Helluntalaiuuden tunnettu guru Niilo Ylivainio painoi pedon merkkiä ja kastinmerkkiä ihmisen otsaan Hindujen vanhalla tekniikalla, nopealla tönäisyllä keskelle otsaa, siihen kohtaa mihin kastinmerkki painetaan.
Hindun käyttivät Ylivainion käyttämästä kaatotekniikasta nimeä "shaktipat"
Hindun käyttivät Ylivainion käyttämästä kaatotekniikasta nimeä "shaktipat"
Vastaukset 67
Vanhimmat
Niilo käytti kaikki mahdolliset poppamiesten konstit ja tekniikat hyväkseen mainetta saadakseen.
Espanjassa se eksytys loppui.
Paha äkkikuolema vain vähän yli 60 v. taudin kohtaukseen, joska taudista väitti parantuneensa ihmeellisesti muiden 1403 ihmeparantuneiden joukossa.
Lääkäri tutkii väitöskirjaansa varten kaikki 1403 väitettyä ihmeparanemista.
Yhtään ei löytynyt.
Niilon tuttu lääkäri sanoi kauniisti, että ne"ihmeparanemiset" ovatkin niitä "tunnelmointiefektejä".
Monet tosin uskoi parantuneensa ihmeellisesti ja jättivät lääkkeet ottamatta kohtalokkain seurauksian.
Lääkäri joutui kertomansa mukaan pyytämään omaisilta luvan potilastietojen saamiseksi, kun ihmeellisesti parantunut oli ehtinyt vaihtaa hiippakuntaa.
Niilo on ollut Herransa levossa jo 41 v ja se, mitä hän viimeisinä vuosinaan kiireen ja väsymyksen kanssa suoritti, se oli Herralta saatu väkevä Armoitus!
Jos hänellä itsellään olisi parantajan armoitusta ollut, niin olisihan hän suoliavanteensa parantanut suitsait. Pussit eivät olleet kovin kehittyneitä vielä tuolloin.
Parantuneita oli ties kuinka paljon, mutta ei sellaisten kanssa lähdetty maata kiertämään ja hulinoimaan. Jeesuskinhan kielsi parantamiaan kertomasta kellekään. Spitaalisten piti näyttäytyä papeille, että pääsivät terveitten joukkoon.
NIILO YLI-VAINIO oli viimeinen oikea evankelista ja saarnamies ja Jumala häntä armoitti.
Se herätys oli Jumalasta ja se on äärettömän helppo todistaa; IHMISIÄ TULI USKOON PERHEKUNNITTAIN, SRKT KASVOIVAT!
Niilo tiesi aikansa olevan lyhyt ja siksi ei suostunut lepäämään!
Lukekaa, niin viisastutte!
Ylivainion valeparantamiset kertoo, minkä hengen mies oli.
Ylivainion tiedetään ajoittain katuneen kun luopui lapsen uskosta ja lapsena saadusta kasteesta ja lähti helluntailaiseksi villitsevien hurmoshenkien perään.
Helluntaihuijarit ja ahneet rahankerääjät.
Rahat lahkolle ja sielu pirulle.
Parhamin henki eli Sodoman kuningas ehdotti Abrahamille vaihtokauppaa. Lupasi rahaa ja rikkautta siitä, jos ihmiset eli sielut luovutetaan Sodoman kuninkaalle eli Saatanalle.
Sodoman kuningas ja sodomian henki on menestysteogian pääarkkkitehti.
Ylivainio teki hyvän tilin lahkolleen, tönimällä mummoja otsikkoon.
5Moos.8:17-20
Niilo Ylivainion kaatamistemput eksytti käytännössä kaikki suomen seurakunnat. Pirkko Jalovaara vei kaatamistemput luterilaiseen kirkkoon. Suurin vastuu on kaatajapapilla ja seuraavaksi suurin vastuu on niillä jotka kaatajapappeja kutsuvat puhumaan serurakuntiin. Viimeisenä vastuussa on tietysti se joka menee kaatumaan.
Raamattussa ei ole kaatajapappeja eikä kaatojonoja. Jokaisen uskovaisen pitäisi se osata lukea.
Tässä on vauvakastettujen kirjoituksia.
Tästä nähdään millaisia "asiantuntijoita" he ovat hengellisissä asioissa. 😂😂😂😂
1.Paavalin aikana ajateltiin, että maa on pannukakun muotoinen ja Jeesuksen häitä vietetään pilven päällä, jonne ihmiset temmataan salaisessa ylöstempauksessa.
Siihen aikaan ei ymmärretty, että pilven päällä ilma ohutta ja kova pakkanen.
Häissä pitäisi olla happilaitteet ja pilkkihaalarit päällä.
2. Yksi esim. Paavalin tuomista uusista opeista on kreikkalaisesta filosofiasta tuotu käsite ihmisestä irtaantuvasta erillisestä "sielusta".
3.Pedon merkki ja luku on on helppo käydä lyömässä otsaan ja käsivarteen kun ihminen makaa selällään hurmoshengen lamauttamana taju kankaalla jossain lahkokellarin lattialla monta minuuttia, eikä käsitä tämän maailman asioista yhtään mitään.
4. Vauvakastetuilla on kuuluma UV-lamppu, jolla näkee pedon luvun ihmisen otsasta.
5. Hurmahenget ovat kuuluma 3 m säteellä ihmisestä.
6. Vauvakastettujen opin mukaan kymmenyksiä ei saa maksaa rahana.
7.Raamatusta ei löydy sanaa "evankelioida"
(Vauvakastetun aloitus 5.2.23)
8.Toinen mies painaa henkiä sisälle otsasta ja pään kautta. Toinen mies takaapäin kun ihminen menettää tasapainoelimen hallunnan silloin henkiä alkaa virrata sisälle.
Henkiä pumpataan ihmiseen joka paikasta. Ja kun käännytettävä on saatu selälleen lattialle tiedottamaan tilaan, niin lisää käsiä ojennellaan ihmisen ylitse ja viimeistellään se henkioperaatio. Loitsuja luetaan,mitään selvää saada mitä siinä manataan ja maanitellaan.
Hinduilta on peräisin hellutnailaiten matkima Gagnes-virtaan tehty upotuskaste.
Kristityt kastettiin kotona sillä vedellä, mitä oli käytettävissä. Vettä valeltiin kolme kertaa kastettavan pään päälle tai sitten koko perhekunta kastettiin samalla kertaa priiskoittamalla vettä heidän päälleen ja kaste tehtiin Jeesuksen käskyn mukaan nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Jordanilla tehtiin vain esikristillisiä Johanneksen kasteita valelemalla vettä ihmisen pään päälle, mutta ketään ei painettu niskasta riuhtaisten kokonaan veden alle.
Jordanin kastepaikka oli turvallinen joen ylityspaikka, jossa joki voitiin ylittää kävellen molempiin suuntiin.
Vanhimmat argeologiset piirrokset kuvaavat kun Jeesus seisoo matalassa vedessä kumartuneena eteenpäin ja Johannes valaa käsistään vettä Jeesuksen pään päälle.
Kasteessa Jeesus kruunattiin ylimmäisen papin tehtävään. Kasteen kruunu painettiin Jeesuksen päähän.
Pyhä Henki tuli Kyyhkysen hahmossa Jeesuksen pään päälle. Ei alaraajojen päälle, mitä helluntailaisuudessa korostetaan.
Aloittajan väitteet ovat suoraan pimeydestä. No kaikki kerran vastaavat sanoistaan, oli ne lausuttuja tai kirjoitettuja.
Eikö Markku Koivistokin tehnyt samaa?
Kristityt puhuvat kielillä-glossolalia. Mutta sitä löytyy myös kristinuskon ulkopuolella.
