Perinteinen mallihan on ollut että kun mennään naimisiin, niin vaimo ottaa aviomiehen sukunimen. Nyt enemmistö valitsee toisin.
Mitä Raamattu tähän sanoo? Aitokristittyjen mielestähän avioliitto on jumalan asettama instituutio, joten kaiketi jumala on ottanut kantaa tähän nimiasiaankin, vai?
Tehän väitätte johtavanne kaikki mielipiteenne Raamatusta, jumalasta. Se väite ei toki ole totta. Te vaan tungette omat mielipiteenne alas jumalan kurkusta. Jumala johtaa kaikki mielipiteensä teidän mielipiteistänne. Jumala on teidän renki, juoksupoika, tsuppari.
Mitä Raamattu tähän sanoo? Aitokristittyjen mielestähän avioliitto on jumalan asettama instituutio, joten kaiketi jumala on ottanut kantaa tähän nimiasiaankin, vai?
Tehän väitätte johtavanne kaikki mielipiteenne Raamatusta, jumalasta. Se väite ei toki ole totta. Te vaan tungette omat mielipiteenne alas jumalan kurkusta. Jumala johtaa kaikki mielipiteensä teidän mielipiteistänne. Jumala on teidän renki, juoksupoika, tsuppari.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Ei Rasmattu puhu mitään sukunimistä.
Mutta tämä sijunimilaki toki kuluu kulttuurimarxismiin jonka tarkoitus on häivyttää perheet, suvut ja ihmisten juuret.
Juurikin noin!
Eikö se miehen sukunimen ottaminen juuri "häivytä" sukuja ja ihmisen juuria?
-a-teisti-
Kyllä itsekin tiedät, että perheet ja suvut tunnistetaan s u k u nimestä.
Miksi kenenkään perhe- tai sukulaisuussuhteet kaikille kuuluisi? Heille joille tieto on tarpeellinen saavat sen kysymällä, usein vain jostakin syystä uteliaatkin. Virallisimmissa asioissa tieto löytyy sitten tarvittaessa viranomaisrekistereistä.
Tietenkin ihmisellä pitää olla oikeus säilyttää naimisiin mennessäänkin halutessaan sukunimensä, se on varmasti monelle tärkeämpi osa identiteettiä, kuin puolison sukunimi.
-a-teisti-
Ne on tosiasioita ja yleisen järjestyksen vuoksi on ihan järkevää olla sanan sukunimen alla kun sukua ollaan.
Sinun ihanteesi on asunnon ovi täynnä nimiä kun uusioperheissä jokaisella on eri sukunimi ? 🤣
Miten vaimon suku on tunnistettavissa sukunimestä, kun hänellä miehensä sukunimi?
Vaimon omasuku on hyvin helposti tunnistettavissa.
Kyllähän ihmiset sen nyt tietävät, että eri sukunimen omaavat ihmiset voivat olla avioparikin.
Omat nimet on meilläkin, miksi pitäisi ottaa nimi, joka ei ole oma? Saa ottaa, mutta ei tietenkään pidä. Ihmiset päättäkööt ihan itse.
-a-teisti-
Nykyinen sukunimilaki vastaa sitä käytäntöä joka Suomessa on ollut ikiajat, viimeistä 90 vuotta lukuunottamatta.
Oletko vienyt hutsusi vihille????
Näinpä. Uusi sukunimilaki oli vain paluu vanhaan hyvään aikaan.
-a-teisti-
Syksyllä. Huorittelusi ei kuitenkaan osu aitolainen.
-a-teisti-
Ei vaan sukujen ja perheiden häivytystä.
Oletko vienyt hutsusi vihille?
Ei tarvitse olla perinteellinen.
Että ajaisi hevosella, ei olisi avioliitossa...
Jeesus taas saa surra vuoksesi Taivaassa, kuten niin usein muulloinkin. 😔
-a-teisti-
Et sinä hutsuasi ole vihille vienyt, ethän?
”Mutta tämä sijunimilaki toki kuluu kulttuurimarxismiin jonka tarkoitus on häivyttää perheet, suvut ja ihmisten juuret.”
Tutustu islantilaiseen sukunimikäytäntöön, niin huomaat millaista höpöhöpöä suollat.
Jos nään jonkun ovessa kaksi nimeä, niin kyllä ajattelen että ovat avoliitossa tai kämppiksiä. Ei aviopari. Aika uusi juttuhan tämä on, että on eri nimet jos ovat naimisissa. En itse ainakaan tunne ketään.
