Tässä olisi master piece kuunneltavaksi. Tämä on sitten oikeasti mun mielestä hyvä biisi. Tällaisesta musiikista pidän, ilman kenenkään vaikuttamista ja tällainen musiikki pysyy aina mun suosikkeina, ei ole sellaista nopeasti kuluvaa pinnallista höttöä, johon kyllästyisi, vaan kestää aikaa.
Saa tulla juttelemaan, jos joku kehtaa jutella.
Ja lupasin sen biisin:
- Aerosmith, Dream on.
LS
Saa tulla juttelemaan, jos joku kehtaa jutella.
Ja lupasin sen biisin:
- Aerosmith, Dream on.
LS
Vastaukset 76
Vanhimmat
Pidän paljon 70 luvun musiikista. Siinä on omanlaisensa kitarasaundikin.
LS
Se on muuten jännä miten erilaiset asiat koskettavat eri ihmisiä eri tavoin.
Joku voi tykätä Hanna ekolasta, toinen Josh grobanista ja kolmas Michael bublesta.... Ja ne muut ei ehkä lainkaan ymmärrä miksi diggaan aloituksen biisistä....he voivat kuunnella voisin ja se ei vaan aiheuta mitään heidän hermosäikeissään siellä aivoissa.
Pidän kyseisen biisin sanoistakin. Ne kertovat minulle jotain. Ja Steven Tylerin ääni on aina hieno,vaikka tässä biisissä se ei ole ehkä niin ilmeistä kuulla että se on hänen äänensä.
LS
Musiikkia tulisi laulaa Jumalalle Jumalan kunniaksi. Kaikilla on tietenkin vapaus valita, mitä laulaa ja mitä kuuntelee.
Musiikkia voi kuunnella muutenkin ja on lupa tykätä jokainen sellaisesta musiikista mistä itse pitää.
LS
Se on sellainen kyräilevä heitto josta kuulee läpi arvosteluaksentin ...mutta luuletko että sillä on väliä minulle mitä ajattelet?
LS
Valitettavasti en usko, että sinulle on merkitystä sillä, mitä Jumala ajattelee ja tahtoo. "Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie" (Sananlaskut 16:25).
Tätä Raamatun kohtaa olisi hyvä miettiä.
Olet ahdistava kirjoittaja.
En halua jatkaa kirjoittelua kanssasi, selef urge.
LS
En ymmärrä mikä on ongelma jos ei ole kyse mistään jumalanpilkasta tai ylipäätään moraalisesti arveluttavasta toiminnasta?
Juotko itse aamukahvisikin vain Jumalan kunniaksi ja paskallakin käyt vain Jumalaa varten jos kerran kaiken mahdollisen tekemisen pitää aina liittyä vain Jumalaan?
Näillä palstoilla nämä ns uskovat saavat tuntemaan kuin pitäisi hävetä aina itseäni, etten saisi olla se mikä olen ja pitäisi aina pyrkiä olemaan joku muu kuin on. Se on sama asia kuin tuntisi olevansa kuin lapsi ja sanoisit jotain ja ne ihmiset nolaisi ja toruisi...veisivät luottamuksen.
LS
En tiedä oletko uskovainen. Mutta kaikki tällainen tekee uskovasta kylmän, penseän ja paatuneen sekä sokean. Ei itsekään kohta ymmärrä, mitä pahaa pahassa on.
Suosittelen, että pistäpä maailman toosat kiinni, ja ala valvomaan tilaasi. Rukoile ja lue Raamattua, niin saat nöyrän ja särjetyn hengen. Muuten käy helposti niin, ettei ole valmiina, kun Jeesus pian noutaa omansa.
Kaikki maailmassa oleva on vain unihiekkaa hengelliselle näkökyvylle.
Kyseessä on puhtaasti ihmisten eli sinunkin tarpeestasi päteä ja nöyryyttää, ei halusta välittää.
Ajattelet itse olevasi niin oikeassa että sinulle on annettu tieto ja valta arvioida ja arvostella, mutta se ei ole niin.
LS
Kylmä olet itse vaikka ne toisat kiinni ovatkin. Olet norsunluutornissa nenä nyrpeänä arvioimassa ja ihailet omaa itseäsi kuinka et ole kuin nuo muut.
Jeesuskin oli tavallisten ja ihmisten kanssa tekemisissä.
LS
Sinusta päätellen Raamattu tekee ihmisestä kylmän, penseän, paatuneen sekä sokean jos se aiheuttaa tuollaista tarvetta tuomita ja arvostella muita täysin perusteetta joka ikisestä asiasta mitä he tekevät, vain koska se tekeminen ei ole rukoilua tai Raamatun lukemista.
