Ovat siis 78 mrd, jota on nyt sitten taivasteltu monttu auki. Oleellista kuitenkin on, että per nuppi ne ovat Pohjoismaiden toiseksi pienimmät ja suhteessa BKT:een toiseksi suurimmat. Eli siinä näkyy taas se sama perusasetelma: meidän BKT on pienempi kuin läntisillä naapureillamme ja käytämme sen vuoksi rahaa ihmisiin vähemmän kuin läntisen naapurimme käyttävät.
Silti oikeisto ratsasti vaalivoittoon vaatimalla säästöjä, eli sitä, että käyttäysimme rahaa ihmisiin entistä vähemmän ja jäisimme muista Pohjoismaista kauemmas jälkeen. BKT:n kasvattaminen on kuulema utopiaa, eli se wanha runebergiläinen laulu: on maamme köyhä ja köyhäks jää.
Niin näkyy tekevän. Nokia menetettiin. Pelkästään sen menettäminen näkyy lovena vieläkin. Kaikkea mahdollista myydään ulkomaiseen omistukseen ja odotetaan, että ulkomainen pääoma ryntäisi tänne tekemään sijoituksiaan ihan vain hyvää hyvyttään meidän BKT:mme, ei omia voittojaan, kasvattaakseen. Kyllä niitä ulkomaisia investointeja tarvitaan, ei siitä ole kysymys, mutta kummallista on se, että Suomessa ei ole ollut pyrkimystäkään luoda varallisuutta investoida itse. Valtio sitä teki jossain vaiheessa, kuten monessa muussakin Euroopan maassa, ja siksi meillä edelleen on valtiolla aika tuhti omistuskanta.
Nyt puhaltavat uudet oikeistolaiset tuulet, ovat puhaltaneet jo 30 vuotta ja käydään vuotta 1918 kovempaa taistelua kaikkialla uhkaavaa kommunismia ja sosialismia vastaan. Siksi valtio ei enää sijoita, mihinkään, vaan myy entisiä omistuksia pois senkuin kerkiää, eli löytää sopivan hyvän veljen, jolle voi myydä pilkkahintaan tuotantoa, jolla hyvän veljen koko suku voi rikastua (lisää). Mielellään myydään toki ulkomaille, etteivät voitot turhaan jää tänne Suomeen.
Jo kovanaama Vapaavuori sen linjasi, että valtion ainoa intressi on työllistää ja se pitää tehdä omistamatta. Kun valtio luopuu "tehottomista" omistuksistaan, potkitaan niistä ihmisiä kortistoon, valtion elätettäviksi, mutta hehän kuulema työllistyvät sieltä kyllä, kun vaan sosiaaliturvaa leikataan. Kun sosiaaliturva leikataan, vuosikymmeniä alkoholistina ollut raitistuu heti ja kelpaa seuraavana päivänä töihin minne tahansa niin ammattitaitonsa kuin kuntonsakin puolesta. Samoin kaikki absolutistit jalka- ja selkävikaiset hiljaiset naiset otetaan heti töihin ihan minne vaan kävelevät töitä hakemaan, kun "laiskistava" sosiaaliturva napsaistaan pienemmäksi. Tälläkin palstalla lukuisat alan asiantuntijat ovat sen monen monta kertaa väkevästi todistaneet, että näin se menee.
Vihreä siirtymä on kuulema aivan täysin huuhaata, siihen menee vain rahaa, mutta mitään ei saada takaisin. Tällä hetkellä vähän niin onkin: tuulivoimaloiden rakenteista suuri osa tuodaan mm Kiinasta.
Ja sitten on se asia, josta ei julkisuudessa juuri puhuta. EURO. Vapaakauppa-alue ja sen lisäksi Saksan tuotantovoiman mukaan arvonsa määräävä euro, joka on meille liian kallis, suuntaavat vientimme aika tehokkaasti vain euroalueelle. Siellä joudumme kilpailemaan oman valuuttansa säilyttäneitä naapureitamme ja paikallisia, meitä paljon helpommissa tuotanto-olosuhteissa toimivia toimijoita vastaan. Miten luulette siinä käyvän? Voimme pärjätä siinä kilpailussa vain joko laskemalla palkkatasoa, ja sehän täällä onkin alempia kuin monessa kilpailijamaassamme, jonka takia tänne on turha odottaa asiantuntijatason työperäistä maahanmuuttoa kovinkaan paljon, tai olemalla tuotannossa selvästi paljon tehokkaampia ja teknisesti selvästi edellä kilpailijoitamme.
