Kävin aika syvällä, epätoivo kalvinismin opeista

Hei,
luulen ymmärtäväni, mistä puhut. Sai tietoa näistä kalvinismiopeista aika tarkkaan kaksi vuotta sitten ja noin vuosi takaperin koin voimakkaan masennuksen tämän aihepiirin äärellä. Toki vaikutusta on sillä, että olen kasvanut sellaisessa suvussa, jossa on ollu tlakihenkisyyttä ja Raamatun arvovalta on ollut täysin koskematon. Elämässäni on ollut paljon erilaisia ahdistuksia liittyen hengellisiin kysymyksiin, ja niinpä olin otollinen ahdistumaan tästäkin.

Minua eniten ahdisti se, millainen kuva Jumalasta kalvinisteilla oli ja miten he monessa keskustelussa tuntuivat olevan jotenkin ylhäältä päin arvostelevia ja kannoissaan omasta mielestään täysin erehtymättömiä. Se soti omia henkilökohtaisia arvojani vastaan, että yksi ryhmä asettuu ylivertaisuuden asemaan suhteessa toisiin.

Näin somevirrassa joitakin keskusteluja, joihinkin osallistuikin yrittäen haastaa heitä, mutta se vei minua vain syvempään masennukseen. Eräs kalvinisti mm. sanoi, ettei Jumala ole mikään (isä)nallekarhu, joka pehmoilee, vaan kiivas. Tai jotain sinnepäin. Tuo nallekarhu siinä nyt ainakin mainittiin. Minulle taas Jumalan Isän sydämen tunteminen ja sen lähestyminen vaikeina aikoin nimenomaan lohdutuksen toivossa on ollut kaikissa elämänvaiheissa tärkeä asia. Lapsena ja nuorena olen paljon pelännyt Jumalaa, ja oli helpottavaa myöhemmin oppia, että Jumalan sydän meitä kohtaan on lempeä ja täynnä myötätuntoa. Tämä on kuitenkin ilmeisessä ristiriidassa kalvinistien Jumalan kanssa, koskapa heillä oli tarve ja oikeus noin sanoa Jumalasta, että ei ole mikään nallekarhu. Mitään keskustelua kalvinistien kanssa ei kannata käydä, tuntuu että ovat niin tiukkoja ja päällekäyviä. Jotain heistä kertoo myös se, että jos heitä arvioidaan (kts. Youtube ja Pauli Rahkonen, Ilkka Vakkuri, Mauno Mattila...), he heittävät hyvin äkisti hyvin tulikivenkatkuisen vastauksen näihin videoihin. Ajattelen, että hedelmistään puu tunnetaan tässäkin. Jos joku haluaa ehdoin tahdoin tapella ja kiivailla, se kyllä kertoo jostain muusta kuin rakkaudesta. Tai no, ehkä se on sitten sitä rakkautta oppia kohtaan, en tiedä.

Ajattelen, että tuossa nyt on taas yksi lakihenkinen oppi, joka on omiaan houkuttelemaan äärelleen niitä, joilla on älyä ja jotka arvostavat filosofisia keskusteluja. Itse en pystyisi käymään kalvinistien tilaisuuksissa.

Sinulle, joka näistä asioista ahdistut, sanoisin, että etsiydy tervehenkiseen seurakuntaan, jossa saarnataan Armon Sanaa ja sakramentteja. Keskity Jeesukseen ja Hänen täytettyyn työhönsä. Se riittää. Minäkin olen nyt antanut kalvinistien vaahdota omiaan enkä välitä heidän opeistaan.

Ja vielä tuosta kalvinisiten hyvästä kohtalosta ja siitä iloitsemisesta: kyllä Raamattu selkeästi sanoo, että kannattaa katsoa, ettei kaadu, jos luulee seisovansa. Pelastus on iloinen asia, mutta ei kristityllä ole varaa henkselien paukutteluun ja ylpeilyyn. Murhe hukkuvista sieluista on aito ja kaunis, Jumalan mielenmukainen asia. Pelastuksella ei sovi ylpeillä, sillä kaikki me istumme ARMOSTA ykkösluokassa.

uuskalvinismi on sekoitettuna lustetta ja viljaa , että siis samaa eksytystä kuin muuallakin näissä vapaissa suunnissa,
on vaan "vähän erilaisessa paketissa"

Uuskalvinistien saarnat värittyvät saarnaajan tyypin mukaan. Normaali pastori pitää asiallisen saarnan, hyvin nuori voi olla hyvin ehdoton, mustavalkoinen, itse aina oikeassa, näin asia on kun minä sen tulkitsen. Nojataan usan pipereihin, saarnoissa englantia, ei vaivauduta edes kääntämään.

Veljeni on mielenterveyspotilas (sain luvan kertoa) ja uuskalvinismiin hän tykästyi. On valittu.

Koskahan uskontojenuhreihin tulee kalvipotiksita.

Uuskalvinismi on uusi ilmiö ja ihmettelen ettei siitä juuri ole Suomessa keskustelua. Usko ja rukous sivuillla on pitkähkö pari vuotta vanha keskustelu. Siellä joku toteaakin poteneensa jäsenenä ollessaan ylemmyyttä. Entinen laulaja Ida Bois pitää uuskalvinistista naisteologiapalstaa.Rakkautta totuuteen palsta kertoo opista jne.

Mauno Mattilakin on hiljennetty.

Kaikki uskonnot ovat miesten laatimat. Jumala on Isä, kaikki Hänen ympärillään olevat ovat miehiä, katolisessa kirkossa sentään on Neitsyt Maria, luterilainen kirkko on häivyttänyt hänetkin talliin ja seuraavaksi ristin juurelle. Martta on tarmokas ja osaava, hänet kertomus siirtää tyhmänä keittiön puolelle, ja kauniisti antaa sisarelle, eräälle toiselle Marialle, tunnustusta kuuntelemisesta.
Siinä naisten osuudet uskonnossamme, on se sitten millä otsakkeella tahansa.
Suu kiinni ja kyökkiin. Kalvinistit eivät antaisi edes rahaa naisille. Mitähän eroa heillä ja talebaneilla on?

Naisten paikka ei ole uskonnon piirissä kuin nöyryyttä osoittamassa. He ovat juuri niitä, joille rikkaiden pöydästä tipautetaan armopaloja.

Talibanikristittyjen mukaan he pyrkivät alkuraamatun tilaan. Liika maailmallisuus poistetaan kun ennallistetaan. Näin naiset ovat taas miehen omsisuutta kuten Vtssa.

Kalvinistit panevat naiset kotiin. Vaikka koulutettujen naisten kuten lääkärit, opettajat jbe palveluja kalvinistitkinkäyttää jos saa sydärin jne. Uutisissa oli juuri talibanien kieltävän naisilta opiskelun. Niin esim synnytyksiä ei voida hoitaa. Tähänkö pyritte

samaa eksytystä on kaikki uudellleen-kastajat.
uus-kalvininismissa myös uudelleen-kaste.

se jo kertoo paljon.

Uusi tie lehti joka kai on herätyskrist luterilainen on omaksunut linjan nostaa uuskalvinistisia tuulia. Neokalvinismi painottaa pelastettujen valintaa kun muut ei pelastu. Kerran pelastettu on aina pelastettu. Vaimo on alistettu. Lehti haastattelee perhettä näillä ihanteilla.