Sitä kutsutaan (ainakin tässä artikkelissa) "sisäiseksi puheeksi".
Minkälaista "sisäistä puhetta" käyt itsesi kanssa ?
Ajatuksia tulee ja menee, yhä uusia, katkeamattomana virtana,
niitä ei voi pysäyttää, mutta voiko niitä hiukan ohjailla,
että elämä tuntuisi helpommalta ja voisi paremmin ?
Onnistuuko ajatuksien ohjailu minuuttia kauempaa tai sitäkään ?
Oletko onnistunut jossain tilanteessa ajattelemaan "jotain muuta",
työntämään taka-alalle asioita, joita et halua jostain syystä ajatella ?
Voiko ajattelua yleensäkään "harjoittaa" millä lailla ?
Minkälainen "ajattelija" olet ? Mitä kaikkea mielessäsi vaeltaa ?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jopa-50-000-ajatusta-paivassa-nain-sisainen-puhe-vaikuttaa-elamaasi/3193994#gs.s7e5yc
Ihmisen päässä kulkee jopa 50000 ajatusta päivässä
Anonyymi-ap
34
243
Vastaukset
Ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja tunteet vaikuttavat myös fyysisen olemuksen hyvinvointiin. Varsinkin pitkällä tähtäimellä.
Jos haluaa muuttaa ajatusmallejaan, se tarkoittaa harjoitusta. Helppoa se ei ole.
Jos ihmisen positiivisuus on plussan puolella se heijastuu omaan hyvinvointiin ja ympäristöön.
Varmaan moni on huomannut, että tunteetkin tarttuvat.
Ajatellaan vaikka jotain massatapahtumia.
Onhan sanontojakin ´´joukossa tyhmyys tiivistyy.´´ ´´Lyödään viisaat päät yhteen.´´
Unettomuus on monien vaiva.
Yksi suurista syistä on päälle hyökkäävät ajatukset, silloin, kun pitäisi saada nukkua.
Minun tapani: (jostain kirjasta, kauan sitten opin saanut)
Pään tyhjennys ajatuksista alkaa vaikkapa kuuntelemalla hengitystään, sisään ulos, sisään ulos.
Tai laskemalla sataan, aina uudestaan ja uudestaan.
Jos väliin tunkee ajatuksia, niille pitää sanoa, seis. (ja niitähän tunkee, aluksi)
Itsellä meni monta viikkoa, ennenkuin opin pääni tyhjentämään ajatuksista nukkumaan mennessä.
Ihmisellä on enemmän sisäisiä voimavaroja, kun hän tiedostaakaan.- Anonyymi
Kumpa oppisi sen pään tyhjennyksen erityisesti täysikuun aikaan kun sitä valvoo joskus koko yön.
Itse kuuntelen rentoutus videoita ja ne kyllä auttaa välillä mutta ei aina. - Anonyymi
""Pään tyhjennys ajatuksista alkaa vaikkapa kuuntelemalla hengitystään, sisään ulos, sisään ulos.
Tai laskemalla sataan, aina uudestaan ja uudestaan""
Kierto lopetetaan toimimalla
Arkiaskareet sopivat, siivoanpa tämän laatikon
tai
Jaha tämä päässäpyörivä teenpä ratkaisuyrityksen eli jotain pientä asian eteen josta saan tyydytyksen tunteen Minäkin olen huomannut tietoisen hengityksen merkityksen mielen rauhoittamiseen, varsinkin unta odotellessa siitä on apua. Liikunta on myös aina auttanut tunnekuohujen tasaamisessa, varsinkin meren rannassa ja metsässä, jolloin luonnon suuruus auttaa suhteuttamaan asioita mittakaavaansa.
Mielen tyhjentämisessä häritsevistä ajatuksista
auttaa myös instrumentaalimusiikki, minulle rauhallinen kitara- ja pianomusiikki toimii hyvin, niissä on selkeyttä.
