Aloin pohtia lihavuutta eli ihmisiä jotka on luonnostaan lihavia ja ihmisiä jotka on luonnostaan kuivia&laihoja.
Ylipäänsä aloin pohtia nyt laaja-alaisemmin ihmisten geenejä enkä viittaa geenipuheella nyt ainoastaan voimailu-urheiluun vaan muihinkin asioihin kuten henkinen hyvinvointi&jaksaminen, testosteroiinitason heikko taso että onko esim testosteroiinitaso alempana ihmisellä joka on syntymälihava?
Tai että voiko syntymälihavuus&pullamössöihminen olla myös herkemmin taipuvaisempi henkiseen sairasteluun eli usein lihavia syytetään laiskuudesta mutta onko todellisuudessa kyse ihan muusta kuin laiskuudesta eli onko kyse heikoimmista geeneistä jotka vie ihmisen tiettyyn tilaan elämässä?? Esim on ihan tutkittua tieteellisiä tutkimuksia tehty aiheesta että huono-oppisuus voi periytyä helposti vanhemmalta lapseen. Mulla todettiin 5 vuotiaana hahmotusongelmia. Mun äidilläni oli 5 vuotiaana todettu hahmotusongelmia ja yläasteella todettiin oppimisvaikeuksia. Jos vanhempi on taipuvainen väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen niin lapsesta voi tulla myös sellainen. Jostakin luin että alhainen testosteroiinitaso alentaa rikollisuuden ja väkivaltaisuuden riskiä. Minulla on todistetusti alhainen testosteroiinitaso ja mulla ei ole rikosrekisteriä enkä koskaan ollut tekemisissä poliisien kanssa.
Itselläni on siis urheilutaustaa. Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Synnyin tähän maailmaan pullamössöisenä/syntymälihavana. Ihan syntymästä asti koko elämäni on ollut puolivaloilla etenemistä eli kun tietyillä ihmisillä on paljon energiaa niin minulla ei ole pätkääkään energiaa eikä elämän halua. Elämän liekki sammui jo heti elämäni ensimetreillä. Näin voisi sanoa.
Eli kysyn nyt että voiko geenien heikkous määrittää tiettyjä asioita? Onko geeneillä miten suuri rooli voimailu-urheilussa? Onko geeneillä miten suuri rooli lihavuudessa? Onko geeneillä miten suuri rooli siinä että yleinen energiataso on tosi heikolla tasolla? Onko laiskuus väärä sanamuoto? Minäpä väitän että ei ole olemassa laiskoja ihmisiä. Puhun itsestäni. Minä en ole laiska. Olen yrittänyt työelämässä mutten onnistunut. Siinä tosin olen onnistunut että olen onnistunut pitämään painoni kurissa. Väitän että jos en liikkuisi aktiivisesti&päivittäin niin olisin silloin lihava , noin 35 kiloa ylipainoinen. Minun kohdalla siis menee niin että on pakko harrastaa koko ajan liikuntaa ja siltikään painoni ei putoa erityisen nopeasti. Minulla on pilkuntarkka ruokavalio ja syön terveellistä ruokaa. En herkkuruokia salli ollenkaan ruokavaliooni. Kaikesta tästä huolimatta vaikka syön tarkasti ja kuntoilen joka päivä niin ei se tuo paino putoa kovin helposti. Annoskokoni on pienet tai nostan annoskokoja jos nostan treenimäärää eli jos treenaa kovemmin niin silloin pitää syödä vähän enemmän. Mutta ateriarytmini on se, että useita kertoja päivässä ja pienet annoskoot.
tiedän paljon ihmisiä jotka pystyy syömään munkkeja ja muita herkkuja lihoamatta eikä kaikki heistä harrasta kovin paljoa jos ollenkaan liikuntaa ja yksi heistä on kaiken lisäksi kevyessä työssä ja silti vaikka popsii herkkuja, niin eipä hän lihoa.
