Viime vuosikymmeninä on tuhkaus lisääntynyt maassamme.
En tiedä tilastoja, mutta olen osallistunut useisiin siunaustilaisuuksiin, joissa arkku jää kukkien peittämänä paikalleen, ja saattajat siirtyvät muistotilaisuuteen. Pienempi lähiomaisten joukko sitten laskee uurnan parin viikon kuluttua sukuhautaan.
Siunaustilaisuuden sisältö on aina kaavan mukainen, ja saattajat tietävät tilaisuuden kulun.
Mutta uurnan lasku on kaikille aina outo ja ja usein ensimäinen kokemus.
Haudalla vallitsee lähinnä hämmennys ja vaivautuneisuus. Miten olisi parasta toimia? Tarvitaanko pappi? Tarvitaanko joku ohjaamassa tilannetta. Pitäisikö jonkun lausua saattosanat vainajalle? Kuinka kukat?
Onko laadittu kaavaa tämän tilaisuuden läpiviemiseksi. Usein pois lähtevät saattajat tuntevat, ettei osattu.
En tiedä tilastoja, mutta olen osallistunut useisiin siunaustilaisuuksiin, joissa arkku jää kukkien peittämänä paikalleen, ja saattajat siirtyvät muistotilaisuuteen. Pienempi lähiomaisten joukko sitten laskee uurnan parin viikon kuluttua sukuhautaan.
Siunaustilaisuuden sisältö on aina kaavan mukainen, ja saattajat tietävät tilaisuuden kulun.
Mutta uurnan lasku on kaikille aina outo ja ja usein ensimäinen kokemus.
Haudalla vallitsee lähinnä hämmennys ja vaivautuneisuus. Miten olisi parasta toimia? Tarvitaanko pappi? Tarvitaanko joku ohjaamassa tilannetta. Pitäisikö jonkun lausua saattosanat vainajalle? Kuinka kukat?
Onko laadittu kaavaa tämän tilaisuuden läpiviemiseksi. Usein pois lähtevät saattajat tuntevat, ettei osattu.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Vapaamuotoinen tilaisuus oli ainakin isäni hautajaiset. Pappia ei ollut missään vaiheessa, hautaustoimisto toimitti uurnan äitini kotiin, käytiin laittamassa kuoppaan ja lapioitiin se umpeen, muisteltiin siinä isää, kukat haudalle ja ruokailu ravintolasta varatussa kabinetissa. Tilaisuuden voi muotoilla ihan sellaiseksi, kuin haluaa. Tai vainaja on halunnut.
-a-teisti-
Juuri niin. Mutta entä kun kukaan ei osaa olla seremoniamestarina. Usein siunaustilaisuus on suoritettu aikaisemmin. Siksi uurnanlasku voi olla uskonnosta vapaa.Jokin protokolla voisi kuitenkin olla osviittana.
No, isääni ei siunattu missään vaiheessa, mutta eipä taida olla mitään protokollaa, kukin tekee sitten tavallaan.
-a-teisti-
Näin juuri.
Uurnan hautaanlaskemisen yhteydessä voidaan halutessa pitää lyhyt rukoushetki.
Ei mitään sen kummempaa koska siunaus on jo toimitettu.
Sehän riippuu omaisista. Meillä oli kirkkosiunaus. Viikon päästä uurnaus. Kukaan ei hämmentynyt
Ensin kuoli isä. Hänet siunattiin hautausmaan kappelissa.
Ennen siunausta kävimme alakerrassa katsomassa häntä avoimella arkulla.
Sitten suljettu arkku nostettiin itse kappeliin, lattiassa olevalla "hissillä".
Siunauksen jälkeen hänen arkkunsa kannettiin ruumisautoon.
En muista minne auto lähti, suoraanko krematorioon? Häntä ei kuitenkaan heti poltettu, vaan siihen kului päiviä. Sitten saimme tiedon itse polttoajasta.
Olimme hautaustoimistolla valinneet kauniin puu-uurnan. Saimme tiedon milloin uurna luovutetaan. Uurna oli kauniisti aseteltu pieneen huoneeseen, jossa paloi kynttilät ja saimme perheen kesken istua siellä jonkin aikaa.
Sitten suntio lähti ohjaamaan meitä haudalle, joka oli avattu. Kannoimme uurnaa. Sää oli aika sateinen, mutta sukulaisten kanssa touhuten, saimme aseteltua uurnan hautakuoppaan. Taisimme myös lapioida hiekkaa sen päälle ja ympärille. Sitten muist. nostettiin kupu kuopan päälle ja hautausmaan työntekijä meni sittemmin peittämään ja tasoittamaan haudan hyvin.
Suntio oli mukana tuomassa uurnan. Laitoin hautakynttilän palamaan. Yksi lapsista laski uurna narujen varassa. Heitimme kaikki käsin multaa ja lapet peittivät lapiolla loput. Laitoin kynttilän päälle. Laulaa lurautimme Maa on niin kaunis ja sovimme että käydään yhdessä silloin tällöin laulamassa sama laulu lapset ja minä, isän haudalla. Tulikin sitten jouluaattopäivän hartaus ja kokoonnuimme sinne. Piti laulaa ja lapsi sanoi, Ei voi, on liian valoisaa että ruvettasiin tässä yhdessä laulamaan. Ei sitten laulettu. Ehkä joskus hämärämmässä.
Hautaus on lain mukaan suoritettu kun on poltettu, uurnaa ei tarvitse haudata vaan tuhkat voi kaataa vaikka mereen. Uurna lehdoissa vahtimestari kaivaa kuopan ja sinne vaan purkki maata päälle.
Anopin uurna kun käytiin laittamassa pikku porukalla kirkkomaahan, niin oli kivaa. tehtiin nätti sammalpeti siihen pienen kiven eteen.
Varmasti on sekavia tunteita monilla kun on totuttu kaavoihin ja nyt saa ihan ite päättää.
Ehkä olisi hyvä tarjota kirkon piirissä mahdollisuutta, että vainaja käväisee ensin krematoriossa ja sitten tuhkille hoidetaan kuoppaansiunaus, minkä päälle syödään kalakeittoa muistotilaisuudessa.
Mielenkiintoista. En ole vielä tuollaisiin hautajaisiin osallistunut. Mutta ilmeisesti saa itse päättää, miten kaikki tehdään.
Saa itse päättää miten haluaa tuhkauksensa ja hautajaisensa järjestettävän. Siitä kannattaa hyvissä ajoin puhua jälkeläisilleen ja kirjoittaa vaikka tahtonsa paperille jonka antaa perillisille, jokaiselle oma kopio niin ei tule myöhemmin riitaa jos useampi perillinen. Jos tuhkia ei haudata kirkkomaalle niin on oltava vesi- tai maanomistajan kirjallinen lupa mihin tuhkat sijoitetaan. Tulee myös ottaa huomioon että yksityiselle maalle jos uurna haudataan niin siihen ei saa laittaa mitään merkkiä haudasta. Jos haluaa tuhkansa tunturiin niin Metsähallitukselta saa luvan sähköpostilla anomalla, nettisivulta löytyy sp osoite. Itselläni lupa on jo kirjallisena kopiona ja perilliselle annettu alkuperäinen ja ohjeet. Ei hautajaisia, ei muistolaattoja mihinkään, vain krematorio ja tuhkat tunturiin.
"Saa itse päättää miten haluaa tuhkauksensa ja hautajaisensa järjestettävän."
Totta. Olen jo vuosia sitten kirjoittanut ohjeet. Tosin ajattelin enemmän perinteistä hautaamista, mutta se saattaa olla kalliimpaa kuin tuhkaaminen.