Unohda pimeä aine , Einsteinin teoriat ja hiukkasfysiikan standardimalli!

Älä muuta viserrä. Kun Mandrake on vauhdissa, niin vanhaa fysiikkaa kumoutuu kuin viljaa niittomiehen edessä.

ÄLÄ NYT SANO MUUTA!

Mielenterveyden häiriö on yleisnimike erilaisille psykiatrisille häiriöille. Ne ovat oireyhtymiä, joissa on kliinisesti merkitseviä psyykkisiä oireita, joihin liittyy kärsimystä tai haittaa. Mielenterveyden häiriöt luokitellaan oireiden ja vaikeusasteiden mukaan. Vakavimmat häiriöt aiheuttavat subjektiivista kärsimystä sekä toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemistä. Hyvän hoidon avulla vaikeastakin mielenterveyden häiriöstä kärsivä voi kuitenkin elää tyydyttävää elämää.

Mielenterveys voi kuormittua joissain elämän vaiheissa ja tilapäinen henkinen pahoinvointi vaikeassa elämäntilanteessa on aivan normaalia. Mielenterveyden järkkyessä on kuitenkin tärkeää, että häiriö tunnistetaan ja että siihen saadaan sopivaa hoitoa. Mielenterveyden häiriöissä on kyse useiden tekijöiden summasta. Usein jokin stressitekijä lopulta laukaisee häiriön, jonka puhkeamiselle muut tekijät ovat jo aiemmin luoneet pohjaa.

Mielenterveyden häiriöksi ei lueta tavanomaisia reaktioita, jotka liittyvät arkielämään, kuten normaali surureaktio menetystilanteessa. Reaktioita normaaleihin elämän vastoinkäymisiin ei pidä nähdä sairautena. Myöskään voimakas ristiriita, esimerkiksi vakaumuksessa tai mielipiteissä, yksilön ja muiden ihmisten välillä ei ole peruste mielenterveyshäiriön diagnosoinnille.

Mielialahäiriöt
Ahdistuneisuushäiriöt
Psykoosit
Syömishäiriöt
Päihde- ja toiminnalliset riippuvuudet
Elintavat ja mielenterveyshäiriöt
Lasten mielenterveys ja mielenterveyden häiriöt
Nuorten mielenterveyshäiriöt

Ehkäisevä mielenterveystyö

Mielenterveyden häiriöiden ehkäisyllä pyritään vähentämään tai poistamaan sekä yksilön että yhteisöjen mielenterveyttä vaarantavia tekijöitä ja rakenteita.

Mielenterveysongelmien syntymistä voidaan ehkäistä

parantamalla ihmisten välisiä sosiaalisia suhteita
vähentämällä päihteiden käyttöä
tarjoamalla apua perheiden ongelmiin
tukemalla oppimisvaikeuksista koulussa kärsiviä lapsia ja nuoria
puuttumalla kiusaamiseen, väkivaltaan ja hyväksikäyttöön
ehkäisemällä syrjäytymistä
kehittämällä elinympäristöä.

Psyykkisen oireilun tausta ja tunnistaminen

Psyykkisen oireilun taustalla saattaa olla psykososiaaliseen kehitykseen ja elämäntilanteeseen liittyviä kysymyksiä tai opiskeluun tai työhön liittyviä paineita. Myös ihmissuhteen luominen ja katkeaminen voivat aiheuttaa hankaluuksia.

Kuinka tunnistaa psyykkinen oireilu? Siihen voi liittyä muun muassa seuraavia ilmiöitä:

voimakkaat ja yhtäkkiset muutokset käytöksessä
vetäytyminen
häiriökäyttäytyminen
sensitiivisyys, herkkyys kritiikille
itkuherkkyys
selkeät keskittymisvaikeudet ja jatkuva levottomuus
voimakkaat mielialan vaihtelut
väsymys ja aloitekyvyttömyys
opintomenestyksen tai työpanoksen heikkeneminen
poissaolot työssä tai opiskelussa
ongelmat suhteissa muihin ihmisiin
somaattinen oireilu, huoli terveydestä
hygienian heikkeneminen.

Mielenterveyshäiriöiden diagnosointi

Mielenterveyshäiriöiden diagnosoinnissa käytetään kahta psykiatrista tautiluokitusjärjestelmää, Maailman terveysjärjestön kehittämää ICD-järjestelmää ja Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen kehittämää DSM-järjestelmää. ICD-10 on suomalaisessa terveydenhuollossa käytössä oleva järjestelmä. Uusimmasta DSM-5-järjestelmästä ei tällä hetkellä ole saatavilla suomenkielistä versiota.
ICD-10 psykiatrian luokituskäsikirja
Yhdysvaltojen psykiatriyhdistyksen DSM-5 -tautiluokitus (englanniksi)

Esimerkki tähtitieteestä:
https://academic.oup.com/mnras/article/388/1/187/1010732
We use covariant techniques to study the non-linear evolution of self-gravitating, non-relativistic media. The formalism is first applied to imperfect fluids, aiming at the kinematic effects of viscosity, before extended to inhomogeneous magnetized environments. The non-linear electrodynamic formulae are derived and successively applied to electrically resistive and to highly conductive fluids
...
The purpose of this work is to set the framework and take a first step towards the detailed analytical study of complex non-linear systems, like non-relativistic astrophysical plasmas and collapsing protogalactic clouds.

"Teslan ideat haudattiin vähin äänin ja korvattiin Einsteinin höpötyksillä jotka perustuivat väärin tehtyyn Michelson-Morley kokeeseen jossa ei otettu huomioon kaikkien mahdollisten fysikaalisten entiteettien rotaatiota (alkeishiukkasissa spin) josta seuraa ns. torsion vaikutus eli aika-avaruuden vääristyminen joka Einsteinilla koski vain suuria massakeskittymiä kuten aurinkoja ja galakseja mutta tosiasiassa vaikuttaa jo ns. alkeishiukkasten tasolla ja on juuri se prosessi jolla aine erilaistuu kvanttityhjiön nollapiste-energiasta."

Teslalla ei ollut mitään ideoita eetteristä. Hän kirjoitti vain proosan nimeltä 'Man's Greatest Achievement'. Jos hänen proosaansa ei julkaistu yli 20 vuoteen, se johtuu siitä, että hahmot olivat tylsiä. Tarkoitan silti tosissaan, että eetteri - joka kuuluu Lorentzin haudan viereiselle paikalle sen parhaimpana tuntijana - oli muutoinkin lopulta vain ideoita vailla. Siitä olisi pitänyt kehittää merkittävämpiä kokeita ja tärkeämpiä ennustuksia ilmiöille, mutta sillä ei ollut antaa mitään. Valo ja sähkö ja muu maailma voi teeskennellä loputtomiin asti ettei sellaista asiaa ole, mikä ei anna mitään.

Fotoneilla , jotka Michelson-Morley kokeessa ovat, on spin 1 hiukkasen mahdolliset spinit. Tämä voi merkityksellä tavalla muodostaa erilaisia fotoneita, jotka eroavat toisistaan helisiteetin mukaan. Jokainen voi tehdä tänään oman interferometrinsa, jossa saa käyttää ja hallita helisiteettejä juuri kuten haluaa.

