Raamatussa kun ihmiset tulivat uskoon, niin siihen liittyen apostolit rukoilivat heidän edestään ja panivat kätensä heidän päälleen ja uskoontulleet saivat Pyhän Hengen. Tämä näyttää jääneen apostolien yksinoikeudeksi... nykyään kun ihminen tulee uskoon, niin harvoin saa saman tien Pyhän Hengen, pelastusvarmuuden jne... hän saa itsekseen jäädä hapuilemaan ja on itse vastuussa itsestään. Alkuseurakunnassa apostolit kantoivat vastuun tästä Pyhän Hengen saamisesta, ei tarvinnut uskoontulleiden itse päätään puhki miettiä missä vika, mitä syntiä minulla on, miksei minulla ole pelastusvarmuutta, miksei iloa, miksen tunne Jumalaa/Jeesusta... voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä ennen kuin uskoontullut pääsee todella tuntemaan Kristuksen kuten Raamatussa kuvataan, tai voi olla ettei se tapahdu koskaan.
Mihin tällanen armoitus on kadonnut? Missä apostolien veroiset paimenet? Vai haluaako Jumala nykyään jättää uskovat tällaseen "puutostilaan" itsekseen kulkemaan uskontietä eteen päin? Jotenkin nykynen kristikunta tuntuu puolikuntoiselta alkuseurakuntaan verrattuna. Siis tuohon Pyhän Hengen saamiseen viittaan, en muuhun. On kuin todelliset, apostolien veroiset paimenet, jotka pystyvät vaikuttamaan ihmisten uskonelämään yhtä voimakkaasti, olisivat todella harvassa. Sääli. Monista nykykristityistä voisi varmaan todeta samoin kuin Jeesus omista aikalaisistaan, että he ovat kuin lampaat ilman paimenta.
Nykypastorit vs. apostolit
11
300
Vastaukset
Ettet vain lukisi Apostolien tekoja ja muitakin UT:n tekstejä jonkinlaiset "ruusunpunaiset silmälasit nenälläsi"! UT:n ainisto on koottu ja kasattu kirkon ja kristinuskon opetukseksi ja "rakennukseksi". Eivät UT:n tekstit ole mikään tyhjentävä eikä tarkka kuvaus tuon ajan elämästä; ei edes tuon ajan kristittyjen elämästä. Voi olla melko varma, että vaikka olisikin niin, että erilaisia uskon sankareita, "uskon supermiehiä ja supernaisia" olisi tuolloin ollutkin nykyistä enemmän niin suuri osa kristityistä oli ihan tavallisia taapertajia: yhtä voimattomia ja "hengettömiä nynneröitä" kuin nykyisinkin.
Sankaritarinoissa pyritään aina mieluummin kuvaamaan sankareiden voimakkuutta, uljuutta ja urotekoja asettaen tällaiset asiat esikuviksi. Harvemmin asetetaan esikuviksi keskinkertaisuutta, arkisuutta, tavanomaisuutta ja voimattomuutta.- Eki
Minä ainakin olen saanut sekä rukouksen että siunauksen kätten päällepanon ihan tavalliselta pastorilta. Olen myös saanut sen eräältä saarnamieheltä. Suosittelen että mene pastorin puheille, kyllä heillä on aikaa ja halua tukea sinua uskossasi jos tukea tarvitset. Ja valta saarnata synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Paljon on kiinni siitä haluaako ihminen itse tunnustaa syntinsä ja tunteeko hän tarvitsevansa armoa. Ellei ole synnintuntoa ei myöskään ole armon tarvetta. Suomessa on paljon paimenia joiden puoleen kääntyä.
- Minä Olen
Minä olin ihan yksin kotona, kun tulin uskoon.
Tänään oli juuri yhden evankelistan opetus, että ihminen saa Pyhän Hengen sillä hetkellä, kun tulee uskoon. Minä sain pelastusvarmuuden uskoon tultuani. Pyhitys on eri asia kuin Pyhän Hengen saaminen.
Olen myöhemmin rukoillut ja minulle on julistettu kaikki syntini anteeksi Jeesuksen Nimessä ja kalliissa Sovintoveressä.
