Jeffrey Sachs: Ukraina on viimeisin uuskonservatiivinen katastrofi

https://johnmenadue.com/ukraine-is-the-latest-neocon-disaster/

Kirjoitus on jo viime kesältä, mutta edelleen ajankohtainen. Lähinnä laitoin tämän sen vuoksi, kun niin monella tuntuu olevan käsitys, että USA:n ulkopolitiikkaa hoitavat nykyisin jotkut hyvät, "vapautta ja demokratiaa" puolustavat ihmiset. Vaikka todellisuudessa siellä on puikoissa samat USA-hegemoniaa ajavat ihmiset, jotka ovat aiheuttaneet kaikki USAn katastrofaalisen tuhoisat sodat viimeisen reilun parinkymmenen vuoden aikana. Jutusta selviää hyvin myös ISW:n taustat, joka tuntuu olevan nykyisin suomalaistenkin medioiden (ellen jopa sanoisi mediapoolin) jonkinlainen sotaraamattu.

Ei kannata muuten sekoittaa uuskonservatiiveja liikaa republikaaneihin. Kuten mm. Glenn Greenwald on tuonut esiin, uuskonservatiivit alkoivat siirtymään republikaaneista demokraatteihin jo Obaman kaudella, kauan ennen Trumpia. Bidenin tiimissä näihin lukeutuvat vanhan jyrän "fuck the EU" Nulandin lisäksi mm. Anthony Blinken ja Jake Sullivan. Pitää tosin sanoa, että Sachs antaa ehkä turhaan kaiken "kunnian" uuskonservatiiveille. Bidenin hallinnossa on hyvin edustettuna myös ns. liberaalit haukat, kuten Samantha Power, Amanda Sloat ja Andrea Kendall-Taylor, Michael McFaulkin häärää jollain tavalla mukana ainakin neuvonantajana. Ulkopoliittiset tavoitteet näillä liberaaleilla haukoilla on käytännössä samat kuin uuskonservatiiveilla.

Prologi: "Ukrainan sota on amerikkalaisen uuskonservatiivisen liikkeen 30-vuotisen projektin huipentuma. Bidenin hallinto on täynnä samoja uuskonservatiiveja, jotka puolustivat Yhdysvaltain sotia Serbiassa (1999), Afganistanissa (2001), Irakissa (2003), Syyriassa (2011), Libyassa (2011) ja jotka tekivät niin paljon provosoidakseen Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Uuskonservatiivien saavutukset ovat täydellisiä katastrofeja, mutta Biden on täyttänyt tiiminsä uuskonservatiiveilla. Tämän seurauksena Biden ohjaa Ukrainaa, Yhdysvaltoja ja Euroopan unionia kohti jälleen uutta geopoliittista romahdusta. Jos Euroopalla on näkemystä, se erottaa itsensä näistä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan täydellisistä epäonnistumisista."

Ei tunnu ikävä kyllä Euroopalla olevan näkemystä...

"Uuskonservatiivinen liike syntyi 1970 -luvulla julkisten intellektuellien ryhmän ympärille, joista useisiin vaikuttivat Chicagon yliopiston politologi Leo Strauss ja Yalen yliopiston klassikko Donald Kagan. Uuskonservatiivien johtajia ovat olleet Norman Podhoretz, Irving Kristol, Paul Wolfowitz, Robert Kagan (Donaldin poika), Frederick Kagan (Donaldin poika), Victoria Nuland (Robertin vaimo), Elliott Abrams ja Kimberley Allen Kagan (Frederickin vaimo).

Uuskonservatiivien pääviesti on, että Yhdysvalloilla on oltavat sotilaallisesti hallitseva asema kaikilla maailman alueilla ja sen on kohdattava nousevat alueelliset voimat, jotka voivat jonain päivänä haastaa Yhdysvaltojen globaalin tai alueellisen määräävän aseman, ennen kaikkea Venäjän ja Kiinan. Tätä tarkoitusta varten Yhdysvaltojen sotilaalliset voimat olisi sijoitettava ennalta satoihin sotilastukikohtiin ympäri maailmaa, ja Yhdysvaltojen olisi oltava valmis johtamaan valittuja sotia tarpeen mukaan. Yhdistyneitä Kansakuntia käytetään vain silloin, kun se on hyödyllistä Yhdysvaltojen tarkoituksiin."

...

"Kenraali Wesley Clarkin mukaan Wolfowitz teki Clarkille selväksi jo toukokuussa 1991, että Yhdysvallat johtaisi hallinnonvaihto-operaatioita Irakissa, Syyriassa ja muissa entisissä Neuvostoliiton liittolaisissa.

Uuskonservatiivit puolustivat Naton laajentumista Ukrainaan jo ennen kuin siitä tuli Yhdysvaltain virallinen politiikka George W. Bushin johdolla vuonna 2008. He pitivät Ukrainan Nato-jäsenyyttä avaimena Yhdysvaltojen alueelliseen ja maailmanlaajuiseen määräävään asemaan. Robert Kagan selvitti Naton laajentumisen uuskonservatiivista logiikkaa huhtikuussa 2006:

Venäläiset ja kiinalaiset eivät näe mitään luonnollista entisen Neuvostoliiton "värivallankumouksissa", vain länsimaiden tukemia vallankaappauksia, joiden tarkoituksena on edistää länsimaista vaikutusvaltaa strategisesti elintärkeissä osissa maailmaa. Ovatko he niin väärässä? Eikö Ukrainan onnistunut vapauttaminen, jota länsimaiset demokratiat ovat vaatineet ja tukeneet, voisi olla vain alkusoittoa Ukrainan liittämiselle Natoon ja Euroopan unioniin — lyhyesti sanottuna länsimaisen liberaalin hegemonian laajentumiselle?""

Toisin sanoen USAn hegemonian laajentumiselle... Sekä USAlla että Venäjällä on myös varsin erikoinen käsitys tuosta "vapauttamisesta".

(jatkuu)