Teslan proosassa mainitaan, että jos eetterissä on pienessä alueessa (joka voisi olla piste) pyörre, kyseessä on tavallista materiaa. Jos tämän pisteen ympärillä pitäisi olla kenttiä, joilla on samanlaisia yhtälöitä kuin SM:ssä, niin vaikka sanottaisiin, että eetteri itse on jostain syystä täysin paikallaan olevaa fluidia eikä näe tätä pistettä (tämä nolla-viskositeetti sotii sitä vastaan, että eetteri yleensäkään reagoi valoaaltoon/valoaaltona), jos SM-kentän arvolle kiinnittää jotain tahansa tässä pisteessä, se sekaantuu täysin myös sen ympärillä esim. valoaaltojen saapuessa.

Ajatellaan tapahtuvan niinkuin äsken tai jotenkin toisella tavalla. Jos ylipäänsä sanot, että kokeessa on enemmän näitä pyörteitä eli enemmän kiinteää materiaa kuin interferometrin rakentajat kuvittelevat, niin eikö tämä tarkoita, että kysessä on interferometri, joka on mennyt tukkoon? Kyllä kokeentekijät tietävät millaista on tukittu valo (siitä kerrotaan tässä viimeisenä), ja miten tukkoja poistetaan. Tällainen minimoitu tukkoisuus on alunperinkin valon nopeuden määritelmä, ja sellainen valo, mitä on aina nähty ja pidetty oikean valon luonteisena. M&M:t eivät esim. tehneet koettaan tyhjiössä:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f4/Michelson_morley_experiment_1887.jpg
joten tämän päivän interferometri voi olla miljardikertaisesti vähemmän pyörteitä sisältävä kuin silloin, eikä näytä yhtään eri tulosta.

Toisaalta jos yhden ja saman tukon läpi kulkee kaksi kertaa, silloinkin valoeetterin tulisi tehdä toisesta suunnasta nopeamman matkan. Mietitään kuitenkin tarkemmin Teslan määritelmää pyörteistä. Jos valoa pitää eetterin aaltoliikkeenä, silloin se, mitä sanoo eetterin mikroliikkeestä, kertoo suoraan, miten kuvailisit valoa kokeessa. Muutamat erilliset pisteet, joissa mukamas pyörii, eivät tässä voi välttämättä estää paksuja aaltoja menemästä samalla nopeudella suurimmassa osassa tilaa (pitäisi silti tulla valon hajoamista eri suuntiin, mutta näissä ensimmänen menosuunta on aina hyvin edustettu). Jos ajatellaan pyörteiden olevan vähän isompia, ja tekevän eetteristä sellaisen missä se todella jossain virtaa suoraan valon etenemisreitin suuntaisesti. Tällöin jos täytät interferometrin reitin esim. miljardilla pienellä pyörteellä, niin mikä on eri pyörimisten suunta, ja yhteenlaskettu eetterin nopeusvektori reitillä interferometrin läpi? Miksei tästä tule tasan nolla? Miksei pyörimisen keskipisteen toiselta reunalta tule yhtä paljon nopeutta mennä eteenpäin, kuin toiselta tulee hidastusta, jolloin keskimäärin tai keskeltä, tai kolmidimensioisen pyörteen pystyakselilta mennyt valo on mennyt kuin pyörteitä olisi nolla.

2

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkki tähtitieteestä:
https://academic.oup.com/mnras/article/388/1/187/1010732
We use covariant techniques to study the non-linear evolution of self-gravitating, non-relativistic media. The formalism is first applied to imperfect fluids, aiming at the kinematic effects of viscosity, before extended to inhomogeneous magnetized environments. The non-linear electrodynamic formulae are derived and successively applied to electrically resistive and to highly conductive fluids
...
The purpose of this work is to set the framework and take a first step towards the detailed analytical study of complex non-linear systems, like non-relativistic astrophysical plasmas and collapsing protogalactic clouds.

"Teslan ideat haudattiin vähin äänin ja korvattiin Einsteinin höpötyksillä jotka perustuivat väärin tehtyyn Michelson-Morley kokeeseen jossa ei otettu huomioon kaikkien mahdollisten fysikaalisten entiteettien rotaatiota (alkeishiukkasissa spin) josta seuraa ns. torsion vaikutus eli aika-avaruuden vääristyminen joka Einsteinilla koski vain suuria massakeskittymiä kuten aurinkoja ja galakseja mutta tosiasiassa vaikuttaa jo ns. alkeishiukkasten tasolla ja on juuri se prosessi jolla aine erilaistuu kvanttityhjiön nollapiste-energiasta."

Teslalla ei ollut mitään ideoita eetteristä. Hän kirjoitti vain proosan nimeltä 'Man's Greatest Achievement'. Jos hänen proosaansa ei julkaistu yli 20 vuoteen, se johtuu siitä, että hahmot olivat tylsiä. Tarkoitan silti tosissaan, että eetteri - joka kuuluu Lorentzin haudan viereiselle paikalle sen parhaimpana tuntijana - oli muutoinkin lopulta vain ideoita vailla. Siitä olisi pitänyt kehittää merkittävämpiä kokeita ja tärkeämpiä ennustuksia ilmiöille, mutta sillä ei ollut antaa mitään. Valo ja sähkö ja muu maailma voi teeskennellä loputtomiin asti ettei sellaista asiaa ole, mikä ei anna mitään.

Fotoneilla , jotka Michelson-Morley kokeessa ovat, on spin 1 hiukkasen mahdolliset spinit. Tämä voi merkityksellä tavalla muodostaa erilaisia fotoneita, jotka eroavat toisistaan helisiteetin mukaan. Jokainen voi tehdä tänään oman interferometrinsa, jossa saa käyttää ja hallita helisiteettejä juuri kuten haluaa.

Teslan proosassa mainitaan, että jos eetterissä on pienessä alueessa (joka voisi olla piste) pyörre, kyseessä on tavallista materiaa. Jos tämän pisteen ympärillä pitäisi olla kenttiä, joilla on samanlaisia yhtälöitä kuin SM:ssä, niin vaikka sanottaisiin, että eetteri itse on jostain syystä täysin paikallaan olevaa fluidia eikä näe tätä pistettä (tämä nolla-viskositeetti sotii sitä vastaan, että eetteri yleensäkään reagoi valoaaltoon/valoaaltona), jos SM-kentän arvolle kiinnittää jotain tahansa tässä pisteessä, se sekaantuu täysin myös sen ympärillä esim. valoaaltojen saapuessa.

Ajatellaan tapahtuvan niinkuin äsken tai jotenkin toisella tavalla. Jos ylipäänsä sanot, että kokeessa on enemmän näitä pyörteitä eli enemmän kiinteää materiaa kuin interferometrin rakentajat kuvittelevat, niin eikö tämä tarkoita, että kysessä on interferometri, joka on mennyt tukkoon? Kyllä kokeentekijät tietävät millaista on tukittu valo (siitä kerrotaan tässä viimeisenä), ja miten tukkoja poistetaan. Tällainen minimoitu tukkoisuus on alunperinkin valon nopeuden määritelmä, ja sellainen valo, mitä on aina nähty ja pidetty oikean valon luonteisena. M&M:t eivät esim. tehneet koettaan tyhjiössä:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f4/Michelson_morley_experiment_1887.jpg
joten tämän päivän interferometri voi olla miljardikertaisesti vähemmän pyörteitä sisältävä kuin silloin, eikä näytä yhtään eri tulosta.