Lempeästä sisäisestä puheesta on paljon viime aikoina keskusteltu, liian korkeista vaatimuksista itseä kohtaan pitäisi luopua, osoittaa armollisuutta itselleen , toki muille myös. Olen lukenut , että sisäisessä puheessa kannattaa välillä puhutella itseään nimellä, ja joskus tosiaan tulee komennetuksi itseään ruotuun, kun ajatukset alkavat kiertää negatiivista kehää. Kyllähän minä välillä huolehdin ja murehdin ihan turhaankin, mutta pääasiassa olen luottavainen. Asioilla on tapana lopulta järjestyä.
- Anonyymi
Näin on, muistelkaa mielyttäviä tapahtumia, tapahtumat tulevat filmin tapaan ajatusten myötä.
- Anonyymi
Pumppu lyö noin 86 000 kertaa vuorokaudessa.
- Anonyymi
Tarkiotatko lämpöilmapumppua
Jos sitä ei hoida se voi mennä rikki väittää ltalehdessä prosessori
Mietin pitkään kuinka lähestyn tätä aihetta. Aihe on vaikea, mutta ymmärrettävissä.
Laitoin juuri pyykkejä kuivumaan ja ajattelin tietoisesti ajatuksiani. Ajatukseni virta on nopea, kuten varmaan monilla muillakin. Kerätä ajatuksista oleellinen onkin jo monimutkaisempi homma.
Ripustellessani pyykkiä ajattelin siis mitä vastaan asiaan ja kun nyt kirjoitan en tiedä mitä vastaan.
Eli tulikohan selväksi ajatusten juoksun nopeus, perässä en pysy 😊Aloitus on hyvä, se haastaa pohtimaan.
Kun asuu yksin, eikä ole kovaa häslinkiä koko ajan ympärillä, ehtii kuuntelemaan itseään.
Minulla on tapana käyttä sisäistä puhetta ikäänkuin eteenpäinmenon työkaluna.
Siihen tapaan: Jos joku asia askarruttaa, jotain pitäisi tehdä sille. Sanon itselleni ´´älä nyt hötkyile, mieti ja mieti kaikki puolet.´´
Mikäli joku ilkeä kiukkuinen ajatus alkaa valtaa alaa, sanon äkkiä itselleni ´´lopeta heti,´´
Ajatuksen voimallahan jotkut harvat henkilöt pystyvät kuulemma siirtämään esineitäkin.
Eikös jotain sellaista jo ole tutkimuksen allakin. Ainakin pelkällä äänellä pystytään ohjaamaan joitakin toimintoja.
Aineettoman tutkiminen vaan on hidasta, koska ensin täytyy keksiä aineelliset laitteet, joilla saadaan esiin asioita, joihin aistimme eivät yllä.
Tiedämme, että eläimilläkin on erilaista aistimiskykyä, kun ihmisellä.- Anonyymi
Aivot on merkillinen elin. Ne ohjaavat kaikkea toimintaamme.
Vaikka ne puhuisivat meille mitä, pystymme silti tekemään järkeviä
tekoja arjessamme, kun kaikki on kohtuullisen hyvin elämässä.
Jos menemme tolaltamme kaikki tulee vaikeammaksi, silloin
aivojen kapasiteetti joutuu koville, koska ihmisellä on tunteetkin. - Anonyymi
Onneksi ajatustenvirtaa ei saa paljoakaan pysäytettyä, kun ei se tahdo
muutenkaan kulkea enää.- Anonyymi
"Entä jos ihmisen ajatusvirta, katkeaa kuin lahonnut silta"
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Entä jos ihmisen ajatusvirta, katkeaa kuin lahonnut silta"
Niinkin voi käydä. Aivohalvaus tms. jos tulee.
Minkälaista "sisäistä puhetta" käyt itsesi kanssa, kysyy aloittaja.
Minulla on (edelleen) aika ankara yliminä, vaikka olen sentään jo oppinut tuota Ramoonan mainitsemaa armollisuuttakin.
Aika ajoin kysyn, vaadinko itseltäni liikaa vai liian vähän, etenkin nyt on korona tuntuu pysyvän jotenkin hallinnassa ja oma toimintakyky näyttäisi olla entisenlainen tuon lonkkaoperaation jälkeen. Eli tuo eettinen imperatiivi määrittää edelleen aika paljon osallistumistani, kun en oikein osaa keskittyä vain omaan olooni. Voiko kukaan muukaan?
Tässä maailmantilanteessa.