Kiitos. Täällä harvemmin kukaan "puolustaa" millään tavalla...
LS
Ehkä kannattaisi sitten etsiä juttuseuraa jostain terveemmistä kuvioista kuin näiden fariseusten inkvisitiopalstoilta? Uskovaiset kun tunnetusti ovat aika tuomitsevaa ja pahansuopaa porukkaa…
Kaikkein raskainta unihiekkaa hengelliselle näkökyvylle ovat Kristinuskon kaltaiset korruptoituneet uskontojärjestelmät jotka määräävät miten ihmisten tulisi nähdä hengelliset asiat. ”Jeesus sanoi, ”Kirotut farisealaiset! He ovat kuin koira, joka nukkuu karjan kaukalossa: Koira ei syö eikä anna karjankaan syödä.””
Muut tavanomaiset maailmassa olevat asiat sen sijaan eivät ole yleensä yhtä haitallisia kuin uskonto sikäli kun niitä ei aleta vastaavalla tavalla palvoa ns ”epäjumalana” tai muuten muodosteta niihin liian vahvaa sidettä.
Onhan se tietenkin totta, että uskosta osattomalle tulee julistaa evankeliumia Jeesuksen ristin työstä, ei alkaa vaatia ns. oikeita tekoja. Tärkeintä on saada kokea syntien anteeksi saaminen Jeesuksen nimessä, jonka jälkeen sydämen Herra vaihtuu.
Uskoon tulon jälkeen olevan kohdalla, kyse on aika vauvasta, jos kuuntelee jotain mötörhediä ja vastaavaa. Se on lisäksi vaarallista, koska maailman henki paaduttaa huomaamatta, ellei valvo.
"Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget" (Sananlaskut 16:2). Tässä kuva hengellisesti sokeasta, joka luulee vaeltavansa puhtauden tietä. Kyse on loppujen lopuksi siitä, minne tiemme johtaa. Jeesus tie vie taivaaseen. Tässä hyvä laulu:
https://youtu.be/9vaqvbnimfo
On totta että näillä palstoilla on paljon tuomioita jakelevia. Olethan kuitenkin sinäkin täällä? Mistä edes etsisin juttuseuraa? Eihän täällä moni oikeasti tule juttelemaan...mutta...toivossa on hyvä elää ja unelmoida.
LS
Syntien anteeksianto, kuten mikään muukaan pelastumisen kannalta oleellinen asia, ei tule mistään ulkopuolelta. Ylipäätään tuo Kristinuskon obsessio syntiin ei ole millään lailla tervettä eikä hyödyllistä.
Jeesus sanoi, ”Jos teidän johtajanne sanovat teille, ’Katso, (Isän) valtakunta on taivaalla,’ silloin taivaan linnut ovat teitä arvokkaampia. Jos he sanovat teille, ’Se on meressä,’ silloin kalat ovat teitä arvokkaampia. Ennemmin valtakunta on teissä ja teidän ulkopuolellanne. Kun te tunnette itsenne, te tulette tunnetuiksi, ja ymmärrätte, että olette elävän Jumalan lapsia. Mutta jos te ette tunne itseänne, silloin te elätte köyhyydessä, ja te olette köyhyys.”
Henkisen kehityksen kannalta ei ole mitään merkitystä kuunteleeko Motörheadia vai Olavi Virtaa. Kyse on aika vauvasta jos keskittyy näin pinnallisiin ja epäolennaisiin asioihin. Tässäpä toinenkin hyvä laulu: https://youtu.be/frdkP3H8NP4
Olen kyllä, mutta toisin kuin useimmat täällä, en ole uskovainen ainakaan missään perinteisen kristillisessä mielessä ja siksi en myöskään luokittele jokaista Raamatusta irrallista asiaa ”synniksi” enkä tuomitse sellaista mikä ei ole selkeästi etiikan vastaista. Vaikea sanoa missä sitten järkevää juttuseuraa olisi tarjolla, mutta täällä ihmiset luultavasti haluavat puhua lähinnä siitä mitä syntiä olet heidän mielestään tehnyt.
Muistanko oikein tai oletko sama keskustelija....Hauser?
Olen ollut paljon rajoittuneempi myös itsekin joskus. "Nykyään kannan ylpeydellä leimaa otsassa, jossa lukee liberaali." Ehkä en enää anna muiden niin paljon sanella millä tavoin pitää uskoa, jotta saa sanoa itseään uskovaksi.
