta, joka ei ollut mukana työssä, kuvaili sitä tärkeäksi löydökseksi. "On todella huomionarvoista, että he löysivät todisteita alhaisemmasta serotoniinin vapautumisesta", hän sanoi. Harmer sanoi, että harvat alan ammattilaiset väittävät nyt, että kaikki masennus johtui alhaisesta serotoniinista, mutta havainnot olivat "erittäin sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, että serotoniinilla voi olla tärkeä rooli".

Anonyymi00018 kirjoitti:

Samasta
----Professori Catherine Harmer Oxfordin yliopistosta, joka ei ollut mukana työssä, kuvaili sitä tärkeäksi löydökseksi. "On todella huomionarvoista, että he löysivät todisteita alhaisemmasta serotoniinin vapautumisesta", hän sanoi. Harmer sanoi, että harvat alan ammattilaiset väittävät nyt, että kaikki masennus johtui alhaisesta serotoniinista, mutta havainnot olivat "erittäin sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, että serotoniinilla voi olla tärkeä rooli".

Samasta
---Toiset olivat skeptisempiä. Eiko Fried, kliininen psykologi Leidenin yliopistosta, kyseenalaisti tulosten tilastollisesti vankkoja. "Kirjoittajien tekemät johtopäätökset eivät ole oikeassa suhteessa esitettyihin todisteisiin", hän sanoi. "Tilastolliset analyysit ovat epäjohdonmukaisia, eivätkä ne … anna "selkeää näyttöä" masennuksen serotoniiniteorialle."

Joanna Moncrieff, University College Londonin psykiatrian professori, joka johti katsausta, jonka mukaan ei ole todisteita siitä, että aivojen kemiallinen epätasapaino aiheuttaisi masennusta. , sanoi, että uusin paperi ei pakottaisi häntä tarkistamaan tätä näkemystä. Hän huomautti tutkimuksen koon ja sen tosiasian, että se mittasi edelleen serotoniinin arvon puutteina. "Tämä tutkimus ei tarjoa vakuuttavia todisteita siitä, että serotoniinin poikkeavuus olisi masennuksen taustalla oleva syy tai mekanismi tai yksi syistä tai mekanismeista", hän sanoi.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Samasta
---Toiset olivat skeptisempiä. Eiko Fried, kliininen psykologi Leidenin yliopistosta, kyseenalaisti tulosten tilastollisesti vankkoja. "Kirjoittajien tekemät johtopäätökset eivät ole oikeassa suhteessa esitettyihin todisteisiin", hän sanoi. "Tilastolliset analyysit ovat epäjohdonmukaisia, eivätkä ne … anna "selkeää näyttöä" masennuksen serotoniiniteorialle."

Joanna Moncrieff, University College Londonin psykiatrian professori, joka johti katsausta, jonka mukaan ei ole todisteita siitä, että aivojen kemiallinen epätasapaino aiheuttaisi masennusta. , sanoi, että uusin paperi ei pakottaisi häntä tarkistamaan tätä näkemystä. Hän huomautti tutkimuksen koon ja sen tosiasian, että se mittasi edelleen serotoniinin arvon puutteina. "Tämä tutkimus ei tarjoa vakuuttavia todisteita siitä, että serotoniinin poikkeavuus olisi masennuksen taustalla oleva syy tai mekanismi tai yksi syistä tai mekanismeista", hän sanoi.

Samasta
---Howes sanoi, että havainnot olisi toistettava ja sitten lisätutkimuksia tarvitaan sen määrittämiseksi, aiheuttavatko serotoniinierot masennusta vai johtuvatko ne tilasta. "Se on tärkeää, koska vaikka nykyiset hoidot auttavat monia ihmisiä, ne eivät toimi kaikille", hän sanoi. "Monille ihmisille ensimmäinen hoito ei auta, ja jotkut ihmiset eivät löydä hoitoa, joka auttaisi."

Anonyymi00020 kirjoitti:

Samasta
---Howes sanoi, että havainnot olisi toistettava ja sitten lisätutkimuksia tarvitaan sen määrittämiseksi, aiheuttavatko serotoniinierot masennusta vai johtuvatko ne tilasta. "Se on tärkeää, koska vaikka nykyiset hoidot auttavat monia ihmisiä, ne eivät toimi kaikille", hän sanoi. "Monille ihmisille ensimmäinen hoito ei auta, ja jotkut ihmiset eivät löydä hoitoa, joka auttaisi."

