Jenkkilahkojen yhteinen selitysteoria on, että ne ovat Amerikkaan 1900-luvun alussa taivaasta palautettuja alkuseurakuntia.
Helluntailaiset väittävät osaavansa puhua samalla tavalla useita vieraita kieliä kuten apostolit tekivät 2000 v. sitten helluntaina Jerusalemissa.
Parhami perusti Pentecostalismin.
Lupasi perustamassaan raamattu/kielikoulussa slummien mustille miehille monen vieraankielen täydellisen taidon käymättä päivääkään oikeata koukua, jos he liittyvät helluntailaiseksi.
Miehet luulivat, että hyvän kielitaidon takia saavat paremman elämän.
Pettymys oli suuri. Kukaan ei mitään vieraita kieliä oppinut Parhamin raamattu/kielikoulussa puhumaan ja miehet erosivat koko Pentecostalismista.
Helluntailaiset väittävät osaavansa puhua samalla tavalla useita vieraita kieliä kuten apostolit tekivät 2000 v. sitten helluntaina Jerusalemissa.
Parhami perusti Pentecostalismin.
Lupasi perustamassaan raamattu/kielikoulussa slummien mustille miehille monen vieraankielen täydellisen taidon käymättä päivääkään oikeata koukua, jos he liittyvät helluntailaiseksi.
Miehet luulivat, että hyvän kielitaidon takia saavat paremman elämän.
Pettymys oli suuri. Kukaan ei mitään vieraita kieliä oppinut Parhamin raamattu/kielikoulussa puhumaan ja miehet erosivat koko Pentecostalismista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Helluntailaisuus ei ole haarautunut mistään entuudestaan kristillisestä kirkkokunnasta.
Helluntailaisuus eli Pentecostalismi eli Parhamilaisuus on Amerikasta tänne Suomeen tuotu uskonkultti.
Aikanaan kaikki Euroopan ja Suomen helluntaijohtajat ovat käyneet samassa Parhamin raamattu/kielikoulussa ne opit ja henget hakemassa ja Pentecostalismille valansa vannomassa.
Pentecostalismin pääkonttorista Amerikasta tuli miehiä tekemään ensimmäisiä upotuskasteita helluntailaiseen uskoon.
Ensimmäiset kasteet ja liikkeen vakiintuminen
T.B.Barrat kannatti lasten kastamista ja Olsen-Smidt vain aikuisten kastamista helluntailaiseksi.
Asiasta järjestettiin Helsingissä äänestys. Riitaisan äänestyksen voitti niukasta Gerhard Olsen-Smidt:in ehdotus.
Olsen-Smidtin ohjauksessa yhä useammat omaksuivat aikuiskasteen näkemyksen. Helluntaiherätyksen ensimmäiset kasteet järjestettiin vuonna 1912 helluntaiherätyksen kesäjuhlilla Lempäälässä vuonna 1912. Lempäälän juhlilla puhiivat Gerhard Olsen-Smidt, Pekka Brofeldt sekä yhdysvaltalainen pastroi J. H. King.[10]
King, eli helluntailainen kuningas oli kastamassa.
Helluntailaisuus on yksi evankelikalismin haara. Timo Pokki on kirjoittanut hyvän kirjan evankelikalismin historiasta ja siinä on hyvin selvitetty tausta Amerikassa 1700-1800 luvulla ennen kun helluntailaisuus syntyi. Pyhitysliike ja metodismi olivat helluntailaisuuden taustalla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Evankelikalismi
Evankelikalismin keskeiset ajatukset ovat seuraavat neljä olettamusta:
1. Raamattukeskeisyys, eli Raamatun auktoriteetti ja riittävyys;
2. Kristuksen ristinkuolemassa tapahtunut pelastus ja sijaiskärsimystä korostava sovitus;
3. Henkiilökohtaisen kääntymisen välttämättöymyys;
4.Evankeliumin levittämisen ja esilläpitämisen ensiarvoisuus ja tärkeys.
Tässä Timo Pokin kirjoitus evankelikalismista
https://teologia.fi/2010/06/evankelikalismi-ja-uskon-tuntomerkit/
Evankelikalismin katsotaan varsinaisesti syntyneen 1730-luvulla Britanniassa, mistä se nopeasti levisi Pohjois-Amerikkaan. Sillä on paljon yhteistä varhaisempien protestanttisten traditioiden kanssa, mutta evankelikalismi itsenäisenä liikkeenä on vasta 1700-luvun ilmiö. Silloin alkanutta laajaa herätyskristillistä liikehdintää kutsuttiin evankeliseksi herätykseksi (the Evangelical Revival).