Siunausta sinulle ! Pyydä Jumalaa itseään selvittämään sinulle epäselvät asiat Raamatun sanan kautta, tai keskustelemalla uskovien pappien tai uskonsisarten tai -veljien kanssa. - Ha ha ha!
Toronton siunaamuksen pastorit tekevät sellaista, mistä apostolit eivät osanneet haaveillakaan! Kultahippuja! Ilmassa leijailevia saarnaajia! VOIMAA! VOIMAA-AA-AAH! Ha ha ha ha ha ha ha!
- sisilisko
Joo kiitos vaan vastauksista tosiaan, mutta en oikeestaan itelleni mitään sielunhoitoa kaivannu vaan ihan yleisesti kiinnostas aiheesta keskustella. :)
Mutta ilmeisesti ainakaan tähän mennessä vastanneet eivät näe kristikunnassa vastaavaa ongelmaa kuin minä.
Oma ymmärrykseni asiasta tosiaan on, että syystä tai toisesta tilanne ei ole yhtä "hedelmällinen" kuin alkuseurakunnassa... mitä ehkä toisaalta voitiin odottaakin, sellainen kukoistushan on yleensäkin ohimenevää.
Minusta nykykirkko elää lievässä itsepetoksessa, uskotellessaan että tilanne on sellainen kuin sen kuuluukin olla, vaikkei suurimmalla osalla paimenista erityisiä armoituksia ole... koko puhe Kristus-ruumiin jäsenistä käy mielestäni epämielekkääksi jos armolahjat ovat harvinaisia poikkeuksia sen sijaan että olisivat sääntö.
Minusta rivikristityiltä ei välttämättä kovin suuria voida odottaakaan, eihän suurin osa alkuseurakuntalaisistakaan olleet erityisen kypsiä, mutta silti apostolit selvästi olettivat näkymättömän, hengellisen todellisuuden olevan realiteetti heidän elämässään. Siksipä minusta tarvittaisiinkin näitä vastuunkantajia eli opettajia, jotka voisivat palvella seurakuntiaan kuten apostolitkin toimivat.
Eka vastaaja sanoi, että tuskin se alkuseurakuntalaisten elämä sen kummempaa oli kuin nykykristittyjenkään, mutta mulle ei kyllä tollasta kuvaa Raamatusta välity... Apostolien teoissa annetaan kyllä minun mielestä ymmärtää, että jos apostolit rukoilivat joidenkin uskoontulleiden puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen lahjan, he kyllä sen saivat.
Joku toinen vastasi että kyllä papilta voi pyytää että laittaisi kädet pääni päälle... mutta eihän se käsien päälle paneminen vielä riitä, vaan jotain pitäs myös tapahtua. Ja kyllä yksinäänkin tietenkin voi Pyhän Hengen saada, mutta harvoin se sillä tavalla tapahtuu yhtä nopeasti ja vaivattomasti kuin tapahtui apostolien kätten kautta.
Iso ongelma on tietty sekin, että nykyään monet leikkivät apostoleita, mutta ovatkin vain valheapostoleja.Useat kristityt varmaankin näkevät kristikunnassa saman ongelman kuin Sinä: hengettömyyden ja voimattomuuden verrattuna niihin kertomuksiin, joita Apt:ssa kerrotaan. Vaikuttaa siis kuin alkuaikojen jumalalliset voimavaikutukset olisivat vähentyneet ja nykypastorit tullet hengettömämmiksi kuin apostolisena aikana olivat.
Saattaahan näin ollakin; mene ja tiedä!
On kuitenkin niin, että Apt, kuten koko UT, on "kirkon kirja", joka on kirjoitettu ohjeeksi, opetukseksi ja "ylösrakennukseksi" seurakunnille ja kristityille. Kirja on siis enemmän "uskon kirja" kuin ainakaan jokaiselta piirroltaan historiallinen dokumentti vaikka epäilemättä sen runko onkin historiallista faktaa.
Toisekseen on huomattava aika, jolloin Apt. on kirjoitettu. Antiikin ajan maailma oli täynnä jumalallisia voimia, tai ainakin kertomuksia jumalien toiminnasta. Erilaiset ihmeet, tunnusteot, mm. sairaiden parantaminen olivat jumalien aivan "arkipäiväistä toimintaa" eikä vain jumalien, vaan myös hallitsijoilla katsottiin olevan tällaisia kykyjä ja valtuuksia. -- Vielä niinkin myöhään, kuin 1600-luvulla, ajateltiin esim. Ranskan kuninkaalla olevan valta jumalalliseen parantamiseen.
