Teistille ei shokki ole niinkään se, että hänen palvomansa jumala ei ole todellinen vaan se, että mikään jumala ei ole todellinen: ei ole yhden yhtäkään jumalaa!
Hindu tai luonnonuskontojen jumalien palvoja saattaa hylätä omat jumalansa ja kääntyä juutalaiseksi, kristityksi tai muslimiksi eikä se ole hänestä niin kauheaa kuin huomata, että edes nämä monoteistiset uskonnot eivät palvo oikeaa jumalaa, koska sellaista ei ole olemassa. Ei ole mitään jumalaa! Juutalaisen, kristityn ja muslimin on vielä vaikeampaa lakata suoraan uskomasta mihinkään jumaluuteen, joten tie ateismiin käy usein mutkien kautta. Siitä seuraavaksi.
On hyvin harvinaista, että juutalainen, kristitty tai muslimi hylkää oman jumalansa ja alkaa palvoa muiden uskontojen jumalia tai yhtä sellaista, mutta poikkeuksen tässä tekee ns. deistinen jumaluus, josta mitkään jumaltarut ja myytit eivät kerro. On melko yleistä, että etenkin kristitty lakkaa uskomasta Raamatun ilmoittamaan Jumalaan ja uskoo sen sijasta niin sanottuun korkeampaan voimaan, jota ei tarkemmin määrittele ja tunne, mutta pitää sitä tämän maailman luojana ja uskoo sen kenties myös vaikuttavan tapahtumiin, vaikka sitä ei voida tieteellisesti todistaa. Usko ei tiedettä kaipaa ja siksi epämääräinenkin usko sopii hyvin uskovalle ”sielulle”.
Matka kristinuskosta ateismiin käy siis usein deistisen välivaiheen kautta. Kristitylle on liian suuri shokki tunnustaa oitis se, että mitään jumalia ei ole olemassa, kun huomaa, että Raamatun Jumala ei ole todellinen: se on fiktiota ja Raamatun kirjoittajien kuva jumalasta, ei elävä ja todellinen Jumala. Siirtyminen kristinuskon jumalasta tällaiseen epämääräiseen ”tuntemattomaan jumalaan” on jo hyvä askel, sillä se edellyttää omilla aivoilla ajattelemista ja kykyä kyseenalaistaa aiemmat uskomukset toden teolla. Sitten kun näyttö oman uskon kohdetta vastaan on riittävän vahva, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, ja kristityllä se on usein deismi, mistä kestää vielä jonkin aikaa lakata uskomasta siihen jumaluuteen ja huomata olevansa ateisti.
Muslimin kohdalla kääntyminen deistiksi ja sitten ateistiksi on vaikeampaa kuin kristityllä, koska islam on kokonaisvaltainen poliittis-uskonnollinen ideologia, joka on saanut valtaan muslimin ihan kokonaan (toki näin on fundamentalistisen kristityn laita myös). Helvetin ja yhteisöstä erottamisen pelko on suuri ja muslimimaassa on jopa oma henki vaarassa, jos joku kieltää Allahin eikä rupea edes kristityksi sen jälkeen.
Juutalaiseksi muslimi ei voine kääntyä perimänsä juutalaisvastaisuuden vuoksi, mutta juutalainen voi kääntyä jopa suoraan ateistiksi ilman deismin välivaihetta melko helposti. Tämä johtunee juutalaisten keskimäärin muita korkeammasta älykkyydestä ja Israelin valtion maallisesta luonteesta: suurin osa Israelin juutalaisista on jo valmiiksi ateisteja ja samaa voidaan sanoa monista Yhdysvaltain juutalaisista. Juutalaisuus on heille pelkkä traditio, mutta todellista uskoa löytyy ani harvalta juutalaiselta demokratian luvatussa maassa.
