Onko rajat rakkautta

OsaPUOLI tai puolimieli.

Kuin wasdiakirja on kirjain.

Enemmän, vähemmän, sopivasti, ehkä vähän jotain tai ei sittenkään mitään...

Eiköhän ne rajat synny itsestään kahden ihmisen kombinaatiossa? Niitä asetellaan ja noudatellaan yhdessä, välillä neuvotellaan uusia rajoja tai rajoja uusiksi. Jatkuvaa keskustelua, oman ajattelun ja arvomaailman avaamista toiselle.

No voi helvetti. On se nyt aika syvältä, jos aikuiselle ihmiselle täytyy oikein erikseen asettaa jotain rajoja. Juu ei jatkoon sellaiset yksilöt. Aikuisen ihmisen pitää jo ihan itse osata asettaa ne rajansa ja noudattaa niitä.

Jokaisella ihmisillä on omat rajat ja niitä tulee toisten kunnioittaa, erityisesti kumppanin.

- Sheena

Tämä on tosi laaja kysymys ja minulla on aika vähän aikaa, ennen kuin täytyy singahtaa.
Yritän kuitenkin muutamalla sanalla edes aloittaa ajatusteni sanoittamista 🙂

Ihmisen täytyy ensin tuntea itsensä, tulla hyvin toimeen itsensä kanssa ja tuntea omat rajansa, ennen kuin hän voi olla tasavertaisena kumppanina toisen samalla tavalla itsensä tuntevan ihmisen kanssa.

Sitten parisuhteessa täytyy olla tosi paljon avointa keskustelua. Opitaan tuntemaan se toinen ihminen; tuntemaan hänen rajansa, hänen kipukohtansa, se miten hän suhtautuu erilaisiin asioihin ja tilanteisiin, mitä elämässä tulee vastaan. Opitaan tuntemaan ne rajat, hyväksytään ne sellaisenaan ja kunnioitetaan niitä.

Kenellä tahansa meistä voi olla vaikka lapsuudessa, nuoruudessa, aiemmassa parisuhteessa, työelämässä tai muuten syntyneitä traumoja, mitkä laittavat meidät tuntemaan ja käyttäytymään kenties epäloogisella tavalla. - Onnellinen on hän, kenellä yhtäkään sellaista kipukohtaa ei olisi.

Siksi kumppaniin täytyy tutustua, koska logiikka ei auta ymmärtämään.

En minä mitenkään mielelläni aseta rajoja. Ne ovat osa minua, minun rajani. - Haluan tulla hyväksytyksi ja ymmärretyksi juuri tällaisena kuin olen ja se sama pätee tietysti myös kumppaniini.

Luottamus on parisuhteen yksi suurimmista koossa pitävistä liimoista.

..Mutta nyt mun täytyy mennä. En ehdi edes oikeinkirjoitusta tai ennakoivan tekstinsyötön tekemiä yllätyksiä tarkistaa, sorry!

Ei rakastavassa parisuhteessa tarvitse kummankaan asettaa mitään rajoja.

-harmiseikirj-

Ketjussa on jo oleellisimmat rajoista sanottu, mutta lisäyksenä, että tiettyihin hetkiin välillä sopii kyllä se, että nainen on määrätietoinen ja suorastaan joustamaton 😌

Mielestäni rajat on rakkautta vajaavaltaisille ja lemmikeille.

Parisuhde on kahden vapaan aikuisen välinen sopimus.
Eli riippuu mitä sovitaan.

Mitä rajoja pitäisi asettaa. En ymmärrä kysymystä.

Kysymys on aikuisista ja itse näen, että rajoja on opeteltu lapsena ja nuorena ja rajojen asettaminen on vanhempien tehtävä. Fiksu ihminen ymmärtää, kun asioista on keskusteltu, että mikä on toiselle Ok ja mikä ei ja ihminen, jolle kaikki asiat pitäisi erityisesti mainita olisi rasittava. En myöskään usko siihen, että jos ihmiseltä vaaditaan jotain mikä on hänen ajatustensa tai periaatteidensa vastaista, että semmoinen pidemmän päälle toimisi.

En oikein tunnusta rajoja. Ymmärrän mikä on oikeasti väärin ja sen mukaan elän, rajat ovat minulta itseltäni minulle itselleni.

Haluan itsesäätelyyn kykenevän naisen jolla on edes jossain määrin sama moraalieetos kuin itselläni. Tälläista ihmistä voin käsittää eikä minun tarvitse paimentaa hänelle oikeaa ja väärää minun perspektiivistäni.

Toivon kohtaavani kumppanin jonka toimintaa ja valintoja minun ei tarvi pelätä.

Ei ole rajatonta rakkautta.
Vai hyväksytkö kumppanin, joka lyö puukolla selkään?

On, muuten menee seukkaamiset poskelleen.

Riippuu mistä ja mitä rajoja esim on eli vastaus riippuu asioista mut kumpaakin

En jaksaisi leikkiä jotain varaäitiä aikuiselle miehelle. En myöskään kauaan katselisi miestä, joka kuvittelisi olevansa huoltajani. Aikuiselle ihmiselle ei kuulu enää tarvita asettaa rajoja.

Ehdottomasti. Selkään kiipeäminen kielletään jyrkästi 😂