Apt. kirjoitettiin siis tällaisessa jumalien ja heidän tekemiensä ihmeiden täyttämässä maailmassa, tällaisessa maailmassa elävien ihmisten toimesta, tällaisessa maailmassa eläville ihmisille. Nykymaailmassa tieteiden kehitys, varsinkin luonnontieteitten, on selittänyt monet jumaluudet pois ja jumalallisten ihmeiden tilan ovat ottaneet "tieteen ihmeet".
Uskontojen ja myös erilaisten herätysliikkeitten historiassa on myös havaittu eräs, sinänsä mielenkiintoinen, kehitys. Kun uusi uskonto tai herätysliike syntyy, sen perustana on yleensä joku henkilö ja hänen toimintansa tai joku poikeuksellinen tapahtuma tai molemmat. Ajan kuluessa tuon tapahtuman ympärille muodostuneen liikkeen piirissä kerrotaan ja toistetaan kertomusta tuosta liikkeen syntytapahtumasta. Kuta enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kertomus saa ihmeenomaisia myyttisiä piirteiä, joissa ilmeisen "raa´at tosiasiat" ja tarunomaiset ainekset yhdistyvät. Tarinasta tulee pyhä kertomus, pyhä historia, johon liikkeen kannattajien piirissä uskotaan.
En halua asettaa Apt:n historiallisia aineksia kyseenalaiseksi, enkä kieltää tuona aikana mahdollisesti ilmennyttä jumalallista voimaakaan - onhan Shakespear´en sanoin todettava, että "auringon alla on paljon asioita, joista meidän filosofeillamme ei ole aavistustakaan". Kuitenkin: tällaisia seikkoja oli mielessäni epäillessäni, ettethän vain lue Apt:ja vähän "ruusunpunaisten silmälasien läpi".- sisilisko
Epiktetos kirjoitti:
Useat kristityt varmaankin näkevät kristikunnassa saman ongelman kuin Sinä: hengettömyyden ja voimattomuuden verrattuna niihin kertomuksiin, joita Apt:ssa kerrotaan. Vaikuttaa siis kuin alkuaikojen jumalalliset voimavaikutukset olisivat vähentyneet ja nykypastorit tullet hengettömämmiksi kuin apostolisena aikana olivat.
Saattaahan näin ollakin; mene ja tiedä!
On kuitenkin niin, että Apt, kuten koko UT, on "kirkon kirja", joka on kirjoitettu ohjeeksi, opetukseksi ja "ylösrakennukseksi" seurakunnille ja kristityille. Kirja on siis enemmän "uskon kirja" kuin ainakaan jokaiselta piirroltaan historiallinen dokumentti vaikka epäilemättä sen runko onkin historiallista faktaa.
Toisekseen on huomattava aika, jolloin Apt. on kirjoitettu. Antiikin ajan maailma oli täynnä jumalallisia voimia, tai ainakin kertomuksia jumalien toiminnasta. Erilaiset ihmeet, tunnusteot, mm. sairaiden parantaminen olivat jumalien aivan "arkipäiväistä toimintaa" eikä vain jumalien, vaan myös hallitsijoilla katsottiin olevan tällaisia kykyjä ja valtuuksia. -- Vielä niinkin myöhään, kuin 1600-luvulla, ajateltiin esim. Ranskan kuninkaalla olevan valta jumalalliseen parantamiseen.
Apt. kirjoitettiin siis tällaisessa jumalien ja heidän tekemiensä ihmeiden täyttämässä maailmassa, tällaisessa maailmassa elävien ihmisten toimesta, tällaisessa maailmassa eläville ihmisille. Nykymaailmassa tieteiden kehitys, varsinkin luonnontieteitten, on selittänyt monet jumaluudet pois ja jumalallisten ihmeiden tilan ovat ottaneet "tieteen ihmeet".
