Eu muodostaa melko yhtenäisen taloudellisen, poliittisen ja kulttuurillisen alueen, vaikka toki erojakin löytyy sitä enemmän erityisesti kulttuurillisella puolella, mitä enemmän uusia jäsenmaita otetaan mukaan.
Koska EU:ssa nyt ollaan joka tapauksessa ja kehitys kohden liittovaltiota lienee vääjämätön, olisi johdonmukaista kehittää pikaisesti myös EU:n oma vahva puolustus.
Nato ei ole nykymaailmassa se oikea elin, koska maailma jakautuu uudelleen taloudellisiin, suurempiin alueisiin. Toki rauhan oloissa voi Natoonkin luottaa, samoin kuin rajoitetun ulkoisen uhan edessä. Mutta sitten tulee kolikon toinen puoli, jo nykyiset Nato -maatkin kuuluvat taloudellisesti toistensa kanssa kilpaileviin etupiireihin, EU on esim. USA:n kilpailija monessa muussakin suhteessa kuin taloudellisesti. Äärimmäisen kriisin kohdatessa maa tai yhteinäinen taloudellinen ja kulttuurillinen alue voi luottaa vain itseensä. Jos maailma ajautuu vakaviin kriiseihin, EU ei voi olla ostetun puolustuksen varassa, koska silloin sillä ei ole sananvaltaa. Mikäli EU aikoo vahvistaa asemaansa maailmalla taloudellisena ja poliittisena vaikuttajana, on sillä oltava myös oma, itsenäinen puolustus. EU:lla riittää kyllä taloudellisia resursseja siihen.
Nyt on uutisoitu Venäjän tekemistä rajaloukkauksista Suomen alueella. Tuollainen uutinen ei ole ikinä hyvä millekään maalle ja rajojen loukkaukset ovat aina vakava ja tuomittava asia, kun on kyse selkeästi tietoisesta toiminnasta. Rajaloukkaukset loukkaavat aina kansojen koskemattomuutta, vaikka ne ovatkin lähinnä symbolisia esim. miehitykseen verrattuna.
Mistä tässä on oikein kyse? Koitteleeko Venäjän EU:ta? Tunnusteleeko Suomen reaktioita? Pullisteleeko se jouduttuaan jatkuvasti yhä ahtaammalle Naton ja USA:n piirittäessä sitä sen rajavaltioissa? Valitettavasti näyttää siltä, että USA:n alulle panema agressiivinen käyttäytymismalli "ennakoivien iskujen" periaatteineen sekä pyrkimys hallita koko maailmaa muista kansoista ja kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta on vetämässä myös muita maita pois rauhan tieltä. Kehityshän on tuttu entistenkin maailmansotien edeltävistä ajoista. Kun yksi suuri voima alkaa mahtailemaan ja kiihdyttää asevarusteluaan, tulevat muut perässä. USA:han on lisännyt asevarusteluaan merkittävästi ja sen asevarustelubudjetti on täysin kohtuuton muuhun maailmaan verrattuna.
Vaikka tilanteessa on hyvin pitkälle kyse USA:n laukaisemasta kiihtyvästä asevarustelusta ja maailmanpoliittisesta tilanteesta, nyt pitäisi Suomen osata tarkasti miettiä turvallisuutensa kannalta oikeita ratkaisuja.
Paras ja ainut oikea ratkaisu olisi vahva EU:n oma puolustus. Se myös tasapainottaisi maailman tilannetta ja vahvistaisi rauhan säilymistä, koska se pysäyttäisi yhtälailla USA:n kuin Venäjänkin pyrkimykset saada valtaa EU:n alueella, sen jäsenmaissa. EU:n omaan puolustukseen liittyisi ilman muuta se, ettei minkään ulkopuolisten valtioiden asevoimilla olisi asemaa EU maissa. Mutta riittääkö aika tuohon? Sen kehittämistä odotellessa saattaisi olla Suomen kannalta viisasta tarttua Nato korttiin määräaikaisena turvana siihen asti, kunnes EU:n oma puolustus on valmis ja kykenevä turvaamaan omien jäsenmaidensa sotilaallinen koskemattomuus.