Jos tuotantomme on vain ulkomaisia investointeja, on selvää, että silloin emme ole edellä missään, vaan juuri sillä tasolla, jolla investoiva kansainvälinen toimija on, eli tänne tuleva tuotanto on samalla tasolla kuin se on muuallakin. Voimme yrittää kompensoida sitä sillä, että koulutettu työvoimamme olisi osaavampaa kuin muualla. Se toisinaan onkin, mutta se ei juuri riitä. Niin paljon parempia meidän koulutetut ihmisemme eivät ole verrattuna koko muuhun Eurooppaan tai maailmaan, ja monet niistä, jotka ovat, menevät pian muualle.
Vaikuttaa olevan vain kaksi alaa, joissa vielä pystymme aidosti kilpailemaan: avaruusteknologiassa kapealla sektorilla ja puolustustarviketeollisuudessa. Niissä meillä on omia innovaatioita, joilla on kysyntää, jossa ei hinnasta tingitä. Kumpikin ovat niin pieniä tuotannonaloja taloudessamme, että niillä ei pitkälle pötkitä. Nokian matkapuhelinten menestys perustui omiin innovaatioihimme ja 1995-2001 kelluneeseen markkaan, mutta ne tuhrittiin, eikä vähiten siksi, että ensin tuotanto, sitten jo suunnittelukin kävivät liian kalliiksi kotimaassa, kun siirryttiin meille aina ylihintaiseen euroon. Nokia loi myös kansallisen ylivertaisuusharhan, ja ajateltiin, että nyt meidän ei enää tarvitse ponnistella, vaan rahaa tulee aina vain loputtomasti, kun olemme ikuisesti johtajia tällä yhdellä alalla.
Silti oikeisto ratsasti vaalivoittoon vaatimalla säästöjä, eli sitä, että käyttäysimme rahaa ihmisiin entistä vähemmän ja jäisimme muista Pohjoismaista kauemmas jälkeen. BKT:n kasvattaminen on kuulema utopiaa, eli se wanha runebergiläinen laulu: on maamme köyhä ja köyhäks jää.
Niin näkyy tekevän. Nokia menetettiin. Pelkästään sen menettäminen näkyy lovena vieläkin. Kaikkea mahdollista myydään ulkomaiseen omistukseen ja odotetaan, että ulkomainen pääoma ryntäisi tänne tekemään sijoituksiaan ihan vain hyvää hyvyttään meidän BKT:mme, ei omia voittojaan, kasvattaakseen. Kyllä niitä ulkomaisia investointeja tarvitaan, ei siitä ole kysymys, mutta kummallista on se, että Suomessa ei ole ollut pyrkimystäkään luoda varallisuutta investoida itse. Valtio sitä teki jossain vaiheessa, kuten monessa muussakin Euroopan maassa, ja siksi meillä edelleen on valtiolla aika tuhti omistuskanta.
Nyt puhaltavat uudet oikeistolaiset tuulet, ovat puhaltaneet jo 30 vuotta ja käydään vuotta 1918 kovempaa taistelua kaikkialla uhkaavaa kommunismia ja sosialismia vastaan. Siksi valtio ei enää sijoita, mihinkään, vaan myy entisiä omistuksia pois senkuin kerkiää, eli löytää sopivan hyvän veljen, jolle voi myydä pilkkahintaan tuotantoa, jolla hyvän veljen koko suku voi rikastua (lisää). Mielellään myydään toki ulkomaille, etteivät voitot turhaan jää tänne Suomeen.