Psykiatrian lääkebisneksen lehdestäkö luulet totuutta kerrottavan?

Vilkaise niitä kuolintilastoja jotka psykiatrian hoidon tuloksina on-

väkeä kuolee enemmän kuin missään sodissakaan koskaan..

(tosin nuo kuolintilastot salataan- voit testata tämän tiedustelemalla Suomen psykiatrian kuolintilastoja...)

Samasta

---Joten miksi se jatkui, vaikka asiantuntijat tiesivätkin sen olevan, jos ei täysin väärin, ainakin riittämätön? Kuten monet epätäydelliset selitykset, se säilyi, koska siitä oli hyötyä monoamiinikemikaalien roolin mallintamisessa aivoissa, erityisesti lääkekehityksen kannalta. Loppujen lopuksi kaikki ensimmäiset masennuslääkkeet lisäsivät monoamiinien määrää aivoissa. Vaikka ne olivat tehokkaita, ne eivät olleet kohdennettuja ja niillä oli monia sivuvaikutuksia.

Sitten tutkijat alkoivat keskittyä tiettyyn monoamiiniin, serotoniiniin, lääkkeiden kohteena. Siitä seurasi masennuslääkehoidon vallankumous. Fluoksetiini (Prozac) oli ensimmäinen SSRI eli serotoniinin takaisinoton estäjä, joka esiteltiin Yhdysvalloissa. Se hyväksyttiin vuonna 1987, ja se oli melkein välitön menestys, ja sitä seurasi joukko muita serotonergisiä lääkkeitä. Nykyäänkin lähes kaikki masennuksen lääkehoidot kohdistuvat yhteen tai useampaan monoamiiniin, ja serotoniini on yleensä yksi niistä

Anonyymi00022 kirjoitti:

Samasta

---Joten miksi se jatkui, vaikka asiantuntijat tiesivätkin sen olevan, jos ei täysin väärin, ainakin riittämätön? Kuten monet epätäydelliset selitykset, se säilyi, koska siitä oli hyötyä monoamiinikemikaalien roolin mallintamisessa aivoissa, erityisesti lääkekehityksen kannalta. Loppujen lopuksi kaikki ensimmäiset masennuslääkkeet lisäsivät monoamiinien määrää aivoissa. Vaikka ne olivat tehokkaita, ne eivät olleet kohdennettuja ja niillä oli monia sivuvaikutuksia.

Sitten tutkijat alkoivat keskittyä tiettyyn monoamiiniin, serotoniiniin, lääkkeiden kohteena. Siitä seurasi masennuslääkehoidon vallankumous. Fluoksetiini (Prozac) oli ensimmäinen SSRI eli serotoniinin takaisinoton estäjä, joka esiteltiin Yhdysvalloissa. Se hyväksyttiin vuonna 1987, ja se oli melkein välitön menestys, ja sitä seurasi joukko muita serotonergisiä lääkkeitä. Nykyäänkin lähes kaikki masennuksen lääkehoidot kohdistuvat yhteen tai useampaan monoamiiniin, ja serotoniini on yleensä yksi niistä

Samasta

---Vaikka useimmat mielenterveyden asiantuntijat ymmärsivät, että monoamiinihypoteesi oli riittämätön, siitä tuli yksi tapa selittää potilaille, mikä saattaisi aiheuttaa masennusta. Ei ollut harvinaista, että lääkärit kertoivat potilaille, että heillä oli "kemiallinen epätasapaino". Tätä biologista selitystä pidettiin vähemmän leimaavana useimmille potilaille, joilla oli tapana syyttää itseään jostakin, joka ei ollut heidän hallinnassaan.

Kuten tohtori Montcrieff perustellusti huomauttaa blogissaan, jossa keskusteltiin hänen tutkimuksestaan, "vaikka johtavat psykiatrit alkaisivat epäillä [serotoniinihypoteesia]… kukaan ei kertonut yleisölle." Monet meistä ajattelivat, "mitä haittaa on". Vaikka ei aivan totta, selityksen pointti on hyvin tarkoitettu: että masennus on biologinen sairaus, ei moraalinen epäonnistuminen tai jollain muulla tavalla potilaan vika .

