Ateistit ja uskonnottomat ovat yliedustettuja vankien joukossa Suomessa

Jäi kesken tuo eka viesti. Tässä loppuosa:

https://evl.fi/documents/1327140/45386794/Kirkko etsii paikkaansa_42.pdf/9895cd30-266d-fd9c-8790-6b01b01898ec

ev-lut + kristilliset ja kristillistaustaiset yhteisöt

73,8 % + 2,3 % = 76,1 %

Tämän lähteen mukaan muusta väestöstä kuului kristilliseen uskontokuntaan tai yhteisöön 10,5 % enemmän kuin vankien joukossa. (76,1 – 65,6 % = 10,5 %) Uskonnottomat ja ateistiset vangit olivat siis yli 10 % yliedustettuja vuonna 2014, jona vuonna alussa mainitut kyselyt on vankien joukossa tehty. Itse tutkimusraportti on julkaistu 30.4.2015.

Ateistit ja uskonnottomat ovat yliedustettuja vankien joukossa Suomessa

Kirkon selvityksessä kysyttiin vangeilta sitä, uskovatko he Jumalan olevan olemassa. (Uskonnon harjoittaminen vankiloissa s. 124) Noin 35,7 % vastasi uskovansa ”kristinuskon opettamaan Jumalaan”. Vuotta myöhemmin ”luterilaisen kirkon Jumalaan” uskovia oli Alma-tutkimuksen mukaan 37 % koko väestöstä.1 Vankilakyselyn aikana vuonna 2014 heitä on ollut vähän enemmän, koska uskovien määrä on vähentynyt tasaisesti 2010-luvulla. Niinpä vankien joukossa oli suhteellisesti muuta väestöä vähemmän niitä, jotka uskoivat Jumalan olevan olemassa. Jos ”uskovan kristityn” kriteeriksi asetetaan pelkästään se, että uskotaan Raamatun Jumalan olevan olemassa, niin heitä oli vankien joukossa suhteellisesti vähemmän kuin muun väestön joukossa.

Alma-tutkimuksen mukaan 21 % uskoi johonkin korkeampaan voimaan vuonna 2016 ja 3 % uskoi jonkin muun uskonnon jumalaan kuin ”luterilaisen kirkon opettamaan Jumalaan”, joita oli 37 %. Yhteensä jollakin tavalla jumalaan tai korkeampaan voimaan uskoi siten 61 %. Väestöstä vain 39 % sanoi, että ei usko Jumalaan tai korkeampaan voimaan tai ei osannut vastata: 27 % vastasi ”En usko jumalaan tai korkeampaan voimaan” ja 11 % ”En osaa sanoa”. Uskovia sanoi siis olevansa 61 % ja 39 % eivät tunnustaneet uskovansa.

Vangeille osoitetut kysymykset poikkeavat sanamuodoltaan Alma-tutkimuksen kysymyksistä, mutta tutkimuksia voidaan silti vertailla toisiinsa. Vangeista 17 % vastasi ”uskon Jumalaan, mutta ei kirkon opettamaan.” Tämä vastaa ”korkeampaan voimaan uskomista”, joita on ollut vankien joukossa vähemmän kuin muun väestön keskuudessa. 2 % vangeista vastasi uskovansa ”Jumalaan, mutta ei kristinuskon opettamaan.” Kristinuskon Jumalaan uskoi noin 36 %. Yhteensä Jumalaan tai korkeampaan voimaan uskovia oli vangeista noin 55 %, kun niitä oli muusta väestöstä yli 61 % vuonna 2014. Pienempi osuus vangeista uskoi Jumalan olevan olemassa kuin muusta väestöstä.

Noin 17 % vangeista ei osannut sanoa, uskooko Jumalaan. Noin 9 % vastasi epäilevänsä Jumalan olemassaoloa ja saman verran eli noin 9 % ei osannut tai halunnut sanoa. Kysymykset on muotoiltu hyvin epämääräisesti, mutta koska Jumalaan jollakin tavalla uskova tyypillisesti vastaa myöntävästi kysymykseen ”Uskotko Jumalan tai korkeamman voiman olevan olemassa”, niin nämä 35 % ovat olleet ateistisesti ajattelevia eli he eivät ole uskoneet Jumalan olevan olemassa. Noin 10 % vastasi suoraan ”En usko ollenkaan Jumalan olemassaoloon.” Yhteensä ateistisia vankeja oli siten vähintään 45 % vastanneista, kun vastaava luku muun väestön joukossa oli korkeintaan 39 % vuonna 2014 (Alma-tutkimus 2016). Vangeista pienempi osa uskoi jollakin tavalla jumalaan kuin muusta väestöstä.

