saksalaisten mainiota MG-42 konekivääriä, Hitlerin sirkkeliä. Olisi se ollut niin kovin paljon järkevämpää kuin raahata alkeellisia Maximeita pitkin metsiä.
Miksei Suomeen hankittu viime sodan aikana
Anonyymi-ap
44148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Saksalaiset olivat yllättävän nihkeitä myymään mitään kalustoa. Oma tarve suhteessa tuotantomääriin oli suuri. Suomi olisi halunnut ostaa ennen kaikkea tykistöä Saksasta.
Konetuliaseiden osalta ei ollut jatkosodan alkupuolella mitään ostotarvetta, koska esim. Emmaa ja konekivääriä oli saat -41 sotasaaliiksi erittäin paljon. Jopa yli kirjavahvuuksien. Lisäksi Emma oli rintamajoukkojen mielestä kohtuu hyvä ase ja käytti samaa patruunaa kuin ukkopekka ja kk.
Sodan aikana oma kp-tuotanto jatkui ja metsäisessä maastossa joukkueen aseina Emma ja kp olivat käyttökelpoinen yhdistelmä.
Ei ollut sama kaliiperi, ukko-pekka on 7,62x53R ja Emma 7,62x54R.
Ei vaikuttanut käyttöön mitenkään. Patruunat kävivät ristiin keskenään molempiin aseisiin.
Olihan Suomi-konepistooli ja pikakivääri Lahti-Saloranta, johon oli myös rumpulipas.
"Miksei Suomeen hankittu viime sodan aikana saksalaisten mainiota MG-42 konekivääriä, "
Kyllä Suomi yritti niitä ostaa ja koekäytössä oli muutamia mutta sitten Saksa ilmoitti ettei se pysty niitä toimittamaan Suomen tilaamaa määrää oman tarmeensa takia.
Lisenssivalmistus Suomeen.
Ongelma oli patruunassa. Saksalaiset käyttivät patruunana 8X57, jossa ei ollut suomalaisen patruunan 87,62X53 laippakantaa! Saksalaisen patruunanb pystyi tästä syystä syöttämään patruunavyön lenkin läpi, mikä ei onnistunut suomalaisten laippakannassa! Kahden eri jv-patruunan valmistus massatuotantona sodassa olisi ollut hankalaa!
Niin kauheita juttuja kuultu kuinka suomalaiset ei saanut ammuksia ei tykkiä pitkin itärajaa silloinstalinistit riehui.
MG:sta saatu hyöty olisi ollut metsävyöhykkeillä Perkjärvestä länteen vähäinen. 14,5 mm:n konekivääri on suunniteltu kevyesti panssaroituihin maakohteisiin, sillä olisi edes häiritty 2 km asti.
Mistä ukrainalaiset ovat saaneet Hitlerin sirkkeleitä, pakkasella varmaan soiva peli arolla.
MG-42:n toiminnallisia kopioita on runsaasti käytössä maailmalla useilla eri kaliipereilla! Useimmissa on hieman hidastettu eri keinoilla uskomatonta 1200 ls tulinopeutta, joka oli alkuperäisessä vähän liiankin korkea! MG-42:ssa oli useita hyviä piirteitä. Se oli erittäin toimintavarma likaisenakin ja siinä oli nerokas ratkaisu piipun vaihtoon. Uuden piipun sai vaihdettua aseeseen muutamassa sekunnissa! Sitä silmälläpitäen aseen avustajalla oli asbestikintaat!
Kyllä kai ne varastaa niitä.
Venäjällä on uusia junia armeijalla missä edessä 3 sotilasta kivääri ilmatorjunta onko syytä miettiä ennalta ehkäisyä.
MG 42 valmistus on jatkunut. Käytetään ajoneuvoissa ja kai helikoptereissa.
Olisiko suomalainen korpisoturi raahannut varapiippuja sekä asbestikinnasta mukana?
Pommikoneella olisi pitänyt tiputtaa patruunoita.
” Olisiko suomalainen korpisoturi raahannut varapiippuja sekä asbestikinnasta mukana?”
Miksei olisi? Yhtälailla hän raahasi Maxim-konekivääriä, joka sentään painoi jalustoineen liki 60 kg yhteensä! MG-42 painoi vain 14 kg. Vaihtopiiput olivat välttämättömiä, koska huiman tulinopeuden takia piippua oli ylikuumenemisen takia pakko vaihtaa 1-2 vyön ampumísen jälkeen! Varapiippi oli 50-60 cm pitkä putkenpätkä ja painoi alta kilon. Niitä oli useampi aseen mukana!
Aseella piti hallita sen ampumatekniikka! Jo krvyellä liipasimen painalluksella lähti 30-40 patia. MG-42 oli erityisen tuhoisa silloin kun Puna-armeija harrasti tapansa mukaisesti perättäisiä ihmisaalto-hyökkäyksiä!
