Evoluutio on tuottanut ihmislajille tiettyjä taipumuksia ja kykyjä, joiden varaan on sittemmin rakentunut erilaisia kulttuurisia instituutioita, kuten juuri uskonto.
Uskonnot sinänsä eivät ole evolutiivisen sopeutumisen tulosta, eikä niillä välttämättä ole mitään erityistä biologista sopeuttavaa tehtävää.
Koska uskonto ei ole mikään selvärajainen ilmiö, ei voida mielekkäästi kysyä, miten se kehittyi. Evolutiivinen sopeutuminen tuottaa kuitenkin myös erilaisia oheistuotteita, jotka voivat sittemmin saada itselleen uusia tehtäviä. Näitä löytyy uskonnonkin taustalta.
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen perustuvat tunne- ja tietojärjestelmille, joista osa on evolutiivisia sopeutumia (adaptaatioita) ja osa niiden oheistuotteita. Osalla taas ei ole minkäänlaista evolutiivista historiaa.
Uskonnossa kulttuurisena järjestelmänä nämä tunne- ja tietojärjestelmät on mukautettu uusiin tehtäviin. Siksi ihmislajin evolutiivisen historian tunteminen auttaa selittämään sitä, miten uskonto toimii osana ihmisen käyttäytymisen säätelyä.
Pelon ja ilon kaltaiset perustunteet kehittyivät ennen käsitteellistä ajattelua. Käsitteellinen ajattelu ehkä syntyi tekemään johtopäätöksiä niistä tilanteista, joita tunteet merkitsevät tärkeiksi.
Käsitteellinen ajattelu kehittyi vaiheittain. Esimerkiksi kyky tehdä johtopäätöksiä aineellisten kappaleiden ominaisuuksista kehittyi aiemmin kuin kyky ymmärtää aikomustensa pohjalta käyttäytyvien toimijoiden mielenliikkeitä.
Monissa uskonnoissa esiintyy ajatus ihmisten elämää tarkkailevasta mielestä, joka ei kuitenkaan kuulu millekään ruumiilliselle olennolle.
Tällaisen ajatuksen voi muodostaa vain ihmismieli, joka kykenee ajattelemaan ruumista kontrolloivaa mieltä ruumiista erillisenä olentona.
Voimme esimerkiksi havaita ruumiin kuolevan, mutta emme silti kykene sammuttamaan vainajaa koskevia eläviä mielikuviamme.
Tästä ei ole pitkä matka ajatukseen, että kuolleen mieli jatkaa elämäänsä näkymättömän supermielen, kuten jumalan, yhteydessä.
Atranin tekemät psykologiset kokeet osoittivat tämän. Jo lyhytaikainen kuoleman ajatteleminen lisäsi koehenkilöiden taipumusta asioiden uskonnolliseen tulkintaan, jopa enemmän kuin uskonnollisten asioiden ajatteleminen!
Ajatus ruumiittomasta mielestä mahdollistaa myös ajatukset siitä, että aineellisten tapahtumien taustalla vaikuttaa näkymätön tarkoituksenmukaisuus. Sen avulla on ratkaistu eräitä ihmisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.
Abstraktin ajattelun kehittyminen esimerkiksi mahdollisti oman kuolevaisuuden ymmärtämisen ja luovan petollisen toiminnan.
Mielikuvat näkymättömän mielen luomasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kontrollista tarjosivat hyvän ratkaisun näin syntyneisiin eksistentiaalisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mikään persoonaton ideologia ei voi tarjota vastaavaa ratkaisua kuin uskonto.
Yhteisöelämä helpottuu, mikäli ihmiset uskovat, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa näkymätön osapuoli, joka jatkuvasti näkee kaiken. Toisaalta tällainen usko johtaa kuitenkin helposti ristiriitoihin niiden ihmisryhmien kanssa, jotka eivät jaa tätä uskomusta. Se voi jopa siunata tällaiset konfliktit.
Uskonnot sinänsä eivät ole evolutiivisen sopeutumisen tulosta, eikä niillä välttämättä ole mitään erityistä biologista sopeuttavaa tehtävää.
Koska uskonto ei ole mikään selvärajainen ilmiö, ei voida mielekkäästi kysyä, miten se kehittyi. Evolutiivinen sopeutuminen tuottaa kuitenkin myös erilaisia oheistuotteita, jotka voivat sittemmin saada itselleen uusia tehtäviä. Näitä löytyy uskonnonkin taustalta.
Uskonnollinen ajattelu ja käyttäytyminen perustuvat tunne- ja tietojärjestelmille, joista osa on evolutiivisia sopeutumia (adaptaatioita) ja osa niiden oheistuotteita. Osalla taas ei ole minkäänlaista evolutiivista historiaa.
Uskonnossa kulttuurisena järjestelmänä nämä tunne- ja tietojärjestelmät on mukautettu uusiin tehtäviin. Siksi ihmislajin evolutiivisen historian tunteminen auttaa selittämään sitä, miten uskonto toimii osana ihmisen käyttäytymisen säätelyä.