LS
Olen täällä kyllä joskus aikaisemminkin pyörinyt mutta nimimerkki Hauser ei soita mitään kelloja joten tuskin liittyy minuun.
Mielestäni esoteerinen näkökulma hengellisissä asioissa on aina se tärkein, kaikki muu on toissijaista ja hyödyllistä vain jos se lisää ymmärrystä. Muiden sanelemista uskomuksista ei ole muuta kuin haittaa.
Ok. Oli yksi kirjoittaja joka muistaakseni piti muusikosta nimeltään Hauser, niin siksi laitoin sen...täällä aika harva pyrkii keskustelemaan sillä tavoin, että se on kumpaakin osapuolta kunnioittavaa, lähinnä kun täällä on eipäs juupas keskusteluja, väittelyitä ja ,"sinä olet sitä ja sitä"....ihme ettei kukaan heittänyt sarkastista kommenttia edellisestä kirjoituksestani, en olisi ehkä kymmenen vuotta sitten uskaltanut kirjoittaa merkistä otsassa tai minulla olisi toimineet tuntosarvet herkemmin...jokainen kirjoitus oli syynättävä tarkoin ettei kukaan pääse perkeleeksi "sanomaan"....en edes ajatellut kuin vasta jälkikäteen, mutta en ole nykyään niin rajoittunut persoona kaikkineen... Niin se Hauser johtui siitä että minulle ei olla näissä kirjallisuuden piireissä ystävällisiä ja jos joku on niin eihän nyt voi toistakin mystistä tyyppiä ilman nimmaria kirjoittaa...kirjoititko aiemmin jollain nimimerkillä?
Salattu tieto on kovin mystistä? Voisi mennä nuppi sekaisin. Tarkoitin itseäni, etten sekaannu liian salatieteeseen. Tiedän kokemuksesta, että voi olla hilkulla ettei joko järki lähde. Esoteerinen siis? Eikö se viittaa mystiikkaa?
Millaisesta musiikista sitten pidät?
LS
Tämä lienee yhtäläinen piirre useimmille netin keskustelupalstoille, rähinäksihän se menee vähän aiheesta kuin aiheesta. Ihmisillä kun se ego on monesti etusijalla. Ei kannata liiaksi välittää sanooko joku ”perkeleeksi” tms, moiset mölinät voi jättää omaan arvoonsa. Niin ja en siis ole käyttänyt nimimerkkiä aiemminkaan.
Pitää paikkansa, esoteerinen viittaa siis sisäisiin eli ”mystisiin” hengellisiin kokemuksiin. Olen kyllä itsekin meinannut joskus suistua järjiltäni näiden asioiden kanssa kun on eksynyt sellaiselle alueelle mikä ei oikein ole tarkoitettu normaalin kuolevaisen ihmisen harteille tai ainakaan omalle sen hetkiselle kantokyvylleni. Näissä asioissa kannattaakin edetä varovasti ja oman kantokyvyn rajoissa joten ihan viisastakin olla sekaantumatta liian syvälle okkultismiin jos tuntuu ettei pää kestä. Se että olet kokenut jotain sellaista luultavasti kuitenkin kertoo siitä että sinulla on potentiaalinen pääsy ns ”Jumalan valtakuntaan” toisin kuin näillä tyypillisillä tämän(kin) palstan kirjanoppineilla inkvisiittoreilla.
Olen kuunnellut enimmäkseen kaikenlaista raskasta, varsinkin black metallia. Lisäksi melko paljon esim post punkia, elektronista, shoegazea ja suomirockia. Tässä nyt joku linkki esimerkkinä: https://youtu.be/sXyRAsBp998
En avaa niitä linkkejä. Vieläkään.
Saan sinusta muuten mystisiä viboja. Hän aiheutti minussa jotain samaa.
LS
On myös mahdollista, että osaan itseäni suggestoida tietämättäni, olit liian kiltti :) ...ja liian mystinen.
Mutta olisi ehkä kivempi jos olisit vain normaali.:)
LS
En ollut tuota kirjoittaessani huomannut mainintaasi ettet avaa linkkejä. Biisi oli siis Have a Nice Life - Bloodhail ja aiemmin eri yhteydessä laittamassani linkissä Circle of Ouroborus - Tyhjyys Meitä Yhdistää.
Ovatko nämä mystiset fibat sitten hyvä vai huono juttu?
