Tässä vähän mietittävää kakkostornin osalle.
Tornihan oli saanut osuman kulmaan. Tämä heikensi osumakohdasta kahden vierekkäisen seinän kantokykyä.
Normaalisti kerroslaattojen paino lepää seinien ja ytimen varassa. Tämän lisäksi seinien päällä lepää joka kohdassa niiden oma yläpuolinen paino. Esimerkiksi 80. kerroksen seinäpilarien päällä lepää siis osa yläpuolisen kerroslaatan painosta 30 kertaa, plus yläpuolisen seinän paino. Tämän painon seinän pilarit kantoivat NISTin tietojen mukaan varmuuskertoimella 6, eli varsin reippaasti.
Kun vähennetään varmuuskerrointa lukuun 1, esimerkiksi kahden vierekkäisen seinän osalta, ollaan tilanteessa jossa seinät kantavat vielä edellämainitut painot. Kun mennään sen alle, mitä tapahtuu? Romahtavatko seinät? Ei, vaan siirrytään normaalitilanteesta erityistilanteeseen, jossa toiset seinät ja ydin alkavat ottaa vastaan näille heikennetyille seinille tulevaa painoa. Varmuuskertoimillaan ne pystyvät sitä reilusti ottamaan.
Kuvitellaan, että yläpuolisten kerrosten paino voidaan erottaa yläpuolisen seinän painosta ja antaa kerrosten paino heikentyneiltä seiniltä kokonaan toisille seinille ja ytimelle. Vaurioituneita seiniä voidaan vastaavasti heikentää lisää alle varmuuskerroin 1:n.
Nyt ne kantaisivat vielä yläpuolista omaa painoaan. Seinien ja kerrosten suhde on tällä vauriopuolella kuitenkin muuttunut niin että kerrokset kannattavatkin seiniä. Kukin 80. kerroksen yläpuolella olevista kerroslaatoista ottaa kantaakseen osan seinän painosta, maksimissaan sen määrän seinää mitä on yhden kerroksen kohdalla.
Edellämainitussa maksimitilanteessa 80. kerroksen vauriopuolen seinien varmuuskerroin voidaan kutistaa nollaan, seinät poistaa kokonaan, avata kerrokseen terassi ja tilata oluet.
Kertojasta riippuen kerrosten trussit ja kiinnikkeet ym. ovat heppoisia tai sitten eivät, että kerroslaatat eivät voi yhdeltä kulmalta kestää omaa painoaan eikä varsinkaan lisäpainoa, tai sitten voivat jne. Voidaan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kerroslaatat ovat jäykistetyt ja niitä kantavat vielä kaksi seinää (niinkuin kulmahyllyssä) sekä lisäksi ydin, jossa lentokoneen osumankin jälkeen on monta pilaria jotka ulottuvat lattian viistoleikkauksen yli. Kerroslaattojen tyhjän päällä oleva osa on muutamia metrejä.
Maun mukaan voi mennä tässä kuviossa niin pitkälle kuin haluaa. Ensinnäkin on kova homma jo pienentää seinien varmuuskerrointa kuudesta yhteen. Silloin ei vielä tapahdu mitään. Yhdenkin alle mennessä on mahdollista ettei tapahdu mitään, edellä selostetuista syistä. Jos menee loppuun asti, voi ottaa oluet hyvällä näköalalla.
Tornihan oli saanut osuman kulmaan. Tämä heikensi osumakohdasta kahden vierekkäisen seinän kantokykyä.
Normaalisti kerroslaattojen paino lepää seinien ja ytimen varassa. Tämän lisäksi seinien päällä lepää joka kohdassa niiden oma yläpuolinen paino. Esimerkiksi 80. kerroksen seinäpilarien päällä lepää siis osa yläpuolisen kerroslaatan painosta 30 kertaa, plus yläpuolisen seinän paino. Tämän painon seinän pilarit kantoivat NISTin tietojen mukaan varmuuskertoimella 6, eli varsin reippaasti.