Toisaalta jos yhden ja saman tukon läpi kulkee kaksi kertaa, silloinkin valoeetterin tulisi tehdä toisesta suunnasta nopeamman matkan. Mietitään kuitenkin tarkemmin Teslan määritelmää pyörteistä. Jos valoa pitää eetterin aaltoliikkeenä, silloin se, mitä sanoo eetterin mikroliikkeestä, kertoo suoraan, miten kuvailisit valoa kokeessa. Muutamat erilliset pisteet, joissa mukamas pyörii, eivät tässä voi välttämättä estää paksuja aaltoja menemästä samalla nopeudella suurimmassa osassa tilaa (pitäisi silti tulla valon hajoamista eri suuntiin, mutta näissä ensimmänen menosuunta on aina hyvin edustettu). Jos ajatellaan pyörteiden olevan vähän isompia, ja tekevän eetteristä sellaisen missä se todella jossain virtaa suoraan valon etenemisreitin suuntaisesti. Tällöin jos täytät interferometrin reitin esim. miljardilla pienellä pyörteellä, niin mikä on eri pyörimisten suunta, ja yhteenlaskettu eetterin nopeusvektori reitillä interferometrin läpi? Miksei tästä tule tasan nolla? Miksei pyörimisen keskipisteen toiselta reunalta tule yhtä paljon nopeutta mennä eteenpäin, kuin toiselta tulee hidastusta, jolloin keskimäärin tai keskeltä, tai kolmidimensioisen pyörteen pystyakselilta mennyt valo on mennyt kuin pyörteitä olisi nolla.

2

Lue lisää

Lisäksi eetterin suunta, kun maapallo liikkuu, on oikealle on esim. neljä merkkiä suuri
---->
Jos tähän laitetaan matkalle samaan suuntaan nopeuteen vaikuttavat esteet, joiden vaikutus on kaksi merkkiä yhteensä, silloin eetteri kokonaisuutena tuntuu virtaavan näin
-->
Mikä varmaan näkyy kokeessa myös. Kääntämällä koe ympäri 180 astetta, mutta saamalla pitämällä pyörteistä täysin kiinni, ne saadaan käännettyä toisiin asentoihin. Eli esim. efektiksi
------>
Tässä esteiden pitää reagoida interferometrin runkoon. Esteen pitäisi reagoida koko maapalloon, koska tämä on ainoa tapa saavuttaa esteille esim. neljä merkkiä kaikilla planetoilla, mitä on olemassa.

Mennään vielä takaisin satunnaisempiin pyörteisiin. Näiden pyörteiden olemassaolo voitaisiin todistaa interferometrikokeella mihin suuntaan tahansa, koska interferometrissä on näkyvä reaktio siihen, miten nopeaa valoa laitteessa kulkee.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/01/Michelson_interferometer_fringe_formation.svg/959px-Michelson_interferometer_fringe_formation.svg.png
Jos on laskettu, että eetterin vaikutus näyttää esim. viideksi sentiksi levenneen ja raidallisen valotäplän, silloin pyörteestä pitäsi saada ainakin vaihtelua viiden sentin amplitudin verran hävittämään tämän. Jos laitteessa on valon kulkunopeudelle _satunnaista_ vaihtelua viiden sentin amplitudin verran, interferometri myös piirtää viiden sentin kuvion (raidat menevät epätasaisiksi, kun ei ole kahdesta aallosta kyse).

Teslan pyörre ei ole lainkaan niinkuin QM-spin. Näiden spinien saamien arvojen välillä ei ole juuri lainkaan eroa energiassa, ja se ilmenee vain harvoin, jos paikan aaltofunktio on vähemmän pistemäinen aalto, joka on laajentunut paikallaan jonkin ympärille (eli pyörii ei-pistemäisesti), tai kaksi hiukkasta omaavat spinin ja ovat näin. Energia voi olla eri, kun elektroni atomissa on jäänyt pohjatasoa korkeammalle ja yksi spinin arvo siellä on vielä korkeammalla pohjatason yllä kuin toinen. Kaikki edellyttää myös esim. SM-kenttää. Tämä ei ole yleensä mikään energian muoto, jota ihminen voisi käyttää. Ihmisen käyttämät energiamuodot (kuten patruunat ja leivinjauhot) ovat ainetta, jotka ovat tällä hetkellä stabiilissa tilassa, ja niistä voi silloin mm. tehdä polttoainetta, jota ei tarvitse purkaa heti. Atomissa olevien elektronien spiniä ei voi käyttää energiaksi, koska yhtä atomia lämmittäessä atomi ei muutu joksikin, missä elektronit voisivat heilauttaa itsensä toiseen kokoonpanoon, missä saavutettaisiin matalampi minimienergia, ihmisen käyttäessä erotuksen itseensä. (Lisäksi on esim. aurinko, tuuli jne. ja kysymys siitä, voitko muuttua kuumemmaksi auringossa vai etkö voi, ja voitko myös olla tuulen vietävänä). Tesla kai pikemminkin tarkoittaa, että SM:n mediumina olevan eetterin pyörintä on jotain kuin hiukkanen. Spinejä ja pelkkiä SM-kenttiä katsomalla, näkee ettei SM-kenttä ja sen fotonit jaa mitään elektronien spin-ominaisuuksia. On helpompi tehdä fotonin spin-ominaisuuksia (kokonaislukuja) kahdella fermionihiukkasella kuin päinvastoin.

"jossa ei otettu huomioon kaikkien mahdollisten fysikaalisten entiteettien rotaatiota (alkeishiukkasissa spin) josta seuraa ns. torsion vaikutus eli aika-avaruuden vääristyminen joka Einsteinilla koski vain suuria massakeskittymiä kuten aurinkoja ja galakseja mutta tosiasiassa vaikuttaa jo ns. alkeishiukkasten tasolla ja on juuri se prosessi jolla aine erilaistuu kvanttityhjiön nollapiste-energiasta."

Alkeishiukkasen spin ei ole fysikaalisen entiteetin rotaatio.

Aika-avaruuden vääristymiseksi voi laskea kaiken, missä avaruus ei ole Minkowskilainen. Tällöin ei välttämättä oteta tarkkaan kantaa, oliko sama vääristymä peräisin minkä lajin teoriasta, koska jotkut torsioteoriat (ks. teleparalleeli torsio) eivät muodosta mitenkään avaruudessa näkyvällä tavalla erilaista teoriaa kuin ensimmäinen GR. Tällainen avaruuden vääristymä jollain, mikä poikkeaa nollasta, koskee Einsteinilla kaikkea. Mukaan lukien sitä, kun ei ole olemassa massakeskittymiä tai edes massan ei-keskittymiä. Tämä on sitä, että gravitaation muutokset etenevät aaltoina täydellisessä tyhjiössäkin. GR:ää käyttämällä on laskettu maailmassa olevien alkeihiukkasten määrä ja sitä voi pitää reduktionistisena atomaarisena teoriana. Einstein teki teleparalleelin torsion itse, ja kaikki äskeinen, mikä koskee GR:ää, koskee sitäkin. Tässä teoriassa torsion ja pyörimisten eikä varsinkaan spinin välillä ole mitään varsinaisa yhteistä, joten emme puhu siitä.