"Glossolaliaa voi nähdä lähes joka puolella maapalloa. Pakanalliset uskonnot kaikkialla maailmassa ovat pakkomielteisiä kielten puhumisen suhteen. Niihin kuuluvat muun muassa Sudanin shamaanit, Afrikan länsirannikon Shango-kultti, Etiopian Zor-kultti, Haitin voodoo, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalit. Mutina tai siansaksa, joka tulkitaan pyhimysten syväksi mystiseksi tietoisuudeksi, on ikivanha käytäntö.
Glossolaliassa on kaksi pääasiallista näkökohtaa. Ensimmäinen on lörpöttely tai mutustelu, jossa tuotetaan kielen kaltaisia ääniä. Lähes kaikki pystyvät tähän; jopa lapset, jotka eivät ole vielä oppineet puhumaan, voivat jäljitellä oikeaa kieltä, vaikkakin käsittämättömästi. Tässä ei ole mitään epätavallista. Toinen glossolalian osa-alue on ekstaasin tai transsin kaltaisen haltioitumisen osoittaminen. Tämäkään ei ole epätavallista, vaikka sitä on vaikeampi tehdä tietoisesti kuin pelkkää tuntemattoman kielen kaltaisten äänteiden tuottamista."
"Tshukotkassa oli hyvin paljon shamaaneja, jopa kolmannes väestöstä. Myös perheshamanismi kukoisti, mikä koostui siitä, että jokainen perhe, jolla oli oma, perintönä periytyvä shamaanitamburiini, imitoi kamlana istuntoja erityisinä juhlapäivinä. Tarkoitamme ainoastaan shamaanin käyttäytymisen ulkoisten hetkien jäljittelyä (hyppiminen, shamaanin pyhän kielen jäljittely - käsittämättömien äänten antaminen jne.). Joskus tällaisissa kollektiivisissa toiminnoissa kuultiin ennustuksia, mutta kukaan ei ottanut niitä vakavasti".
Shamaaninen shamaaninen shamaaninen shamaaninen rituaali. Matka muihin maailmoihin. Maailman uskonnot: kokemus tuonpuoleisesta.
"Suurin osa kirjoittajista pitää edellä mainittua "puhdistautumisistuntoa" shamaanipatana ja "mielihyvän ulvontaa" glossolaliana (shamaanin ja henkien välisen viestinnän laulukieli), joka on seurausta shamaanin ekstaattisesta tilasta. M. Eliade korosti "tämän hautajaispuhdistuksen shamaaniluonnetta; kuolleiden kultti, kannabiksen käyttö, tukehtuminen ja huudot muodostavat itse asiassa erityisen uskonnollisen kokonaisuuden, jonka tavoitteena voi olla vain ekstaasi".
Näin ollen voidaan päätellä, että shamaanien glossolalian ja pseudokristillisen karisman luonne on yksi ja sama.
Nokian pappi sai Olsenin hengen kun alkoi veljeilemään sen lahkon kanssa.
Glossolalia on termi, joka viittaa kykyyn tai käytäntöön puhua puhujalle tuntemattomalla kielellä. Glossolaliaa käytetään yleensä tarkoittamaan puhumista kielellä, jota ei näytä olevan olemassa tai jota ihmiskunta ei tunne. Ksenolalia on glossolalian muoto, jossa puhutaan kieltä, joka on olemassa, mutta joka on puhujalle tuntematon. Molemmat ovat ilmiöitä, joita esiintyy transsitilassa, jossa ollaan ekstaasissa ja yhteydessä henkeen tai henkiin.
Glossolalia tunnetaan nykyään yleisimmin nimellä "kielillä puhuminen", ja sitä harjoittavat kristinuskon helluntailaiset ja karismaattiset lahkot. Kasvoin helluntailaisessa ja evankelisessa hybridikirkossa ja muistan havainneeni glossolalian omakohtaisesti. Uskon, että monet keksivät sen, mutta uskon, että jotkut todella puhuivat glossolaliaa ollessaan ekstaasin tilassa. Pentakostaalinen kirkko uskoo, että glossolalia on Pyhän Hengen lahja, joka annettiin Raamatun Pentakostin aikana, mutta toisin kuin muut kristinuskon lahkot, he uskovat, että nämä lahjat ovat edelleen kristittyjen saatavilla tänä päivänä. Tiedän joitakin mutta hyvin harvoja noitaperinteitä, jotka käyttävät aktiivisesti glossolaliaa nykyään, joten halusin tutkia sen historiaa, koska mielessäni yhdistän sen kristinuskoon, ja jakaa tulokseni.
Huomasin nopeasti, että glossolalia ei ole kristillinen ilmiö. Itse asiassa Jeesus viittaa Raamatussa glossolaliaan pakanallisena käytäntönä. "Ja kun rukoilette, älkää höpöttäkö niin kuin pakanat (pakanat)..." (Matt 6:7) Alkuperäinen sana, jota käytetään sanasta "höpöttää", on battologéō, joka tarkoittaa "oikein, höpöttää järjettömiä toistoja; höpöttää (olla "pitkäveteinen"), käyttää tyhjiä (turhia) sanoja (Souter)". Tätä ajatusta, että Jeesus viittaa glossolaliaan jo pakanallisena käytäntönä, ei tue ainoastaan historia, vaan myös Jeesuksen toteamus: "Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia; he puhuvat uusilla kielillä (glṓssa)" (Mark. 16:17).
Platonin kolmessa eri dialogissa hän viittaa ekstaattiseen puheeseen, joka on käsittämätöntä, samoin kuin Vergilius Aeneiksessa. Glossolaliaa esiintyi Eleusinuksen, Dionysian ja Orfin mysteeriuskonnoissa sekä Mithran ja Osiriksen muinaisissa kulteissa. Myös sibyllien ja pythialaisten tiedettiin harjoittaneen glossolaliaa ja ekstaattista puhetta transsin aiheuttamissa tiloissa. Muiden ekstaattisten ja shamanististen käytäntöjen joukossa on myös glossolaliaa.
George B. Cutten kirjoittaa teoksessaan An Ethnological Study of Glossalalia, että "glossolaliaa harjoitetaan ei-kristillisissä uskonnoissa: Pohjois-Amerikan intiaanien Peyote-kultti, Tyynenmeren luoteisosan Haida-intiaanit, Sudanin shamaanit, Afrikan länsirannikon Shango-kultti, Trinidadin Shago-kultti, Haitin Voodoo-kultti, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalit, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimot, Grönlannin shamaanit, Borneon djakit, Etiopian zor-kultti, Siperian shamaanit, Etelä-Amerikan chaco-intiaanit, Andeilla asuvat curanderot, Afrikan Sudanin kinkat, Afrikan thonga-shamaanit ja Tiibetin munkit. "
Glossolaliaa pidetään jumalallisena kielenä riippumatta siitä, mistä uskonnollisesta perinteestä tulet. Se vaihtelee siitä, että se on Pyhän Hengen, enkelien, jumalten tai henkien kieltä ekstaattisessa transsitilassa. Sitä on usein verrattu maagisten perinteiden barbaarisiin sanoihin, kuten joihinkin kreikkalaisten maagisten papyrusten lauseisiin ja sanoihin. Enokian kieltä, jota enkelit opettivat John Deelle, monet pitävät glossolalian kirjattuna muotona.
L. Carlyle May Harvardin yliopistosta kirjoittaa kirjassaan A Survey of Glossolalia and Related Phenomenon in Non-Christian Religions seuraavaa: "Guillaume toteaa, että vuonna 853 eKr. neljäsataa profeettaa raivosi ekstaasissa Samarian portin edessä, ja muinaisessa Egyptissä nekromantikot lausuivat kaavoja, joiden uskottiin olevan jumalten ilmoituksia ja jotka koostuivat vierasperäisistä sanoista ja järjettömistä äänistä. Mitä salaperäisempiä ja käsittämättömämpiä nämä kaavat olivat, sitä suurempana pidettiin niiden voimaa. Lisäksi on täysin todennäköistä, että samarialaisten kanssa samaan aikaan Intiassa ja Kiinassa eläneet velhot puhuivat epäjohdonmukaisesti ennustaessaan, parantaessaan ja keskustellessaan henkien kanssa."