Viite 1: Alma-tutkimus: Jumalaan uskovia ei ollut missään päin Suomea yli 50 prosenttia. Iltalehti. Miila Kankaanranta 23.12.2016.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201612232200045033

On haastavaa tulkita oikein julkaisun epämääräisiä ilmaisuja siitä, kuinka suuri osa vangeista on kristillisen uskontokunnan jäsen ja mihin kirkkokuntaan he kuuluvat. Vangeilta on kysytty ”Mikä kuvaa uskonnollista taustaasi?” (ibid. s. 121. Liitetaulukko 6. Vastaajien yhteydet uskontokuntiin) ”Uskonnollinen tausta” on eri asia kuin se, mihin uskontokuntaan joku kuuluu. Vankien uskonnollista taustaa kysytään erikseen. (ibid. s. 122. Liitetaulukko 7. Vastaajien uskonnollinen tausta) Tässä viitataan lapsuuteen ja perheeseen. Se, mihin vangin vanhemmat tai hänen perheensä uskovat, ei kerro sitä, mihin uskontokuntaan vanki itse kuuluu ja mihin hän itse uskoo. Vangin usko selviää muilla kysymyksillä (ks. edellä) ja uskontokuntaan kuuluminen kysymyksestä ”Oletko edellisen kysymyksen uskonnon jäsen?” (ibid. s. 121)

Vangeista 81 % (78 % miehistä ja 90 % naisista) vastasi uskonnollisen taustansa olevan kristinusko. Kristilliseen uskontokuntaan sen sijaan kuului vain 65,6 % vastanneista. Vastanneita tähän kohtaan on vähemmän kuin edelliseen kohtaan (348-410=-62), mutta luku on silti melko tarkka. Nimeltään kristittyjen osuus vangeista on selvästi vähemmän kuin heidän osuutensa muusta väestöstä. Kirkon tutkimuskeskuksen ja Wikipedian mukaan noin 76 % suomalaisista kuului kristilliseen uskontokuntaan vuonna 2014.11 Vankien joukossa on Suomessa siis suhteessa paljon enemmän uskonnottomia ja ateistisia ihmisiä kuin väestössä keskimäärin. Monien ateistien argumentit ovat tässä asiassa siten virheelliset ja ne perustuvat kirkon ”selvityksen” virheelliseen tulkintaan tai huonoon laskutaitoon.

Oikeaan tulokseen päästään, kun lasketaan ensin niiden vankien osuus, jotka sanovat olevansa saman uskonnon jäseniä kuin mikä on heidän uskonnollinen taustansa. Se on noin 80,75 %. Laskukaava taulukon lukujen mukaan on seuraava: 100x(205+76):(258+90). Kristilliseen uskontokuntaan kuuluvien vankien määrä lasketaan kertomalla kristinuskon taustakseen ilmoittaneiden määrä tällä prosenttiluvulla näin: 0,8075x(241+92):(308+102)=65,6 %. Vangeista kristilliseen uskontokuntaan kuuluu siis vain 65,6 % eikä esimerkiksi ”80 % miesvastaajista ja 90 % naisista” tai ”83 % miehistä ja 71 % naisista” niin kuin voitaisiin virheellisesti tulkita kirkon tekemän selvityksen tekstiosasta. (Uskonnonharjoittaminen vankiloissa ss. 25–26)

Vastaavasti Helluntai- ja Vapaa kirkkoon kuuluvia ei ole noin 10 % kaikista vangeista vaan tuo luku ilmoittaa heidän osuutensa nimeltään kristityistä, joita on siis 65,6 % vastanneista. Laskukaava on 100x(18+9+5+3):(250+93)=10,2 %. Kaikista vastanneista noin 7 % sanoo kirkkonsa tai uskonliikkeensä olevan joku muu kuin luterilainen, ortodoksinen tai katolinen kirkko. Tämä on paljon enemmän kuin väestöstä keskimäärin, mutta se selittyy vapaiden suuntien harjoittamalla aktiivisella päihde-, huume- ja vankilatyöllä sekä romanien yliedustetulla osuudella.12 Apua haetaan sieltä, mistä sitä eniten tarjotaan ja nämä uskonliikkeet ilmoitetaan sitten kyselyssä omaksi uskonnoksi, vaikka kaikki eivät ”uskossa” ja ”jäseniä” olisikaan. (vrt. 1Kor 5:9-6:11).