Kun vähennetään varmuuskerrointa lukuun 1, esimerkiksi kahden vierekkäisen seinän osalta, ollaan tilanteessa jossa seinät kantavat vielä edellämainitut painot. Kun mennään sen alle, mitä tapahtuu? Romahtavatko seinät? Ei, vaan siirrytään normaalitilanteesta erityistilanteeseen, jossa toiset seinät ja ydin alkavat ottaa vastaan näille heikennetyille seinille tulevaa painoa. Varmuuskertoimillaan ne pystyvät sitä reilusti ottamaan.
Kuvitellaan, että yläpuolisten kerrosten paino voidaan erottaa yläpuolisen seinän painosta ja antaa kerrosten paino heikentyneiltä seiniltä kokonaan toisille seinille ja ytimelle. Vaurioituneita seiniä voidaan vastaavasti heikentää lisää alle varmuuskerroin 1:n.
Nyt ne kantaisivat vielä yläpuolista omaa painoaan. Seinien ja kerrosten suhde on tällä vauriopuolella kuitenkin muuttunut niin että kerrokset kannattavatkin seiniä. Kukin 80. kerroksen yläpuolella olevista kerroslaatoista ottaa kantaakseen osan seinän painosta, maksimissaan sen määrän seinää mitä on yhden kerroksen kohdalla.
Edellämainitussa maksimitilanteessa 80. kerroksen vauriopuolen seinien varmuuskerroin voidaan kutistaa nollaan, seinät poistaa kokonaan, avata kerrokseen terassi ja tilata oluet.
Kertojasta riippuen kerrosten trussit ja kiinnikkeet ym. ovat heppoisia tai sitten eivät, että kerroslaatat eivät voi yhdeltä kulmalta kestää omaa painoaan eikä varsinkaan lisäpainoa, tai sitten voivat jne. Voidaan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että kerroslaatat ovat jäykistetyt ja niitä kantavat vielä kaksi seinää (niinkuin kulmahyllyssä) sekä lisäksi ydin, jossa lentokoneen osumankin jälkeen on monta pilaria jotka ulottuvat lattian viistoleikkauksen yli. Kerroslaattojen tyhjän päällä oleva osa on muutamia metrejä.
Maun mukaan voi mennä tässä kuviossa niin pitkälle kuin haluaa. Ensinnäkin on kova homma jo pienentää seinien varmuuskerrointa kuudesta yhteen. Silloin ei vielä tapahdu mitään. Yhdenkin alle mennessä on mahdollista ettei tapahdu mitään, edellä selostetuista syistä. Jos menee loppuun asti, voi ottaa oluet hyvällä näköalalla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
... muotoiltu. Luultavasti uskaltaisin liittyä seuraasi ihailemaan näköalaa. Kippis!
Tässä aiemminkin esillä ollut NISTin laskelmiin perustuva arvio WTC2:n palkkien kokemista kuormista heti iskun jälkeen:
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_Loads_after.jpg
Tämän jälkeen palot alkoivat heikentää etenkin itäseinän ulkopalkkeja (edellisessä kuvassa alhaalla) ja koillisen ulkopilareita. Se aiheutti tämän:
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_Bowing.jpg
Kyseisten palkkien kantokyky (siis koko itäseinän) on kyllä mennyt aika minimiin ja niiden kuorma on jo siirtynyt muille pilareille. Näitä muita pilareita ovat esim. itäpuolen Coren palkit. Tämä lisäkuormitus aiheutti edelleen uusien pilareiden pettämisiä ja kuorman kantokohtien liikehdintää. Kuvat aivan sortumisen alusta:
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_collapse.jpg
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_collapse2.jpg
WTC2:ssa sortuminen ei siis aiheutunut suoranaisesti siitä, että kaikki palkit yhteensä eivät kyenneet kantamaan yllä olevaa painoa. Tuhot vain olivat niin epäsymmetriset, että länsipuolen seinän suuntaiseen akseliin nähden tornin yläosan aiheuttama vääntömomentti oli niin suuri, että torni kallistui voimakkaasti. Siinä siis koko itäseinä ja Coren itäpuoli pettivät. Tällöin koko rakennelma (myös ehjät osat) tietysti menetti kantokykynsä.