Pelon ja ilon kaltaiset perustunteet kehittyivät ennen käsitteellistä ajattelua. Käsitteellinen ajattelu ehkä syntyi tekemään johtopäätöksiä niistä tilanteista, joita tunteet merkitsevät tärkeiksi.
Käsitteellinen ajattelu kehittyi vaiheittain. Esimerkiksi kyky tehdä johtopäätöksiä aineellisten kappaleiden ominaisuuksista kehittyi aiemmin kuin kyky ymmärtää aikomustensa pohjalta käyttäytyvien toimijoiden mielenliikkeitä.
Monissa uskonnoissa esiintyy ajatus ihmisten elämää tarkkailevasta mielestä, joka ei kuitenkaan kuulu millekään ruumiilliselle olennolle.
Tällaisen ajatuksen voi muodostaa vain ihmismieli, joka kykenee ajattelemaan ruumista kontrolloivaa mieltä ruumiista erillisenä olentona.
Voimme esimerkiksi havaita ruumiin kuolevan, mutta emme silti kykene sammuttamaan vainajaa koskevia eläviä mielikuviamme.
Tästä ei ole pitkä matka ajatukseen, että kuolleen mieli jatkaa elämäänsä näkymättömän supermielen, kuten jumalan, yhteydessä.
Atranin tekemät psykologiset kokeet osoittivat tämän. Jo lyhytaikainen kuoleman ajatteleminen lisäsi koehenkilöiden taipumusta asioiden uskonnolliseen tulkintaan, jopa enemmän kuin uskonnollisten asioiden ajatteleminen!
Ajatus ruumiittomasta mielestä mahdollistaa myös ajatukset siitä, että aineellisten tapahtumien taustalla vaikuttaa näkymätön tarkoituksenmukaisuus. Sen avulla on ratkaistu eräitä ihmisen kehityksen mukanaan tuomia ongelmia.
Abstraktin ajattelun kehittyminen esimerkiksi mahdollisti oman kuolevaisuuden ymmärtämisen ja luovan petollisen toiminnan.
Mielikuvat näkymättömän mielen luomasta tarkoituksenmukaisuudesta ja kontrollista tarjosivat hyvän ratkaisun näin syntyneisiin eksistentiaalisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Mikään persoonaton ideologia ei voi tarjota vastaavaa ratkaisua kuin uskonto.
Yhteisöelämä helpottuu, mikäli ihmiset uskovat, että heidän henkilökohtaista vapauttaan rajoittaa näkymätön osapuoli, joka jatkuvasti näkee kaiken. Toisaalta tällainen usko johtaa kuitenkin helposti ristiriitoihin niiden ihmisryhmien kanssa, jotka eivät jaa tätä uskomusta. Se voi jopa siunata tällaiset konfliktit.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Evolutisesti olemme eläimiä "ihmis-elukoita" joita ohjaavat ne vietti - suojautumis - ja tähän samaan kategoriaan liittyvät elämää("elukkaa") yllä pitävät järjestelmät joihin EI henkisyys kuulu.
Henkisyyden funktio on todellisuudessa päinvastainen--> eli se lopulta hakee tarkoituksia sellaiselta alueelta joka on mieluimmin evoluutisesti haitallista kuin hyödyllistä "maallisen selvitymisen kannalta"-->eli se ei tue näitä "elukkamaisia" selvitymis-malleja vaan "vetäydyttää" yksilön niistä ja haavoittaa hänen mahdollisuuksiaan selvitä mm. "elukkamaisessa yhteisössä".
Tässä tulee esiin se ero ja kaksijakoisuus mitä ei voida selittää evoluution avulla,,henkisyys ei ole siis millään tavoin yhteydessä "eläimeen",,tai ehkä niin että "elukkamaisuutemme" saa aikaan henkisyyden heräämisen eli Itsemme(henkisyyden keskus meissä) voimakkaan vastareaktion niissä joille "maallinen hyvä"-->elikkä iänikuinen toistaminen puutumiseen asti muotoutuu katalysaattoriksi henkisyyteen.
Puhun tässä siis henkilökohtaisesta henkisyyden kasvusta en yhteisöllisyydestä tai puuhastelusta ja "kivan yhteiselon pitämisestä" esimerkiksi seurakunissa tai kirkkokunnissa, uskonnoissa,,jolloin asiaan liittyy paljon muutakin -->perhe-siteet,ystävät ja kaikki muu yhteenkuuluvaisuus ja yhteisöllisyys mikä taas voi vaikuttaa ihmisen "uskovaisuuteen" yllättävän paljon.
Kun kerran kaikki on kehityksen tulosta niin ateismi kanssa siinä kuin uskontokin. Kumpis kehittyi ensin?
Paleontologiset kerrokset luonnossa ovat Raamatun kuvaamassa järjestyksessä. Esin Jumala loi taivaan ja maan. Sitten valon, kasvit, kalat,linnut ja eläimet, ja viimeisenä HÄN TEKI ihmisen. Aivan selvästi alkeellisemmista monimutkaisempiin tuo luominen.
Raamattu on totta!