Olen väistämättäkin jossain määrin mystinen silloin kun puhe on hengellisistä asioista sikäli kun näkökulmani niihin on esoteerinen, muuten osaan kyllä olla ihan normaalikin.
Tulee hyvä ja lämmin tunne sisimpään. Jotenkin koen kuitenkin kuin se olisi ristiriidassa sen kanssa mitä kirjoitat. Se aiheuttaa sitä etten ymmärrä mistä on kyse
Kaipaan häntä lähes joka ikinen päivä ja hän vain, oli yhtä mystiikkaa koko ihminen.
En tiedä voiko siitä pitää? Vaikka tunne olisi rakastava niin kirjoituksesi. En pidä intialaisesta filosofiasta tai luonnon henkien opeista tai arvoituksista...hän ikäänkuin olisi pitänyt minua tyhmänä ja vain teki arvuutuksia minulle...tunne ja se mitä näki, oli toisiaan vastaan.
LS
Kiitos, kiva kuulla! Miksi kirjoitukseni sitten ovat tuon tunteen kanssa ristiriidassa? En joka tapauksessa ainakaan pidä sinua tyhmänä tai mitään sellaista eivätkä näkemykseni näissä asioissa ole mitenkään elitistisiä tai muita halveksuvia. Ainoa mitä katson kieroon on se ahdasmielinen ja orjuuttava lakihenkinen uskovaisuus jota sinä nyt et ainakaan millään tavalla edusta.
Aika synkkää musiikkia. Ourobuksesta, sanoista ei saanut oikein selvää...sanat on aika tärkeitä...mutta täytyykö sen olla, tyhjyys? Se toinenkin oli sanoistaan synkkä, vaikka en kokonaisuutta ymmärtänyt mistä se kaikkineen kertoi, mutta synkistä jutuista.
Minuun vaikuttaa musiikki syvästi, tuollainen musiikki ei olisi ehkä minulle hyväksi pidemmän päälle. Se veisi kuin pohjamutiin.
En ole kuullut ennen nuista yhtyeistä.
LS
Ei se haittaa vaikka kuuntelet masentavaa musiikkia. :) Ei sillä ole merkitystä, en ehkä itse pidä ihan noin synkästä jutusta...vaikka kaikenlaista on tullut kuunneltuakin.
Ehkä ristiriita johtunee hänestä, ei sinusta niinkään, aiemmista jutuista elämässä.
LS
En nyt tarkkaan muista mitkä olivat tuon Ouroboruksen biisin sanat, netistäkään niitä ei löydy tuolta demolta (Armon keitaalla). Karkeasta äänimaailmasta huomimatta Ouroboruksen sanoma on kuitenkin enimmäkseen varsin lempeä eikä läheskään aina synkkä (toisinaan kyllä sitäkin) vaan päin vastoin. Muita hyviä sanomaltaan positiivisempia samalta orkesterilta esim Pimeälle Valolle (albumilla Unituli ensimmäinen biisi, ei taida löytyä muuten kuin tuon albumin kautta youtubessa), jossa saa sanoistakin selvän, We Came Through The Sun, Skyline Painter tai Toivosta Syntynyt. Itselleni ainakin tulee näistä lämpimät ja seesteiset fibat. Sen sijaan tuo Have a Nice Life on kyllä kaikin puolin varsin nihilististä tavaraa.
Mieliala ei itsellä monestikaan ole mitenkään huipussaan ja se tietty näkyy myöskin musiikissa jota kuuntelee. Kai sitä usein mielellään kuuntelee sellaista mihin voi sillä hetkellä samaistua.
Ilmeisesti siis tavalla tai toisella muistutan jotakuta josta sinulla on ikäviä kokemuksia?
Niin kait täytyy olla että muistutat jollain tavalla, en osaa sanoa miten...
Moni uskovainen voisi tuomita sinua siitä mitä kuuntelet. On uskovia jotka etsivät merkkejä joilla voisivat todistaa pahuutta. He voisivat nähdä noissa yhtyeissä ja biiseissä jotain millä tuomitsivat sinut. He löytävät sitä ihan normimusiikistakin, sinulla on kuitenkin sellaista vääntöä, että...
Kerron kuitenkin tarinan. Lapsena pidin kaikesta pahasta. Kun katsoin filmejä, niissä oli aina sama loppu, hyvä voitti. Minulla oli sympatiat pahan puolella. Kuuntelin yhteen aikaan myös sellaista musiikkia kuin Black Sabbath. Mutta se lapsi voi pahoin. Sillä lapsella ei ollut hyvä olla ja se lapsi olisi kaivannut syliä ja lämpöä, hellyyttä, kauniita sanoja, hyväksyntää. Tarinalla ei ole mitään opetusta silti.