Koska EU:ssa nyt ollaan joka tapauksessa ja kehitys kohden liittovaltiota lienee vääjämätön, olisi johdonmukaista kehittää pikaisesti myös EU:n oma vahva puolustus.
Nato ei ole nykymaailmassa se oikea elin, koska maailma jakautuu uudelleen taloudellisiin, suurempiin alueisiin. Toki rauhan oloissa voi Natoonkin luottaa, samoin kuin rajoitetun ulkoisen uhan edessä. Mutta sitten tulee kolikon toinen puoli, jo nykyiset Nato -maatkin kuuluvat taloudellisesti toistensa kanssa kilpaileviin etupiireihin, EU on esim. USA:n kilpailija monessa muussakin suhteessa kuin taloudellisesti. Äärimmäisen kriisin kohdatessa maa tai yhteinäinen taloudellinen ja kulttuurillinen alue voi luottaa vain itseensä. Jos maailma ajautuu vakaviin kriiseihin, EU ei voi olla ostetun puolustuksen varassa, koska silloin sillä ei ole sananvaltaa. Mikäli EU aikoo vahvistaa asemaansa maailmalla taloudellisena ja poliittisena vaikuttajana, on sillä oltava myös oma, itsenäinen puolustus. EU:lla riittää kyllä taloudellisia resursseja siihen.
Nyt on uutisoitu Venäjän tekemistä rajaloukkauksista Suomen alueella. Tuollainen uutinen ei ole ikinä hyvä millekään maalle ja rajojen loukkaukset ovat aina vakava ja tuomittava asia, kun on kyse selkeästi tietoisesta toiminnasta. Rajaloukkaukset loukkaavat aina kansojen koskemattomuutta, vaikka ne ovatkin lähinnä symbolisia esim. miehitykseen verrattuna.
Mistä tässä on oikein kyse? Koitteleeko Venäjän EU:ta? Tunnusteleeko Suomen reaktioita? Pullisteleeko se jouduttuaan jatkuvasti yhä ahtaammalle Naton ja USA:n piirittäessä sitä sen rajavaltioissa? Valitettavasti näyttää siltä, että USA:n alulle panema agressiivinen käyttäytymismalli "ennakoivien iskujen" periaatteineen sekä pyrkimys hallita koko maailmaa muista kansoista ja kansainvälisistä sopimuksista piittaamatta on vetämässä myös muita maita pois rauhan tieltä. Kehityshän on tuttu entistenkin maailmansotien edeltävistä ajoista. Kun yksi suuri voima alkaa mahtailemaan ja kiihdyttää asevarusteluaan, tulevat muut perässä. USA:han on lisännyt asevarusteluaan merkittävästi ja sen asevarustelubudjetti on täysin kohtuuton muuhun maailmaan verrattuna.
Vaikka tilanteessa on hyvin pitkälle kyse USA:n laukaisemasta kiihtyvästä asevarustelusta ja maailmanpoliittisesta tilanteesta, nyt pitäisi Suomen osata tarkasti miettiä turvallisuutensa kannalta oikeita ratkaisuja.
Paras ja ainut oikea ratkaisu olisi vahva EU:n oma puolustus. Se myös tasapainottaisi maailman tilannetta ja vahvistaisi rauhan säilymistä, koska se pysäyttäisi yhtälailla USA:n kuin Venäjänkin pyrkimykset saada valtaa EU:n alueella, sen jäsenmaissa. EU:n omaan puolustukseen liittyisi ilman muuta se, ettei minkään ulkopuolisten valtioiden asevoimilla olisi asemaa EU maissa. Mutta riittääkö aika tuohon? Sen kehittämistä odotellessa saattaisi olla Suomen kannalta viisasta tarttua Nato korttiin määräaikaisena turvana siihen asti, kunnes EU:n oma puolustus on valmis ja kykenevä turvaamaan omien jäsenmaidensa sotilaallinen koskemattomuus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kukaan uskalla hyökätä. Ei edes juuessei. Sotilasliitto siis tarpeeton. Muutenkin Saksa ja Britannia ovat OK, Ranska ja Italia turhaa painolastia sotaliitossa.