Ilman uutta käsitettä aika-avaruudesta, joka kuului vain Einsteinin SR:ään eikä muiden ei olisi välttämättä koskaan tullut ideaa vuorovaikutuksesta joka on geometrinen ja pitää esittää tensorikenttänä. Ilman geometrista tensorikenttää (joka on eri kuin elektronit, fotonit ja eri kuin Teslan eetteri) ei ole mitään torsiota.

3

Anonyymi kirjoitti:

Lisäksi eetterin suunta, kun maapallo liikkuu, on oikealle on esim. neljä merkkiä suuri
---->
Jos tähän laitetaan matkalle samaan suuntaan nopeuteen vaikuttavat esteet, joiden vaikutus on kaksi merkkiä yhteensä, silloin eetteri kokonaisuutena tuntuu virtaavan näin
-->
Mikä varmaan näkyy kokeessa myös. Kääntämällä koe ympäri 180 astetta, mutta saamalla pitämällä pyörteistä täysin kiinni, ne saadaan käännettyä toisiin asentoihin. Eli esim. efektiksi
------>
Tässä esteiden pitää reagoida interferometrin runkoon. Esteen pitäisi reagoida koko maapalloon, koska tämä on ainoa tapa saavuttaa esteille esim. neljä merkkiä kaikilla planetoilla, mitä on olemassa.

Mennään vielä takaisin satunnaisempiin pyörteisiin. Näiden pyörteiden olemassaolo voitaisiin todistaa interferometrikokeella mihin suuntaan tahansa, koska interferometrissä on näkyvä reaktio siihen, miten nopeaa valoa laitteessa kulkee.
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/01/Michelson_interferometer_fringe_formation.svg/959px-Michelson_interferometer_fringe_formation.svg.png
Jos on laskettu, että eetterin vaikutus näyttää esim. viideksi sentiksi levenneen ja raidallisen valotäplän, silloin pyörteestä pitäsi saada ainakin vaihtelua viiden sentin amplitudin verran hävittämään tämän. Jos laitteessa on valon kulkunopeudelle _satunnaista_ vaihtelua viiden sentin amplitudin verran, interferometri myös piirtää viiden sentin kuvion (raidat menevät epätasaisiksi, kun ei ole kahdesta aallosta kyse).

Teslan pyörre ei ole lainkaan niinkuin QM-spin. Näiden spinien saamien arvojen välillä ei ole juuri lainkaan eroa energiassa, ja se ilmenee vain harvoin, jos paikan aaltofunktio on vähemmän pistemäinen aalto, joka on laajentunut paikallaan jonkin ympärille (eli pyörii ei-pistemäisesti), tai kaksi hiukkasta omaavat spinin ja ovat näin. Energia voi olla eri, kun elektroni atomissa on jäänyt pohjatasoa korkeammalle ja yksi spinin arvo siellä on vielä korkeammalla pohjatason yllä kuin toinen. Kaikki edellyttää myös esim. SM-kenttää. Tämä ei ole yleensä mikään energian muoto, jota ihminen voisi käyttää. Ihmisen käyttämät energiamuodot (kuten patruunat ja leivinjauhot) ovat ainetta, jotka ovat tällä hetkellä stabiilissa tilassa, ja niistä voi silloin mm. tehdä polttoainetta, jota ei tarvitse purkaa heti. Atomissa olevien elektronien spiniä ei voi käyttää energiaksi, koska yhtä atomia lämmittäessä atomi ei muutu joksikin, missä elektronit voisivat heilauttaa itsensä toiseen kokoonpanoon, missä saavutettaisiin matalampi minimienergia, ihmisen käyttäessä erotuksen itseensä. (Lisäksi on esim. aurinko, tuuli jne. ja kysymys siitä, voitko muuttua kuumemmaksi auringossa vai etkö voi, ja voitko myös olla tuulen vietävänä). Tesla kai pikemminkin tarkoittaa, että SM:n mediumina olevan eetterin pyörintä on jotain kuin hiukkanen. Spinejä ja pelkkiä SM-kenttiä katsomalla, näkee ettei SM-kenttä ja sen fotonit jaa mitään elektronien spin-ominaisuuksia. On helpompi tehdä fotonin spin-ominaisuuksia (kokonaislukuja) kahdella fermionihiukkasella kuin päinvastoin.

"jossa ei otettu huomioon kaikkien mahdollisten fysikaalisten entiteettien rotaatiota (alkeishiukkasissa spin) josta seuraa ns. torsion vaikutus eli aika-avaruuden vääristyminen joka Einsteinilla koski vain suuria massakeskittymiä kuten aurinkoja ja galakseja mutta tosiasiassa vaikuttaa jo ns. alkeishiukkasten tasolla ja on juuri se prosessi jolla aine erilaistuu kvanttityhjiön nollapiste-energiasta."

Alkeishiukkasen spin ei ole fysikaalisen entiteetin rotaatio.

Aika-avaruuden vääristymiseksi voi laskea kaiken, missä avaruus ei ole Minkowskilainen. Tällöin ei välttämättä oteta tarkkaan kantaa, oliko sama vääristymä peräisin minkä lajin teoriasta, koska jotkut torsioteoriat (ks. teleparalleeli torsio) eivät muodosta mitenkään avaruudessa näkyvällä tavalla erilaista teoriaa kuin ensimmäinen GR. Tällainen avaruuden vääristymä jollain, mikä poikkeaa nollasta, koskee Einsteinilla kaikkea. Mukaan lukien sitä, kun ei ole olemassa massakeskittymiä tai edes massan ei-keskittymiä. Tämä on sitä, että gravitaation muutokset etenevät aaltoina täydellisessä tyhjiössäkin. GR:ää käyttämällä on laskettu maailmassa olevien alkeihiukkasten määrä ja sitä voi pitää reduktionistisena atomaarisena teoriana. Einstein teki teleparalleelin torsion itse, ja kaikki äskeinen, mikä koskee GR:ää, koskee sitäkin. Tässä teoriassa torsion ja pyörimisten eikä varsinkaan spinin välillä ole mitään varsinaisa yhteistä, joten emme puhu siitä.

Ilman uutta käsitettä aika-avaruudesta, joka kuului vain Einsteinin SR:ään eikä muiden ei olisi välttämättä koskaan tullut ideaa vuorovaikutuksesta joka on geometrinen ja pitää esittää tensorikenttänä. Ilman geometrista tensorikenttää (joka on eri kuin elektronit, fotonit ja eri kuin Teslan eetteri) ei ole mitään torsiota.