Minä tunnen montakin. Yksi näistä aviopareista on veljeni ja hänen vaimonsa. Ovat olleet naimisissa jo yli 20 vuotta.
🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17828868y
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Isoisoäideilläni 1800 luvulla oli isänsä.
nimi huolimatta avioliitosta. Muutama äiti otti miehen nimen noin 100 v sitten välissä. Olemme mieheni kanssa ottaneet minun nimeni koska miehen nimi on niin maatiainen luokkaa pönkkönen Mölsälä önkkölä. Minulla on saksalainen nimi.
Vaimon sukunimi on hyvinkin harvinainen, kourallisella ihmisiä Suomessa, ei saisi edes bussia täyteen. Jos edes puolilleen. Jo yksin se on syy mielestäni säilyttää oma sukunimensä.
Eikä minunkaan sukunimeni ole kovinkaan yleinen.
-a-teisti-
Kyllähän se sukunimi tiedoissa säilyy, vaikka vaihtaakin uuteen.
Tuomiorovasti Larkiolla oli suuri huolenaihe:
"Jos lapsella on pääsääntöisesti äidin sukunimi, aviottomat lapset ja avioliitossa syntyneet lapset eivät millään tavoin erottuisi toisistaan", Larkio huomauttaa.
Sukunimilakia vastustivat miehet ja kannattivat naiset, joiden oikeuksia se lisäsi. Eipä yllätä. Mutta naisen pakko ottaa miehensä sukunimi ollut mikään kovinkaan vanha pakko, vaan varsin uusi ja lyhytaikainen pakko:
"Suomessa avioliittolaki vuodelta 1930 velvoitti naisen ottamaan puolisonsa sukunimen. Poikkeuksen muodosti pieni osa naisista, joilla oli perusteita käyttää nimeään. Kyse oli usein esimerkiksi taiteilijoista. Vuoden 1930 avioliittolain edellyttämä käytäntö poikkesi kuitenkin siitä, millaisia sukunimikäytäntöjä Suomessa oli ollut aikaisemmin.
Ennen kyseistä avioliittolakia nainen säilytti sukunimensä avioliiton solmimisen jälkeen. Näin oli ennen kaikkea Itä-Suomessa. Länsi-Suomessa sukunimikäytäntö poikkesi siten, että puolisonsa kotitilalle isännäksi tuleva vävy otti vaimonsa perheen nimen. Säätyläisnaisten keskuudessa oli jo ollut toisenlaisia nimikäytäntöjä, sillä jotkut olivat jo 1800-luvun lopulta lähtien alkaneet ottaa puolisonsa sukunimen lähinnä romantiikan vaikutuksesta syntyneiden muotivirtausten takia."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/18/uuden-sukunimilain-pelattiin-uhkaavan-perheiden-yhtenaisyytta
-a-teisti-
Mitä sitten?
1932 lakkautettiin kuolemantuomio.
Olikohan sama hallinto. Erittäin radikaalia kuitenkin.
Niin, suomalaiseen perinteeseen ei ole kuulunut tosiaan se, että aina otetaan se miehen nimi. Naiset saivat säilyttää oman nimensä.
Kyllä se miehen nimen ottaminen on juuri sitä suomalaista perinnettä. Nainen on aina naitu miehen sukuun.
Niin on kulttuuri ollut. Naiset on ikäänkuin opetettu, että heidän pitää ottaa miehen sukunimi.
Juuri näin!
Että pyIiyleikkejä siellä naismaisilla.
Mun vaimo vaati, että hänen sukunimensä on valittava uskonnollisista syistä (joka outoa, kun olen se mies) meidän sukunimeksi; ei voinut sitten muuta kuin suostua. Ei suostunut kaksinimisyyteen. Mun sukunimi alkaa nyt sitten Al:lla ja ei saa parempaa duunia kun ei pääse koskaan haastatteluun.
Mikä se uskonnollinen syy on?
Niin kai kun ne nai naise nykyää toisiaan ,nii muuttuuhan ne tilastokki.