Jo kovanaama Vapaavuori sen linjasi, että valtion ainoa intressi on työllistää ja se pitää tehdä omistamatta. Kun valtio luopuu "tehottomista" omistuksistaan, potkitaan niistä ihmisiä kortistoon, valtion elätettäviksi, mutta hehän kuulema työllistyvät sieltä kyllä, kun vaan sosiaaliturvaa leikataan. Kun sosiaaliturva leikataan, vuosikymmeniä alkoholistina ollut raitistuu heti ja kelpaa seuraavana päivänä töihin minne tahansa niin ammattitaitonsa kuin kuntonsakin puolesta. Samoin kaikki absolutistit jalka- ja selkävikaiset hiljaiset naiset otetaan heti töihin ihan minne vaan kävelevät töitä hakemaan, kun "laiskistava" sosiaaliturva napsaistaan pienemmäksi. Tälläkin palstalla lukuisat alan asiantuntijat ovat sen monen monta kertaa väkevästi todistaneet, että näin se menee.
Vihreä siirtymä on kuulema aivan täysin huuhaata, siihen menee vain rahaa, mutta mitään ei saada takaisin. Tällä hetkellä vähän niin onkin: tuulivoimaloiden rakenteista suuri osa tuodaan mm Kiinasta.
Ja sitten on se asia, josta ei julkisuudessa juuri puhuta. EURO. Vapaakauppa-alue ja sen lisäksi Saksan tuotantovoiman mukaan arvonsa määräävä euro, joka on meille liian kallis, suuntaavat vientimme aika tehokkaasti vain euroalueelle. Siellä joudumme kilpailemaan oman valuuttansa säilyttäneitä naapureitamme ja paikallisia, meitä paljon helpommissa tuotanto-olosuhteissa toimivia toimijoita vastaan. Miten luulette siinä käyvän? Voimme pärjätä siinä kilpailussa vain joko laskemalla palkkatasoa, ja sehän täällä onkin alempia kuin monessa kilpailijamaassamme, jonka takia tänne on turha odottaa asiantuntijatason työperäistä maahanmuuttoa kovinkaan paljon, tai olemalla tuotannossa selvästi paljon tehokkaampia ja teknisesti selvästi edellä kilpailijoitamme.
Jos tuotantomme on vain ulkomaisia investointeja, on selvää, että silloin emme ole edellä missään, vaan juuri sillä tasolla, jolla investoiva kansainvälinen toimija on, eli tänne tuleva tuotanto on samalla tasolla kuin se on muuallakin. Voimme yrittää kompensoida sitä sillä, että koulutettu työvoimamme olisi osaavampaa kuin muualla. Se toisinaan onkin, mutta se ei juuri riitä. Niin paljon parempia meidän koulutetut ihmisemme eivät ole verrattuna koko muuhun Eurooppaan tai maailmaan, ja monet niistä, jotka ovat, menevät pian muualle.
Vaikuttaa olevan vain kaksi alaa, joissa vielä pystymme aidosti kilpailemaan: avaruusteknologiassa kapealla sektorilla ja puolustustarviketeollisuudessa. Niissä meillä on omia innovaatioita, joilla on kysyntää, jossa ei hinnasta tingitä. Kumpikin ovat niin pieniä tuotannonaloja taloudessamme, että niillä ei pitkälle pötkitä. Nokian matkapuhelinten menestys perustui omiin innovaatioihimme ja 1995-2001 kelluneeseen markkaan, mutta ne tuhrittiin, eikä vähiten siksi, että ensin tuotanto, sitten jo suunnittelukin kävivät liian kalliiksi kotimaassa, kun siirryttiin meille aina ylihintaiseen euroon. Nokia loi myös kansallisen ylivertaisuusharhan, ja ajateltiin, että nyt meidän ei enää tarvitse ponnistella, vaan rahaa tulee aina vain loputtomasti, kun olemme ikuisesti johtajia tällä yhdellä alalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Todellisuudessa Nokian menestys olisi tullut käyttää seuraavan menestystarinan etsimiseen ja luomiseen, aivan kuten Norja on käyttänyt öljyrahansa. Nokian menestystä rakennettiin monta kymmentä vuotta, aina 1950-luvulta saakka kun elektroniikan korkean tason opetus ja tutkimus aloitettiin. Jo varhaisessa vaiheessa nähtiin, että jonain päivänä ala on tärkeä ja meidän on oltavat siinä mukana ainakin sen verran, että meidän ei tarvitse tuoda kaikkea siihen liittyvää, vaan voimme valmistaa jotain itsekin. Onnistuimme paremmin kuin odotimme: meistä tuli maailmanlaajuisia viejiä, alan markkinajohtajia.