Glossolalia löysi tiensä myös varhaiseen mormonikirkkoon, sillä Joseph Smith totesi, että "palautettu" (mormonien) kirkko "uskoo kielten lahjaan, profetoimiseen, ilmestyksiin, näkyihin, parantamiseen, kielten tulkitsemiseen". Glossolalialla on myös vahva historia meediossa, spiritismissä ja spiritismissä. Spiritismin (joka oli vähemmän uskonnollisesti suuntautunut kuin spiritismi) perustaja Allan Kardec viittasi glossolaliaan todisteena hengen läsnäolosta. Allan Kardecin työ oli perustana monille nykyaikaisen meedioinnin käytännöille.
Myös Carl Jung on teoksessaan Psychology and the Occult havainnoinut transsimediumia ja mainitsee glossolalian osana hänen ekstaattista transsitilaansa: "Hänen somnambulistista minuuttaan rekonstruoidessamme olemme täysin riippuvaisia hänen myöhemmistä lausunnoistaan, sillä ensinnäkin valveillaolotilaan liittyvät minuuden spontaanit lausunnot ovat harvinaisia ja enimmäkseen hajanaisia, ja toiseksi monet ekstaasit menevät ohi ilman pantomiimia ja puhetta, joten ulkoisista esiintymisistä ei voida tehdä johtopäätöksiä sisäisistä prosesseista". S.W. on lähes täysin muistinmenetyshullu ekstaasin aikana tapahtuvien automaattisten ilmiöiden suhteen, sikäli kuin ne kuuluvat hänen egolleen vieraiden persoonallisuuksien piiriin. Mutta hänellä on yleensä selkeä muisti kaikista muista ilmiöistä, jotka liittyvät suoraan hänen egoonsa, kuten kovalla äänellä puhumisesta, glossolaliasta jne. Kaikissa tapauksissa täydellinen muistinmenetys ilmenee vain ensimmäisinä hetkinä ekstaasin jälkeen."
Kielilläpuhumista ei ole ainoastaan kristinuskossa.
Varhaiskirkossa on mainintoja profetian lahjasta ja muutamia viittauksia kielten lahjaan. Yksi varhaisista kirkkoisistä, Justinus Marttyyri (110-165), esittää eräässä kirjoituksessaan seuraavan väitteen: "Profeettiset lahjat ovat edelleen meillä." Karismaatikot hyppäävät tietysti tämän päälle ja sanovat: "Katso, katso, katso. Mutta hän kirjoittaa kirjeessään Tryfonille, juutalaiselle, ja asiayhteydessä hän puhuu Vanhasta testamentista, ja hän todella sanoo, että kristittyinä me edelleen kunnioitamme ja käytämme Vanhaa testamenttia, Vanhan testamentin profeettoja, ja hän sanoo, että nämä profeetalliset lahjat, eli Vanhan testamentin profeettojen kirjoitukset, pysyvät kanssamme. Käytämme niitä edelleen ja kunnioitamme niitä. Hän ei puhu kielillä puhumisesta eikä hän tee väitettä siitä, että profetia jatkuu. Irenaeus oli toinen toisen vuosisadan kirkkoisä (120-202), eikä missään hänen kirjoituksessaan ole suoraa todistetta siitä, että ihmeelliset lahjat olisivat edelleen käytössä, vaan hän puhuu niistä aina menneessä aikamuodossa. Sitten tuli harhaoppinen nimeltä Montanus. Hän perusti lahkon nimeltä montanistit. Hänellä oli mukanaan kaksi naispapitarta, ja hän väitti olevansa Pyhän Hengen ruumiillistuma. Ennen kuin hän pelastui (jos hän pelastui), hän oli ollut Sibyylin pappi. Sibyllen palvonnassa oli samanlaista ekstaattista lausumista ja kielillä puhumista ja kaikkea muuta. Joten hän vain toi kaiken tuon ekstaattisen toiminnan mukanaan, kun hän tuli kristinuskoon. Tätä olemme sanoneet korinttilaisista, että he pelastuivat tietyllä määrällä teologista taakkaa, ja sen sijaan, että he olisivat heittäneet tämän teologisen roskan pois opin vuoksi, he ottivat viitekehyksensä pakanuudesta ja asettivat sen päällekkäin kristinuskon ymmärryksensä kanssa. Samaa teki Montanus sata vuotta myöhemmin. Sitten melko tunnettu montanuslainen nimeltä Tertullianus, joka kirjoitti paljon, mutta ei antanut mitään nimenomaista lausuntoa kielillä puhumisen jatkumisesta tai siitä, että hän puhui kielillä. Hän on vaitonainen kielten puhumisesta. Origenes, toinen kirkkoisä (185-254), kirjoitti: "Lisäksi Pyhä Henki antoi merkkejä Kristuksen toiminnan alussa, ja hänen taivaaseenastumisensa jälkeen hän antoi vielä lisää. Mutta sen jälkeen nämä merkit ovat vähentyneet. Niinpä kolmannen vuosisadan alussa on esitetty selviä lausuntoja siitä, että nämä lahjat eivät enää ole toiminnassa.
Glossolalia, ilmiö, johon joskus viitataan nimellä "ekstaattiset lausahdukset", on käsittämättömien, kielen kaltaisten äänien lausumista ekstaasin tilassa. Glossolalia sekoitetaan joskus xenoglossiaan, joka on raamatullinen "kielten lahja". Siinä missä glossolalia on höpöttelyä olemattomalla kielellä, ksenoglossia on kyky puhua sujuvasti kieltä, jota puhuja ei ole koskaan oppinut.
Lisäksi, kun taas ksenoglossia ei ole synnynnäinen tai luonnollinen kyky, tutkimukset ovat osoittaneet, että glossolalia on opittua käytöstä. Lutheran Medical Centerin tekemä tutkimus osoittaa, että glossolalian oppii helposti noudattamalla yksinkertaisia ohjeita. Vastaavasti havaittiin, että opiskelijat voivat osoittaa "kielillä puhumista" ilman merkkejä transsin kaltaisesta horroksesta tai käyttäytymisestä. Toinen kuudellakymmenellä opiskelijalla tehty testi osoitti, että kuultuaan minuutin mittaisen näytteen glossolaliasta 20 prosenttia pystyi jäljittelemään sitä tarkasti. Harjoittelun jälkeen 70 prosenttia onnistui.
Glossolaliaa voidaan havaita lähes kaikkialla maailmassa. Pakanalliset uskonnot kaikkialla maailmassa ovat pakkomielteisiä kielten puhumisen suhteen. Niitä ovat muun muassa Sudanin shamaanit, Afrikan länsirannikon Shango-kultti, Etiopian Zor-kultti, Haitin voodoo-kultti sekä Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalit. Pyhien miesten syviksi mystisiksi oivalluksiksi tulkitsema mumiseminen tai siansaksan puhuminen on ikivanha käytäntö.
Glossolaliassa on periaatteessa kaksi näkökohtaa. Ensimmäinen on puhuminen tai mumiseminen kielen kaltaisilla äänillä. Käytännöllisesti katsoen kaikki pystyvät tähän; jopa lapset ennen kuin he oppivat puhumaan, voivat matkia oikeaa kieltä, vaikkakin ymmärtämättömästi. Tässä ei ole mitään poikkeuksellista. Toinen glossolalian osa-alue on ekstaasi tai transsin kaltaisen haltioitumisen osoittaminen. Tässäkään ei ole mitään epätavallista, vaikkakin sitä on vaikeampi tehdä tarkoituksellisesti kuin pelkkiä kielen kaltaisia äänteitä.