LS
Ei se musiikki ole siis muuta kuin musiikkia ..ei sieltä piruja löydy musiikkiraitojen takaa...mutta toisaalta on niin, että musiikki vaikuttaa ihmiseen tai sitten ihminen kuuntelee jotain mikä heijastaa omaa mielialaa...toisella yhtyeistä on kyllä ihan mielenkiintoinen nimi, ja se saisi monet uskovat lentämään persiilleen ja kauhistelemaann...he näkisivät mitä lue näkyjä ja unia ja kertoisivat niiden olleen kertomuksia sinusta, vaikka oma mieli se vain pauhaisi.
LS
Kun viimeksi hänen kanssa oltiin tekemisissä, arvostelin muuten hänen musiikkimakuaan ja ehkä hän tykkäsi kyttyrää...en tiedä...en tiedä....mutta jotenkin se ihmissuhde oli sellainen, ainaista varpailla oloa puolin ja toisin ja kumpikaan ei varmaan kokenut saavansa olla vain se mikä on. Ei se hänen tykkäämänsä biisi nyt oikeasti ollut kovin järkyttävää...vaikka ei minuun iskenytkään...mutta jokainen saa pitää siitä kuin pitää. Hassua...
Olen silti sitä mieltä, että mikään ei ole hölmömpää kuin toisen ihmisen ghostaaminen. Siitä on jotenkin vaikea toipua, enkä ole ainoa, joka niin on kokenut.
LS
Varmasti tuomitsisi monikin. Tämä on juurikin tyypillistä näille uskovaisille fariseuksille että etsitään ”Saatanaa” kaiken maailman pinnallisista epäolennaisuuksista, kuten musiikista, pukeutumisesta jne joihin takertua, koska heillä ei ole kykyä nähdä todellista pahuutta siellä missä sitä oikeasti on varsinkaan kun itse sitä usein mitä suurimmassa määrin harjoittavat. Saatanasta on todellisuudessa ennen kaikkea heidän pahantahtoinen tarpeensa muiden kyttäämiseen, tuomitsemiseen ja kontrollointiin.
Tuo mitä kerroit lapsuudestasi johtuu luultavasti jonkinlaisesta turvattomuudesta ja kyynisyydestä. Tällöin usein pyrkii olemaan sellainen kova ja kylmä eikä takuulla voi kovin hyvin.
Sellainen seura joka saa koko ajan olemaan varpaillaan ei liene kovin hyväksi, kertoo epäluottamuksesta. Itsellänikin on kyllä jonkinlaista kokemusta vastaavasta puolin ja toisin, tosin ainakin omalla kohdallani suurin syy löytyy ihan omasta heikosta itsetunnosta jonka takia pyrin kaikin keinoin toimimaan vain toisen mieliksi vaikkei toinen tällaista edes edellyttäisi. Raskasta sellainen on molemmin puolin.
Pystytkö auttamaan? Haluan jatkaa elämää niin,että hän ei merkitse mitään minulle enää. Sinulla kun on niitä viisauksia?
LS
Tuo on kyllä vaikea juttu, mitään helppoa tietä siihen tuskin on. Ei varmaan auta muu kuin yrittää suunnata katseensa eteenpäin ja yrittää päästää irti. Takertuminenhan se on tällaisissa tilanteissa ongelmana mutta sen varmaan jo tiesitkin. Irti päästäminen tekee väistämättä kipeää, mutta usein se on ainoa vaihtoehto, täytyy vaan saada jotain muuta sisältöä elämään ja keskittyä siihen että pääsee yli. Samoin täytyy olla tässäkin rehellinen itselleen ja kohdata tosiasiat eikä elätellä esim epärealistisia toiveita kyseisen ihmisen suhteen jotka todennäköisesti aiheuttavat vain lisää kärsimystä. Uskoisin että silloin kun ei enää laske turhia toiveita kyseisen ihmisen varaan eikä jää jossittelemaan niin alkaa siirtyä väistämättäkin eteenpäin.
Juuri tämän takia en varmaan itse enää uskalla mihinkään romanttsiin suhteisiin edes ryhtyä kun en halua enää ikinä kokea sitä kipua. Joka tapauksessa kyllä siitäkin lopulta selviää ja pitää vain luottaa siihen että se helpottaa vielä, mutta helppoa se ei todellakaan ole ja aikansa se ottaa. Melko kliseistä mutta totta.