Uskontojen ja myös erilaisten herätysliikkeitten historiassa on myös havaittu eräs, sinänsä mielenkiintoinen, kehitys. Kun uusi uskonto tai herätysliike syntyy, sen perustana on yleensä joku henkilö ja hänen toimintansa tai joku poikeuksellinen tapahtuma tai molemmat. Ajan kuluessa tuon tapahtuman ympärille muodostuneen liikkeen piirissä kerrotaan ja toistetaan kertomusta tuosta liikkeen syntytapahtumasta. Kuta enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kertomus saa ihmeenomaisia myyttisiä piirteiä, joissa ilmeisen "raa´at tosiasiat" ja tarunomaiset ainekset yhdistyvät. Tarinasta tulee pyhä kertomus, pyhä historia, johon liikkeen kannattajien piirissä uskotaan.
En halua asettaa Apt:n historiallisia aineksia kyseenalaiseksi, enkä kieltää tuona aikana mahdollisesti ilmennyttä jumalallista voimaakaan - onhan Shakespear´en sanoin todettava, että "auringon alla on paljon asioita, joista meidän filosofeillamme ei ole aavistustakaan". Kuitenkin: tällaisia seikkoja oli mielessäni epäillessäni, ettethän vain lue Apt:ja vähän "ruusunpunaisten silmälasien läpi".Tää mun mielikuva alkuseurakunnan suuremmasta hengellisyydestä ei kuitenkaan perustu vain Apostolien teoille vaan oikeastaan koko Raamattuun. Vanhan Testamentin vuolaisiin lupauksiin ja profetioihin liitosta, jonka Jumala vielä uskovien kanssa perustaa, Jeesuksen lupauksiin ja myös Uuden Testamentin kirjeisiin, jotka antavat kuvaa siitä millainen ko. seurakuntien tila oli (esim. armolahjat olivat yleisesti käytössä) ja niiden opetuksiin.
sisilisko kirjoitti:
Tää mun mielikuva alkuseurakunnan suuremmasta hengellisyydestä ei kuitenkaan perustu vain Apostolien teoille vaan oikeastaan koko Raamattuun. Vanhan Testamentin vuolaisiin lupauksiin ja profetioihin liitosta, jonka Jumala vielä uskovien kanssa perustaa, Jeesuksen lupauksiin ja myös Uuden Testamentin kirjeisiin, jotka antavat kuvaa siitä millainen ko. seurakuntien tila oli (esim. armolahjat olivat yleisesti käytössä) ja niiden opetuksiin.
OK. Luulisin ymmärtäväni (ainakin jossain määrin), mitä tarkoitat.
- sdfgsikj
Käytäntö on sama nykyään. Kun kastetaan, läsnäoleva seurakunta (pappi, kummit, vanhemmat jne.) panevat kätensä kastetun pään päälle ja siunaavat hänet. Läsnäoleva seurakunta myös rukoilee hänen puolestaan. Sunnuntaina koko jumalanpalvelukseen kokoontunut seurakunta rukoilee kastetun puolesta.
Konfirmaatiossa lapsena kastettu tunnustaa uskonsa ja hänet siunataan kättenpäällepanemisin (pappi, muut opettajat, kummit ja ryhmänohjaajat). Seurakunta rukoilee konfirmoitavan puolesta.
Nyt joku tietysti sanoo, että tuohan on pelkkää muotomenoa. Jos niin haluaa ajatella, niin se on sitten hänelle sitä. Jostakin syystä luterilaisten toimituksia pidetään muotomenoina. On ymmärrettävää, että ulkopuolella oleva ei hyväksy muita kuin itselleen läheisiä toimituksia. Itse otan nämä todesta ja iloitsen siitä, että kirkkoni toteuttaa näin apostolista perintöä.
Pitäisi aina ymmärtää, että asia on pyhä sille, joka niihin uskoo. Ei tarvitse olettaa, että kaikki uskovat kuten minä.- "magpie"
Onhan eroa myöskin julistuksessa kuin yöllä ja päivällä.Apostolien arvovalta oli tyystin toinen kuin nykyjulistajien.
- sisilisko
..silti niillä kastetuilla ja konfirmoiduilla ei välttämättä oo pelastusvarmuutta ja Hengen todistusta niin ku alkuseurakuntalaisilla..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.316447- 394112
Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1833383- 153113
- 302365
- 122347
- 1621936
- 251892
- 281614
- 1051392