Jotkut kristityt, erityisesti helluntailiikkeen piirissä, uskovat, että glossolalialle on olemassa yliluonnollinen selitys, joka on samanlainen kuin Uudessa testamentissa kuvattu. He uskovat, että kielilläpuhumisen lahjan päätarkoitus on ilmentää, että Pyhä Henki vuodatetaan heidän päälleen aivan kuten helluntaipäivänä (Apostolien teot 2), jonka Joel profetoi (Apostolien teot 2:17).
Niiden kristillisten kirkkojen keskuudessa, jotka kannattavat glossolalian harjoittamista jossain määrin, ei ole yhtenäistä yksimielisyyttä sen toiminnasta. Esimerkiksi jotkut ovat jyrkästi sitä mieltä, että se on todellakin Pyhän Hengen lahja, kun taas toiset vähättelevät sen merkitystä ja sanovat Paavalin opettaneen, että "kielillä puhumisen" lahja ei ollut läheskään yhtä tärkeä kuin muut Pyhän Hengen lahjat (ks. 1. Kor. 13). On myös niitä, jotka haluavat välttää kirkon jakautumista tällaisissa kysymyksissä olemalla puhumatta siitä lainkaan tai hylkäämällä sen pelkkänä psykologisena kokemuksena. Sitten on niitä, jotka pitävät glossolaliaa itse Saatanan petoksena.
Eksoottisia kieliä kuullaan ja ymmärretään kaikkialla maailmassa, mutta olemassa olevia kieliä ei kuulla eikä ymmärretä, kun niitä puhutaan "ekstaattisina lausahduksina" tai "kielinä". Se, mitä me kuulemme, on hypetyksen, väitteiden, sekaannuksen ja melun runsaus. Emme yksinkertaisesti voi julistaa, kuten ensimmäisen seurakunnan aikaan, että "kukin meistä kuulee [ymmärtää] heitä omalla äidinkielellään" (Ap. t. 2:8 NIV).
Yksinkertaisesti sanottuna glossolalian harjoittaminen ei ole raamatullinen kielten lahja. Paavali teki selväksi, että kielilläpuhumisen lahjan päätarkoitus oli olla merkki niille, jotka eivät uskoneet, ja levittää hyvää sanomaa, Kristuksen evankeliumia (1. Kor. 14:19, 22).
https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/
Kristinuskon samankaltaisuudet hindulaisuuden kanssa
Saattaa olla yllättävää, että suuri osa kristinuskosta on peräisin Intiasta. Itse asiassa vuosisatojen ajan lukuisat historioitsijat ja viisaat ovat huomauttaneet, että hindulaisuudella ei ole ainoastaan hallitseva vaikutus kristinuskoon, vaan monet kristityt rituaalit voisivat suoraan lainata hindujen ( Vedic ) Intiasta.
Kristuksen ja kristittyjen pyhien vertaaminen hindujen opetuksiin
Ranskalainen historioitsija Alain Danielou oli huomannut jo vuonna 1950, että "suuri määrä tapahtumia, jotka ympäröivät Kristuksen syntymää - kuten se liittyy evankeliumiin - kummallisesti muistutti meitä Buddhan ja Krishnan legendoista." Danielou lainaa esimerkkeinä kristittyjen kirkon rakennetta, joka muistuttaa buddhalaisen Chaityan; tiettyjen varhaisten kristittyjen lahkojen tiukka asketismi, joka muistuttaa Jainin ja buddhalaisten pyhien askeettisuutta; pyhän veden käyttö, joka on intialainen käytäntö, ja sanan "Amen", joka tulee hindujen (sanskrit) " OM: sta ".
Toinen historioitsija, belgialainen Konraad Elst, huomauttaa myös, että "monet varhaiset kristilliset pyhät, kuten Roopan Hippolytus, saivat intiimiä tietoa brahmanismista". Elst jopa lainaa kuuluisaa Saint Augustinea, joka kirjoitti: "Me emme koskaan lakkaa katsomasta Intiaan, jossa monia asioita ehdotetaan ihailuksi."
Valitettavasti amerikkalainen intianttinen David Frawley sanoi "toisen vuosisadan jälkeen kristilliset johtajat päättivät irtautua hindulaisista vaikutuksista ja osoittaa, että kristinusko alkoi vain Kristuksen syntymällä". Siksi monet myöhemmät pyhät alkoivat brändättää brasminit "heretiksi" ja Saint Gregory asetti tulevaisuuden suuntauksen julkisesti tuhoamalla hindujen "pakanalliset" epäjumalat.
Suuret intialaiset viisaat, kuten Sri Aurobindo ja Sri Sri Ravi Shankar, Art of Livingin perustaja, ovat usein huomauttaneet, että tarinat, jotka kertovat kuinka Jeesus tuli Intiaan aloitettavaksi, ovat todennäköisesti totta. Sri Sri Ravi Shankar toteaa esimerkiksi, että Jeesus toisinaan toi oranssin viittauksen, hindu-symbolin maailman luopumisesta, joka ei ollut tavanomainen käytäntö juutalaisuudessa.
"Samalla tavalla", hän jatkaa, "Virgin Mary katolisuuden palvonnassa luultavasti on lainattu Hevian hovin kultti Devi". Myös kelloja, joita nykyään synagogissa ei löydy juutalaisuuden hengissä, käytetään kirkossa, ja me kaikki tiedämme niiden merkityksen buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa tuhansia vuosia, jopa tähän päivään saakka.
Hindulaisuuden ja kristinuskon välillä on monia muita yhtäläisyyksiä, mukaan lukien suitsukkeen käyttö, pyhä leipä (prasadam), erilaisten kirkkojen alttarit (jotka muistuttavat monien jumalien jumaluuksia hindujen temppeleissä), rukoilevat rukousta rukousta (Vedic japamala) , kristillisen kolminaisuuden (antiikin Vedic kolminaisuus Brahma, Vishnu ja Shiva kuin luoja, ylläpitäjä ja hävittäjä vastaavasti samoin kuin Herra Krishna kuin Korkein Herra, kaiken perversoiva Brahman kuin pyhä haamu, ja Paramatma kuin laajennus tai Herran poika), kristilliset kulkueet ja ristin merkki (anganyasa) ja niin monet muut.
Hindulaisuuden vaikutus matematiikkaan ja tähtitieteeseen Euroopassa
Itse asiassa hindulaisuuden permeävä vaikutus tuntuu menevän paljon aikaisemmin kuin kristinusko. Amerikkalainen matemaatikko A. Seindenberg on esimerkiksi osoittanut, että matematiikan muinaiset Vedic-tiede Shulbasutras muodostavat matematiikan lähteen Babylonian antiikissa maailmassa Kreikalle: "Shulbasutras-aritmeettisia yhtälöitä käytettiin havainnoissa Babylonialaisten kolmio ja Egyptin pyramidien rakentaminen, erityisesti hautajaismaali, pyramidin muodossa, joka on tunnettu vedis-maailmassa ".
Myös tähtitieteessä Indus-laakso on jättänyt yleismaailmallisen perinnön, joka määrittää esimerkiksi solstiktien päivämäärät, kuten 18. vuosisadan ranskalainen tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly totesi: "Tähtien liikkuvuus, joka oli Hinduiden laskema 4500 vuotta sitten, ei poikkea edes minuutin kuluttua pöydistä, joita käytämme tänään. " Ja hän päättelee: "Tähtitieteen hindujärjestelmät ovat paljon muinaisempia kuin egyptiläiset, vaikka juutalaisetkin saavat hinduja tietonsa."