Jos joku on ollut ateisti jo lapsuudesta asti, niin hänestä voi tuntua oudolta, että joku aikuinen ja uskoa lukuunottamatta ihan järkevä ihminen pitää totena Raamatun kertomuksia ja niiden kuvailemaa Jumalaa tai Koraanin Allahia, mutta he eivät tunne uskon sokaisevaa voimaa. Uskon polttoainetta on pelko ja toisaalta myös turvallisuuden tunne ja siihen liittyvä tiivis yhteisöllisyys. Ilman uskon yhteisöä ja sen tuomaa turvaa ihminen tuntee olonsa turvattomaksi ja yksinäiseksi. Moni uskostaan luopunut onkin huomannut jäävänsä ateistina sangen yksin, sillä ateistit eivät ole samalla tavalla yhteisöllisiä kuin teistit. Jos ateistinen vakaumus on kuitenkin suuri, niin lipsumista takaisin teismiin ei tapahdu pelkästään yhteisöllisistä syistä. Ateisti on harvoin älyllisesti niin epärehellinen, että antaa kietoa itsensä samaan valheiden verkkoon, josta uskonnot muodostuvat.
Hindu tai luonnonuskontojen jumalien palvoja saattaa hylätä omat jumalansa ja kääntyä juutalaiseksi, kristityksi tai muslimiksi eikä se ole hänestä niin kauheaa kuin huomata, että edes nämä monoteistiset uskonnot eivät palvo oikeaa jumalaa, koska sellaista ei ole olemassa. Ei ole mitään jumalaa! Juutalaisen, kristityn ja muslimin on vielä vaikeampaa lakata suoraan uskomasta mihinkään jumaluuteen, joten tie ateismiin käy usein mutkien kautta. Siitä seuraavaksi.
On hyvin harvinaista, että juutalainen, kristitty tai muslimi hylkää oman jumalansa ja alkaa palvoa muiden uskontojen jumalia tai yhtä sellaista, mutta poikkeuksen tässä tekee ns. deistinen jumaluus, josta mitkään jumaltarut ja myytit eivät kerro. On melko yleistä, että etenkin kristitty lakkaa uskomasta Raamatun ilmoittamaan Jumalaan ja uskoo sen sijasta niin sanottuun korkeampaan voimaan, jota ei tarkemmin määrittele ja tunne, mutta pitää sitä tämän maailman luojana ja uskoo sen kenties myös vaikuttavan tapahtumiin, vaikka sitä ei voida tieteellisesti todistaa. Usko ei tiedettä kaipaa ja siksi epämääräinenkin usko sopii hyvin uskovalle ”sielulle”.
Matka kristinuskosta ateismiin käy siis usein deistisen välivaiheen kautta. Kristitylle on liian suuri shokki tunnustaa oitis se, että mitään jumalia ei ole olemassa, kun huomaa, että Raamatun Jumala ei ole todellinen: se on fiktiota ja Raamatun kirjoittajien kuva jumalasta, ei elävä ja todellinen Jumala. Siirtyminen kristinuskon jumalasta tällaiseen epämääräiseen ”tuntemattomaan jumalaan” on jo hyvä askel, sillä se edellyttää omilla aivoilla ajattelemista ja kykyä kyseenalaistaa aiemmat uskomukset toden teolla. Sitten kun näyttö oman uskon kohdetta vastaan on riittävän vahva, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, ja kristityllä se on usein deismi, mistä kestää vielä jonkin aikaa lakata uskomasta siihen jumaluuteen ja huomata olevansa ateisti.
Muslimin kohdalla kääntyminen deistiksi ja sitten ateistiksi on vaikeampaa kuin kristityllä, koska islam on kokonaisvaltainen poliittis-uskonnollinen ideologia, joka on saanut valtaan muslimin ihan kokonaan (toki näin on fundamentalistisen kristityn laita myös). Helvetin ja yhteisöstä erottamisen pelko on suuri ja muslimimaassa on jopa oma henki vaarassa, jos joku kieltää Allahin eikä rupea edes kristityksi sen jälkeen.
Juutalaiseksi muslimi ei voine kääntyä perimänsä juutalaisvastaisuuden vuoksi, mutta juutalainen voi kääntyä jopa suoraan ateistiksi ilman deismin välivaihetta melko helposti. Tämä johtunee juutalaisten keskimäärin muita korkeammasta älykkyydestä ja Israelin valtion maallisesta luonteesta: suurin osa Israelin juutalaisista on jo valmiiksi ateisteja ja samaa voidaan sanoa monista Yhdysvaltain juutalaisista. Juutalaisuus on heille pelkkä traditio, mutta todellista uskoa löytyy ani harvalta juutalaiselta demokratian luvatussa maassa.