Helluntai-, Vapaa- ja Baptistiseurakunnissa harjoitetaan seurakuntakuria. Jos jäsen käyttäytyy Uuden testamentin opetusten vastaisella tavalla, rikkoo yhdyskunnan sääntöjä ja on pahennukseksi seurakunnalle, niin hänet voidaan erottaa ja erotetaankin.13 (vrt. 1Kor 5:9-6:11.) Erottamisen syitä ovat mm. aviorikos, haureellisuus, homoseksuaalisuus, juopottelu, varastaminen, väkivaltaisuus ja murhat. Niinpä jos joku on taparikollinen, juomari, narkomaani, väkivaltainen tai murhaaja, niin hänet tulisi erottaa ”pyhien yhteydestä” Raamatun ohjeiden mukaan. Erotetulta ei silti evätä mahdollisuutta saada tukea ja apua raittiiseen rikoksista vapaaseen elämään. Suuri osa vapaan kristillisyyden seurakunnan omaksi uskontokunnakseen ilmoittaneista on tällaisia ”ulkopuolisia” avun tarvitsijoita. Tilastot eivät siten kerro sitä, kuinka moni vanki on uskontokunnan jäsen. Ne kertovat sen, kuinka suuri osuus vangeista on hakenut apua vapaiden suuntien seurakunnilta.

Viitteet eri viestissä

Viite 2: Romanien henkirikostilastojen julkistamisesta puhkesi riita – romanijärjestöt syyttävät tutkijoita rasismista ja vaativat selvitystä. Yle uutiset, Yrjö Hjelt 1.11.2019.

https://yle.fi/uutiset/3-11042210

MTV Uutiset 15.2.2017. Kokenut poliisi vaietusta aiheesta: Suomen romanien rikoksissa järjestäytynyttä rikollisuutta.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kokenut-poliisi-vaietusta-aiheesta-suomen-romanien-rikoksissa-jarjestaytynytta-rikollisuutta/6312486#gs.q8d2kx

Wikipedia. Suomen romanit. Rikollisuus ja vankeustuomiot.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_romanit#Rikollisuus_ja_vankeustuomiot

Viite 3: Suomen Helluntaikirkko. Yhdyskuntajärjestys. 4. Luku. Seurakunnan jäsenet. 19 § Jäsenten ottaminen ja erottaminen.

https://suomenhelluntaikirkko.fi/helluntaikirkko/yhdyskuntajarjestys/

Suomen Baptistikirkko (SBK). Yhdyskuntajärjestys 19.5.2015. 2 § Jäsenet: ”Yhdyskunnan rekisterijäsenyydestä voidaan erottaa henkilö, jonka elämäntavan tai opinkäsityksen katsotaan antavan siihen aihetta.”

https://www.baptisti.fi/suomen-baptistikirkko/saannot.html

Suomen Vapaakirkon Yhdyskuntajärjestys. Luku 4: seurakunnat. 46 § Seurakunnan jäsenen erottaminen…

http://www.svk.fi/luku-4-seurakunnat/

– Jos muut suomalaiset toimisivat kuten vangit, kirkoista loppuisi tila ja papeilla olisi jatkuva jono sielunhoitoon, Kirkkohallituksen asiantuntija Sami Puumala sanoo

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/vankilat-ja-uskonto-tulossa-tietokirja-ja-vaitoskirja/

Tutkimusten mukaan Suomen vankiloissa olevien vankien uskonnollinen jakauma vastaa suurelta osin Suomen väestön uskonnollista jakaumaa. Suomessa valtaosa väestöstä kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, joka on myös suurin uskonnollinen yhteisö Suomen vankiloissa.

Tämän lisäksi Suomessa ei ole tehty laajamittaista tutkimusta vankien uskonnollisesta taustasta tai uskonnottomuudesta. Tämän vuoksi ei voida varmuudella sanoa, ovatko ateistit tai uskonnottomat yliedustettuja vankien joukossa Suomessa.

On kuitenkin huomattava, että vankiloissa olevien henkilöiden taustalla on usein monia erilaisia syitä, kuten esimerkiksi sosiaalista syrjäytymistä, päihde- ja mielenterveysongelmia, rikollisuuteen ajavat syyt ja niin edelleen. Uskonnollisuus tai sen puute eivät yksinään selitä vankilaan joutumista, vaan taustalla on monia erilaisia tekijöitä.