En tiedä onko kyse romantiikasta kuitenkaan, tuskin....en usko siinä olleen romantiikkaa lainkaan, siihen on syynsä miksi...mutta tarvetta olla rakastettu, sitä varmasti siihen on liittynyt silti.
LS
Se vain sattuu, ettei saa rakkautta...ihmisellä on sellainen tarve sisimmässä. Hän aina hylkäsi rakkauteni ja ei pystynyt rakastamaan takaisin ja kyse ei ole romantiikasta tai miehen ja naisen rakkaudesta. Koen siinä jonkin sellaisen "mystisen hengellisen ulottuvuuden". Huomaatko, käytän nyt sitä sanaa "mystinen"....se rakkaus on...mikä on sisimmässäni häntä kohtaan, se on yläpuolella sellaisen maallisen rakkauden...joten ei se ole niinkään romanttista ja ei tämä ole...kaikki sanoisivat tämän olevan vain kuvitelmaa, ettei se ole totta sillä tavoin...ehkä, ehkä ei, ken tietää...ja ehkä ei, koska sillä hän ei ole merkitystä?
LS
Aivan, en sitten tiedä tarkemmin millainen kuvio on kyseessä. Miksi tämä henkilö sitten merkitsee niin paljon ja siitä on niin vaikea päästä irti?
Kun tapasin hänet...oli se kuvitelmaa tai ei...koin kuin...olisin ollut tulessa ja se rakkaus, en ole ikinä kokenut niin voimakasta tunnetta, se oli yli-inhimillistä...mutta se oli ristiriitaista...se mikä tunne tuli sisimpään...tuli toisenlaisena pois minusta...olin häntä kohtaan kuin ihmishirviö...
Se on kaikkineen jättänyt minuun syvän haavan. Minä aidosti välitin hänestä ihmisenä ja en osannut olla hänelle hyvä...hän hylkäsi minut ja ehkä ansaitsen sen, mutta olen kuin lapsi, joka luotti johonkuhun....ja se toinen petti hylkäämällä...se petos on hylkääminen.
En pysty sitä selittämään jollekin, jotain mikä on minun kokemukseni niin, että joku voisi ymmärtää sen...
LS
En itse ole kokenut koskaan vastaavaa ketään kohtaan joten vaikea sanoa mistä on kyse. Sikäli kun et ole saanut toivomaasi vastakaikua niin kohde lienee joka tapauksessa väärä, mutta tämän varmaan jo tiedostatkin. Ehdollistatko sitten liikaa esim oman arvosi tämän hyväksynnän varaan tms? Näin saattaa helposti tehdä vähän huomaamattaankin.
Ja luulen niin...että vaikka kävisi niin että hän tulisi jostain takaisin...niin minusta tuntuu siltä, etten tuntenut vain häntä ja hän vain on kuten kaikki muutkin...ja ehkä on parempi niin että hän on jossain muualla kuten muukin maailma. En tarvitse ihmistä joka ei välitä minusta minua...juuri minua, ei kaikkina mahdollisina muina ihmisinä.
LS
Uskon kyllä että tuollaista voi olla aika hankala kunnolla sanoilla selittää. En tiedä tarkemmin miten olet ollut ”ihmishirviö” ja minkä takia, mutta useimmiten tällainen liittyy huonoon itsetuntoon. Valitettavasti tästä yleensä seuraa se että toinen lähtee lopulta. Enkä siis tarkoita mitenkään syyllistää tai moralisoida, et sitä varmaankaan tahallasi tehnyt ja varmaan syynsä sille että toimit sillä tavoin, mutta seuraus on joka tapauksessa se mikä on.
Olen oppinut arvostamaan itseäni enemmän nykyään. Toki minulla on taustalla pitkä kiusatun tausta, joten se vaikuttaa aina jollain tavalla itsetuntooni ja luottamukseen siitä, että voisin olla rakastettava ja hyväksytty. Joten vaikea sanoa onko hänellä mitään vaikutusta siihen. Toki se voi olla järkytys, että joku tekee "paskaset"...sellainen ihminen, jolta sitä ei odottanut...joku johon luotti. Totuus kuitenkin taitaa olla, että olisin ollut hänelle liiankin hyvä...moneksi hän ei sitä itse edes koskaan tule ymmärtämään.
LS
Onneksi ei moneksi...