Jos joku on ollut ateisti jo lapsuudesta asti, niin hänestä voi tuntua oudolta, että joku aikuinen ja uskoa lukuunottamatta ihan järkevä ihminen pitää totena Raamatun kertomuksia ja niiden kuvailemaa Jumalaa tai Koraanin Allahia, mutta he eivät tunne uskon sokaisevaa voimaa. Uskon polttoainetta on pelko ja toisaalta myös turvallisuuden tunne ja siihen liittyvä tiivis yhteisöllisyys. Ilman uskon yhteisöä ja sen tuomaa turvaa ihminen tuntee olonsa turvattomaksi ja yksinäiseksi. Moni uskostaan luopunut onkin huomannut jäävänsä ateistina sangen yksin, sillä ateistit eivät ole samalla tavalla yhteisöllisiä kuin teistit. Jos ateistinen vakaumus on kuitenkin suuri, niin lipsumista takaisin teismiin ei tapahdu pelkästään yhteisöllisistä syistä. Ateisti on harvoin älyllisesti niin epärehellinen, että antaa kietoa itsensä samaan valheiden verkkoon, josta uskonnot muodostuvat.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Miksi pitäisi jollekulle uskovalle olla shokki yhtäkkiä miettiä, että jos yksi uskonto on epätosi, ja sen myötä kaikki muutkin uskonnot ovat, ei olekaan enää mitään, mihin voisi uskoa jäljellä? Koska joku ateisti tai uskovainen niin määrää? Siinä on välissä vielä monta vaihtoehtoa, agnostinen teismi jopa sopii tuohon väliin viimeisenä vaihtoehtona.
En muuten ite usko jumaliin tai mihinkään uskontoon, edes mihinkään tiettyyn yliluonnolliseen olentoon, mutta silti uskon yliluonnolliseen, sielunvaellukseen sun muihin höpötyksiin. Ehkä väärällä palstalla olen, kun täällä kaikki huomio ja epäusko kohdistetaan lähinnä vain valtauskontoihin uskovia kohtaan, mutta mielenkiinnolla aina näitä lueskelen. Ihan täysi ateisti en ole, koska silloin aika tylsää olisi miettiä tämän elämän jatkoa tai tämän elämän hyvyyttä teoissa, mutta sitten taas en usko myöskään joka sielun jatkoon pääsemiseen, eli lost case jo olen, enkä koskaan aio hakea mitään pelastusta mistään jumalasta, sen jo pikkulapsena tiesin ja muille huusin. Ja nyt jo kohta eläkkeellä olen ihan noita samoja jessejä ja herroja kaipaamatta.
Kun koko elämä on perustunut uskoon ja sen kohteena olevaan Jumalaan, niin toki se on shokki huomata, että sitä Jumalaa ei olekaan olemassa ja elämän perustus on fiktiivinen sen sijaan, että se olisi todellinen.
Kun luovutaan uskosta Raamatun Jumalaan, niin luovutaan samalla uskon tuomasta turvasta ja iankaikkisen elämän toivosta. Samalla kärsivät sosiaaliset suhteet, sillä uskosta luopuneen on vaikea säilyttää kontaktit uskoviin läheisiinsä ilman mitään häiriötä.
Usko Jumalaan ja Jeesukseen on aiemmin täyttänyt ihmisen elämän kokonaan. Kun lakataan uskomasta, niin jäljelle jää tyhjiö, joka tulisi täyttää jollakin tavalla. Vaikka arjen monet harrastukset ja työ saattavat jäädä ennalleen ja uuttakin tekemistä löytyy, niin silti Jumalaan ja Jeesukseen turvaamisen päättyminen tekee kaikesta tekemisestä ja elämästä erilaista. Voi olla vaikeaa sopeutua elämään ilman uskoa ja sen harjoittamista.
Toisaalta uskon päättyminen voi olla myös vapauttava kokemus. Ei ole enää turhia rukouksia, kuvitteellisen Jumalan pokkurointia, harhaisia luuloja Jumalan vaikutuksesta ja niin kuin kristityt itse tapaavat sanoa: Totuus tekee vapaaksi! Etenkin ateistiksi päätynyt saattaa ihmetellä aiempaa herkkäuskoisuuttaan ja suoranaista hölmöyttään, kun tuli pidettyä totena aivan järjettömiä väitteitä ja epätosia kertomuksia.
