Harkimon tiimi sai 2,4 % äänistä, mutta vain yhden paikan.
Orpon porukka sai 8 ⅔ -kertaisen määrän ääniä, 20,8 %- Tuolla perusteella kokoomukselle olisi pitänyt tulla 8–9 paikkaa eduskunnassa.
Mutta saivatkin yli viisi kertaa enemmän, eli 48 paikkaa.
Tätäkö on suomalainen demokratia? Häh?
Orpon porukka sai 8 ⅔ -kertaisen määrän ääniä, 20,8 %- Tuolla perusteella kokoomukselle olisi pitänyt tulla 8–9 paikkaa eduskunnassa.
Mutta saivatkin yli viisi kertaa enemmän, eli 48 paikkaa.
Tätäkö on suomalainen demokratia? Häh?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Demaritkin sai 3499 ääntä vähemmän kuin perussuomalaiset, mutta ero paikoissa oli 3.
Vaalipiireistä valitaan vain muutama, asukasluvun mukaan. Pienillä puolueilla pitäis olla ääniharava joka piirissä että peittoais isompien puolueiden kannatuksen.
Mielestäni on perusteltua, että edustajia kuitenkin valitaan koko Suomesta joka alueelta.
Nihilisti Harkimo tekis palveluksen , jos lähtis viiden vuoden yksinpurjehdukselle, ilman nettiä !! Iloisia sponsoreita löytyy pilvin pimein !
Tuo on kusetusta. Valetta ja huijausta koko vaalitouhu.
Vihreiden Riikka Karppinen sai 2019 eduskuntavaaleissa 7 818 ääntä, mutta ei tullut valituksi. Samoissa vaaleissa eduskuntaan meni mm. Perussuomalaisten Tom Packalén, jonka äänimäärä oli 2 013.
Kannattaa kokeilla googlailla hakutermeillä suhteellinen vaalitapa tai d'hondtin menetelmä niin voi vähän aueta miksi noin.
Jos esim. nuo äänet suhteutetaan vaalipiirin äänioikeutettujen määrään, ero olisi vielä hurjempi. Karppinen oli ehdolla maan äänestysoikeutettujen määrällä mitattuna pienimmässä vaalipiirissä, Packalén suurimmassa.
Persut päästetään helpommin läpi, jottei niitä ala itkettämään.
Petturi-Anokin pääsi eduskuntaan 3000 jotain äänellä kun PS-Eerola sai yli 10 000
Teoriassa voi tulla valituksi vaikka ei saisi yhtään ääntä. Vaalimatematiikka on sitten kummallista.
Suomessa on tavallaan vaalipiirikohtaiset vaalit, joissa ratkaistaan ketkä vaalipiiristä pääsevät läpi. Puolueen tai listan koko äänimäärä ratkaisee sitten järjestyksen, mistä puolueesta pääsee eniten ehdokkaita läpi. Puolueen tai listan sisällä ratkaisee järjestyksen sitten saatujen äänien määrä, kuka ehdokkaista valitaan ensiksi ja sitten seuraavaksi jne.
Ensimmäinen puolueen tai listan parhaan äänimäärän saanut saa siis koko potin omaksi vertailuluvukseen ja sitten toinen saa puolet ja seuraava kolmasosan jne
Vaalit eivät tavallaan ole valtakunnalliset lainkaan. Koko valtakunnan äänimäärä ei ratkaise mitään.
Tällainen vaalitapa suosii tietenkin isoja puolueita. Monissa vaalipiireissä pienpuolueiden on vaikea saada ainoatakaan ehdokasta läpi, koska vertailuluku jää niin alhaiseksi, että isojen puolueiden neljäskin läpimenijä saa paremman vertausluvun. Esim. Hämeen vaalipiirissä vihreät menetti sen ainoankin paikkansa, koska puolueen kokonaisäänimäärä putosi niin alhaiseksi, että vertausluku jäi pienemmäksi, kuin sillä viimeisellä valitulla.
Valinnat voitaisiin tehdä tietysti toisinkin. Voisi olla sellainen järjestelmä, jossa valtakunnan kokonaisäänimäärä ratkaisisi edustajien määrän. Silloin 10 % tarkoittaisi 20 kansanedustajan paikkaa ja se ketkä pääsevät läpi voisi sitten olla sellainen, että ensin yksi joka vaalipiiristä (13 vaalipiiriä). Sitten niistä isoista vaalipiireistä lisää, joissa puolueen äänimäärä on iso. Silloin jo 1 % koko valtakunnan äänistä saisi 2 kansanedustajan paikan. 5 % tarkoittaisi jo 10 kansanedustajan paikkaa. Tässä järjestelmässä demokratia toteutuisi paremmin. Silloin vaalit olisivat valtakunnalliset eikä vain vaalipiirikohtaiset vaalit. Isot puolueet eivät tietysti halua tätä muutosta tehdä!
RKP ja KD saivat melkein saman määrän ääniä mutta rantaruåtsalaiset edustajanpaikkoja kaksinkertaisesti.