3

Lue lisää

Einstein-Cartan -teorian torsiossa, jossa 'Einstein' tulee siitä, että hän teki GR:n ja kaiken sellaisen ajattelutyön tälle teorialle, ja siitä että tämän teorian määritelmät ja tulokset sille, mitä gravitaatio on, ovat identtiset. Jotain mielenkiintoista voidaan kuitenkin sanoa tämänkaltaisesta teoriasta ja mikromaailmasta. Jos mikromaailma on määritelty niin kuin QM(+) määrittelee sen spinoreina eli objekteina, jotka ovat usein ymmärrettynä kenttinä. Spinori on matemaattinen objekti, ja sen ns. kenttä voidaan, jos se otetaan huom. klassisena kenttänä esitettynä, kirjoittaa paljaana otettuna vain teoriaan, jossa on ei-torsio-vapaata-geometriaa, koska spinori on indesksiensä vaihdossa epäsymmetrinen tensori. On hyvä, jos ei-torsio-vapaudesta seuraa silloin silti gravitaatiota, joka toteuttaa GR:n tulokset suuressa kaavassa. Klassinen spinorikenttä on eräänlainen aaltoileva funktio, missä jollain alueella, jossa funktio on koholla, voisi hiukkasen paikan lisäksi ajatella olevan spinin todennäköisiä arvoja. Tämä on hyvin vastakkainen käsitteelle, että Teslan pyörre on yhdessä pisteessä. Kun kenttä kvantisoidaan, siinä on enemmän pistemäistä tulkintaa, mutta mitään pisteen paikkaa ei täysin saavuteta. Kyseisen spinorin ja gravitaation kvantisoimisesta ei ole hyödytty yhtään, eikä todellisuus ole välttämättä sellainen. Eikä sellaista gravitaatiota ole nähty, missä pitäisi olla epäsymmetria tai spinien ja gravitaation yhteys.

Laskeminen on osoittanut, ettei EC-torsio missään tapauksessa etene samalla tavalla kuin gravitaation metriset aallot ja kuiluttuminen, tai teleparalleelin torsion aallot. Silloin seuraukset äskeisenkaltaisesta uudesta lähteestä gravitaatioon jäävät sinne, missä lähteet ovat. Se olisi kuitenkin tarpeeksi lähelle otettu askel mikromaailman tapahtumille ja nykyinen tutkimus on yleensä tällaista. Periaatteessa EC:hen ja torsioon voisi kytkeä lisää kenttiä (yleensä Higgs), ja jos tämä EC ja Higgs ei olisi jo kaikkialla tietynlainen niin muutokset EC:ssä voisivat näkyä Higgsin muutoksina ja Higgs etenisi. Nykyään Higgs on myös massiivinen muihin verrattuna, ja tämä estää sitä vaikuttamasta kauas.

Kun elektronilla on spin, ja se kytkeytyy gravitaatiokenttään, seuraavaksi ei tapahdu mitään, eikä mikään ole erilaista vaan kenttä on koko ajan vakio, koska spinkin on. (Koska EC ei ole satunnainen, tässä EC on todennäköisesti kaukana totuudesta). Tässä ei tehdä tyhjiölle mitään, eikä kyseisessä alueessa, missä torsiota on (tämä on hyvin pienenä annettu tarkka alue, johon esim. kannattaa yrittää törmätä löytääkseen sen ominaisuudet), ole tyhjää elektronien suhteen. Kun spinorin kvanttikenttä on arvoltaan tyhjiö, sellaisella alueella spinin arvo on nolla, koska tyhjiö sisältää kumpaakin merkkiä yhtäpaljon tai 0 kpl. Spniorin kentässä alue, joka on kuin hiukkanen, ja spinorin kentässä alue, joka on tyhjää, mikään paitsi kentän arvo ei silti ole erilaista toiseen nähden eikä tule olemaan (tai faasitransitiossa molemmat voivat muuttua kerralla).

Jos ajattelet, että on olemassa kolmas kenttä, jota PK ja Tesla eivät hyväksyisi, ja että gravitaatio täyttää kaikki alueet vuorovaikutuksilla. Silloin jos spinorikenttä vaihtelee yhtä paljon kuin se gavitaatio on sekin varmaan myös täynnä vuorovaikutuksia. Yleensäkin jos nämä vuorovaikutukset eivät aiheuta mitään kolmannen kentän tyhjiölle ilman, että gravitaatiokentässä on ensin torsioita (tai että gravitaatiokenttää on), silloin kolmas kenttä on todennäköisesti pimeää ainetta. Tyhjiön kanssa aiheutetut vuorovaikutukset (joita on tavallaan jo se, että kvanttispinori siirtyy yhdestä paikasta paikkaan, joka oli tyhjä) olisivat sellaisia, että spinori menettää energiaa tuottaessaan saman verran graviaatiokentän energiaa (tätä ei ole kunnolla olemassa GR:ssä tai EC:ssä edes makroskooppisesti). Tämä torsion energia voisi kytkeytyä pimeään aineeseen ja kadota tuottaen pimeän aineen hiukkasen. Gravitaatiokenttä ei todennäköisesti yleensä saa niin paljon energiaa, että siitä energiasta voi tuottaa massiivisen hiukkasen. Muutoinkin jotta tämä energia riittää varmasti, tällöin tätä tapahtumaa todennäköisesti kutsuttaisiin raskaan hadroni-spinorin hajoamiseksi. Tätä on tieteessä yritetty jo saavuttaa tekemällä aiempaa raskaampia hadroneja (ja myös antamalla lisävauhtia joillekin niille mutta ei hajoamista varten). Tästä voisi syntyä pimeää ainetta maan päällä tavallisesta aineesta, vaikka yleensä ei tarvitse vaatia, että tässä on välikappaleena gravitaatiovuorovaikutus.

4

Anonyymi kirjoitti:

Einstein-Cartan -teorian torsiossa, jossa 'Einstein' tulee siitä, että hän teki GR:n ja kaiken sellaisen ajattelutyön tälle teorialle, ja siitä että tämän teorian määritelmät ja tulokset sille, mitä gravitaatio on, ovat identtiset. Jotain mielenkiintoista voidaan kuitenkin sanoa tämänkaltaisesta teoriasta ja mikromaailmasta. Jos mikromaailma on määritelty niin kuin QM( ) määrittelee sen spinoreina eli objekteina, jotka ovat usein ymmärrettynä kenttinä. Spinori on matemaattinen objekti, ja sen ns. kenttä voidaan, jos se otetaan huom. klassisena kenttänä esitettynä, kirjoittaa paljaana otettuna vain teoriaan, jossa on ei-torsio-vapaata-geometriaa, koska spinori on indesksiensä vaihdossa epäsymmetrinen tensori. On hyvä, jos ei-torsio-vapaudesta seuraa silloin silti gravitaatiota, joka toteuttaa GR:n tulokset suuressa kaavassa. Klassinen spinorikenttä on eräänlainen aaltoileva funktio, missä jollain alueella, jossa funktio on koholla, voisi hiukkasen paikan lisäksi ajatella olevan spinin todennäköisiä arvoja. Tämä on hyvin vastakkainen käsitteelle, että Teslan pyörre on yhdessä pisteessä. Kun kenttä kvantisoidaan, siinä on enemmän pistemäistä tulkintaa, mutta mitään pisteen paikkaa ei täysin saavuteta. Kyseisen spinorin ja gravitaation kvantisoimisesta ei ole hyödytty yhtään, eikä todellisuus ole välttämättä sellainen. Eikä sellaista gravitaatiota ole nähty, missä pitäisi olla epäsymmetria tai spinien ja gravitaation yhteys.