Itsellänikin on umpisurkea itsetunto enkä ole tähän mennessä osannut muuta kuin romuttaa sitä entisestään, joten en ole varmaankaan paras henkilö neuvomaan sen korjaamisessa. Hyvä jos kuitenkin olet onnistunut sitä jollain tavoin kohentamaan.
Mikä sen on romuttanut ja miksi koet huonoa itsetuntoa?
Ajattelen kuitenkin niin, ettei joku toinen ihminen määrittele minua. Toki en ole kaikkea hallitseva ja monessa asiassa, muita voidaan arvostaa enemmän, osaavat tai eivät paremmin ...mutta jotenkin ne muut ihmiset eivät määrittele enää minua...toki voi tulla takapakkeja ja kokemuksia, ja huonot kokemukset voivat lannistaa...mutta pääpiirteissään...tällä hetkellä.
LS
En oikein tiedä itsekään mikä siihen on alunperin syynä, sanoisin että omat epäonnistumiseni. Jotenkin olen oppinut niiden myötä näkemään itseni kaikin puolin negatiivisessa valossa ja alkanut ajatella etten edes ansaitse muuta kuin tämän henkilökohtaisen helvetin jossa elän tai pahempaa. Inhoan myös oikeastaan koko omaa persoonaani. Tämän takia on vaikea löytää edes motivaatiota asian korjaamiseen kun en koe olevani sen arvoinen että olisin oikeutettu voimaan paremmin.
Koetko epäonnistuneeksi työssä, koulutuksessa? Minkälainen on se helvetti, jossa koet eläväsi?
Varmaan se ei ole mikään yrittämisen ja motivaation asia, vaan tarvitset elämääsi hyviä kokemuksia ja onnistumisia :)
Yksi asia mikä pitää paikkaansa, ettei saa antaa jonkin lannistaa, tulee silti yrittää, vaikka epäonnistuisi...kaikki epäonnistuvat joskus, se ratkaisee, mitä on sen jälkeen...jääkö tuleen makaamaan...?
LS
Katso miten epäselvästi kirjoitin...ei ole motivaation ja yrittämisen asua ja silti tulee yrittää :) mutta kumpikin asia on toisaalta totta..
LS
Kirjoitit että inhoat persoonaasi. Vaikutat ihan mukavalta ihmiseltä :) älä ole liian ankara itsellesi.
LS
En niinkään työssä tai koulutuksessa tai mitään sellaista, enemmin esim ihmissuhteissa niin että koen joutuneeni naurunalaiseen asemaan muiden silmissä. Se helvetti on tämä itseinho ja jatkuva pahoinvointi omasta olemassaolosta.
Varmaan kyllä niitäkin vaadittaisi, edes sen motivaation löytymiseksi näiden asioiden työstämiseen että niistä voisi kokonaan vapautua.
Näinhän se kai loppujen lopuksi on ettei pitäisi luovuttaa, mutta riittävän monesti kun asiat menee läskiksi niin alkaa tuntua että on niin sanotusti turha kysyä jos vastaus on kuitenkin joka tapauksessa aina sama. Alkaa uskoa olevansa niin perustavanlaatuisesti kelvoton ihmisenä ettei ole edes mahdollisuutta onnistua. Myöskin yksi syy miksi itselläni on juurikin tapana jäädä tuleen makaamaan on varmaankin se että katkeroidun helposti enkä ikinä osaa antaa itselleni anteeksi.
Ehkä sitten jonain päivänä nämäkin asiat ratkeavat tavalla tai toisella, onhan niitä yllättäviä käänteitä aiemminkin tullut.
Se on inhottava tunne, että kokee olleensa naurunalaisena.
Itse koin kiusattuna, sellaista, että tuli tunne kuin ne pitäisi ihan tyhmänä ja kuin en tajuaisi....ja kun ei osannut avata suutaan ja puolustaa itseään edes...
Olen tehnyt elämässäni asioita, jotka ovat tooosi hävettäviä ja joista on kokenut myös itseinhoa..
Siis tooosi hävettäviä juttuja.... Ei voi jäädä itseinhoon, ei niin voi jatkaa....ja elämästä oppii...kaikkea tapahtuu ja niille on ollut syynsä...voi kuitenkin tulla elämässä hetki, jolloin voi jättää menneen sinne taaksensa :)
Voi kunpa toivon, että kaikki selviää sinulla ja kyllä ne siitä, jaksa jaksa vaan jatkaa...