Koko tuo pitkä päätelmäsi ei siis päde sellaisenaan WTC2:n tapaukseen.
Tuohon eriomaiseen analyysiin olisin vielä lisännyt omana mielipiteenäni sen, että vaikka keskirunko olisi säilynyt täysin vaurioitumattomana, niin se tuskin olisi eden siirtänyt sortumisen alkamisajankohtaa yhtään tuonnemmaksi.
Keskirunkohan oli kiinni ulkoseinissä vain näiden laaja-alaisten ja heiveröisten kerrosten välityksellä. Kun nämä kerrokset sitten lepäsivät vaakatasossa sekä keskirungon että ulkoseinien varassa, niin nehän tietenkin myötäsivät, kun sortuma alkoi. Ne alkoivat "ottaa kiinni" vasta siinä vaiheessa, kun ulkoseinät olivat jo nitkahtaneet ja sortuminen oli peruuttamattomasti käynnistynyt.
Keskirungolla ei siis ollut minusta minkäänlaista roolia etelätornin sortumisessa.
Pohjoistornissa tilanne oli aivan päin vastainen.
Siellä törmäyksessä pahoin vaurioitunut keskirunko (se jäljellä oleva osa siitä) alkoi tulipalon aiheuttamasta kuumuudesta johtuen pehmetä ja vajota hiljalleen alaspäin. Tästä seurasi, että alaspäin vajoava keskirunko alkoi vetämään ulkoseiniä sisään päin kerrosten välityksellä. Tästä taas seurasi, että sortuman alettua yläosa valahti alaosan sisään, mistä puolestaan johtui sortumisen nopea eteneminen alas asti.
Tätä ei Kurttilan laskelma huomioi lainkaan, ja niimpä koko laskelma on täyttä hölynpölyä.
sellaisenaan. Enhän minä tiedä wtc-tornien rakenteiden todellista laatua ja tarkkoja lukuja kun joku istuu niiden päällä. Tämä oli vain demonstraatio siitä että voi ne tornit melko tukevinakin rakennuksina nähdä.
Ihan kivoja pallukoita ovat NISTin miehet piirrelleet raporttiinsa. Minä olisin kyllä avannut harppia vähän isommalle heti alussa, että lukija vaikuttuisi enemmän näkemästään. Tuossa kuvassahan seinillä ei ole lisärasitusta juuri muuta kuin välittömästi osumareiän vieressä. Seinillä oli vielä tämä nerokas rakenne joka vaurion sattuessa tasasi rasitusta pitkin koko seinää, se oli tämän rakennuksen erikoisuus. Joten se vääntöajatuskaan ei ihan sillä lailla toteudu. Mutta toki kaikkia kohtia voi mielessään heikentää siihen pisteeseen asti että torni romahtaa, ei siinä mitään, jos se antaa paremmat yöunet.
"Koko tuo pitkä päätelmäsi ei siis päde sellaisenaan WTC2:n tapaukseen."
Mutta WTC1:n tapaukseen pätee?
Pätee paremmin Pohjoistorniin.
Ydin ja ulkoseinät eivät tosin kyenneet juurikaan ottamaan vastaan toistensa kuormia, jolloin tämä painon siirtyminen toisille palkeille koski siis ydintä ja ulkoseiniä erikseen.
Tässä NISTin laskelma kuormista heti osuman jälkeen:
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC1_Loads_after.jpg
Pohjoistornissa tosiaan ydin petti ensimmäisenä. Tämän jälkeen ei ulkoseinillä ollut mahdollisuutta pitää tornia kasassa. Niillä siis oli edelleen tarvittava kestävyys kantaa tornin paino sortuman alkaessa.