On hienoa, että perheellä on oma sukunimi, se luo yhteenkuuluvuutta. Perhe on yksikkö, turvapaikka, pysyvä suoja ja kasvupaikka. " Meidän perheessä" on omat säännöt, tavat, huumori, historia ym. Me kuulumme yhteen ja puhallamme samaan hiileen. Pian tämäkin on mennyttä, ei ole vanhempia, ei ole sukupuolta, ei ole omia lapsia, ei samaa sukunimeä, ei avioliittoa. On vain olentoja, hukassa olevia yhteiskunnan eliitin marionetteja, manipuloinnin pilakohteita. Kaikki kaunis, aito, terve ja kristillinen on mennyttä.
Yksi sukunimi kuuluu lakiin.
Omia lapsia ei ole pakko olla, vaan on mahdollista saada lapsia muuta kautta.
Avioliitto on vapaaehtoinen.
"On hienoa, että perheellä on oma sukunimi.."
On jopa valinnan varaa, miehen sukunimen lisäksi perhe voi ottaa vaimon sukunimen. Tai käyttää sukunimiyhdistelmää, esimerkiksi Mäkinen-Mattila tai Mattila-Mäkinen.
Eikö yhdistelmänimi ole periaatteessa sitten paras vaihtoehto? Tietenkin sen jälkeen, ettei halua säilyttää omaa sukunimeään. ☝️
-a-teisti-
Näin juuri..
Et ole edes naimisissa.
Aivan tosissani olen. Ja myös työelämässä. Asevelvollisuuskin on suoritettu. Ajokorttikin on ja pitkällä rimpsulla, mitä tahansa saa ajaa paitsi bussia. Koulukin suoritettu normaaliluokalla, eikä millään "rinnakkaisluokalla." Elämääkin on, niin ettei tarvitse roikkua täällä aamusta iltaan joka Jumalan päivä.
-a-teisti-
on kaksi tuttua perhettä jotka molemmat tekivät perheelle uuden sukunimen yhdistämällä tyyliin mies Aamunen ja vaimo Tamminen, uusi nimi Aamutammi. Toinen perhe mies Viinamäki, vaimo Takapelto, perhe Viinapelto.
Siis tyyli näin. Esimerkiksi vain
Raamatun mukaanhan se menee että mies jättää isänsä ja äitinsä ja yhtyy vaimoonsa. eli periaatteessa mies voisi ottaa vaimon sukunimenkin. Pääasia että koko perheellä on sama sukunimi.
Ei ihan Raamatun mukaan .
Maailmassa on tapana, että lapset lähtevät kotoa, voivat ottaa puolison kuka missäkin vaiheessa.
Kyllähän sinua nàismaista on pyIIyyn vedelty.
Miksi tämä asia sinua niin kiinnostaa, oletko h-o-m-o?
Turre on.
Eli sinua kiinnostaa asia torren takia.
Eikö se sukunimi tarkoita kuvaamaan kuten nimikin sanoo sukua. Ollaan siis samaa sukua.
Kun on yksi sukunimi perheellä ilmaisee, että ollaan samaa perhettä.
Juuri tämä halutaan nyt häivyttää. Kulttuurimaxismiin kuluu ihmisen juurien katkaiseminen.
Niinkö on tapahtunut esimerkiksi Islannissa?
Kyllä.
Aika paljon on vaan Suomessa perheitä joissa tuo ei toteudu. Ihan siitäkin syystä, että lapsia on useammasta liitosta.
Se on todella harmi. Minusta on hienoa edustaa sukuani sukunimelläni.
Islannin sukunimiasia taitaa olla peräisin viikinkiajoilta jolloin ei edes marxismia.
"Ollaan siis samaa sukua."
Oikeasti silloin, kun nainen joutuu luopumaan suvustaan, hän ei ole tuota miehen sukua. Miesten ei ole koskaan tarvinnut luopua suvustaan ja vaihtaa se naisen sukuun.
Totta on että sama sukunimi helpottaa joskus asioimista, mutta ei siitä muuten kovin suurta haittaa ole.
Omaasukua kertoo nimessä naisen suvun. Heidän yhteiset lapsensa edustavat molempia sukuja.
Sama tarkoitus, eri nimike.
Höpö höpö on.
Tuo "perinteinen malli" ei tosin ehtinyt olla olemassa kuin 65 vuotta.
Ensimmäinen sukunimilaki, jossa sukunimestä tuli pakollinen ja samalla avioparin nimeksi määrättiin miehen sukunimi,, säädettiin Suomessa 1920[ ja laki, jossa vaimo sai pitää oman sukunimensä säädettiin 1985. Eli liki 40 vuotta sitten päättyi "perinne", joka oli ollut käytössä 65 vuotta.