Hehe pöhveIi on tapansa mukaan taas pihalla kuin lumiukko, ei puna-armeija harrastanut mitään perättäisiä ihmisaaltohyökkäyksiä vuonna 1943, jolloin MG 42 vasta suuremmissa määrin tuli itärintamalla käyttöön.
Mieluummin niitä olisi raahannut kuin 35kg painoista jalustaa ja vesikannuja.
MG42 jalustalla varustettuna painaa noin 32 kg + varapiiput, tuo 14 kg on vähän niinku "osatotuus", eipä silti, on sitä silti vielä kevyempi kanniskella.
Se ettei Suomella kaikki kamat olleet huippukalustoa on mitä on, eipä muillakaan osallistujilla, kellään kaikki ollut täydellistä..
Myös Saksa käytti Maxim-konekivääriä sodan loppuun asti.
MG-42 korvasi jv-ryhmän pikakiväärin. Saksalaiset käyttivät varsin vähän konepistooleja,suomalaiset runsaasti.
Saksa jo lupasi toimittaa rungot, mutta perui kaupat keväällä 1944, eikä Suomen teollisuus niitä pystynyt prässäämään, muut osat oli tarkoitus valmistaa Suomessa.
Risto Erjola kirjoittaa:
Suomalaiset saivat
kolme kappaletta uusia konekivääreitä kokeiltavakseen.
Kuten oli odotettavissa, suurvallan täysipainoiset kokeilut läpäissyt uusi ase sai
Suomessakin innostuneen vastaanoton. Joukko-osastot raportoivat MG-42:sta
pelkkää hyvää. Yleisesti tunnuttiin unohtaneen se, että meillä vieraan urakantapatruunan käyttö M0-42:ssa oli saksalaisen etumatkan merkittävin syy.
MG-42:n hankinta tuntui jo ratkenneen, kun Saksa keväällä 1944 yllättäen
ilmoitti, ettei se ennakkosopimuksista huolimatta kykenekään toimittamaan
tarvittavia teräslevyistä puristettuja runko-osia; muut osat piti valmistaa Suomessa.
Suomen levyteollisuudella taas ei ollut valmiuksia runko-osien valmistukseen.
Huomio kiintyi jälleen yleiskonekivääri L-41:een, mutta mitään näkyvää ei ehditty
tehdä neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen alettua ja sodan pian päätyttyä
aselepoon
POHJOIS-KYMENLAAKSON ASEHISTORIALLINEN YHDISTYS RY.
https://pkymasehist.fi/jaumlsenlehti.html
https://pkymasehist.fi/uploads/1/0/9/7/109744391/konekivaarit.pdf
Nato käyttää MG 42 hieman modattuna edelleen.
Asetuotanto Suomessa toisen maailmasodan aikana
https://journal.fi/ta/article/view/47703
https://journal.fi/ta/article/view/47703/13578
Erjola, R. (1988). Asetuotanto Suomessa toisen maailmasodan aikana. Tiede Ja Ase, 46(46), 160–183.
Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47703
Julkaistu 1988-01-01
Risto Erjola
Avainsanat: Asetuotanto, Suomi, toinen maailmansota, logistiikka
Abstrakti
Ensimmäisen luvun, "Asetuotanto Suomessa ennen sotia", mukaan aseteollisuus Suomessa vuosisatamme alussa oli vähäistä. "Puolustusvoimiemme sen aikainen aseistus muodostui Vapaussodassa sotasaaliina saadusta venäläisestä aseistuksesta sekä eräistä Saksasta ja Ranskasta hankituista, pääasiassa käytetyistä materiaalieristä."
Toisessa luvussa tarkastellaan sotien aikana tapahtunutta erilaisten pienikaliiperisten aseiden valmistusta ja niiden soveltuvuutta eri tehtäviin. Seuraavassa luvussa "Panssarintorjunta-aseiden valmistus", selvitetään panssarintorjuntakiväärin ja -kanuunoiden sekä korsutykin valmistusta ja niiden käyttötarkoitusta ja - ominaisuuksia. Seuraavat luvut käsittelevät kranaatinheittimien ja kenttätykkien valmistusta. Viimeisissä luvuissa käsitellään ilmatorjunta-aseistuksen ja lentokoneaseistuksen kehitysvaiheita ja valmistusta. Yhdistelmässä todetaan muun muassa, että " Vaikka eräitä ratkaisuja onkin voitu kritisoida näin jälkikäteen, kuitenkin on todettava, että asetuotanto Suomessa sotiemme aikana on olosuhteet ja vähäiset tuotantomahdollisuudet huomioon ottaen ollut oikeaan osunutta ja tuloksellista."
ISBN: 951-99975-1-2
7.62 mm general purpose machinegun MG 42
7,62 mm general purpose machinegun L-41 "Sampo":
https://jaegerplatoon.net/ALMOST1.htm#762KK42
Only one MG 42 prototype in 7.62 mm x 54R calibre was ever made, nowadays it belongs to collections of Finnish Military Museum. Year 2002 Finland bought 124 Leopard 2A4 tanks from Germany. Weaponry of these tanks includes MG3A1 (improved version of German MG3 machinegun, which is direct descendant of MG 42) machineguns in 7.62 mm x 51 calibre.