>Tämä oli vain demonstraatio siitä että voi ne
>tornit melko tukevinakin rakennuksina nähdä.
Olivathan ne tukevia, mutta niin olivat tuhotkin hyvin laajoja. Eivät tornit kyenneet mielivaltaisesti siirtelemään kuormia palkeilta toisille (esim. seiniltä coreen). Mahdollinen lämpölaajeneminen ja etenkin palkkien vääntyminen olisi edelleen heikentänyt niiden kantokykyä valtavasti.
>Tuossa kuvassahan seinillä ei ole lisärasitusta
>juuri muuta kuin välittömästi osumareiän
>vieressä. Seinillä oli vielä tämä nerokas
>rakenne joka vaurion sattuessa tasasi rasitusta
>pitkin koko seinää
Näinhän nimenomaan kävikin:
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_Loads_before.jpg
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_Loads_after.jpg
Eteläseinän aukon rasitus jakaantui kaikille tornin seinille. Kovin rasitus oli (odotettavasti) heti ensimmäisillä vielä ehjillä palkeilla aukon molemmin puolin.
>Seinillä oli vielä tämä nerokas rakenne joka
>vaurion sattuessa tasasi rasitusta pitkin koko
>seinää, se oli tämän rakennuksen erikoisuus.
>Joten se vääntöajatuskaan ei ihan sillä lailla
>toteudu.
Luuletko tosiaan, että tässä vaiheessa itäseinän palkeilla oli vielä suurikin kyky kantaa kuormaa:
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_Bowing.jpg
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_collapse.jpg
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_collapse2.jpg
Kun vauriot olivat näinkin epäsymmetrisiä (koko itäseinä ja suuri osa eteläseinää poissa pelistä), ei kuorma millään voinut enää jakautua tasan vielä ehjien ulkopilareiden kanssa (juuri siitä vääntömomentista johtuen). Rasitus oli suurempi, mitä kauempana oltiin länsiseinän läpi kulkeneesta akselista, koska yhteen laskettujen momenttien (voima * etäisyys vaikutussuoralla) piti olla nolla.
Torni kallistui itään, koska suurin vääntömomentti kohdistui länsiseinän akselin suhteen. Vrt. esim luoteis-kulman akseli. Tämän vuoksi torni ei siis sortunut kaakkois-kulmansa suuntaan.
>Mutta toki kaikkia kohtia voi mielessään
>heikentää siihen pisteeseen asti että torni
>romahtaa, ei siinä mitään, jos se antaa
>paremmat yöunet.
Tämä tukee havaintoja ja on myös sopusoinnussa simulaatioiden kanssa.
kuvaa "rasitus törmäyksen jälkeen", siinä ykkösen yli menevä luku ylittää pylvään kantokyvyn. Eikös silloin näiden pylväiden olisi pitänyt pettää heti törmäyksen jälkeen? Vaan kun eivät pettäneet. Mistä sitäpaitsi NIST ottaa nämä luvut? Hehän voivat heittää sinne mitä tahansa.
Tuo seinän sisäänpäin kaareutumisen, kuten olen aikaisemmin maininnut, ajattelisi johtuvan toispuoleisesta lämpölaajenemisesta, eikä siitä että ne ovat taipumassa ylivoimaisen painon alla. Toispuoleisuus lienee voimakasta siksi, että koko ulkoseinä on ikäänkuin jättiläismäinen jäähdytysritilä joka johtaa hyvin kuumuutta pois. Jotkut palkit ovat taipumisen vuoksi paukahtaneet päistään irti. Jos koko seinän kantokyky olisi heikentynyt jopa kuudesosaan alkuperäisestä, se kantaisi vaadittavan kuorman vielä ihan normaalisti.