Luin vuosia sitten Joachim Bodamerin kirjan (1966) "Ihminen vailla minuutta". Siinä jo ennakoitiin tätä informaatioähkyä ja sitä, miten se vaikuttaa meihin. Bodamer suositteli yhdeksi lääkkeeksi ajoittaista sivilisaatioaskeesia. Täälläkin moni kirjoittaja on kertonut harrastavansa sitä, ainakin aika ajoin.
Eliaana kirjoitti näistä ihmisen mielenliikkeistä, että ajatukset vaikuttavat tunteisiin ja tunteet taas koko olemukseen, kun ihminen on se "psykofyysinen kokonaisuus" - eikös se niin ollut ?
Minulla se vain pakkaa olla niin, että tunne tulee ensin ja monessa tilanteessa on täysi työ saada tunne hallintaan, ettei se sumenna ajattelua..)) Onneksi ikä on hillinnyt myös tunteiden voimaa ja se on tehnyt mahdolliseksi tuon riittävän etäisyyden saamisen ja säilyttämisen hankalissa tilanteissa.
Minulla muuten taitaa olla siinä "lukemattomien" kirjojen pinossa Ethan Krossin kirja "Sisäinen hälinä". Taitaa olla samasta aiheesta kyse. Palomakin joskus taisi kirjasta mainita, siteeratakin joitakin kohtia.
demeter1Kaikenlaista tulee mietittyä kun on aikaa.
Nykyisin ajattelen paljon menneitä aikoja, en aina hyvällä.
Mutta negatiiviset tunteetkin kannattaa päästää esiin, huomasin aikoja sitten, kun antaa itsensä olla kunnolla vihainen niin huomaakin, enää ei vihaa olekaan.
Vaikka mietinkin vielä joitakin asioita joita varmaa monet muutkin sodasta kärsineet lapset ovat joutuneet kokemaan, en silti ole yhtään katkera.
Suhtaudun siihen pelokkaaseen pikkuiseen tyttöön mikä olin, lämmöllä, kaikesta selvittiin. Poikamme kuolema antoi lisää vahvuutta kun siitäkin jollain lailla selvisin.
Mietinkin sitä, olen nähnyt pahimman mitä äidille voi tapahtua, enää en pelkää mitään.Samaa vakuutti läheiseni perhe menetettyään 25-vuotiaan poikansa, liekko. Enää ei pelännyt kuolemaa, eikä elämää, joka kuitenkin myöhemmin yritti korvata heille menetystä rakkaiden lastenlasten muodossa. Heistä osasivat iloita enemmän kuin kukaan.
- Anonyymi
50000 ajatusta päivässä. Mikä ruuhka !
50000 ei kuulosta paljolta, ainakaan (lähes) unettoman yön jälkeen..)) Ainakin minulla mielensisältö on vilkkaimmillaan juuri silloin, kun portinvartijat ovat vapaalla.
Eli päiväsaikaan on helpompi ohjailla liikennettä omassa päässä, painaa jarruakin.
Viime yö oli siitä loistava esimerkki. Viikko oli ollut tapahtumarikas ja tutut rutiinit saivat väistyä. Kun vielä illalla katsoin Sofien valinnan, se oli selvästi liikaa. Olin tietysti nähnyt elokuvan aikaisemminkin, mutta silti " se meni tunteisiin" - kuten nykyisin sanotaan. Kun päähenkilö joutui valitsemaan kumman kahdesta pienestä lapsestaan antaa tuhottavaksi, voi kuvitella, että pahempaa ei äidille voi tapahtua.
Kun vielä samanaikaisesti Putinista on annettu pidätysmääräys 16 000 ukrainalaislapsen kaappauksesta, ei voi edes todeta, että onneksi tuollaista ei enää tapahdu.
Päähenkilöiden kaksoisitsemurhan jälkeen kolmas päähenkilö, heidän ystävänsä, koki kuitenkin mielestäni katharsiksen, tunnepohjaisen vapautumisen ja hyväksymisen ystäviensä ratkaisun kohdalla.
Tahdon yleisemminkin uskoa, että vapautuminen ylivoimaisesta kuormasta on mahdollinen silloin kun ihminen laskee aseensa, myöntää avuttomuutensa ja suostuu siihen prosessiin, millä oma psyyke pyrkii tasapainon palauttamiseen.
