Erään Annin tarina:
https://www.is.fi/perhe/art-2000009464083.html :
>>Painajainen, josta ei voinut herätä
Sukulaismies teki Annille asioita, joita kenenkään aikuisen ei pitäisi tehdä lapselle. Kun Anni rohkaistui lopulta kertomaan niistä ja vei asian oikeuteen asti, jopa oma äiti veti maton jalkojen alta.<< ...
Voin ymmärtää Annin tunteita.
Maailma, yleensä läheisimmätkin, hylkää rikosuhrinsa.
Jopa itse apua etsivä uhrikin saa usein, pikemminkin syytökset päällensä.
Uhrin reaktiot voivat olla erilaiset ja vaikka uhri muiden silmissä ehkä käyttäytyisikin nk. "oudosti" tai ristiriitaisesti, uhrinkin toiminnalla on aina oma, itsesuojelullinen logiikkansa.
Kyseessä on pitkä painajainen, jonka läpi hänen on kuljettava ja yksin selviydyttävä, parhaansa mukaan. Kun muita ei ole.
Jokaisen velvollisuus olisi auttaa.
Joka ei auta uhria, uhrin omilla ehdoilla, antaa tukensa rikoksen tekijälle.
Kuinka sitten auttaa? Ainakin nyt aluksi: uhrin tunteita varovasti kunnioittaen, kuuntelemalla ja yrittämällä ohjata kaveriaan ulos henkisestä tilastaan. Tällaisessa tilanteessa uhri on usein arka kaikelle henkiselle, mutta etenkin fyysiselle läheisyydelle. Ei pidä loukkaantua, jos hän esim. rajusti kieltää koskemasta itseensä! Hän elää nyt toisessa maailmassa kuin kuuntelija. On kuitenkin varovasti yritettävä antaa asiallista neuvoa siitä kuinka toimia, sillä uhri voi olla tällaiselle täysin sokea. Vaikka ulkopuolinen täysin ymmärtäisi asian, rikosuhri itse ei välttämättä käsitä mitä voisi tehdä. Rikoksen tekijä on eräällä tavoin manipuloinut / "hypnotisoinut" hänet.
Tätä varten on (tai pitäisi olla) poliisi. Jos kokee itsensä rikosuhriksi ja vaikka kuinka epäilyttäisi, että "enhän mä voi mitään todistaa / ei ne usko / ne nauraa / suuttuu...", niin sinne vaan: poliisilaitoksen tiskille kertomaan asia. Jos "ne nauraa tai suuttuu", niin ongelma eli (tällainen olisi myös poliisin virka-) rikos, on sen idiootin itsensä. Sinä kuitenkin teit parhaasi.
Sivusta katsominen / vähättely / vaikeneminen on tuen antamista tekijälle. Samassa asiassa mukana olemista. Näin on kaikissa ihmiskontakteissa, myös näillä foorumeilla. Kaikki sanamme ja tekomme ovat jonkin puolesta, jotain vastaan.
Näin on kaikkien rikosten, esim. koulu-, lasten pihamaa- tai aikuisten työpaikkakiusaamisen kohdalla, ja joka myös on vakava rikos, tekijän / tekijöiden tai uhrin iästä riippumatta. ("Kenen joukoissa seisoit, kenen lippua kannoit?")
On asioita joita ei voi koskaan myöhemmin korjata. Lapsen / nuoren / myös aikuisenkin vakava, henkinen vaurioittaminen on aina anteeksiantamaton rikos. Yritteliäskään "unohtaminen" ei enää tee sitä tekemättömäksi.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009464083.html :
>>Painajainen, josta ei voinut herätä
Sukulaismies teki Annille asioita, joita kenenkään aikuisen ei pitäisi tehdä lapselle. Kun Anni rohkaistui lopulta kertomaan niistä ja vei asian oikeuteen asti, jopa oma äiti veti maton jalkojen alta.<< ...
Voin ymmärtää Annin tunteita.
Maailma, yleensä läheisimmätkin, hylkää rikosuhrinsa.
Jopa itse apua etsivä uhrikin saa usein, pikemminkin syytökset päällensä.
Uhrin reaktiot voivat olla erilaiset ja vaikka uhri muiden silmissä ehkä käyttäytyisikin nk. "oudosti" tai ristiriitaisesti, uhrinkin toiminnalla on aina oma, itsesuojelullinen logiikkansa.