Edelleen, jos yhden pilarin kantokyky laskee alle yhden, tämä vaje jakaantuu useiden, jopa kymmenien muiden pilarien jaettavaksi. Alle ykkösen heikentynyt pilari ei sekään petä, koska muut kannattelevat sitä. Mitään ketjureaktiota ei synny. Veeringer grid - järjestelmän ansiosta seinään voi piirtää ikäänkuin holvimaisia voimaviivoja jotka johtavat yläkautta rasitusta kaukaisemmillekin pilareille. Vauriokohdan lähimmät pilarit eivät siten ole sillä tavoin vaaravyöhykkeessä kuin tavanomaisemmassa rakenteessa.
piti sanoman kun huolimattomasti heitin nimen ulkomuistista. Enkä nyt tiedä, liittyykö tämä nimi suoranaisesti siihen mistä on puhe, mutta joka tapauksessa esimerkiksi tästä
http://911research.wtc7.net/mirrors/guardian/WTC/WTC_ch2.htm
näkyy seinän elementtirakenne, joka on toteutettu siten, että se jakaa kuormaa tasaisesti ympäri seinää. asia havainnollistuu kun kuvittelee näitä elementtejä koko seinän täyteen ja värittää mielessään joka toisen elementin vaikkapa punaiseksi (lomittain kuten shakkiruudukossa. Koitan löytää vielä paremman kuvan jostain.
http://www.serendipity.li/wot/wtc_ch2.htm
jos joku vielä näitä ketjuja lukee
>siinä ykkösen yli menevä luku ylittää pylvään
>kantokyvyn. Eikös silloin näiden pylväiden
>olisi pitänyt pettää heti törmäyksen jälkeen?
Näin ymmärsin itsekin. Selityksiä NISTin kalvoissa ei juurikaan ole. Voisiko tilanne olla se, mikä se oli välittömästi iskun jälkeen, eli katkenneet pilarit pois pelistä ja kuorma laskettu sitten? En tiedä.
>Mistä sitäpaitsi NIST ottaa nämä luvut?
Käsittääkseni ne on saatu melko tarkoista simulaatioista.
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/NIST.jpg
Eipä niitä oikein muualtakaan voi saada.
>Hehän voivat heittää sinne mitä tahansa.
Tässä tullaankin siihen kysymykseen, kuinka paljon NISTin tutkimuksiin voi luottaa? Eli ovatko tutkijat tehneet työnsä puhtaasti? Vaikeahan sitä on varmentaa. Vaikka NIST on valtion alainen instituutio, tuntuu omituiselta, että näin laajaa tutkimusta kyettäisiin voimakkaasti kontrolloimaan ulkopuolisten toimesta.
>ajattelisi johtuvan toispuoleisesta
>lämpölaajenemisesta, eikä siitä että ne ovat
>taipumassa ylivoimaisen painon alla.
Voihan se siitäkin johtua. Mutta riippumatta syystä, niiden kantokyky on selvästi heikentynyt. Kun palkki taipuu, siihen syntyy poikittaisia voiman komponentteja, jotka pyrkivät edelleen taivuttamaan sitä lisää. Puhumattakaan palkkien päiden liitosten kestämisestä moisessa rasituksessa.
>Jos koko seinän kantokyky olisi heikentynyt
>jopa kuudesosaan alkuperäisestä, se kantaisi
>vaadittavan kuorman vielä ihan normaalisti.
NISTin simulaation mukaan kyseisen seinän palkkien "kantovara" ei ollut kuusinkertainen (jos kalvoja nyt osataan lukea oikein) osuman jälkeen.
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_Loads_after.jpg
Se olisi kestänyt ennemminkin vain luokkaa 3,5-kertaisen kuorman (0,28).
Entä kun kantokyky heikkeni entisestään palkkien taipuessa voimakkaasti?
>Edelleen, jos yhden pilarin kantokyky laskee
>alle yhden, tämä vaje jakaantuu useiden, jopa
>kymmenien muiden pilarien jaettavaksi.
Mutta kun koko itäseinän kantokyky laski, ei kuorma voinut enää siirtyä muualle (sen vääntömomentin takia).