Makriina muistutti meitä talvisodan päättymisen ajankohdasta. Vaikka sodalla oli uhrinsa, sittenkin moni siitä selvisi ja pystyi jatkamaan elämäänsä, rakentamaan uutta.
Sauli Niinistö nosti puheessaan esille sen, miten koko maailma on pystynyt yhdistämään voimansa Ukrainan auttamiseksi. Hyvän ja pahan taistelussa hyvä taitaa sittenkin voittaa...
- Anonyymi
Sodan kokeneitten ajatuksia ja kokemuksia
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009163630.html- Anonyymi
Sodat vaikuttavat raskaasti psyykeen ja ajatteluun.
On tehty tutkimuksia niitten seurauksista.
Tässä on terveydenhuollon kantilta Päivi Ranta-Helakallion tiivistelmä.
"Sotatraumat näyttävät siirtyvän seuraaville sukupolville. Vanhempien sotatraumat olivat vaikuttaneetheidän elämäänsä ja elämänvalintoihinsa. Ensimmäisen ja toisen polven tutkittavat eivät olleet osanneet tai halunneet hakea apua, koska he kokivat sen häpeällisenä itsellensä. He ajattelivat, että elämä oli vaikeaa ja heidän tehtävänään oli kestää se.
Psyykkiset sairaudet olivat sodan aikana ja se jälkeen häpeä, josta vaiettiin. Hermojen menetys eli ”tärähtäminen” nähtiin tuolloin mielisairautena. Toisen sukupolven tutkittavat kokivat vanhempiensajättäneen heidät yksin. He olivat sitä mieltä, että se oli suurin syy heidän ongelmiinsa. Heille oli jäänyt mm. kalvava sylin ikävä. Myös vanhempien väkivaltaisuus, isien alkoholinkäyttö ja vaikeiden asioiden ohittaminen aiheuttivat heille paljon ahdistusta. Heillä oli paljon psyyken ongelmia ja parisuhteissaan he eivät olleet onnellisia. Osa heistä eli vain järkeensä luottaen ja osalla alkoholi auttoi pahimpien ahdistuksien yli. He kokivat, että eivät olleet voineet käyttää kykyjään ja olivat usein vain ajautuneet opiskeluihinsa ja työpaikkoihinsa.
Kolmannen polven tutkittavat olivat hakeneet apua epämääräisiin oireisiinsa, joita he eivät osanneet pukea sanoiksi. Tämän vuoksi he eivät olleet kokeneet saavansa apua niihin yrityksistään huolimatta. Heillä oli ollut vaikea löytää sopivaa opiskelupaikkaa ja heillä oli ollut myös parisuhdeongelmia. Kolmannen polven haastateltavia ahdisti myös kotoa peritty puhumattomuuden kulttuuri, josta he halusivat päästä eroon. Lisätutkimuksena nousi esiin tarve tunnistaa ja auttaa traumatisoitunutta ihmistä huomioimalla myös hänen historiansa." Anonyymi kirjoitti:
Sodat vaikuttavat raskaasti psyykeen ja ajatteluun.
On tehty tutkimuksia niitten seurauksista.
Tässä on terveydenhuollon kantilta Päivi Ranta-Helakallion tiivistelmä.
"Sotatraumat näyttävät siirtyvän seuraaville sukupolville. Vanhempien sotatraumat olivat vaikuttaneetheidän elämäänsä ja elämänvalintoihinsa. Ensimmäisen ja toisen polven tutkittavat eivät olleet osanneet tai halunneet hakea apua, koska he kokivat sen häpeällisenä itsellensä. He ajattelivat, että elämä oli vaikeaa ja heidän tehtävänään oli kestää se.