Evankelikalismi on siis kirkkokuntien rajat ylittävä liike. Kun puhutaan evankelikalismista laajana käsitteenä, sen alle voidaan lukea oikeastaan kolme suurta liikettä: fundamentalismi, päälinjan (main line) evankelikalismi, helluntailais-karismaattinen kristillisyys
Evankelikalismin juuret ovat 1500-luvun eurooppalaisen reformaation teologisissa traditioissa, saksalaisessa pietismissä, brittiläisessä ja amerikkalaisessa puritanismissa, sekä Pohjois-Amerikan ”suurissa herätyksissä” (the Great Awakenings). Näiden herätysten tunnetuimpia nimiä ovat Edwardsin ja Whitefieldin lisäksi Charles G. Finney (1792–1875), Dwight L. Moody (1837–99), Reuben Torrey (1856–1928) ja Billy Sunday (1862–1935). Liike on liittynyt läheisesti presbyteerien, kongregationalistien, baptistien ja metodistien toimintaan ja sillä on ollut vahvasti kalvinistinen tausta.
Metodismissa ja sen piirissä syntyneen Holiness-liikkeen eri muodoissa etualalle nousi pyhitys, joka sisälsi vanhurskauttamisen jälkeen tapahtuvan Pyhän Hengen kasteen. Tämä ajattelutapa valmisti tietä helluntailaisuudelle ja karismaattiselle liikkeelle.
Teologianhistorian näkökulmasta myöhempi kehitys rakentui edellisten vaiheiden luomalle perustalle. Evankelikalismin soteriologian kehittymisessä viimeisintä vaihetta edustavat helluntailaisuus ja karismaattinen liike, joissa uskon vaikutukset tulevat erilaisten armolahjojen korostamisen myötä näkyviin ehkä kaikkein konkreettisimmilla tasoilla.
Helluntailaisuus liittyy kristisuskoon siten, että se pyrkii eksyttämään kristittyjä mahdollisimman paljon villitsevien valheen henkien sidottavaksi lahko-orjuuteen.
Hurmoskokemuksiin tulee riippuvuus ja sidontasuhde Valon enkeliin, joka on kaiken lahkolaisuuden kuten helluntailailaisuuden takana.
2. Kor. 11
13 Semmoiset ovat vääriä apostoleja, petollisia työntekijöitä, he vain tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. [Matt. 7:15,16; Ap. t. 15:24, Ap. t. 20:30; Gal. 2:4; Fil. 3:2]
14 Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi.
15 Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina. He saavat tekojensa mukaisen lopun.
Luterilaisetko haarautuvat Katolisesta pedofiilikirkosta.
Lutherin perintö oli tuhansien anabaptistien tapattaminen.
Sama murhahenki on täällä rienaavissa luterilaisissa.
Helluntailaisten opit ja novumit ja väitteet ovat niin syvältä pimeydestä lähteneitä ja sen uskonliikkeeet perustajien teot ovat niin häpeällisiä, että hellarit yrittävät pilkkaamalla oikeita kristittyjä saamaan huomion pois oman lahkonsa asioista.
Ota huomioon, että luterilaiset eivät ole kristittyjä.
Ne nimenomaan OVAT
Jenkkilahkojen perustajat: Joseph Smith, Charles Russell, Charles Fox Parham, Ellen G.White tunsivat täysin toistensa opit ja käyttivät samoja oppeja omien erikoisoppiensa muovaamiseen. Opillisia eroja on tehty toki tarkoituksella markkinoiden jakamiseksi.
Kaikkien Jenkkilahkojen kohderyhmä on Kristityt, joita he yrittävät käännyttää omiin oppeihinsa ja sitovat sitten ihmisen kiinni omilla rituaalisilla uudestikasteilla.
Eivät yritä käännyttää toisiaan.
>>Metodismissa ja sen piirissä syntyneen Holiness-liikkeen eri muodoissa etualalle nousi pyhitys, joka sisälsi vanhurskauttamisen jälkeen tapahtuvan Pyhän Hengen kasteen. Tämä ajattelutapa valmisti tietä helluntailaisuudelle ja karismaattiselle liikkeelle.