Saman asian havaitsee NISTin tutkimuksista koskien kuorman jakaumaa myöhemmällä ajalla. Lisää pallukoita löytyy täältä:
http://wtc.nist.gov/pubs/WTC_Part_IIB_CollapseSequence_Final.pdf
>Veeringer grid - järjestelmän ansiosta seinään
>voi piirtää ikäänkuin holvimaisia voimaviivoja
>jotka johtavat yläkautta rasitusta
>kaukaisemmillekin pilareille.
Totta. Tämän takia lentokoneetkin kykenivät jättämään rakennusten seiniin ammottavat aukot.
>näkyy seinän elementtirakenne, joka on
>toteutettu siten, että se jakaa kuormaa
>tasaisesti ympäri seinää.
Aivan, mutta kun myös momenttien tulee olla nollat kaikkien akselien suhteen...jotta rakennus pysyy paikallaan.
Paino ei siis voi jakautua mielivaltaisesti ja tasaisesti kaikkien seinien kesken, ellei tilanne ole symmetrinen. Kun se ei ole symmetrinen, syntyy suurempi rasitus tietylle alueelle.
Tarkennetaan nyt että pohjoinen ( N ) osoittaa kuvassa oikealle ja eteläseinä on se johon on osunut.
Käsittääkseni vääntöä ei synny, ennenkuin koko eteläseinän luku kasvaa yli yhden (tai vaihtoehtoisesti varmuuskerroin laskee alle yhden). Tällöin itä- ja länsiseinien eteläpäähän alkaa kohdistua ylimääräistä painoa ja niiden rasitusluku kasvaa kohti ykköstä.
Kuvan rasituslukujen täytyy yli ykköstä osoittavien pilarien kohdalta osoittaa potentiaalista rasitusta joka niihin kohdistuisi, ellei paino siirtyisi viereisille pylväille, ja pelastaisi näitä pylväitä pettämästä. Niiden luku jää ikäänkuin ykköseen, ja vastaavasti viereisten pylväiden luku osoittaa miten paljon niille on yli menevää marginaalia, sekä tietysti reiän kohdalta tulevaa rasitusta siirtynyt; muuten noissa luvuissa ei oikein tunnu olevan järkeä.
Kuten nähdään, reiän länsipuolella olevien pylväiden rasitus ei ole noussut enempään kuin 0.27:ään, eikä itäpuolellakaan enempään kuin 0,35:een. Näin paljon siis tuo ammottava reikä saa rasituksen kohoamista aikaan.
Vasta kun eteläseinän kaikkien pylväiden luku nousee yli ykkösen, alkavat länsi- ja itäpuolen eteläpäässä vataavat luvut kivuta, ja tällöinkin ollaan vielä muutaman mutkan päässä romahdusskenaarioista. Tulipalolla on siis varsin paljon tekemistä.
ne irti paukahtaneet palkinpäät, joista mainitsin aikaisemmin, taitavatkin olla vain pylväiden alumiinikuoria jotka törröttävät irtonaisina.
>Käsittääkseni vääntöä ei synny, ennenkuin koko
>eteläseinän luku kasvaa yli yhden (tai
>vaihtoehtoisesti varmuuskerroin laskee alle
>yhden).
Momenttien on oltava jatkuvasti nollat kaikkien akselien suhteen kun rakennus on paikallaan. Eli paino ei voinut jakautua tasaisesti koko tornin alueelle missään vaiheessa (epäsymmetrisyys). Tämä havaitaan myös NISTin tutkimuksista heti osuman jälkeen. Rasitus oli suurempi itä- ja eteläseinille, kuin pohjois- ja länsiseinille.
