Uni Pyhän Patrickin päivän aamuna!

Enkä oo tosiaan käyny Irlannissa, mutta ne on käynyt meillä!

Olin jossain koulussa ja se oli aikuisille tarkoitettu koulutuskeskus. Tuli joukko miehiä ja ottivat kaikki sisällä olleet panttivangeiksi. Vapautumisemme kellonaikaa muutettiin monesti. Uskonnollinen kuoro käytävällä kertoi viimeisen kellonajan. Menin ulos, siellä pari panttivankia seisoi avoimen portin sisäpuolella. Se oli portiton portti eli orapihjalaaidalla rajattu sisäänkäynti autoille. Kukaan ei uskaltanut poistua alueelta, vaikka ketään kaappaajaa ei näkynyt. Lähdin juoksemaan portista jyrkähkön mäenrinteen pohjaa pitkin, heinikkoa pitkin. Kukaan ei tullut perässä. Heräsin...

Ajattelin herättyäni, että me ollaan kaikki vain itsemme vankeja. Vauvanahan vallitsee omnipotenssi eli tieto omasta kaikkivoipaisuudesta. Sitten astuu kuvioihin valhe pikkuhiljaa ja kahlitsee meidät. Perheesi "opettaa" nimesi ja oikeat käytöstavat. Unohdat olevasi maailmankaikkeus ja hyväksyt kahleesi. Niinkuin Nobelilla palkittu Olivia Newton- Johnin isoisä huomasi, että maailma on harhaa. Nyt vakavat tiedemiehet ovat vasta suuremmalla joukolla huomanneet tämän ja myös sen, että ilmiöt riippuvat havainnoitsijasta. Ajatus ohjaa "todellisuutta" ja siksi ihminen on saavuttanut kaiken hyvän ja pahan, mitä hän on saavuttanut. Ajatuksemme muodostaa vankilamme.

Nyt katson tuon St. Patrick's'n dayn kunniaksi toisen jakson Dublinin derbystä: Shamrock Rovers - St. Patrick's.

Vähän jouluista, mutta: The Pogues ja nuorna kuollut Kirsty Maccoll; Fairytale of New York: https://www.youtube.com/watch?v=j9jbdgZidu8