Anonyymi00023 kirjoitti:

Samasta

---Vaikka useimmat mielenterveyden asiantuntijat ymmärsivät, että monoamiinihypoteesi oli riittämätön, siitä tuli yksi tapa selittää potilaille, mikä saattaisi aiheuttaa masennusta. Ei ollut harvinaista, että lääkärit kertoivat potilaille, että heillä oli "kemiallinen epätasapaino". Tätä biologista selitystä pidettiin vähemmän leimaavana useimmille potilaille, joilla oli tapana syyttää itseään jostakin, joka ei ollut heidän hallinnassaan.

Kuten tohtori Montcrieff perustellusti huomauttaa blogissaan, jossa keskusteltiin hänen tutkimuksestaan, "vaikka johtavat psykiatrit alkaisivat epäillä [serotoniinihypoteesia]… kukaan ei kertonut yleisölle." Monet meistä ajattelivat, "mitä haittaa on". Vaikka ei aivan totta, selityksen pointti on hyvin tarkoitettu: että masennus on biologinen sairaus, ei moraalinen epäonnistuminen tai jollain muulla tavalla potilaan vika .

Samasta

---Vaikka monoamiiniteoria vauhditti lääkekehitystä ja integroi biologisen elementin mielialahäiriöiden ymmärtämiseen, se on saattanut myös rajoittaa sitä. Useimmat masennuslääkkeet viime vuosikymmeninä olivat "minä myös" -lääkkeitä, jotka erosivat vähän edeltäjistään. Monoamiinilähestymistavan menestys ja lääkekehityksen kustannukset ovat saattaneet tehdä lääkeyhtiöistä haluttomia tutkimaan uusia lähestymistapoja masennukseen. Se on myös saattanut luopua potilaista ja heidän lääkäreistään käyttämästä muita todistettuja masennuksen hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa , liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota .

Anonyymi00024 kirjoitti:

Samasta

---Vaikka monoamiiniteoria vauhditti lääkekehitystä ja integroi biologisen elementin mielialahäiriöiden ymmärtämiseen, se on saattanut myös rajoittaa sitä. Useimmat masennuslääkkeet viime vuosikymmeninä olivat "minä myös" -lääkkeitä, jotka erosivat vähän edeltäjistään. Monoamiinilähestymistavan menestys ja lääkekehityksen kustannukset ovat saattaneet tehdä lääkeyhtiöistä haluttomia tutkimaan uusia lähestymistapoja masennukseen. Se on myös saattanut luopua potilaista ja heidän lääkäreistään käyttämästä muita todistettuja masennuksen hoitomuotoja, kuten psykoterapiaa , liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota .

Samasta

----Useimmat nykyaikaiset teoriat käyttävät integroivaa lähestymistapaa, mikä tarkoittaa, että monet asiat aiheuttavat masennusta, kaikki toimivat (tai eivät toimi) yhdessä. Masennuksen "täydellinen myrsky" sisältää geneettisiä haavoittuvuuksia, jotka asettavat ihmiset vaaraan, epigeneettisiä reaktioita stressiin ja muutoksia tietyissä haavoittuvissa aivojen osissa, joihin sisältyy kyllä ​​serotoniinijärjestelmä.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Samasta

----Useimmat nykyaikaiset teoriat käyttävät integroivaa lähestymistapaa, mikä tarkoittaa, että monet asiat aiheuttavat masennusta, kaikki toimivat (tai eivät toimi) yhdessä. Masennuksen "täydellinen myrsky" sisältää geneettisiä haavoittuvuuksia, jotka asettavat ihmiset vaaraan, epigeneettisiä reaktioita stressiin ja muutoksia tietyissä haavoittuvissa aivojen osissa, joihin sisältyy kyllä ​​serotoniinijärjestelmä.

Samasta

---Onko masennuslääkkeillä vielä roolia? Ihmisestä riippuen masennuslääkkeitä ei aina tarvita. Monille potilaille ne voivat kuitenkin pelastaa hengen, erityisesti niille, joilla on vaikea masennus. Ymmärryksemme niiden toiminnasta kehittyy jatkuvasti. Esimerkiksi yksi masennuslääkkeiden tehon taustalla oleva mekanismi on niiden kyky joko suoraan tai epäsuorasti johtaa aivoperäisen neurotrofisen tekijän (BDNF) lisääntymiseen, joka on osallisena hermosolujen kasvussa, kypsymisessä ja selviytymisessä . Uusi tutkimus viittaa myös siihen, että jotkin masennuslääkkeet voivat toimia paremmin tietyn iän, sukupuolen , sairaushistorian ja oireiden kohdalla .