>Vasta kun eteläseinän kaikkien pylväiden luku
>nousee yli ykkösen, alkavat länsi- ja itäpuolen
>eteläpäässä vataavat luvut kivuta
Mutta näinhän ei ilmeisesti käynyt, vaan lähes koko itäpuolen seinä alkoi voimakkaasti lähestyä tuota ykköstä..ja näennäisesti varmasti myös ylitti sen. Sen kantokyky heikkeni huomattavasti palkkien taipuessa pahasti. Tämä aiheutti kasvavaa rasitusta etelä- ja pohjoisseinien itäpuolella, sekä mahdollisesti Coren koillisosissa (kaakossa palkit tuhoutuneet). Tässä pitää vielä huomata eteläseinän vakavat vauriot ja pohjoisseinän itäpuolen tulipalot. Coren rasitus heti osuman jälkeen oli paljon suurempi kuin ulkopilareiden (0,4-1,2).
Kaikki nämä yhdessä aiheuttivat lopulta niin suuren vääntömomentin, että torni kallistui (paino ei voinut siirtyä enää muille palkeille).
väänneltäväksi. Tuuli siirteli sen momentteja kaiken aikaa yli akseleiden.
http://911research.wtc7.net/mirrors/guardian/WTC/WTC_ch 2.htm
tämä sivu kertoo, että tilanne tuulen vastakkaisella puolella olevalla seinällä on hyvin samankaltainen kuin sellaisella seinällä johon on tullut reikä.
Tuuli sai olla voimakkuudeltaan hurrikaanin luokkaa.
Itäseinän rasitus heti törmäyksen jälkeen ei ole noussut juuri yhtään, kuten nähdään. Lähes koko tuhotyö jää siten tulipalolle. En tiedä mitä tuo ilmaisu "näennäisesti varmasti" tarkoittaa. Yhtä hyvin voidaan sanoa, että itäseinä ei ollut lähelläkään omia rajojaan.
Kuka ne ytimen tuhoutuneet pylväät sitäpaitsi on laskenut?
>väänneltäväksi. Tuuli siirteli sen momentteja
>kaiken aikaa yli akseleiden.
Totta, mutta tuuli vaikutti koko tornien mitalta, eikä rasitus välttämättä ollut niin lokaalia. Kun torni oli täysin ehjä, ei minkään kappaleen paino siirtynyt muiden palkkien hoidettavaksi. Palkkien kokemat ylimääräiset voimat johtuivat tornin jäykästä rakenteesta, eli sen pyrkimyksestä vastustaa muotonsa muutosta.
>tilanne tuulen vastakkaisella puolella olevalla
>seinällä on hyvin samankaltainen kuin
>sellaisella seinällä johon on tullut reikä.
Yksittäisten palkkien kohdalla rasituksissa on eroja. Kun seinässä on reikä, ei niiden kantama paino voi jakaantua palkkien kesken tasaisesti. Se momenttiehto edelleen jakaa painoa tiettyjen sääntöjen mukaan ja reikää lähimmät palkit kokevat suurimmat voimat. Ideana tilanne on kyllä samankaltainen, eli reikäpuolen palkkien rasitus kasvaa.
Kun tuuli painoi tornia, sillä puolella seinien tukivoimat vähenivät. Koneen osuttua näin ei käynyt, joten tältä osin tilannetta ei voi verrata tuuleen.
WTC2:ssa myös itäseinän rasitus kasvoi (eteläseinän + coren itäosien vauriot). Myöskään tätä samaa ilmiötä ei tuulen kanssa juurikaan synny.
>Tuuli sai olla voimakkuudeltaan hurrikaanin
>luokkaa.
Tiedä sitten, millaisia voimia yksittäinen palkki olisi tuollaisessa kokenut.. Voisi kuvitella, että kovin hilkulle torneja ei rakennettu. Normaalitilanteessa ulkoseinien kantokyvystä siis ilmeisesti käytettiin noin 20% ja Coressa noin 45%.
>Itäseinän rasitus heti törmäyksen jälkeen ei
>ole noussut juuri yhtään, kuten nähdään.
"Käyttöaste" kasvoi suunnilleen 20 prosentista 28:n.
>Lähes koko tuhotyö jää siten tulipalolle.
Aivan, mutta törmäys helpotti sen toimintaa huomattavasti ja rasituksen kasvu Corelle oli paljon selvempi.