Uskon kahleista ja järjettömyydestä vapautuminen auttaa rakentamaan elämän perustukset uudelleen. Päällimmäiset tunteet voivat olla helpotus, ilo ja rauha: entinen elämä uskossa tuntuu pahalta unelta ja pimeydessä kulkemiselta. Ateistinen totuus jumalien olemattomuudesta avartaan mielen ja tekee parhaimmassa tapauksessa vilpittömästä uskovaisesta vielä rehellisemmän ateistin. Jos uskovainen on ollut vilpillinen ja uskovaisena ollessaan, niin ateismi ei valitettavasti muuta hänen luonnettaan. Pahat ihmiset pysyvät pahoina ja hyvät hyvinä.
"En muuten ite usko jumaliin tai mihinkään uskontoon, edes mihinkään tiettyyn yliluonnolliseen olentoon, mutta silti uskon yliluonnolliseen, sielunvaellukseen sun muihin höpötyksiin."
Tuohon liittyen tuli mieleeni eräs ajatus, jota olen usein pohtinut.
Ajatellaan aluksi uskonnollisia väittämiä (dogmeja?) "Jumala on olemassa" ja "ihmisen sielu on kuolematon" (ikuinen elämä kuoleman jälkeen).
Eihän näillä väitteillä ole mitään loogista yhteyttä, kuitenkin ne (vain) ovat kristinuskon oppiin liitettyjä asioita. Voisihan olla niin, että Jumala on olemassa, mutta kuoleman jälkeen ei olisi elämää. Ja toisaalta kuoleman jälkeen voi olla elämää, vaikka mitään jumalaa ei olisikaan olemassa.
Kumpikin ovat aivan erillisiä väitteitä, joilla ei ole mitään loogista yhteyttä, ne on vain perusteetta yhdistetty toisiinsa kristillisessä opissa. Yleensäkin uskontojen opit ovat vain kokoelma erillisiä väitteitä.
Samaa on myös kolminaisuusopissa, jossa "kolme on yksi". Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta se on vain uskottava, koska se on dogmi. Järjettömyyttä sitten vain perustellaan: se on mysteeri! eli jostakin kummallisesta syystä näin on vain "uskottava" vaikka ei siinä mitään järkeä olekaan. Tämä on teologiaa!
Jumala on tarkoittanut ihmisen yhteyteensä. Mutta toki antaa ihmiselle vapauden valita. Jumala on ikuinen. Jumala loi ihmisen kuvakseen (kolmiyhteisyyttä heijastaa henki, sielu, ruumis) ja koska Jumala on ikuinen Hän loi myös ihmisen ikuiseksi. Ruumis kuolee mutta henki poistuu ruumiista.
Jos henki poistuu ruumiista, niin mitä sielulle tapahtuu?
Mikä ero on hengellä ja sielulla?
Naurettavaa paskan länkytystä. Kristinusko ei vieläkään ole ateismin vastakohta, vaan teismin.
Älä huoli. Ei kaikkien ateistien tarvitse olla älykkäitä. Älykkyys on yliarvostettua: se ei ole niin tärkeää kuin monet ateistit sanovat. Sitä tärkeämpää on olla hyvä ihminen muita ihmisiä kohtaan ja tästä sinun tulisi nyt olla huolissasi, sillä selvästikään et ole hyvä ihminen kuin kaltaisiasi kohtaan, jos niitäkään.
Näin paljon lyhyestä viestistäsi on mahdollista "lukea".
Älykkyys on suuresti yliarvostettua, ihminen selviää hyvin sillä älykkyydellä joka hänellä. Älykkyyden osa-alueita voi kehittää jos haluaa ja huomaa missä älykkyyden alueessa on kehittämistä.
Ihmiset luottavat empaattisiin ihmisiin eivät sellaisiin jotka joka käänteessä korostavat omaa älykkyyttään vaikka olisivatkin älykkäitä.
Varma Tieto
Ateistinen lapsuus joten uskonnoilla ei merkitystä muuten kuin mielenkiintoisina psykologisena ilmiönä.
Kysymyksiin joita uskossa olevat esittävät vastaan en tiedä jos en tiedä
Tieteen löytämiin asioihin luotan mutta ymmärrän että nekin muuttuvat. Absoluuttista totuutta ei ole, kaikki muuttuu.