-- serotoniiniteoria ei ole kuollut; se on vain kehittynyrt paljon.

Samasta

----Teimme "sateenvarjo"-katsauksen, joka sisälsi olemassa olevien katsausten systemaattisen tunnistamisen ja vertailemisen jokaiselta serotoniinia ja masennusta koskevan tutkimuksen pääalueelta. Vaikka yksittäisiä alueita on aiemminkin tarkasteltu systemaattisesti, mikään ei ole yhdistänyt todisteita kaikilta eri aloilta, jotka noudattavat tätä lähestymistapaa.

Yksi tutkimusalue, johon sisällytimme, oli tutkimus, jossa verrattiin serotoniinin ja sen hajoamistuotteiden tasoja veressä tai aivonesteessä. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus ei osoittanut eroa masennusta sairastavien ja ilman masennusta kärsivien ihmisten välillä.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Samasta

----Teimme "sateenvarjo"-katsauksen, joka sisälsi olemassa olevien katsausten systemaattisen tunnistamisen ja vertailemisen jokaiselta serotoniinia ja masennusta koskevan tutkimuksen pääalueelta. Vaikka yksittäisiä alueita on aiemminkin tarkasteltu systemaattisesti, mikään ei ole yhdistänyt todisteita kaikilta eri aloilta, jotka noudattavat tätä lähestymistapaa.

Yksi tutkimusalue, johon sisällytimme, oli tutkimus, jossa verrattiin serotoniinin ja sen hajoamistuotteiden tasoja veressä tai aivonesteessä. Kaiken kaikkiaan tämä tutkimus ei osoittanut eroa masennusta sairastavien ja ilman masennusta kärsivien ihmisten välillä.

Samasta

----Toinen tutkimusalue on keskittynyt serotoniinireseptoreihin, jotka ovat hermojen päissä olevia proteiineja, joihin serotoniini liittyy ja jotka voivat välittää tai estää serotoniinin vaikutuksia. Yleisimmin tutkituista serotoniinireseptoreista tehdyt tutkimukset viittaavat joko siihen, että masennusta sairastavien ja ilman masennusta kärsivien ihmisten välillä ei ole eroa, tai että serotoniinin aktiivisuus itse asiassa lisääntyi masennuksesta kärsivillä ihmisillä – päinvastoin kuin serotoniiniteoriassa.

Tutkimus serotoniinin "kuljettajasta", eli proteiinista, joka auttaa lopettamaan serotoniinin vaikutuksen (tähän SSRI:t vaikuttavat proteiiniin), viittasivat myös siihen, että masennusta sairastavien ihmisten serotoniiniaktiivisuus lisääntyi. Nämä havainnot voidaan kuitenkin selittää sillä, että monet näihin tutkimuksiin osallistuneet olivat käyttäneet tai käyttivät parhaillaan masennuslääkkeitä.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Samasta

----Toinen tutkimusalue on keskittynyt serotoniinireseptoreihin, jotka ovat hermojen päissä olevia proteiineja, joihin serotoniini liittyy ja jotka voivat välittää tai estää serotoniinin vaikutuksia. Yleisimmin tutkituista serotoniinireseptoreista tehdyt tutkimukset viittaavat joko siihen, että masennusta sairastavien ja ilman masennusta kärsivien ihmisten välillä ei ole eroa, tai että serotoniinin aktiivisuus itse asiassa lisääntyi masennuksesta kärsivillä ihmisillä – päinvastoin kuin serotoniiniteoriassa.

Tutkimus serotoniinin "kuljettajasta", eli proteiinista, joka auttaa lopettamaan serotoniinin vaikutuksen (tähän SSRI:t vaikuttavat proteiiniin), viittasivat myös siihen, että masennusta sairastavien ihmisten serotoniiniaktiivisuus lisääntyi. Nämä havainnot voidaan kuitenkin selittää sillä, että monet näihin tutkimuksiin osallistuneet olivat käyttäneet tai käyttivät parhaillaan masennuslääkkeitä.

Samasta

---Tarkastelimme myös tutkimusta, jossa selvitettiin, voidaanko masennusta aiheuttaa vapaaehtoisilla alentamalla keinotekoisesti serotoniinitasoja. Kaksi systemaattista katsausta vuosilta 2006 ja 2007 ja näyte kymmenestä viimeisimmästä tutkimuksesta (nykyisen tutkimuksen aikana) havaitsivat, että serotoniinin alentaminen ei aiheuttanut masennusta sadoilla terveillä vapaaehtoisilla. Yksi katsauksista osoitti erittäin heikkoa näyttöä vaikutuksesta pieneen alaryhmään ihmisiä, joiden suvussa oli masennusta, mutta tähän osallistui vain 75 osallistujaa.