Tulihan ilmeisesti onnistui aiheuttamaan tarpeeksi tuhotöitä.
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_Bowing.jpg
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_collapse.jpg
http://www.kolumbus.fi/av.caesar/wtc/WTC2_collapse2.jpg
Vai mikä tuollaisen vääntymisen aiheutti?
>En tiedä mitä tuo ilmaisu "näennäisesti
>varmasti" tarkoittaa.
Sitä, että tietyt palkit ovat todennäköisesti menettäneet kykynsä kantaa maksimikuormansa (tätä rajaa se ykkönen ilmeisesti tarkoittaa). Mutta koska palkin kantamaa painoa sitten siirtyi muille palkeille, on se ykkösen ylitys näennäistä.
>Yhtä hyvin voidaan sanoa, että itäseinä ei
>ollut lähelläkään omia rajojaan.
Voitko tosiaan sanoa tuolla tavalla edellisten kuvien perusteella? Taipuminenhan on valtavaa. Ei teräspalkki tuollaisen jälkeen enää kykene paljon kantamaan kuormaa.
>Kuka ne ytimen tuhoutuneet pylväät sitäpaitsi
>on laskenut?
NIST on arvioinut ne tarkoilla simulaatioilla.
http://wtc.nist.gov/media/P2BaselineStrucPerf&AircraftImpact.pdf
http://wtc.nist.gov/pubs/June2004BaselineStructuralAnalysisPrint.pdf
ylimääräiset rasitukset johtuivat monenlaisista erisuuntaisista voimista. Ei sen varaan voi laskea että tuuli puhaltaa tasaisesti yhdeltä suunnalta. Siinä syntyy kaikenlaista vääntöä ja kiertoa. Kiertoa ja vääntöä syntyi myös siitä osumasta jonka matkustajakone aiheutti torniin, ja siinä vaiheessa seinässäkin oli jo reikä ja ytimen pilareita rikki sen verran mitä oli.
Seinän rakenne taitaa olla myös sellainen, että kun tuuli painaa sitä yhdeltä puolelta, vastakkaisella puolella seinän keskusta ikäänkuin löystyy, ja yläpuolelta rasitus siirtyy holvimaisesti laidoille.
Epäilen noita lukuja rakenteiden kertoimista. On kummallista että niistä ei saada täsmällistä tietoa. miten simulaatioitakaan voidaan suorittaa tällaiselta pohjalta?
Ne tiedot mitä on esitetty kuusin- tai viisinkertaisesta varmuuskertoimesta saattavat perustua sääntöihin, jotka koskevat yleisesti teräsrakennuksissa käytettävän teräksen kestokykyä. Eli tämän verran vähintään tiedetään niillä olevan varmuusvaraa, ja todellista tilannetta WTC:n kohdalla ei tiedetä, tai sitä pimitetään. Tämä olisi hyvä tarkistaa.
On se taipuminen valtavaa, jos niin tykkää ajatella. Noissa kuvissa kyllä optisella vaikutuksellakin on osansa. Samoin rajuja ne tulipalotkin olivat, jos sellainen vaihtoehto miellyttää. En minä kyllä kauhean vaikuttunut ole. Tällaiset makutuomiot vain eivät käy onnettomuustutkinnan tuloksiksi. NISTIn tutkimuksen ongelma on se, että siinä on haettu tuloksia, jotka selittäisivät tapahtumat korrektin virallisen vaihtoehdon mukaisesti. Jos tällainen kertomus on vain mahdollista konstruoida, lähinnä tiedon puutteen vuoksi, asiaa pidetään todistettuna.
Eikös muuten teräs taipuessaan painon alla painu hiljalleen kasaan (kun rasitus vähitellen lisääntyy). En minä tällaista kasaan painumista kakkostornisssa näe. Romahdus alkaa yhtäkkisesti joka puolella tornissa ja hatun kallistuminen tapahtuu vasta sitten.