LS
Kiva kun kävit juttelemassa. Oli mukava kirjoittaa jollekin taas pitkästä aikaan. :)
LS
Kiitos paljon, mukava kuulla että sinusta vaikutan siltä :)
Varmaan jos tarpeeksi pitkään on koheltamatta enää enempää niin joskus voi sen menneenkin jättää taakseen. Jos kerran sinäkin olet noista jollain tavalla toipunut niin ehkä sitten minäkin vielä joskus. Varsinkin kun kertomasi kuulostaa hyvin samantapaiselta kuin itsellä, ne asiat tuntuu vaan niin noloilta ettei niitä oikein kestä edes ajatella. Ja myöskin tuo ettei osaa pitää puoliaan, sitten tuntuu ikuisesti että on jäänyt kalavelat maksamatta ja katkeroituu sekä tuntee itsensä luuseriksi.
Kiitos samoin sinulle, oli mukava rupatella :)
Kyllä sinä toivut vielä. Kun olet tarpeeksi vahva, ne eivät tunnu enää missään ja ne on menneitä vain.
Dream on :) ja jonain päivänä se kaikki käy toteen.
Se on sinulle, se laulu.
LS
Niin surullisen totta tämä: "...kaikki tällainen tekee uskovasta kylmän, penseän ja paatuneen sekä sokean. Ei itsekään kohta ymmärrä, mitä pahaa pahassa on."
>> Aerosmith, Dream on.
Rokin renkutus on vain renkutusta, kyllä klassinen musiikki on ihan eri sarjaa. MIelummin kannattaa kuitenkin kuunnella kuoro musiikkia kun orkesteri musiikkia. Kristilliset kuorolaulut ovat parasta musiikkia. Kirjojen lukeminen on myös hyvää ajan kulua. Erityisesi Raamatun tutkimusta käsittelevät kirjat.
Christianus-Kirkas aamu pian koittaa
Se on mielipide kysymys, mistä musiikista kukakin pitää. En näe Raamatullista velvoitetta väkisin pitää kuoromusiikista tai rockista.
Eri sukupolvien välillä voi olla jonkinlaista eroa mistä pitää, jos pitää jokin yleistys luoda. Esim. Kovin moni vanhainkotilainen tuskin pitää rockista?
LS
Tästä, naamaltaan pesukarhua muistuttavasta kitaristista, olen tykännyt jo 70-luvulta asti:
https://youtu.be/TlppIdtLw5A
💞🐼🎸
En avaa ehkä mystisen henkilöiden linkkejä. Uskallan avata tällä palstalla ehkä muutaman kirjoittajan linkit. Henki nimmarin ja uskoisin uskaltavani avata esim kalamoksen linkit, jos laittaisi...tai ehkä jonkun muunkin jos voisi varmistua kirjoittajasta.
Ja tässä ei päde "näkemisen laki", siis että näen linkin olevan jotain muotoa x. Tämä on sitä mystistä juttua. Se vaatii liikaa ponnistelua ja en jaksa lähteä itseni kanssa siihen nyt.
Biisit kannattaa vain kirjoittaa normisti, jos haluaa, että oikeasti ne käyn läpi.
LS
Kyseessä on jenkkikitaristi JJ Cale ja kappale They call me the Breeze. Hyvää kitarakomppia, eli rytmiä.
Ihan turvallinen kuunneltava, Eric Claptonin kavereita.
No jaa...ei ehkä ihan uppoa minuun :) mutta ei sen tarvitsekaan. Eric claptonilla on kaunis biisi siitä, kun sen poika kuoli. Aivan hirveä juttu se muutoin on ollut hänelle.
En pelkää niitä biisejä, vaan minä olen ylivarovainen, tietsikkavirusten varalta.
LS
Kiva kun laitoit sen.
Clapton menee vähän samaan sarjaan kuin Bruce Springsteen...joku ihan ok voi löytyä, mutta ne ei saa mua silleen haaveilemaan asioista. Olen sellainen...höpsö...
LS
Eikö sulla ole laitteillasi virustorjuntaa?
F-secure on hyvä, suomalainen virustorjuntaohjelma.
Niitä on eri versioita, eli voi yhdellä ohjelmalla turvata useammankin laitteen, kuten tietsikan, puhelimen. Sen voi ottaa aina vuodeksi kerrallaan, hinta kalleimmillaan n. 80€.
Etsi googlesta.
Ei se siitä ole kiinni, onko ohjelmistot mitkä ja kirjoitan puhelimella.
LS
Marzi Nyman on soittanut joskus jonkun gospel biisin.
Tää on hyvä gospel pop biisi:
Now You let me go in peace (Simeon’s song) - Nina Åström feat. Phil Keaggy