Hindu vaikutus antiikin Kreikkaan
Ei ole myöskään epäilystäkään siitä, että kreikkalaiset antoivat voimakkaasti "Induksesta". Danielou toteaa, että Dionyson kreikkalainen kultti, joka myöhemmin tuli Bacchusin roomalaisten kanssa, on shaivismin haara: "Kreikkalaiset puhuivat Intiasta Dionysoksen pyhimmäksi alueeksi ja jopa Aleksanteri Suuren historioitsijat tunnistivat Intian Shivan Dionysuksella ja mainitsivat Puranan päivämäärät ja legendat. " Ranskan filosofi ja Le Monden toimittaja Jean-Paul Droit kirjoitti hiljattain kirjassaan The Inget of Forgetfulness, että "kreikkalaiset rakastivat niin paljon intialaista filosofiaa, että Demetrios Galianos oli jopa kääntänyt Bhagavad-gitan."
Monet länsimaalaiset ja kristilliset historioitsijat ovat yrittäneet kumota tämän Intian vaikutuksen kristittyihin ja antiikin Kreikkaan sanomalla, että se on länsi kautta arialaisen hyökkäyksen ja myöhemmin Intian suurlähetystön, joka vaikutti Intian tähtitieteeseen, matematiikkaan, arkkitehtuuriin, filosofiaan eikä päinvastoin. Mutta uusia arkeologisia ja kielellisiä löytöjä on osoittanut, ettei koskaan ollut ayaani-hyökkäystä ja että Saraswati-kulttuurin muinaisesta vedis-sivilisaatiosta on jatkuvuus.
Esimerkiksi Vedaat, jotka muodostavat nykypäivän hindulaisuuden sielun, ei ole koottu 1500-luvun eKr., Koska Max Muller päätti mielivaltaisesti mutta saattaa palata 7000 vuoteen ennen Kristusta ja antaa hindulaisuudelle runsaasti aikaa vaikuttaa kristinuskoon ja vanhoihin sivilisaatioihin joka edeltää kristinuskon.
Siksi meidän on oltava tietoisia ja kiinnitettävä huomiota läheisiin yhteyksiin kristinuskon ja hindulaisuuden välillä (antiikin Vedic-kulttuuri), jotka sitovat heidät pyhään veljeyttään. Varmasti tunnustettu kristillinen ja länsimaalainen tutkija voi ymmärtää, kuinka maailman ihmiskunnan peruskulttuuri on vedokas asianmukaisen tutkimuksen avulla.
Mitä on Olsenin henki?
Ylivainion vääräksi profeetaksi todistanut lääkäri kertoi, että ihmiset uskoivat parantuneensa ja jättivät lääkkeet ottamalla kohtalokkain seurauksin. Lääkäri joutui pyytämää omaisilta luvan potilastietojen saamiseksi.
Ylivainio joutui tilille tekemisistään Espanssa, paha äkkikuolema sairaude kohtaus, josta taudista väitti paratuneensa täydellisesti omissa kokouksissaa.
2. Tim. 3:13
Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse.
Kristittyjen kielilläpuhuminen voi olla Jumalasta tai sitten ei.
Glossolalian esiintyminen sekä kristillisissä että nykyisissä ei-kristillisissä (pakanallisissa) uskonnoissa ei voi olla herättämättä useita uusia kysymyksiä. Mikä on glossolalian alkuperä? Mikä on sen tarkoitus? Mikä yhteys on glossolaliaa harjoittavien kristittyjen ja ei-kristittyjen välillä? Kenen työ se on, mikä henki? Eikö se ole kuolleiden henki, kuten joissakin paikoissa väitetään? Vai onko Saatana kaiken takana? Voisiko olla mahdollista, että glossolalia on ihmisen keksintö? Nämä ja muut kysymykset ansaitsevat perusteellista tutkimusta ja pohdintaa.
Onko glossolalian, "pakanallisen glossolalian", ilmiö näissä moderneissa ei-kristillisissä uskonnoissa sama glossolalia kuin kristittyjen keskuudessa, ainakin kielellisesti ja ilmeisten rakenteiden osalta? Vai eikö olekin? Käsittelemme tätä kysymystä seuraavassa osassa, koska se voi auttaa meitä ymmärtämään toista kysymystä: onko kristillisen glossolalian ja ei-kristillisen glossolalian välillä hengellinen ero? Mikä on glossolalian alkuperä, mistä se tulee? Jos ero on olemassa, voimme väittää, että kristinusko on ainutlaatuinen ilmenemismuodoissaan, ja silloin on helpompi tulla siihen tulokseen, että kristillinen glossolalia on peräisin Pyhästä Hengestä. Jos eroa ei ole, on ihmeteltävä, onko mahdollista, että yhdessä uskonnossa ilmiön lähteenä on Pyhä Henki, mutta toisessa uskonnossa sen lähteenä on aivan toinen henki. Ilmeisesti vain harva uskaltaa väittää, että Pyhä Henki ilmenee pakanallisissa rituaalisissa käytännöissä, velhojen, shamaanien ja pakanakulttien johtajien toiminnassa aivan samalla tavalla kuin kristinuskossa.
Nyt näyttää melko selvältä, että glossolalia-ilmiötä ei voida pitää nimenomaan kristillisenä ilmiönä. Kyseessä on ilmeisesti uusi tekijä, jota ei voida kiistää. Onko glossolalia kaikkia uskontoja yhdistävä yhteinen kokemus? Onko kristinuskoa ja ei-kristinuskoa yhdistävä tekijä? Jos se on Pyhän Hengen lahja, miksi Hän ilmaisee itsensä tällä tavoin näissä uskonnoissa? Monet ihmiset kysyvät näitä kysymyksiä tänään. Voimmeko niiden perusteella tehdä tieteellistä ja kielitieteellistä eroa kristinuskon ja ei-kristinuskon glossolalian ilmiön välillä? Jos on, mikä se tarkalleen ottaen on? Ja jos ei, miten voidaan ymmärtää samanlaista ilmiötä kristittyjen ja pakanoiden keskuudessa? Ja lopuksi erityisen huolestuttava mutta väistämätön kysymys: onko glossolalia todella Pyhän Hengen lahja?
1. Koska kristilliset glossolalian kannattajat ovat alusta alkaen ottaneet tehtäväkseen väittää, että glossolalialle on olemassa perustelu Raamatussa, ei voida olla myöntämättä sitä tosiasiaa - ja suhtautumisemme siihen on melko hyväntahtoinen - että nykyaikainen glossolalia ei perustu alkuperältään Raamatun tutkimiseen, ja vasta myöhemmin Raamattua on käytetty glossolalian teologisen ja tekstuaalisen perustelun antamiseen ja sen aitouden vahvistamiseen.
2. Yleensä glossolaliaa harjoittavat karismaatikot viittaavat kahteen lähteeseen, joita käytetään "muiden kielten" aitouden osoittamiseen. Toinen lähde on henkilökohtainen vakaumus ja toinen on Raamatun perusteella tapahtuva oikeuttamisen etsiminen. Näitä kahta lähdettä on joskus vaikea sovittaa yhteen ensisijaisuuden suhteen. Koska historiallisessa protestantismissa oletetaan, että kaiken opin ja käytännön ainoa mittari voi olla Raamattu, glossolalistit tarkastelevat yleensä henkilökohtaisen kokemuksen lähdettä verrattuna Raamatusta löytyvään ennakkotapaukseen.
60-luvulla karismaattinen liike, joka sisälsi myös glossolalian, siirtyi toiseen vaiheeseensa ("toiseen aaltoon"), joka ulottui perinteisten helluntai- ja pyhityskirkkojen ulkopuolelle ja moniin perinteisiin kirkkoihin. Tätä perinteisempiin kirkkoihin siirtymistä kutsutaan yleisesti uus- helluntailaisuudeksi tai "denominaatiopentecostalismiksi". Toinen nimi, kuten ehkä muistatte, on "karismaattinen uudistusliike".