Ylipäänsä aloin pohtia nyt laaja-alaisemmin ihmisten geenejä enkä viittaa geenipuheella nyt ainoastaan voimailu-urheiluun vaan muihinkin asioihin kuten henkinen hyvinvointi&jaksaminen, testosteroiinitason heikko taso että onko esim testosteroiinitaso alempana ihmisellä joka on syntymälihava?
Tai että voiko syntymälihavuus&pullamössöihminen olla myös herkemmin taipuvaisempi henkiseen sairasteluun eli usein lihavia syytetään laiskuudesta mutta onko todellisuudessa kyse ihan muusta kuin laiskuudesta eli onko kyse heikoimmista geeneistä jotka vie ihmisen tiettyyn tilaan elämässä?? Esim on ihan tutkittua tieteellisiä tutkimuksia tehty aiheesta että huono-oppisuus voi periytyä helposti vanhemmalta lapseen. Mulla todettiin 5 vuotiaana hahmotusongelmia. Mun äidilläni oli 5 vuotiaana todettu hahmotusongelmia ja yläasteella todettiin oppimisvaikeuksia. Jos vanhempi on taipuvainen väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen niin lapsesta voi tulla myös sellainen. Jostakin luin että alhainen testosteroiinitaso alentaa rikollisuuden ja väkivaltaisuuden riskiä. Minulla on todistetusti alhainen testosteroiinitaso ja mulla ei ole rikosrekisteriä enkä koskaan ollut tekemisissä poliisien kanssa.
Itselläni on siis urheilutaustaa. Nykyään olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Synnyin tähän maailmaan pullamössöisenä/syntymälihavana. Ihan syntymästä asti koko elämäni on ollut puolivaloilla etenemistä eli kun tietyillä ihmisillä on paljon energiaa niin minulla ei ole pätkääkään energiaa eikä elämän halua. Elämän liekki sammui jo heti elämäni ensimetreillä. Näin voisi sanoa.
Eli kysyn nyt että voiko geenien heikkous määrittää tiettyjä asioita? Onko geeneillä miten suuri rooli voimailu-urheilussa? Onko geeneillä miten suuri rooli lihavuudessa? Onko geeneillä miten suuri rooli siinä että yleinen energiataso on tosi heikolla tasolla? Onko laiskuus väärä sanamuoto? Minäpä väitän että ei ole olemassa laiskoja ihmisiä. Puhun itsestäni. Minä en ole laiska. Olen yrittänyt työelämässä mutten onnistunut. Siinä tosin olen onnistunut että olen onnistunut pitämään painoni kurissa. Väitän että jos en liikkuisi aktiivisesti&päivittäin niin olisin silloin lihava , noin 35 kiloa ylipainoinen. Minun kohdalla siis menee niin että on pakko harrastaa koko ajan liikuntaa ja siltikään painoni ei putoa erityisen nopeasti. Minulla on pilkuntarkka ruokavalio ja syön terveellistä ruokaa. En herkkuruokia salli ollenkaan ruokavaliooni. Kaikesta tästä huolimatta vaikka syön tarkasti ja kuntoilen joka päivä niin ei se tuo paino putoa kovin helposti. Annoskokoni on pienet tai nostan annoskokoja jos nostan treenimäärää eli jos treenaa kovemmin niin silloin pitää syödä vähän enemmän. Mutta ateriarytmini on se, että useita kertoja päivässä ja pienet annoskoot.
tiedän paljon ihmisiä jotka pystyy syömään munkkeja ja muita herkkuja lihoamatta eikä kaikki heistä harrasta kovin paljoa jos ollenkaan liikuntaa ja yksi heistä on kaiken lisäksi kevyessä työssä ja silti vaikka popsii herkkuja, niin eipä hän lihoa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siis tarkennus julkaisuuni; minulla ei ole paino -ongelmia sillä oon normaalipainoinen. Tosin en pysty pudottamaan kovin helpolla painoani. Joudun tekemään sen eteen ylimääräistä työtä kun joku toinen (tiedän monia) pystyy pudottamaan painoa paljon helpommin kuin minä.
Ei tämä sinällään ole mikään ongelma minulle kuten sanoin oon tyytyväinen painooni.