Vaikka vihreän siirtymän tarpeeseen ei ehkä vielä 1990-luvulla olisi voinut uskoa siinä mitassa kuin nyt, olisi koulutus ja tutkimus pitänyt ehdottomasti aloittaa.
Toinen suuri strateginen virhe on ollut suhtautuminen demografiseen kehitykseen. Yhä edelleen sitä yritetään epätoivoisesti kääntää jollain kuvitteellisella maahanmuutolla ja kaikenlaisilla vippaskonsteilla, joilla se ei todellisuudessa muutu mihinkään. Jos kaikki se aika, vaiva ja raha olisi käytetty sen suunnittelemiseen, miten me pystymme automatisoidaam yhteiskuntamme niin, että voimme tehokkaasti tuottaa vähemmällä määrällä ihmisiä, me olisimme pelkästään automaatio-osaamisellamme saavuttaneet johtavan aseman, ja jälleen kerran vertautuneet Japaniin, joka on valinnut sen tien ja selviytyy selvästi meitä paremmin väistämättömästä muutoksesta.
Meiltä on puuttunut, ja puuttuu edelleen pitkän aikavälin strateginen osaaminen. Joskus sitä oli, nimittäin silloin 1950-luvulla ja Kekkosella ja aikalaisillaan sitä myös aivan selvästi oli. Ehkä se olikin siis hyvä, että presidentti ei vaihtunut jokaisissa vaaleissa, vaan viranhaltija saattoi samaistua koko valtakuntaan kuin muinaiset kuninkaalliset. Ruotsissa vastaavasti pääministerit istuivat useita vaalikausia peräkkäin ja kaikissa Pohjoismaissa sama puolue, nimittäin demarit hallitsivat pitkiäkin jaksoja. Samoin myös täällä Suomessa SDP ja Keskusta istuivat hallituksissa, RKP:n ohella, pitkiäkin aikoja, ilman sellaista jyrkkää vaihtelua kuin nyt.
Valtiovarainministeriön tai edes muiden ministeriöiden virkamiehet eivät ole ratkaisu. Heillä ei ole ollut ehdottaa mitään muuta kuin aivottomia leikkausohjelmia, tai Martti Hetemäen tapaan korostaa tuloerojen kasvattamista keinona "työllistää". He tuijottavat vain valtion kassaan ja muutamiin tunnuslukuihin, he eivät pääse lähellekään siihen, mihin Tamminiemen saunassa päästiin syntyjään jo hyvin nopeaälyisen Kekkosen keskustellessa lähes kaikkien liike-elämän ja rahamaailman johtajien sekä poliitikojen ja ajattelijoidwn kanssa. Eikä kukaan VVM:n leipäsaarnaaja samaistu kansaan ja valtioon kuten Machiavellinsä lukenut tasavallan prinssi Kekkonen. Topeliuksen tavoin voin itsekin todeta, että valistunut itsevaltius on paras hallintomuoto, niin kauan kuin valtias on valitstunut. Demokratia on seuraavaksi paras, ja sitä on käytettävä silloin, jos havaitaan, että itsevaltias ei enää ole valistunut. Tosin sen havaitseminen ei ole lainkaan helppoa, yleensä siitä saavutetaan jonkinlainen yksimielisyys vasta huomattavasti aikakauden jälkeen.
Ainoa poliitikkomme, joka on osoittanut puheissaan edes hieman enemmän kykyä strategiseen ajatteluun, on Sanna Marin. Hänelläkin sitä voisi olla enemmän ja laajemmin, mutta kun muilla se ulottuu vain juuri ja juuri julistuksiin vihreästä siirtymästä. Marin kiinniostui heti puheista EU:n strategisesta autonomiasta ja hän johti puolueensa harvinaiseen vaalivoittoon korostamalla koulutuksen merkitystä, joka nimenomaan on meidän kohtalonkysymyksemme. Hän on ajanut useissa asioissa parlamentaarista, ylihallituskausien kestävää, yhteistyötä. Se on harvinaista poliitikolle, sillä sehän ei tuo ääniä vaaleissa, vaan voi pahimillaan sataa kilpailijoiden laariin. Ääniä saa haukkumalla vastustajaa, vieläpä tekemällä sen kaksinaamaisesti ja vaikka tietäisi, että seuraavassa hallituksessa joutuu itse tekemään samaa haukkumaansa politiikkaa. Näinhän Kokoomus ja PS tekivät ja on selvää, että lähes kaikessa ne joutuvat omat paksut puheensa syömään nyt tekeillä olevassa hallituksessa. EU ja euro eivät pysy kasassa ilman tukipaketteja ja niiden takia ei edes PS jätä hallitusta.