Laskeminen on osoittanut, ettei EC-torsio missään tapauksessa etene samalla tavalla kuin gravitaation metriset aallot ja kuiluttuminen, tai teleparalleelin torsion aallot. Silloin seuraukset äskeisenkaltaisesta uudesta lähteestä gravitaatioon jäävät sinne, missä lähteet ovat. Se olisi kuitenkin tarpeeksi lähelle otettu askel mikromaailman tapahtumille ja nykyinen tutkimus on yleensä tällaista. Periaatteessa EC:hen ja torsioon voisi kytkeä lisää kenttiä (yleensä Higgs), ja jos tämä EC ja Higgs ei olisi jo kaikkialla tietynlainen niin muutokset EC:ssä voisivat näkyä Higgsin muutoksina ja Higgs etenisi. Nykyään Higgs on myös massiivinen muihin verrattuna, ja tämä estää sitä vaikuttamasta kauas.

Kun elektronilla on spin, ja se kytkeytyy gravitaatiokenttään, seuraavaksi ei tapahdu mitään, eikä mikään ole erilaista vaan kenttä on koko ajan vakio, koska spinkin on. (Koska EC ei ole satunnainen, tässä EC on todennäköisesti kaukana totuudesta). Tässä ei tehdä tyhjiölle mitään, eikä kyseisessä alueessa, missä torsiota on (tämä on hyvin pienenä annettu tarkka alue, johon esim. kannattaa yrittää törmätä löytääkseen sen ominaisuudet), ole tyhjää elektronien suhteen. Kun spinorin kvanttikenttä on arvoltaan tyhjiö, sellaisella alueella spinin arvo on nolla, koska tyhjiö sisältää kumpaakin merkkiä yhtäpaljon tai 0 kpl. Spniorin kentässä alue, joka on kuin hiukkanen, ja spinorin kentässä alue, joka on tyhjää, mikään paitsi kentän arvo ei silti ole erilaista toiseen nähden eikä tule olemaan (tai faasitransitiossa molemmat voivat muuttua kerralla).

Jos ajattelet, että on olemassa kolmas kenttä, jota PK ja Tesla eivät hyväksyisi, ja että gravitaatio täyttää kaikki alueet vuorovaikutuksilla. Silloin jos spinorikenttä vaihtelee yhtä paljon kuin se gavitaatio on sekin varmaan myös täynnä vuorovaikutuksia. Yleensäkin jos nämä vuorovaikutukset eivät aiheuta mitään kolmannen kentän tyhjiölle ilman, että gravitaatiokentässä on ensin torsioita (tai että gravitaatiokenttää on), silloin kolmas kenttä on todennäköisesti pimeää ainetta. Tyhjiön kanssa aiheutetut vuorovaikutukset (joita on tavallaan jo se, että kvanttispinori siirtyy yhdestä paikasta paikkaan, joka oli tyhjä) olisivat sellaisia, että spinori menettää energiaa tuottaessaan saman verran graviaatiokentän energiaa (tätä ei ole kunnolla olemassa GR:ssä tai EC:ssä edes makroskooppisesti). Tämä torsion energia voisi kytkeytyä pimeään aineeseen ja kadota tuottaen pimeän aineen hiukkasen. Gravitaatiokenttä ei todennäköisesti yleensä saa niin paljon energiaa, että siitä energiasta voi tuottaa massiivisen hiukkasen. Muutoinkin jotta tämä energia riittää varmasti, tällöin tätä tapahtumaa todennäköisesti kutsuttaisiin raskaan hadroni-spinorin hajoamiseksi. Tätä on tieteessä yritetty jo saavuttaa tekemällä aiempaa raskaampia hadroneja (ja myös antamalla lisävauhtia joillekin niille mutta ei hajoamista varten). Tästä voisi syntyä pimeää ainetta maan päällä tavallisesta aineesta, vaikka yleensä ei tarvitse vaatia, että tässä on välikappaleena gravitaatiovuorovaikutus.

4

Lue lisää

Jos kirjoitustasi katsoo ns. isona kokonaisuutena, niin lukeeko siinä, että gravitaatio pitäisi muuttaa mikrotason vuorovaikutukseksi? Ja sähkömagnetismi pistää selittämään makroskooppista maailmaa? EC-teoriassa ei ole mahdollista välttyä koko gravitaatiolta eli siltä, että kuiluja alkaa muodostua neutraalin aineen ympärille. (Pitäisikö sinun aina kutsua isoja sellaisia teoriassasi vain plasmakuiluiksi?) Tämä seuraa jo siitä, että vaadit spinorikentän kirjoittamista gravitaatiovaikutukseen. Sillä kentällä on kaiken oudon lisäksi massaa ja energiaa tavallisena tensorimaisena lähteenä ja vaikutukset gravitaatioon kantavat kauas.

Onko mitään syytä, miksi spinorikenttien jälkeen voi luoda tyhjiöstä jotain vain, jos gravitaatio auttaa niitä? Esim. sellainen syy, että myös standardimallissa spinorikenttien pitää käyttää vuorovaikutuskenttiä ensin, eikä koskaan olla yhteydessä toisiinsa tai muihin spinoreihin? Mikseivät muut vuorovaikutukset, joita kai ainakin on SM, eivät riittäisi siihen silloin? Eli mitä eroa on gravitaatiokentällä, spinorikentällä ja jollakin kvanttityhjiöllä? Ja lisäksi SM-kentällä ja gravitaatiolla, kun näiden paikkaa pitää vaihtaa?

Kaikki ylläoleva edellyttää jonkinlaista kvanttigravitaatiota, ja ilman sitä mikrotasosta tuleva tai sinne vaikuttava gravitaatio on pelkkää hapuilua. Jos haluat kvanttigravitaation olevan sellainen, missä on EC:n kaltainen torsio kytkettynä juuri QM-spineihin, sinun pitäisi valita Loop Quantum Gravity, ja käydä siitä käsin tätä keskustelua esim. säieteorian alemmuutta korostaen.

"Plasma on sitten seuraava kehitysvaihe ja varsinkin aurinkojen ja ns. "mustien aukkojen" tapauksessa aineen ilmaantuminen kvanttityhjiöstä on erittäin tehokasta mistä seuraa että paljon hypetetty alkuräjähdysmalli on pelkkää harhautusta ja sekolua kuten suurin osa muusta ns. "virallisesta" tieteestä."