Psyykkiset sairaudet olivat sodan aikana ja se jälkeen häpeä, josta vaiettiin. Hermojen menetys eli ”tärähtäminen” nähtiin tuolloin mielisairautena. Toisen sukupolven tutkittavat kokivat vanhempiensajättäneen heidät yksin. He olivat sitä mieltä, että se oli suurin syy heidän ongelmiinsa. Heille oli jäänyt mm. kalvava sylin ikävä. Myös vanhempien väkivaltaisuus, isien alkoholinkäyttö ja vaikeiden asioiden ohittaminen aiheuttivat heille paljon ahdistusta. Heillä oli paljon psyyken ongelmia ja parisuhteissaan he eivät olleet onnellisia. Osa heistä eli vain järkeensä luottaen ja osalla alkoholi auttoi pahimpien ahdistuksien yli. He kokivat, että eivät olleet voineet käyttää kykyjään ja olivat usein vain ajautuneet opiskeluihinsa ja työpaikkoihinsa.
Kolmannen polven tutkittavat olivat hakeneet apua epämääräisiin oireisiinsa, joita he eivät osanneet pukea sanoiksi. Tämän vuoksi he eivät olleet kokeneet saavansa apua niihin yrityksistään huolimatta. Heillä oli ollut vaikea löytää sopivaa opiskelupaikkaa ja heillä oli ollut myös parisuhdeongelmia. Kolmannen polven haastateltavia ahdisti myös kotoa peritty puhumattomuuden kulttuuri, josta he halusivat päästä eroon. Lisätutkimuksena nousi esiin tarve tunnistaa ja auttaa traumatisoitunutta ihmistä huomioimalla myös hänen historiansa."Meidän kirjapiirissä oli käsittelyssä Antti Malisen ja Tuomo Tammisen teos: Jälleenrakentajien lapset. Se kyllä osoitti todeksi kaiken tuon, mitä artikkelissakin on todettu, Ano 14.26: sodalla on pitkä varjo ja myös me sodan jälkeen syntyneet saatamme olla sodan vaurioittamia.
Eikä ollut tajolla minkäänlaista traumaterapiaa. Viina taisi olla ainoa itsehoitolääke silloin ?Aika samansuuntaisia olivat nämä vastaukset, olennainen oli yhteistä.
Yksi vastaus kiinnitti huomiota: mielikuvituksen osuus selviytymisessä. Samasta puhui Victor E Frankl kun kuvasi omaa selviytymistään keskitysleiriltä.demeter1 kirjoitti:
Aika samansuuntaisia olivat nämä vastaukset, olennainen oli yhteistä.
Yksi vastaus kiinnitti huomiota: mielikuvituksen osuus selviytymisessä. Samasta puhui Victor E Frankl kun kuvasi omaa selviytymistään keskitysleiriltä.Tuo mielikuvaharjoittelu on itselle tuttua työkuvioiden ajalta.
Knnattaa tutustua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/MielikuvaharjoitteluEliaana kirjoitti:
Tuo mielikuvaharjoittelu on itselle tuttua työkuvioiden ajalta.
Knnattaa tutustua.
https://fi.wikipedia.org/wiki/MielikuvaharjoitteluAivan, Eliaana. Onneksi noiden harjoitusten teho on jo todettu virallisen lääketieteenkin puolella, näin olen ymmärtänyt.
Ei enää pidetä huuhaana eikä mielikuvitukseen, mielen voimaan, enää suhtauduta väheksyvästi.
- Anonyymi
Ei ennen taidettu hevin mennä edes yleislääkärille, kärsittiin vain vaivoista
ja kuoltiin niihin, puhumattakaan traumaterapioista.
Pitkin maaseutua taisi olla vain kunnanlääkäri.
Omasta synnyinpiäjästäni en muista kylläkään sellaistakaan olleen,
en tiedä missä hänen vastaanottonsa olisi ollut, mutta puhuttavan kuulin. Yllättävän paljon ajatusia pyöriikin.
Yleensä ne ovat arkisen elämän puuhasteluun liittyviä
valintoja ja niiden vaihtoehtoja,,
sieltä sitten nappaan sillä hetkellä tilanteeseen sopivimman.
Pystyn joten kuten ohjailemaan mietteitäni,
joskus liitän niihin ääneen ajattelunkin, yksin asuessa se on helppoa.
Kun on ikää tullut lisää, myös erilaiset turvallisuuteen liittyvät ajatukset pulpahtavat helposti mieleen, tavallaan tulevan käytännöllistä ennakointia
Elämän aikana on jo kertynyt niin
paljon eletystä elämästä onnellista kuvastoa hyvistä hetkistä,
siitä pakista voi sitten hyvän hetken valita,
jos myrkynvihreä alkaa ajatuksissa kiertämään.