Sosiaalinen elämä ei rakennu uskontojen avulla enemmän psykologian ja filosofioiden
Varma Tieto
Johtuvatko Luterilaisten ongelmat mielestänne hihhulin maallisuudesta, sillä mehän tiedämme kuinka uskonelämään hyvin helposti liittyvät huumeet, irtosuhteet ja joskus hyvin härski käytös, jopa pikku rikollisus.
Lestat ovat pahimpia ja Luterilaiset pelkkiä loislursoja
Varma Tieto
Mitä ongelmia luterilaisilla on ?
Varma Tieto
Lestadiolaiset eivät tyypillisesti käytä huumeita, mutta popsivat keskimäärin enemmän psyykelääkkeitä kuin muu väestö.
Taparikollisia uskollisena liikkeelleen pysyneet eivät tyypillisesti ole.
Irtosuhteita saatetaan ehkä harrastaa, mutta ne eivät päädy julkisuuteen.
Käytökseltään uskolliset lestadiolaiset ovat aikuisina melko hyviä, mutta lapsena jopa mielisairaita väkivaltaisuudessaan (johtunee sisäsiittoisuudesta).
Tieteen on mahdotonta saada todellista teoriaa kaikesta. Ja syy siihen on epistemologinen. Teisti ei aseta rajoja kuten ateismissa tehdään.
Epistemologia eli tietoteoria on filosofian osa-alue, joka pyrkii selvittämään mitä voimme tietää ja millainen tieto on oikeaa tietoa ja onko tieto ylipäätään mahdollista. Epistemologia viittaa kreikankielen sanaan episteme, joka tarkoittaa ehdottoman varmaa tietoa. Epistemologiaan liittyy keskeisenä myös kysymys totuudesta ja totuuden määrittelystä.
Jumalan olemattomuus on järjenvastainen, kuten myös tietoteoria, miten tämä
"tieto" vaikuttaa monoteistisissa uskonnoissa
God did it! Joopa joo. Tosi mahtavaa "tiedettä" ja "tietoa". Ei saatana! Mitään ei selitetä: uskotaan vain pää märkänä ja kieriskellään lattialla. Ei saatana! Jep jep. Juuri näin. Mutta mutta, kyllä ateisti tietää! Ja tosiaan: puhun nyt vain itsestäni, sillä olenhan lähes kaikkitietävä, koska osaan käyttää Google-hakua ja tekoälyä.
”Jumalan olemattomuus on järjenvastainen”
Samoin Saunatontun olemattomuus on järjenvastainen. Noin. Nyt näytin lattialla sätkivälle hihhulille, että väitteesi on järjenvastaista riemuidiotismia 😂
Jaahas ja sinun mielestäsi ei mikään loi kaiken. Ateistille kelpaavat hyvin nämä ei-tieteelliset väittämät mm. evoluutiosta ja selitykseksi eliöiden välimuotojen puuttumisiin annetaan aika. Mielellään miljoonia vuosia minimissään. Jumala loi eliöt kunkin lajinsa mukaan ja senhän tiedekin toteaa oikeaksi. Koirasta ei tule kissaa vaikka kuinka vääntäisi. Lajit voivat kehittyä ainoastaan annetuissa rajoissa
”Lajit voivat kehittyä ainoastaan annetuissa rajoissa…”
Juuri näin. Ne kehittyvät DNA:n ja sen kopiointimekanismien rajoissa. Selitäpä riemuidiootti, miten on mahdollista, että kaikilla kaksikylkisillä madoista, kärpäsiin, hiiriin ja ihmisiin on sama PAX6 -geeni, joka ohjaa mm. silmän kehitystä? Kärpäsen PAX6 proteiini käynnistää hiiren silmän kehityksen. Se vetää maton alta lajeittain luomisen deluusiolta ja todistaa yhteisestä polveutumisesta.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/PAX6
Palstalla sätkivät ateistit ovat keskittyneet pään aukomiseen. Mikä sadetmetsäkansa on yhtä alas vajonnut. Heillä on sentään parempaakin tekemistä. vaikkapa istua nuotiolla ja ihmetellä Jumalan luomaa luontoa. Tämä tarkkisluokka
on ateistihihhuleille paras tapa päteä, päivystäjän lätkä roikkuu kaulassa ja kahvit lentelee.
Alkuperäiskansat eivät usko jumaliin tai Jumalaan. Ne ovat animistisia.