Miksei hankittu Himarseja? Ne kun olisi alkaneet huokumahan niin olisi naapuria viety tukka suorana.
Aimo Saloranta olisi kyllä Himarsit keksinyt ellei olisi näperrellyt jonkun panssarintorjuntakiväärin kanssa.
Tässä se on tiedon taso huipussaan, nimetkin päin helvettiä!
Yhdysvaltain jalkaväkijoukot rakennettiin puoliautomaattikiväärien ja täysautomaattisen kevyen konekiväärin ympärille, mikä jäi vallitsevaksi aseistukseksi pitkälle näihin päiviin asti. Hitlerin SS-ryhmät rakennettiin hihnakäyttöisen konekiväärin ja useiden pulttililukkokiväärien ympärille, mikä oli taktiikkana heikompi harvassa ryhmityksessä metsämaasyossa. Jokainen on telkusta nähnyt, kuinka yksinäinen partiotommy tuhoaa naziryhmän parilla sarjalla ja heittää pari munakranaattia, niin koko joukkue perääntyy Hurtgenistä Elbelle, kun tommy läimäyttää käsiääm yhteen ja vislaa Hellcat komppanian paikalle Browningeineen. Iivanakin oli jo siirtynyt Stalinin urkuihin arolla.
Todellisuudessa Hurtigen oli varsim tappiollinen taistelupaikka molemmille osapuolille! Tiuheässä metsässä kranaatit räjähtivät puiden latvoissa ja sirpaleet satoivat alaspäin sotilaiden niskaan. Oli kylmä talvi ja liittoutuneet hyökkäsivät ja saksalaiset puolustivat!
Hurtgen on tiheää kuusikkoa ja taimea kasvavia vuoren rinteitä, oletettavasti kk-tuli ei ollut kovin tehokasta panssareilla eteneviä vihulaisia vastaan, kuin Iiloomanzi- Iiloomanzi- Iiloomanzi- Iiloomanzi- Iiloomanzi- Iiloomanzi- Iiloomanzi- Iiloomanzi- Iiloomanzi-iiih!!
HeHr! Ei ps-vaunu etene kummoisesti tiheässä metsässä! Tiet taas oli rankasti miinoitettuja!
Routaisella tiellä miinoja paljon vaivaksi asti peitellä!
Silkkaa pötyä.
Ei todellakaan etene ja vaunu on siellä möyriessä käytännössä sokea ja helposti lähestyttävä ja tuhottava!
Hurtigenissa oli kylmä, mutta maa ei ollut roudassa!
Jenkkien ongelma oli,ettei heitä ollut koulutettu ja varustettu taisteluun peitteisessä maastossa.
Se nähtiin myöhemmin myös Ardennien taistelussa.
Kyllä sinun pitäisi ymmärtää, että alkuvuodesta maa on pinnastansa jäätynyttä yöpakkasten takia myös Hurtigrutenissa.
Jenkeistä en tiiä mutta punaniskat oli kovia taistelijoita.
>>Hitlerin SS-ryhmät rakennettiin hihnakäyttöisen konekiväärin<<
Höpö höpö.
Opettele edes perusasiat. Linkit on valmiina.
Suomen käyttämät Maximit oli tehty ensimmäisen maailmansodan paikallaan pysyviin juoksuhautataisteluihin, ei liikkuvaan sodankäyntiin. Aivan tolkutonta resurssien käyttöä että yhtä asetta varten piti olla ryhmän verran miehiä ja lähes sata kiloa kannettavaa.
Suomalaiset olivat kehittäneet mallia 1. ms jälkeen. Pyöräalusta korvattiin omalla irroitettavalla ja kevyemmällä jalustalla. Versioita oli useita, minkä huomaa jo vanhoista valokuvistakin. Jossain lähteessä oli "varsinaisen" paino 23,5 kg, jalusta saman verran ja patruunalaatikot päälle. Kyllähän nuo liikkui kk-komppanian miesten kantamana kuten elokuvastakin näkee.
Suomalainen ratkaisu kevyen konetuliaseen tuomisesta ryhmätasolle toi ns. teoreettiseen tulivoimaan eli tulenavauksen tehoon uuden tason. Brittiläisessä jv-divisioonassa oli 9 kk:ta v. 1914. Suomalaisessa jalkaväkikomppaniassa oli 16 konetuliasetta 1939 ja pataljoonan kk-komppanian aseet siihen päälle.
Suomella oli jo Maximin kiihdyttäjä ja Blenheimin viides viihdyttäjä.
Somaliassa 2 × 2A14 Afanasjev-Jakušev Hiluxin lavalla olevan sohvan jatkeena on osoittutunut oivaksi ja ergonomiseksi ratkaisuksi.