Kehittymisellä et varmaan tarkoita teorian ja tiedon kehittymistä (PK on jo, mutta kvanttigravitaatiota ei)? Et voi myöskään kehittyä hiukkasesta, jolla on spin (a), torsioksi (b) ja tyhjiön luomiksi hiukkasiksi (c), ja siitä plasmaksi (d), jos kerran 99 % universumissa olevista spin-hiukkasista (a) on jo plasmaa. Puhut myös aivan vääristä plasmoista tässä, jos haluat kehittyä pienistä asioista PK-makroskooppiseksi. He korostavat plasmaa, joka on päätynyt tähtien väliin. Miksi haluat, että teoria kehittyy toiseksi teoriaksi suurissa mittakaavoissa? Ja millä perusteella arvostelet sitä (myös tahtotilaa), että normaalitieteellä on kaksi teoriaa tällä hetkellä ja muka ristiriidassa?

Jos ilmantuminen on kovaa auringossa, niin onko tarkoituksesi siirtyä puheessa plasmaan jo ennen kuin selität tätä kohtaa? Jos et pysty selittämään jollain asialla, miksi ylipäätään jotain ilmenee tyhjyydestä, niin on epätodennäköistä, että vaihtamalla puheenaihetta olet saavuttanut tiedon, joka kertoo, missä tapauksissa ilmeneminen on kovaa. Tosin voisit aina ottaa oppia reduktionismista: esität vain väitteen, että spinorin eli hiukkasen läsnäolo saa koko ajan aikaan toisia hiukkasia. Mikrotasolla ei tapahdu välttämättä mitään muutosta, jos sanot, että jossain tilavuudessa on enemmän spinoreja kuin toisessa. Aurinko on tästä huono esimerkki, koska normaalissa fysiikassa juuri auringon hiukkasmäärästä eli lämpötilasta johtuen siellä oikeasti tapahtuu jotain muuta kuin yleensä. Jos haluat tämän olevan samalla tavalla omille spinoreillesi, niin älä siirry PK-plasmafysiikkaan, joka on pelkästään sama kuin kosmologisen plasman liikkeiden seurailu. Tee sen sijaan lisää mikrofysiikkaa, jossa sanotaan, mitä kaksi spinoria tekevät, kun ne ovat niin lähellä toisiaan kuin auringossa. PK on kieltänyt tällaiset tapahtumat ja sen että olisi olemassa fuusiotapahtumia. Huomaa myös, että esim. teslan pyörre ja spinori, jota yllä käytettiin EC:stä puhuessa on aina elektroni tai neutriino, joiden rakennetta ei muuteta törmäyksellä, kun sitä ei ole.

'Alkuräjähdysmalli on harhautusta' voi olla looginen seuraus vain siitä, että tiedemiehet käyvät tunnustamassa valehdelleensa. Se ei seuraa mistään toisesta mielipiteestä. Jos olisi olemassa havaintoja, joissa materiaa esim. syntyi lisää, tällä voisi olla seuraamuksia, missä alkuräjähdys hiljenee muusta syystä (mutta ei kannata odottaa kenenkään tunnustavan sekoiluakaan).

5

Anonyymi kirjoitti:

Jos kirjoitustasi katsoo ns. isona kokonaisuutena, niin lukeeko siinä, että gravitaatio pitäisi muuttaa mikrotason vuorovaikutukseksi? Ja sähkömagnetismi pistää selittämään makroskooppista maailmaa? EC-teoriassa ei ole mahdollista välttyä koko gravitaatiolta eli siltä, että kuiluja alkaa muodostua neutraalin aineen ympärille. (Pitäisikö sinun aina kutsua isoja sellaisia teoriassasi vain plasmakuiluiksi?) Tämä seuraa jo siitä, että vaadit spinorikentän kirjoittamista gravitaatiovaikutukseen. Sillä kentällä on kaiken oudon lisäksi massaa ja energiaa tavallisena tensorimaisena lähteenä ja vaikutukset gravitaatioon kantavat kauas.

Onko mitään syytä, miksi spinorikenttien jälkeen voi luoda tyhjiöstä jotain vain, jos gravitaatio auttaa niitä? Esim. sellainen syy, että myös standardimallissa spinorikenttien pitää käyttää vuorovaikutuskenttiä ensin, eikä koskaan olla yhteydessä toisiinsa tai muihin spinoreihin? Mikseivät muut vuorovaikutukset, joita kai ainakin on SM, eivät riittäisi siihen silloin? Eli mitä eroa on gravitaatiokentällä, spinorikentällä ja jollakin kvanttityhjiöllä? Ja lisäksi SM-kentällä ja gravitaatiolla, kun näiden paikkaa pitää vaihtaa?

Kaikki ylläoleva edellyttää jonkinlaista kvanttigravitaatiota, ja ilman sitä mikrotasosta tuleva tai sinne vaikuttava gravitaatio on pelkkää hapuilua. Jos haluat kvanttigravitaation olevan sellainen, missä on EC:n kaltainen torsio kytkettynä juuri QM-spineihin, sinun pitäisi valita Loop Quantum Gravity, ja käydä siitä käsin tätä keskustelua esim. säieteorian alemmuutta korostaen.

"Plasma on sitten seuraava kehitysvaihe ja varsinkin aurinkojen ja ns. "mustien aukkojen" tapauksessa aineen ilmaantuminen kvanttityhjiöstä on erittäin tehokasta mistä seuraa että paljon hypetetty alkuräjähdysmalli on pelkkää harhautusta ja sekolua kuten suurin osa muusta ns. "virallisesta" tieteestä."

Kehittymisellä et varmaan tarkoita teorian ja tiedon kehittymistä (PK on jo, mutta kvanttigravitaatiota ei)? Et voi myöskään kehittyä hiukkasesta, jolla on spin (a), torsioksi (b) ja tyhjiön luomiksi hiukkasiksi (c), ja siitä plasmaksi (d), jos kerran 99 % universumissa olevista spin-hiukkasista (a) on jo plasmaa. Puhut myös aivan vääristä plasmoista tässä, jos haluat kehittyä pienistä asioista PK-makroskooppiseksi. He korostavat plasmaa, joka on päätynyt tähtien väliin. Miksi haluat, että teoria kehittyy toiseksi teoriaksi suurissa mittakaavoissa? Ja millä perusteella arvostelet sitä (myös tahtotilaa), että normaalitieteellä on kaksi teoriaa tällä hetkellä ja muka ristiriidassa?

Jos ilmantuminen on kovaa auringossa, niin onko tarkoituksesi siirtyä puheessa plasmaan jo ennen kuin selität tätä kohtaa? Jos et pysty selittämään jollain asialla, miksi ylipäätään jotain ilmenee tyhjyydestä, niin on epätodennäköistä, että vaihtamalla puheenaihetta olet saavuttanut tiedon, joka kertoo, missä tapauksissa ilmeneminen on kovaa. Tosin voisit aina ottaa oppia reduktionismista: esität vain väitteen, että spinorin eli hiukkasen läsnäolo saa koko ajan aikaan toisia hiukkasia. Mikrotasolla ei tapahdu välttämättä mitään muutosta, jos sanot, että jossain tilavuudessa on enemmän spinoreja kuin toisessa. Aurinko on tästä huono esimerkki, koska normaalissa fysiikassa juuri auringon hiukkasmäärästä eli lämpötilasta johtuen siellä oikeasti tapahtuu jotain muuta kuin yleensä. Jos haluat tämän olevan samalla tavalla omille spinoreillesi, niin älä siirry PK-plasmafysiikkaan, joka on pelkästään sama kuin kosmologisen plasman liikkeiden seurailu. Tee sen sijaan lisää mikrofysiikkaa, jossa sanotaan, mitä kaksi spinoria tekevät, kun ne ovat niin lähellä toisiaan kuin auringossa. PK on kieltänyt tällaiset tapahtumat ja sen että olisi olemassa fuusiotapahtumia. Huomaa myös, että esim. teslan pyörre ja spinori, jota yllä käytettiin EC:stä puhuessa on aina elektroni tai neutriino, joiden rakennetta ei muuteta törmäyksellä, kun sitä ei ole.