Se sivuraiteille ajaminen täytyy kyllä tehdä tietoisesti.
Ajatuksissani pyörii paljon erilaisia "taideprojekteja"
( ei niillä ole taiteen kanssa mitään tekemistä).
Lähinnä ovat ongelmanratkaisua,
Joskus niihin tekeytyy pitkiä ketjua kuin shakissa,
jos valitsen tämän, niin se aiheuttaa sen ,
eli, että pitää osata ajatella jo monta porrasta pitemmälle.
Se on yleensä mukavaa ja innostavaa ajattelua.- Anonyymi
Mulla meni varmaan 10,000 ajatusta kun sain sähkölaskun
- Anonyymi
Tänään Helsingin Sanomissa on jatkoa aiheelle "ylipolviset traumat."
"Suomalaiset ovat pikkuhiljaa oppimassa kohtaamaan tunteensa".
Vaikeita tunteita on vaikeaa käsitellä ja puhua niistä.
Sotako teki meistä hiljaisia, mutta sisukkaita ihmisiä,
joilta puuttuu ryhmäkeskeisyys. Aika yleisesti on ajateltu,
että pitää pärjätä yksin ja Suomessa on ollut kovat vaatimukset
sille, mitä tunteet saavat olla.
"Suuret ikäluokat oppivat tietynlaiseen välttelevään kiintymyssuhdetyyliin.
Se on korostanut pärjäävyyttä, käytännönläheisyyttä ja itsenäisyyttä,
mutta jättänyt tunteet sivuun." (ja niistä puhumisen sivuun)
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009296120.html- Anonyymi
Omassa suvussani ei "tunteiltu" eikä muistaakseni koskaan puhuttu tunteista.
Vaikka olisi ollut minkälaiset ongelmat, joita ei voinut olla aistimatta,
yksikään aikuinen ei koskaan kysynyt nuoremmilta eikä ehkä toisiltaankaan
mikä vaivaa, onko paha olo, onko sinulla ongelmia, kerro,
puhutaan niistä, haluan auttaa !
Kun ongelmat sivuutettiin vaikenemalla, ei ollut helppo oppia ongelmia itsekään
ottamaan esille ja niistä puhumaan seuraavien polvien kanssa.
Ei ollut saanut kokemusta miten asioita lähestytään.
- Anonyymi
Olen joskus pohdiskellut aivojen jatkuvaa ajatustenvirtaa,
miksi se on olemassa,
miksi ihmisellä on sellainen tiedostamaton itsestään virtaava
taustasekamelska päässä koko ajan ?- Anonyymi
Harva osaisi tuohon vastata, en minä ainakaan, mutta jos jotkut ajatukset häiritsevät
on hyvä muistaa, että ajatukset eivät itsessään ole tosiasioita. Mielellä on tapana
muistella vanhoja, vertailla, arvioida ja ennakoida erilaisia tapahtumia.
Monissa tilanteissa siitä on hyötyä, mutta joskus voi olla myös haittaa,
jos tekee virhearvioita.
- Anonyymi
Erityisesti ajatuksia herättäväh viehättävąt viehättävät ikänaiset
} - Anonyymi
Mitä ajatuksia virtaa surullisten hahmojen päässä, leuhkojen, ylimielisten
itserakkaitten, itsekeskeisten ja itsensä yliarvioivien, joilla ei ole muuta kirjoitettavaa kuin esimerkiksi syöminen ja kaikki muu siihen liittyvä
huussiin asti ja sauvakävely etc.
Henkisestä elämästä ei ole mitään näyttöä ja palstalla ykköstavoite on yritys
maalittaa ja mitätöidä jatkuvasti muita, "joilla ei ole omaa elämää".
Röyhkeää käytöstä, mutta itserakkaus tunnetusti sumentaa arvostelukyvyn ja itserakkaalta puuttuu itsekriittisyys kokonaan.- Anonyymi
No mikäpä hänessä. No elämä on. Nonono.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1175935Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453863Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503285Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4682719Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2681730Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321403- 871396
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151346Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1561272- 771268