Onko glossolalian, "pakanallisen glossolalian", ilmiö näissä nykyajan ei-kristillisissä uskonnoissa sama glossolalia kuin kristittyjen keskuudessa, ainakin kielellisesti ja ilmeisten rakenteiden osalta? Vai eikö olekin? Käsittelemme tätä kysymystä seuraavassa osassa, koska se voi auttaa meitä selvittämään toisen kysymyksen: onko kristillisen glossolalian ja ei-kristillisen glossolalian välillä hengellinen ero? Mikä on glossolalian alkuperä, mistä se tulee? Jos ero on olemassa, voimme väittää, että kristinusko on ainutlaatuinen ilmenemismuodoissaan, ja silloin on helpompi tulla siihen tulokseen, että kristillinen glossolalia on peräisin Pyhästä Hengestä. Jos eroa ei ole, on pohdittava, onko mahdollista, että yhdessä uskonnossa ilmiön lähteenä on Pyhä Henki, mutta toisessa uskonnossa sen lähteenä on aivan toinen henki? Ilmeisesti vain harva uskaltaa väittää, että Pyhä Henki ilmenee pakanallisissa rituaalisissa käytännöissä, velhojen, shamaanien ja pakanakulttien johtajien toiminnassa aivan samalla tavalla kuin kristinuskossa.
Nyt näyttää melko selvältä, että glossolalian ilmiötä ei voida pitää nimenomaan kristillisenä. Kyseessä on ilmeisesti uusi tekijä, jota ei voida kiistää. Onko glossolalia kaikkia uskontoja yhdistävä yhteinen kokemus? Onko kristinuskon ja ei-kristinuskon välillä jokin yhteinen nivelpiste? Jos se on Pyhän Hengen lahja, miksi Hän ilmaisee itsensä tällä tavoin näissä uskonnoissa? Monet ihmiset kysyvät näitä kysymyksiä tänään. Voimmeko niiden perusteella tehdä tieteellistä ja kielitieteellistä eroa kristinuskon ja ei-kristinuskon glossolalian ilmiön välillä? Jos on, mikä se on erityisesti? Ja jos ei, miten voidaan ymmärtää samanlaista ilmiötä kristittyjen ja pakanoiden keskuudessa? Ja lopuksi erityisen huolestuttava mutta väistämätön kysymys: onko glossolalia todella Pyhän Hengen lahja?
Glossolaliaa puhuvat myös pakanauskonnoissa ja myös uskontojen ulkopuolella.
Ihmiö on ihmisen sielullinen ominaisuus, joka käynnistyy erityisen herkästi uskonnollisen hurmoksen vaikutuksessa ihmisen aivoissa.
Jeesus ei molissut sekavia hurmospäissään, eikä sellaiseen pidä kenenkään erehtyä menemään mukaan. Jumalan sanat ovat selkeitä sanoja, ei mitään hurmoskielistä molotusta ja salakieltä.
Vain järkevä ymmärrettävä puhe voi ihmistä ja seurakuntaa rakentaa ja kehittää, ei mitkään molotukset.
Jeesus on paras esikuva kaikissa uskonasioissa. Jeesus ei puhunut mitään salakielillä.
Siis Kristinusko ja Intia.
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.
Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.
Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.
Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/10/paasiainen
Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä
Pääsiäissunnuntaina juhlitaan Jeesuksen nousemista kuolleista ja elämän voittoa kuolemasta ja pahoista voimista. Raamatun mukaan Kristus nousi haudasta juutalaisten pääsiäisjuhlan kolmannen päivän aamuna.
Laajalle levinneen vanhan uskomuksen mukaan aurinko tanssii pääsiäisaamuna ja iloitsee Jeesuksen ylösnousemusta. Nousevan auringon leikkisä tanssahtelun seuraaminen keväisin oli ollut yleistä kautta Euroopan jo ennen kuin se kytkettiin kristinuskoon.
Pääsiäisaamusta ennustettiin tulevan vuoden säätä. Vanhan kansan mukaan kirkas taivas ja selkeä sää lupasivat poutaista viljakesää, mutta pilvinen aamu tiesi sateista kesää ja huonoa viljavuotta. Uskottiin myös, että ensimmäinen pääsiäisaamuna vastaan tullut eläin kertoi, millainen luonne näkijällä oli tulevana vuonna: jos esimerkiksi näki hevosen, oli voimakas ja roteva.
Pääsiäiseen liittyvät monet erilaiset uskomukset ja taiat kertovat sen suuresta roolista, ja miten se oli ikään kuin uuden vuoden alku.
Toisena pääsiäispäivänä eli maanantaina Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen, mikä vakuutti heidät siitä, että Jeesus oli voittanut kuoleman.
Pääsiäisnoidat ja virpomisloitsut: itä kohtaa lännen
Pääsiäisenä liikkeelle lähtevät pääsiäisnoidat koristeltuine pajunoksineen. Tavassa yhdistyvät itäsuomalainen, ortodoksinen virpominen ja länsisuomalainen trulliperinne.
Läntisessä Suomessa lapset ovat kierrelleet noidiksi pukeutuneina pääsiäislauantaisin jo 1800-luvulla. Perinteen tausta on 1600-luvun noitavainoissa, ja trullit ovat olleet kansan tapa tulkita kirkon noituusoppia.
Pääsiäinen on koettu hyvien ja pahojen voimien valtataisteluksi, jossa elämä voittaa kuoleman. Virpominen on palmusunnuntain perinne, jossa virpoja karkottaa pahoja henkiä ja toivottaa onnea ja terveyttä pajunoksia heiluttamalla. Virpominen viittaa myös palmusunnuntain sanomaan, jolloin evankeliumin mukaan Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa heitti hänen eteensä palmunlehviä.
Hindun käyttivät Ylivainion käyttämästä kaatotekniikasta nimeä "shaktipat"
Mitä sitten, kun koko kristinusko on peräisin pakanuudesta.
https://www.ucg.org/vertical-thought/paganism-in-christianity
Tässä linkki, voi tutkia pakanuutta ja kristinuskoa.
Perinteiset kristilliset opit
Valitettavasti jotkin perustavanlaatuisimmista asioista, joihin useimmat kristityiksi tunnustautuvat uskovat, ovat peräisin muinaisesta pakanuudesta eivätkä niinkään Raamatusta. Ajatus siitä, että ihmisillä on kuolematon sielu, opetettiin ensimmäisen kerran muinaisessa Egyptissä ja Babyloniassa. Myös kreikkalaiset opettivat, että sielu erottuisi kuoleman hetkellä fyysisestä ruumiista (Jewish Encyclopedia, 1941, Vol. 6, s. 564, 566, "Immortality of the Soul"). Tämä ajatus sulautui kristinuskoon kreikkalaisesta filosofiasta. Se ei tullut innoitetusta Raamatusta.
Muinaiset egyptiläiset kehittivät käsitteen taivaaseen pääsemisestä. Heidän mytologiassaan jumala Osiris tapettiin, mutta herätettiin sitten henkiin, minkä jälkeen hän siirtyi kaukaiseen taivaalliseen valtakuntaan. Egyptiläiset päättelivät, että jos hän pystyi tähän, niin myös ihmiset voisivat seurata häntä (Lewis Browne, This Believing World, s. 83-84). Tämä taivaallinen palkinto oli keskeinen opetus useissa muinaisissa mysteeriuskonnoissa - mutta ei heprealaisten tai varhaiskristittyjen uskonnossa.
