Julkisuudessa ei ole kerrottu Nato-sopimuksen tarkkoja ehtoja. Onko nyt oikeasti tarkasteltu riittävän tarkkaan kaikkia Naton jäsenyyden vaikutuksia Suomen tulevaisuuden kehitykseen? Jääkö meille tarpeeksi avoimeksi erilaisia toimintakeinoja?
Eli siis, kieltääkö Nato-sopimus meitä hyökkäämästä ja valtaamasta takaisin toisessa maailmansodassa menetettyä aluetta? Huomattaisin, että liittoutuessamme vuonna 1941 mitään tämmöisiä rajoituksia ei ollut, vaan saimme toivomaamme apua myös hyökkäyssotaan.
Estääkö Nato meitä siis saavuttamasta oikeudenmukaista ratkaisua tulevaisuudessa? Jos näin on, eikö olisi ollut parempi tehdä kuten edelliselläkin kerralla ja sopia Venäjän kanssa määräaikainen hyökkäämättömyyssopimus, Sopimusta uusittaessa olisi aina tarkasteltu vallitseva tilanne, että onko jommalla kummalla sopijapuolella jotain hyökkäystarpeita toisen alueella ja jos sellaisia olisi ilmennyt, niin olisi sovittu, että uusitaan sopimus hyökkäyksen jälkeen seuraavassa rauhanteossa.
Minusta sellainen olisi ollut hyvin joustava sopimusjärjestely eikä siinä olisi ollut vaaraa, että joudumme rikkomaan sopimuksia. Olisi vain ajoitettu varustautuminen ja hyökkäykseen valmistautuminen sopivasti sopimuksen uusimisaikaan, käyty valtaamassa Karjala ja sitten taas jatkettu hyökkäämättömyyssopimusta.
Suomi voisi ottaa tämän asian esille seuraavassa Naton yleiskokouksessa, jolloin siitä voitaisiin äänestää siellä ja jos saataisiin yksimielinen tuki, niin voisimme alkaa varustautua hyökkäyssotaan ja kolmannen kotimaisen, eli Karjalan kielen lisäämiseen peruskoulun oppimäärään.
Lisäys: olen hyvin isänmmaallinen ihminen, mutta jos joku välttämättä haluaa kutsua minua Tiltuksi, niin en suutu, koska en kuitenkaan yletä täältä asti lyömään sellaista nimittelijää. Verbaalisesti voin suutahtaa, jos satun sen huomaamaan.
Eli siis, kieltääkö Nato-sopimus meitä hyökkäämästä ja valtaamasta takaisin toisessa maailmansodassa menetettyä aluetta? Huomattaisin, että liittoutuessamme vuonna 1941 mitään tämmöisiä rajoituksia ei ollut, vaan saimme toivomaamme apua myös hyökkäyssotaan.
Estääkö Nato meitä siis saavuttamasta oikeudenmukaista ratkaisua tulevaisuudessa? Jos näin on, eikö olisi ollut parempi tehdä kuten edelliselläkin kerralla ja sopia Venäjän kanssa määräaikainen hyökkäämättömyyssopimus, Sopimusta uusittaessa olisi aina tarkasteltu vallitseva tilanne, että onko jommalla kummalla sopijapuolella jotain hyökkäystarpeita toisen alueella ja jos sellaisia olisi ilmennyt, niin olisi sovittu, että uusitaan sopimus hyökkäyksen jälkeen seuraavassa rauhanteossa.
Minusta sellainen olisi ollut hyvin joustava sopimusjärjestely eikä siinä olisi ollut vaaraa, että joudumme rikkomaan sopimuksia. Olisi vain ajoitettu varustautuminen ja hyökkäykseen valmistautuminen sopivasti sopimuksen uusimisaikaan, käyty valtaamassa Karjala ja sitten taas jatkettu hyökkäämättömyyssopimusta.
Suomi voisi ottaa tämän asian esille seuraavassa Naton yleiskokouksessa, jolloin siitä voitaisiin äänestää siellä ja jos saataisiin yksimielinen tuki, niin voisimme alkaa varustautua hyökkäyssotaan ja kolmannen kotimaisen, eli Karjalan kielen lisäämiseen peruskoulun oppimäärään.
Lisäys: olen hyvin isänmmaallinen ihminen, mutta jos joku välttämättä haluaa kutsua minua Tiltuksi, niin en suutu, koska en kuitenkaan yletä täältä asti lyömään sellaista nimittelijää. Verbaalisesti voin suutahtaa, jos satun sen huomaamaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.