Elämältä kaiken saiN

Läheisyyden puuttuessa kaipaa huomaavaisuutta, kiltteyttä ja hellyyttä. Sitä kun on joskus nauttinut, sen poissaolon tuntee kipeästi.

Riittämättömyyden tunne tulee onnellisillekin ajoittain, ei voi sietää mitään eikä ketään. Mielestäni se on hyvin inhimillistä ja terWettäkin.

Minusta se ei kerro itsekkyydestä, jos joskus toimii niittäen joskus kylväen. huutaen ja wastaten huutoihinsa. tilaten saaden.

Ystävällisyys lisää hyvää oloa.
Hymy kertautuu.

Jos ketju katkeaa, muuttuu, wääristyy, wääristellään, mustamaalataan, se tappaa hyvän olon. Katkeruus tekee pahan olon : ahneuden, kilpailun, pyrkyryyden, autiuden, Minulle kaikki nyt ja heti .. tilanteen.

Toisen ihmisen lämmin kosketus (fyysinen tai psyykkinen) Tekee elämästä nautittavan, yhteisen.
Itsekkyys väistyy Wähitellen.

Voimaa tuovat lämpöiset sanat, toisen ihmisen huomioon Ottaminen. Nykyisin on niin helppo OHittaa, ajatellen .. tämä ei kuulu minulle. Tähän minun ei kuulu ottaa kantaa. Tämä on HÄNen asiansa, hänelle kuuluvat asiat kuuluvat vain hänelle,,,, ja minulle kuuluvat asiat kuuluvat vain minulle.

Toisen ihmisen aliarwiointi, hänelle nauraminen, tuhahtelu, väheksyminen .. latistaa tilanteet. Jos emme osaa antaa toiselle hänelle kuuluwia arwoja, emme voi vaatia häntä kunnioittamaan ystävyyttämmekään.

Näin olemme taasen yksin. Syöksykierre jatkuu.

Meidän pitäisi saada positiivista palautetta itsestämme usein, se lisää uskoa omiin mahdollisuuksiin. Jos meihin ei uskota tai luoteta, emme itsekään jaksa uskoa meissä piileviin Woimiin.

Kukaan ihminen ei jaksa yksin.
YKSINÄISET IHMISET OVAT ilkeitä, heille ei tunnu riittävän mikään, he eivät tyydyty mistään;

Miksi sitten taasen toiset yksin elävät ovat hyvinkin sosiaalisia ??