Presidentin valtakaudet on rajattu, vaaleista on tullut blokkiheilurin heiluntaa, kun Kekkosen ajan konsensuksesta haluttiin eroon, virkamiehet ovat pikkusieluisia ja kapeakatseisia, mutta kalliita idiootteja, ja sitä paitsi pääosin kokoomuksen aivottomia idealisteja, jotka luulevat edelleen käyvänsä suurta taisteluaan 1980-luvun thatcherismin sankareina sosialismia vastaan, tieteellisiä piirejä ei taas kukaan ota vakavasti. Mistä siis löytää riittävän jatkuvuuden omaava instituutio strategisen ajattelun tyyssijaksi?
Marinista sellaisen olisi voinut tehdä, jos Eduskunta olisi yhdessä päättänyt muuttaa perustuslakia niin, että hänet olisi nimitetty pääministeriksi ainakin seuraavaksi 10 vuodeksi, mielellään 20 vuodeksi. Ja olisi sitten rakennettu hänen ympärilleen asiantunteva ja kaukonäköinen hovi. Tämä on paljon vähemmän huumoria kuin mitä oli tarkoitettu.
Me emme tule päätymään kovin menestykselliseen tulevaisuuteen sillä, että leikkaamme ja säästämme sen sijaan, että loisimme kasvua. Todellinen kasvu luodaan osaamisella ja edelläkävijyydellä, ei omaa pienuuttaan itkemällä ja etsimällä "hyväntahtoisia" auttajia kaikista tahoista, jotka haluavat rikastua meidän kustannuksellamme. Kasvua ei luoda verohelpotuksin eikä tukiautomaatein, elleivät ne ole tarkoin kohdennettuja ja rajattuja.
Sen lisäksi me olemme menettäneet sen tärkeimmän asian: kansallismielisyytemme. Ilman sitä ei yksikään kansakunta ole koskaan kohonnut minnekään eikä pysynyt asemissaan, ei edes olemassa. Jatkosodan pitkä varjo on aiheuttanut sen, että häpeämme kansallismielisyyttä. On huvittavaa kuinka samat ihmiset ovat tuominneet Kekkosen Neuvostoliiton kanssa vehkeilleenä maanpetturina ja kiihkokansallismielisenä umpinaiseen Suomeen uskoneen natioanlistina. Tuomitsijat ovat eurofanaatikkoja, joille kansallismielisyys on kaikista synneistä tuomittavin, paitsi silloin kun ukrainalaiset puolustavat maataan ja ampuvat maanpettureitaan. Aidossa, maltillisessa kansallismielisyydessä on kuitenkin kyse vain siitä, että jos kansakunta ei halua olla olemassa juuri omana, erillisenä kansakuntanaan, se ei myöskään tule olemaan olemassa sellaisena, vaan siitä tulee väehmmistöasemstaan kammpaileva alistettu ihmisryhmä tai se sulautuu kolonialismia muisuttavaan olotilaan omassa maassaan. Olleellista on alueellinen etu. Jos sitä ei kukaan puolusta, alueella asuvista tulee vain alistettuja ja hyväksikäytettyjä.
Suomi on paska maa jota johtavat osaamattomat päättäjät. Häpeä mitä he ovat tehneet tälle maalle.
Näin on asia.
Yllättävän vähän kommentteja.
Noin se menee.
Joo !
4 vuoden kvartaalit
Liian lyhyttä, ei
Pystytä pitkän
Aikavälin suunnitteluun
Ja johtamiseen. Nyt
Metsästetään pikavoittoja,
Helppoja voittoja, ei osata
Ajatella riittävän isosti.
Professori Jukka teki
Kirjoituksen?