Erittäin suurissa tutkimuksissa, joihin osallistui kymmeniä tuhansia potilaita, tarkasteltiin geenin vaihtelua, mukaan lukien geeni, jolla on ohjeet serotoniinin kuljettajan valmistamiseksi. He eivät löytäneet eroa tämän geenin lajikkeiden esiintymistiheydessä masennuksesta kärsivien ja terveiden kontrollien välillä.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Samasta

---Tarkastelimme myös tutkimusta, jossa selvitettiin, voidaanko masennusta aiheuttaa vapaaehtoisilla alentamalla keinotekoisesti serotoniinitasoja. Kaksi systemaattista katsausta vuosilta 2006 ja 2007 ja näyte kymmenestä viimeisimmästä tutkimuksesta (nykyisen tutkimuksen aikana) havaitsivat, että serotoniinin alentaminen ei aiheuttanut masennusta sadoilla terveillä vapaaehtoisilla. Yksi katsauksista osoitti erittäin heikkoa näyttöä vaikutuksesta pieneen alaryhmään ihmisiä, joiden suvussa oli masennusta, mutta tähän osallistui vain 75 osallistujaa.

Erittäin suurissa tutkimuksissa, joihin osallistui kymmeniä tuhansia potilaita, tarkasteltiin geenin vaihtelua, mukaan lukien geeni, jolla on ohjeet serotoniinin kuljettajan valmistamiseksi. He eivät löytäneet eroa tämän geenin lajikkeiden esiintymistiheydessä masennuksesta kärsivien ja terveiden kontrollien välillä.

Samasta

---Vaikka kuuluisa varhainen tutkimus havaitsi yhteyden serotoniinin kuljettajageenin ja stressaavien elämäntapahtumien välillä, suuremmat, kattavammat tutkimukset viittaavat siihen, ettei tällaista yhteyttä ole. Stressilliset elämäntapahtumat itsessään vaikuttivat kuitenkin voimakkaasti ihmisten myöhempään masennuksen riskiin.

Jotkut yleiskatsauksessamme olevista tutkimuksista, joihin kuului ihmisiä, jotka käyttivät tai olivat aiemmin käyttäneet masennuslääkkeitä, osoittivat todisteita siitä, että masennuslääkkeet voivat itse asiassa alentaa serotoniinin pitoisuutta tai aktiivisuutta.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Samasta

---Vaikka kuuluisa varhainen tutkimus havaitsi yhteyden serotoniinin kuljettajageenin ja stressaavien elämäntapahtumien välillä, suuremmat, kattavammat tutkimukset viittaavat siihen, ettei tällaista yhteyttä ole. Stressilliset elämäntapahtumat itsessään vaikuttivat kuitenkin voimakkaasti ihmisten myöhempään masennuksen riskiin.

Jotkut yleiskatsauksessamme olevista tutkimuksista, joihin kuului ihmisiä, jotka käyttivät tai olivat aiemmin käyttäneet masennuslääkkeitä, osoittivat todisteita siitä, että masennuslääkkeet voivat itse asiassa alentaa serotoniinin pitoisuutta tai aktiivisuutta.

Samasta

---Masennuksen serotoniiniteoria on ollut yksi vaikutusvaltaisimmista ja laajimmin tutkituista biologisista teorioista masennuksen alkuperästä. Tutkimuksemme osoittaa, että tätä näkemystä ei tue tieteellinen näyttö. Se kyseenalaistaa myös masennuslääkkeiden käytön perusteet.

Useimpien nykyään käytössä olevien masennuslääkkeiden oletetaan vaikuttavan serotoniiniin. Jotkut vaikuttavat myös aivojen kemialliseen noradrenaliiniin. Mutta asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että todisteet noradrenaliinin osallistumisesta masennukseen ovat heikompia kuin serotoniinin.

Ei ole olemassa muuta hyväksyttyä farmakologista mekanismia, jolla masennuslääkkeet voisivat vaikuttaa masennukseen. Jos masennuslääkkeet vaikuttavat lumelääkkeenä tai tunteita tukahduttaen, ei ole selvää, että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Samasta

---Masennuksen serotoniiniteoria on ollut yksi vaikutusvaltaisimmista ja laajimmin tutkituista biologisista teorioista masennuksen alkuperästä. Tutkimuksemme osoittaa, että tätä näkemystä ei tue tieteellinen näyttö. Se kyseenalaistaa myös masennuslääkkeiden käytön perusteet.