Kyseessä on pitkä painajainen, jonka läpi hänen on kuljettava ja yksin selviydyttävä, parhaansa mukaan. Kun muita ei ole.
Jokaisen velvollisuus olisi auttaa.
Joka ei auta uhria, uhrin omilla ehdoilla, antaa tukensa rikoksen tekijälle.
Kuinka sitten auttaa? Ainakin nyt aluksi: uhrin tunteita varovasti kunnioittaen, kuuntelemalla ja yrittämällä ohjata kaveriaan ulos henkisestä tilastaan. Tällaisessa tilanteessa uhri on usein arka kaikelle henkiselle, mutta etenkin fyysiselle läheisyydelle. Ei pidä loukkaantua, jos hän esim. rajusti kieltää koskemasta itseensä! Hän elää nyt toisessa maailmassa kuin kuuntelija. On kuitenkin varovasti yritettävä antaa asiallista neuvoa siitä kuinka toimia, sillä uhri voi olla tällaiselle täysin sokea. Vaikka ulkopuolinen täysin ymmärtäisi asian, rikosuhri itse ei välttämättä käsitä mitä voisi tehdä. Rikoksen tekijä on eräällä tavoin manipuloinut / "hypnotisoinut" hänet.
Tätä varten on (tai pitäisi olla) poliisi. Jos kokee itsensä rikosuhriksi ja vaikka kuinka epäilyttäisi, että "enhän mä voi mitään todistaa / ei ne usko / ne nauraa / suuttuu...", niin sinne vaan: poliisilaitoksen tiskille kertomaan asia. Jos "ne nauraa tai suuttuu", niin ongelma eli (tällainen olisi myös poliisin virka-) rikos, on sen idiootin itsensä. Sinä kuitenkin teit parhaasi.
Sivusta katsominen / vähättely / vaikeneminen on tuen antamista tekijälle. Samassa asiassa mukana olemista. Näin on kaikissa ihmiskontakteissa, myös näillä foorumeilla. Kaikki sanamme ja tekomme ovat jonkin puolesta, jotain vastaan.
Näin on kaikkien rikosten, esim. koulu-, lasten pihamaa- tai aikuisten työpaikkakiusaamisen kohdalla, ja joka myös on vakava rikos, tekijän / tekijöiden tai uhrin iästä riippumatta. ("Kenen joukoissa seisoit, kenen lippua kannoit?")
On asioita joita ei voi koskaan myöhemmin korjata. Lapsen / nuoren / myös aikuisenkin vakava, henkinen vaurioittaminen on aina anteeksiantamaton rikos. Yritteliäskään "unohtaminen" ei enää tee sitä tekemättömäksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Setä-mies iski!
Lasten hyväksikäyttö on yleisempää maahanmuuttaja muslimiväestön keskuudessa.
Kyllä lestadiolaiset menee edelle!
Kyseessä on ikivanha ihmiskunnan rikollisuus ja sen osa-alat:
- Naisten väheksyminen, alistaminen, eri rikokset kuten seksuaali- ja väkivaltarikokset.
- Lasten, - sekä poikien että tyttöjen - väheksyminen, heidän heikon asemansa julma hyödyntäminen, alistaminen ja erilainen, seksuaalinen hyväksikäyttö, ym heihin kohdennettu väkivaltarikollisuus.
Joissain nk. yhteisöissä tämä on jopa oikein korostetusti yleistä, mutta itseasiassa tämä on yleistä koko ihmiskunnassa, eri ryhmiä erottelematta.
Taloudellisesti jaotellen: kotioloissa ollut ehkä yleisempää nk. köyhälistön keskuudessa. Mutta kyllä varakkaatkin osaavat tämän: hyväksikäyttävät esim. prostituoituja. Lentävät kaukomaille ja tekevät rikoksensa siellä.
Ei tuo Annin perhe kokonaisuudessaankaan ollut (salassa?) ilm. tuota setää kummempi: minkälainen äiti laittaa 12-vuotiaan tytön yöksi, syötiksi aikuisen, humalaisen miehen viereen?
Jos kyseessä oli äidin veli, oliko tuo setä hyväksikäyttänyt jo äitiä ja äiti laittoi näin vahingon kiertämään? Sai sitten kostettua eteenpäin ehkä itseensä aiemmin kohdistetun halveksunnan? Tai tytön isä yritti näin pedata omaa, aikomaansa hyväksikäyttöä?