Jopa jotkin Jeesusta koskevat kristilliset opetukset ovat peräisin pikemminkin pakanuudesta kuin Raamatusta. Babylonian mytologiassa Ishtarista väitettiin, että hänellä oli poika nimeltä Tammuz. Hän kuoli joka vuosi, mutta syntyi uudelleen keväällä. Sekä äidin että lapsen babylonialainen kunnioitus vaikutti kristinuskon myöhempiin versioihin, joissa Jeesuksen äitiä Mariaa jumaloitiin yhtä paljon kuin Jeesusta itseään (Sir James Frazer, The Golden Bough, 1993, s. 326). Tämä on ristiriidassa Raamatun kanssa, joka kunnioittaa Mariaa mutta ei tavallista ihmistä - ainoastaan Kristusta.
Kaldealaisten symboli Tammuzille oli kirjain tau, joka esiintyy san-serif-kirjaimella kirjoitettuna "t":nä ja jota yleisesti pidetään ristinä (Babylonian Mystery Religion, s. 51; Vine's, "Cross, Crucify"). Vaikka Raamattu todellakin opettaa, että Jeesus ristiinnaulittiin, ristiinnaulitsemisen muodosta ei ole tietoa. Tuohon aikaan roomalaiset käyttivät erimuotoisia pystypaaluja, joista osa oli ristipalkeilla ja osa ilman. Raamattu ei anna mitään viitteitä siitä, että alkukirkko olisi koskaan käyttänyt ristiä uskonnollisena symbolina, mutta useat pakanalliset uskonnot olivat käyttäneet sitä jo vuosisatoja ennen Kristuksen syntymää.
Miten palvoa Jumalaa
Miksi suuri osa nykyajan kristillisistä rituaaleista ja uskomuksista perustuu muinaisiin pakanallisiin käytäntöihin eikä niinkään Raamattuun? Eikö riitä, että ihmiset kunnioittavat Jumalaa miten haluavat? Inhimillinen logiikka saattaisi sanoa, että ihminen voi tehdä mitä tahansa osoittaakseen henkilökohtaista uskonnollista uskoaan, kunhan tarkoituksena on palvoa Jumalaa. Jumalalla on kuitenkin paljon erilainen näkemys.
Joulu
Muinaisessa Ranskassa ja Britanniassa druidit järjestivät talvipäivänseisauksen aikaan 12-päiväisen juhlan. He uskoivat, että se oli vuotuisen taistelun huipentuma kuolemaa edustavan jääjättiläisen ja elämää edustavan auringonjumalan välillä. He rakensivat suuria nuotioita kannustaakseen ja auttaakseen mestariaan, aurinkoa. Druidit ja muut pakanalliset johtajat tiesivät, kuten mekin nykyään, että päivät pitenevät aina, kun kalenteri etenee talven kautta kohti kevättä, riippumatta heidän vuodenaikarituaaleistaan - mutta silti he pitivät niistä kiinni (L. W. Cowie ja John Selwyn Gummer, The Christian Calendar, 1974, s. 22). Valitettavasti niin tekee suuri osa kristinuskosta nykyäänkin.
Se, mitä nykyään pidetään Kristuksen syntymän juhlana, alkoi pakanallisena keskitalven juhlana. Yksi tämän juhlan epäraamatullinen perinne on vihreyden käyttö. Vihreillä kasveilla koristelu joulukuun lopusta tammikuun alkuun oli yksi tapa, jolla druidit "kunnioittivat ja kannustivat" auringonjumalaa talvipäivänseisauksen aikaan. Perheet kaatoivat yleensä ikivihreän puun ja toivat sen kotiinsa, jossa se koristeltiin ja asetettiin näkyvälle paikalle. Keskiajalla tämä pakanallinen rituaali säilyi, ja lopulta sitä muokattiin ja sille annettiin kristillinen leima, kun roomalaiskatoliset lähetyssaarnaajat pyrkivät saamaan ihmiset palvomaan Jumalan poikaa eikä auringonjumalaa. Aikanaan saksalaiset siirtolaiset toivat ikivihreiden puiden koristelun Amerikkaan, jossa se on kukoistanut. Kuten olet ehkä jo arvannutkin, myös kuuluisan joululaulun "Joulun kaksitoista päivää" ovat peräisin pakanallisesta juhlasta.
EI JUUDASTA-EI KOKO KRISTINUSKOA.
Juudaksen evankeliumi julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä vasta vuonna 2006.
Juudaksen evankeliumi, jossa Juudasta ei kuvattu petturina vaan opetuslapsista parhaana. Kainiitit ylistivät Juudasta tietoisena yhteistyökumppanina pelastustyössä, kun Jeesus oli pakko pettää tämän maailman archonille (pahalle hallitsijalle) lopullisen voiton saamiseksi tuosta archonista. Toisaalta Juudasta kunnioitettiin siitä, että hän ei antanut Jeesuksen paljastaa liikaa salaisuuksia.
Juudaksen evankeliumin (toinen tai kolmas vuosisata jKr.) kääröt sisältävät kaksi keskeistä ajatusta: maailman luomisen enkeleiden toimesta ja Juudaksen Kristuksen pettämisen pelastavan roolin. Jeesus tekee sopimuksen Juudaksen kanssa, josta ei tule petturia vaan marttyyri ja sankari. Vapahtaja valitsee tämän opetuslapsen ja paljastaa hänelle tärkeimmät salaisuudet, muun muassa ristiinnaulitsemisen ja Juudaksen oman kohtalon…
Evankeliumitekstin luettavissa oleva osa kertoo: Juudas ei ollut petturi, vaan oli omasta pyynnöstään pettänyt Kristuksen roomalaisille. Juudas oli itse asiassa menestynein opetuslapsi ja ainoa, jonka Vapahtaja oli valinnut paljastamaan koko totuuden. Niinpä Kristus puhuttelee Juudasta sanoilla: "Tule, että minä opetan sinulle salaisuuksia, joita kukaan ei ole koskaan nähnyt", jota seuraa ilmestyksen kuvaus.
Kun Jeesus kantoi ristiä harteillaan (hän käveli paikalle, jossa hänet oli määrä ristiinnaulita), tien molemmin puolin oli joukko miehiä ja naisia. Ja hän käveli. Yhtäkkiä hän katsoi Juudaksen kasvoihin. Ihmisjoukko seisoi molemmin puolin, hän käveli risti olkapäillään, hän käveli kohti ristiinnaulitsemispaikkaa. Yhtäkkiä hän katsoi Juudasta silmiin. Juudas näki jotain Jeesuksen silmissä ja juoksi puoliksi tajuttomana pois: "Mitä minä olen tehnyt? - Hän alkoi katua. - Mitä minä olen tehnyt?" Juudas kääntyi. Luulen, että se mitä Juudas näki Kristuksen silmissä... Kristus käveli pää alaspäin, mutta yhtäkkiä hän nosti päätään ja katsoi Juudasta silmiin.
Kristuksen katseesta Juudas luki seuraavaa: "Sinun uhrisi minun kunniakseni on ylenpalttisen suuri. Olen sinulle velkaa, olen sinulle velkaa, olen sinulle velkaa. Nimesi tulee tunnetuksi: olet pettänyt minut, suuri uhraus sinulta, jonka tarkoituksena on korottaa nimeäni. Olen ikuisesti velkaa sinulle, Juudas. Sinä kaadut ja siten korotat minua, sinun kaatumisesi palvelee minun korotustani. Sinun ikuinen häpeäsi edistää minun ikuista kunniaani tässä maailmassa. Anna minulle anteeksi. Juudas, anna minulle anteeksi! Käytän henkeäsi "ostaakseni" kunniani. Se on välttämätöntä maailman parhaaksi. Minä olen valinnut sinut."
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ravisteleva-tietokirja-romuttaa-kasityksemme-raamatun-muuttumattomuudesta?publisherId=64311881&releaseId=69965250
Ravisteleva tietokirja romuttaa käsityksemme Raamatun muuttumattomuudesta
Miten pyhinä pidettyjä tekstejä on historian saatossa muokkailtu? Miten käsitykset jumalista ja ihmisyydestä ovat ajan saatossa muuttuneet? Kuka saa päättää, mikä teksti on pyhä ja mitä siinä lukee?
Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari: Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia
Ilmestyy 8.3.2023
Raamattu on edelleen maailman myydyin, siteeratuin ja myös väärinkäytetyin kirja. Se nousee säännöllisesti esille politiikassa, mediassa, kulttuurissa, koulussa sekä ihmiselämän eri vaiheissa. Tuhannet suomalaiset pohjaavat elämänvalintojaan ja arvojaan raamatuntulkintaan. Monille Raamattu edustaa yhtenäistä kirjaa, vaikka todellisuudessa se on historian saatossa inhimillisten valintojen, virheiden ja sattuman kautta muotoutunut tekstikokoelma.
Psykologi ja teologi Ville Mäkipellon ja väitöskirjatutkija Paavo Huotarin Sensuroitu johdattaa lukijan viihdyttävästi ja helposti lähestyttävällä tavalla Raamatun käsikirjoituksiin ja niiden tutkimukseen. Kirja purkaa illuusion tekstin muuttumattomuudesta ja tarjoaa tilalle tietoa käsikirjoitusten rikkaasta historiasta.
Varhaisimpina aikoina Raamatun sisältö siirtyi ja sitä levitettiin kirjurien tekeminä tekstikopioina. Inhimillisistä syistä tekstiin tuli mukaan virheitä ja väärintulkintoja. Raamattu myös muuttuu aina, kun se käännetään uudelle kielelle. Kiinnostavimpia ovat kuitenkin ne muokkaukset, joita tehtiin tekstiin harkiten joko uskonnollisten tai poliittisten tarkoitusperien palvelemiseksi.
Raamatun teksteissä alun perin ilmennyttä monijumalaisuutta on sensuroitu ja naisten asemaa toimijoina on häivytetty. Kuningas Daavidista tehtiin uskonnollisesta näkökulmasta katsoen sankari, jonka väärinkäytöksiä vähäteltiin. Sotien oikeuttaminen Jumalan tahtona on ollut politiikan ja propagandan työkalu kautta aikojen. Jeesuksen erikoinen elämä on myös käsikirjoitettu uskonnon oppeja silmällä pitäen.
Joskus kirjuri on saattanut myös törmätä tekstissä vanhentuneeseen uskonnolliseen käsitykseen, jota yhteisössä ei enää allekirjoitettu tai jota on pidetty loukkaavana. Kun maailma ja uskomukset muuttuivat, myös pyhiä tekstejä muutettiin, jotta ne pysyivät ajankohtaisina.
Sensuroitu osoittaa, että Raamatun muuttumatonta pyhää tekstiä ei ole koskaan ollut olemassakaan. Raamattua on käytetty luomaan vastakkainasettelua ja oikeuttamaan väkivaltaa mutta toisaalta myös luomaan toivoa. Tekijät korostavat, että Raamattu on ihmisten kirjoittama ja ihmisten tulkitsema ja siten ihmisillä itsellään on vastuu sen käytöstä.
Ville Mäkipelto on psykologi, teologian tohtori, joka on tutkinut muutoksia Raamatun tekstihistoriassa. Hänen suosittua YouTube-kanavaansa historiasta, ihmismielestä ja kulttuurista seuraa 162 000 tilaajaa. Paavo Huotari tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistossa varhaisimmista raamatunkäännöksistä. Evankelis-luterilaisen kirkon pappina hän haluaa haastaa uskonnollisia yhteisöjä pohtimaan pyhien tekstien moninaisuutta. Helluntaiseurakunnasta eronneiden kirjoittajien oma suhde Raamattuun on muuttunut tutkimustyön ja elämänhistorian aikana dramaattisesti useita kertoja.
<<Hinduilta on peräisin hellutnailaiten matkima>>
Eiks koko kristinusko ole peräisin Intiasta, ainakin suuri osa.
Synkretismiä.
Kaunista arabialaista musiikkia.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5078887/tykkaako-kukaan-taalla-sufi-arabi-ja-muusta-vastaavasta-musiikista-ja-tanssista
Kovin kaunista musiikkia.
Myös vatsatanssia.
Ylistys on piiloseksiä. Naiset pyörii läpikuultavissa hameissa heilutteleee vaatteita kuin seitsemänhunnun tanssissa ja vanhat miehet pyörii ympärillä silmät tapillaan ojentelee käsiään vuoroin taivasta kohti ja naisia kohti.. seksuaalisia lahkolaistanseja...parhaimin henki selvästi mukana...
Kenen ylistys on piiloseksiä?
Kristittyjen saarnaajien ylistys?
Vai tarkoitatko vatsatanssia? Miksi se sinua häiritsee? Hyvää voimistelua se on. Tai onko kyseessä piilokateus?
Kyllä kristityillä taitaa olla nykyaikana enemmän temppuja kuin hinduilla.
Siis glossolaliaa ja kaikenlaisia huijarisaarnaajia, leipäpappeja ja menestysteologeja, karismaattisia lahkoja ja kultteja. Korruptoitunut koko organisaatio.
Niin on.
"Ylivainio alentui Hindujen temppuihin"
Ylivainio YLENTYI Hindujen temppuihin
YLENTYI, YLENTYI.
Ylivainio YLENTYI Hindujen temppuihin.
Luterilaisten mielestä samba-ryhmän tanssi kuuluu kirkkoon.
Ylivainio laittoi liikkeelle 1403 valheellista väitettä helluntailaisten ihmepranemisesta.
Lääkäri totesi ne väitteet kaikki vääriksi tekemässään lääk.tri:n väitöskirjassa.
Ylivainio YLENTYI Hindujen temppuihin. Ylentyi, ylentyi,.
Sinulla tuskin on peruskoulun päästötodistusta.
Hurmoslahkoissa puhutaan sekavilla hurmoskielillä "glossolaiaa" ja tanssitaan seitsemän hunnun tanssia, kun naiset pyörii väljillä hameissa ringin keskellä ja vanhat miehet ringin ulkopuolella ojentelee käsiään vuoroin naisia ja vuoroin taivasta kohti lasittunut kiilto silmissään.
Yhdessä hengessä kiroavat ja noituvat kristittyjen lapsien saamaa pyhää kastetta Kolmiyhteisen Jumalan nimeen!
Jaak. 2:7
Eivätkö juuri he herjaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?* ["Nimen lausuminen" viittaa kastehetkeen.]
Sekö saamasi vauvavesitippa saa sinut valehtelemaan aamusta iltaan milloin mitäkin vähäjärkistä pulun tuubaa?
Sitä olettaisin että vuonna 2023 olisi jo pöljemmätkin vähän järkiintyneet vai mitä 1
!@#
tuohan on se lastenraiskaajakääkkä joka puhuu vauvoista ja vesitipoista ja valehtelee aamusta iltaan
navetan katoilta hyppii rippilaten niskaan
Tekstisi viittaa harvinaisen korkeaan ääoon määrään !
Rohkenen ehdottaa jopa kengännumeron luokkaa
Amen
Sinun teksiti viittaa hyvin pieneen ääoohon, sodomiittipedo
Tätä se vauvakaste teetättää!
Suomi24 on osallinen ja suomi24 harjoittaa järjestelmällistä kiihottamista kansanryhmää vastaan. Suomi24 on laittomien hallussa ja alusta laittomuuksiin. Helluntaipalstalla rikotaan avoimesti Suomen lakeja ja pilkataan Jumalaa ja vainotaan helluntailaisia ja levitetään valheita anabaptisteista, joita helluntailaiset ovat.
Uudestikastetulal taas vauvat mielessä
Sitä se uudestikaste teettää