Useimpien nykyään käytössä olevien masennuslääkkeiden oletetaan vaikuttavan serotoniiniin. Jotkut vaikuttavat myös aivojen kemialliseen noradrenaliiniin. Mutta asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että todisteet noradrenaliinin osallistumisesta masennukseen ovat heikompia kuin serotoniinin.

Ei ole olemassa muuta hyväksyttyä farmakologista mekanismia, jolla masennuslääkkeet voisivat vaikuttaa masennukseen. Jos masennuslääkkeet vaikuttavat lumelääkkeenä tai tunteita tukahduttaen, ei ole selvää, että niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Samasta

---Vaikka masennuksen näkeminen biologisena häiriönä saattaa vaikuttaa siltä, ​​että se vähentäisi leimautumista, itse asiassa tutkimukset ovat osoittaneet päinvastaista ja myös sen, että ihmiset, jotka uskovat oman masennuksensa johtuvan kemiallisesta epätasapainosta, ovat pessimistisempiä toipumismahdollisuuksiensa suhteen.

On tärkeää, että ihmiset tietävät, että ajatus siitä, että masennus johtuu "kemiallisesta epätasapainosta", on hypoteettinen. Emmekä ymmärrä, mitä väliaikaisesti kohoava serotoniini tai muut masennuslääkkeiden tuottamat biokemialliset muutokset tekevät aivoille. Päättelemme, että on mahdotonta sanoa, että SSRI-masennuslääkkeiden käyttö on kannattavaa tai jopa täysin turvallista. Ihmiset tarvitsevat kaiken tämän tiedon tehdäkseen tietoisia päätöksiä siitä, ottaako masennuslääkkeitä vai

Hei,miksi te aina tarjoatte aina tätä karmeinta vaihtoehtoa ihmisille. Elämään on synnytty elettäväksi, ei kuoltavaksi joka kuitenkin sitten joskus tulee kaikille,jumalia ei ole jotka jotain ikuista elämää tarjoilisi.

Hyvin harva on syntynyt totaalimasentuneena ja he yleensä kuolee jo hyvin nuorena mutta yhteiskunnan ja toisten ihmisten aiheuttamia masennuksia on vaikka kuinka paljon nyky-yhteiskunnissa ja on ollut ennenkin.

Niistä pitäisi päästä pois ja maailma olisi paljon helpompi paikka elää kaikille,eikä tarvita enää mitään terapioita eikä masennuslääkkeitä.

Vain noin kuuluisi elää,muu on täyttä fuulaa ja vain hämmentää ihmisiä ,etenkin nuoria, koko ajan lisää.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Hei,miksi te aina tarjoatte aina tätä karmeinta vaihtoehtoa ihmisille. Elämään on synnytty elettäväksi, ei kuoltavaksi joka kuitenkin sitten joskus tulee kaikille,jumalia ei ole jotka jotain ikuista elämää tarjoilisi.

Hyvin harva on syntynyt totaalimasentuneena ja he yleensä kuolee jo hyvin nuorena mutta yhteiskunnan ja toisten ihmisten aiheuttamia masennuksia on vaikka kuinka paljon nyky-yhteiskunnissa ja on ollut ennenkin.

Niistä pitäisi päästä pois ja maailma olisi paljon helpompi paikka elää kaikille,eikä tarvita enää mitään terapioita eikä masennuslääkkeitä.

Vain noin kuuluisi elää,muu on täyttä fuulaa ja vain hämmentää ihmisiä ,etenkin nuoria, koko ajan lisää.

No miten niistä yhteiskunnan ja toisten ihmisten aiheuttamista masennuksesta sitten pääsee eroon? Usein tuntuu että ainoat vaihtoehdot, jotka oikeasti toimivat ovat joko lopettaa kaikki pysyvästi (ratkaisee kaikki muutkin ongelmat) tai tarpeeksi masennuslääkkeitä.
Mielummin olen lääkittynä tuntematta mitään, kun elän jatkuvan pahan olon ja itsetuhoisten ajatuksien kanssa.
Yleensä suositellut liikunta ja terveellinen ruokavalio eivät auta paskan vertaa jos on oikeita ongelmia.