'Alkuräjähdysmalli on harhautusta' voi olla looginen seuraus vain siitä, että tiedemiehet käyvät tunnustamassa valehdelleensa. Se ei seuraa mistään toisesta mielipiteestä. Jos olisi olemassa havaintoja, joissa materiaa esim. syntyi lisää, tällä voisi olla seuraamuksia, missä alkuräjähdys hiljenee muusta syystä (mutta ei kannata odottaa kenenkään tunnustavan sekoiluakaan).

5

Lue lisää

Alkuräjähdysmallin voi korvata vain hävittämällä ainetta pois. Ihmiset, jotka kuvittelivat, että materiaa pitää luoda lisää uskoivat yhtäpaljon siihen, että kaikki räjähtää nyt ja aina. Mitä mistään tiedän, niin plasmauniversumi ei kuitenkaan räjähdä mihinkään vaan kaikki galaksti ovat siinä paikoilleen kiinnitettynä. Ainetta ei voi poistaa mistä tahansa, esim. mikään tähti ei saa muuttua, vaan on näytettävä siltä, että galaksit olivat ennen tiiviimmässä kuin nyt. Nk. ensimmäisen miljardin vuotta tulisi näyttää myös omaltaan, kun galakseja syntyy ja kerääntyy yhteen. Olet silti ylempänä tekstissä yhden tulkitsijasi mukaan toiminut oikein siinä, että PK mm. tarvitsee gravitaation sammuttamista, mikä sammuttaa räjähtämisen.

Jos ajattelet gravitaation voivan olla pois päältä ja että plasma on toimivaa, niin katso tätä:
Alpha Centaurit A,B ja C ovat 100 % plasmaa. Voiko näitä kolmea objektia kuvata toimivasti plasmafysiikalla? Tähtien välissä on tyhjää avaruutta enemmän kuin 99.9 % tilavuudesta, jonka plasma ottaa. Tähtien käytös on lisäksi tällaista (kohta kestää n. 30 sekuntia)
https://youtu.be/YAIHbJNtkV0?t=209
(missä koko vuosien orbitaali on laskettua, ja siitä voidaan ennustaa huomisen sijainti)

Aurinkokunnassa on 8 planeettaa. Näistä planeetoista 99 % on ei-plasmaa. Tehdäänkö näille planeetoille ikinä mitään tomivaa? Mitä eroa planeettojen ja tähtien välillä on?

PHYSICS IS WRONG w/ Dr. Wolfgang Smith
Alkuspiikissä ollutta määritelmää materialismista ei ole varmaan pakko käyttää, jos on filosofisesti erilaisen kategorisoinnin kannalla? Siitä tuli mieleen, että esim. Sikstuksen kappelista on olemassa vain yksi kopio, koska kenelläkään ei ole helppoa menetelmää hajoittaa sikstuksen kappelia osiin. On varmaan selvää, että silloin olisi mahdollista tehdä osista kopio, ja laittaa yhteen toinen kappeli. Toisin on esim. lehmän maidon laita. Lehmät osaavat hajoittaa maidon osiin (he tosin hajoittavat jotain muuta osiin mutta jotenkin osat kuitenkin ovat hallussa). Siksi lehmän maidosta tulee kopiota niin paljon kuin on tarvetta. Tämä asioiden hajoittaminen osiin ei siis esiinny tässä spiikissä minään suurena ajatteluna, mitä se voisi vakavassa tai esim. antiikkisessa filosofiassa olla. Osiin hajoittamisesta ei puhuta siten, kuin se olisi esim. filosofin valinta, tai filosofin perustelema, tai jonkun kaikkitietäväisen tietämä asia: Siitä puhuttiin vain siihen asti ja siinä mielessä, että jos osaat sen niin osaat, ja muutoin olet yhden kappelin varassa.

Nykyisessä reduktionismissa yksi vetyatomi ja yksi maailma koostuu kentistä ja kenttien kvanteista (joissain versioissa jostain muusta). Atomia videolla tutkivat nobelistit eivät pystyisi ratkaisemaan kysymystä, onko näitä kenttiä olemassa. Fysiikassa se, onko niitä olemassa, ei ole kaikkein tärkeintä. Siten jonkin pienen asian löytäminen, mistä maailma koostuisi näiden kenttien asemasta, on fysiikassa sallittua.

Bifurkaatiosta jäi oudoksi se, että millä perusteella trifurkaatiosta seuraa enemmän tietoa? Filosofien pitäisi osata tehdä myös synteesejä (tai vrt. siihen että fyysikot osaavat tehdä kaiken teorioita), jolloin mikään numero ei voisi välttyä päätymästä unifurkaatioksi. Jokainen n-furkaatio on puolestaan harhaa monipuolisessa universumissa, jossa tieto edellyttää esim. lisää jakamista. Eikä sanalla kuten 'fyysinen puoli' ole mitään sisältöä yksinään. (Sanoilla on kai yleensä sisältöä vain siksi, että aivoissa tapahtuu itsestään paljon n-furkaatiota, kun ne kuulee). Descartesin ensimmäistä bifurkaatiota ei välttämättä ole olemassa monenkaan fysiikan harjoittajan mielestä. Jos kysyisit heiltä esim., onko mieltä ja vapaata tahtoa olemassa, vai ovatko ne fysiikkaa, silloin moni voisi vastata, olevansa Descartesin päällä oleva unifurkaatioija. Tähän ei voi ottaa mitään mielenkiintoista kantaa sanomalla, miten hienoa ei-fyysinen puoli on. Johtuen esim. synteeseistä ja siitä, mitä ne ovat. Niissä se fyysinen puoli ei ole tehty rikottavaksi muulla kuin loogisella rakenteella. Jos väität, että synteeseistä puuttuu ominaisuuksia, ainoa mistä voisi puhua, on sen fyysisen kaikki ominaisuudet, joita voisit väittää olevan lisää. Tosin teet jo melkein jotain sellaista ainakin jotain päämäärää varten, joten ei tästä sen enempää.

Words That Hide the Truth - George Carlin
Tämähän liittyy paljon n-furkaatioon. Siinä esiintyy sanojen vaihtumisen lisäksi paljon monen sanan yhdisteleminen. Onko sinusta niin, että todellisuus on oikeasti sitä, että asiat jakautuvat muutamaan tärkeään sanaan, ja muut ovat disinformaatiota? Nämä muutama tärkeää sanaa ovat kuin universumin rakennuspalikat, ja olet redusoinut koko todellisuuden (et erityisesti fyysistä vaan pikemminkin ajattelun maailman) niihin.

6