Hengellinen elämä on sodankäyntiä. Se ei ole nyrkkitappelua vaan rukouselämää ja viipymistä Herran kasvojen edessä. Esirukous on kovaa työtä. Luulin minäkin vasta uskoontulleena, että mitä työtä se on, mutta kyllä on, kun rukoilee hellittämättä. Joka rukoilee vähän saa vähän, joka rukoilee paljon saa paljon. Raamattu sanoo; he tulivat väkeviksi sodissa.
Jos koskaan ei ota uskonelämässä riskiä tai uskon-askelta, ei koskaan pääse voitokkaaseen elämään. Vanhurskas on elävä uskosta.
Rukouksessa alussa ajatukset voivat laukata mutta kun on jo viipynyt ja omat tarpeet Herralle kertonut, alkaa Pyhä Henki puhua. Miten, sanoillako, ääneenkö? Minulle hiljaa ja suloisesti, ei äänen vaan kuin 'linnunmaitoa' tulisi ja vuotaisi sisään. Tuon virran voi lopettaa koska tahtoo. Se ei syytä, ei moiti, ei ivaa, vaan osoittaa pois pantavia asioita ja korjattavia. Kaikki ihan vapaaehtoista. Joskus kauhistuin asioita, vaikka tunne oli ihana, että ymmärtömyyttäni lopetin rukouksen siihen. En kestänyt kuulla. Tuossa on puhdistavaa voimaa. Ei kannata katkasta vaan antaa voiman virrata sisään.
Jumala puhe on monesti sitä, että hiljaa kuunnellessa tulee Raamatun paikkoja mieleen ja rukoilee niitä siinä todeksi. Rukouksessa jo usein huomaa kielillä puhuessa, mitä tämä päivä tuo ihmeellistä tullessaan. Silloin kielissäni on kuin voitelu. Joskus on ihan normaali olo, joskus ilo, joskus saa itkeä hyvin syvältä.
Ilman rukousta ja Raamatun lukua yksin, ihan yksin, on uskonelämä kuivaa.
Jos koskaan ei ota uskonelämässä riskiä tai uskon-askelta, ei koskaan pääse voitokkaaseen elämään. Vanhurskas on elävä uskosta.
Rukouksessa alussa ajatukset voivat laukata mutta kun on jo viipynyt ja omat tarpeet Herralle kertonut, alkaa Pyhä Henki puhua. Miten, sanoillako, ääneenkö? Minulle hiljaa ja suloisesti, ei äänen vaan kuin 'linnunmaitoa' tulisi ja vuotaisi sisään. Tuon virran voi lopettaa koska tahtoo. Se ei syytä, ei moiti, ei ivaa, vaan osoittaa pois pantavia asioita ja korjattavia. Kaikki ihan vapaaehtoista. Joskus kauhistuin asioita, vaikka tunne oli ihana, että ymmärtömyyttäni lopetin rukouksen siihen. En kestänyt kuulla. Tuossa on puhdistavaa voimaa. Ei kannata katkasta vaan antaa voiman virrata sisään.
Jumala puhe on monesti sitä, että hiljaa kuunnellessa tulee Raamatun paikkoja mieleen ja rukoilee niitä siinä todeksi. Rukouksessa jo usein huomaa kielillä puhuessa, mitä tämä päivä tuo ihmeellistä tullessaan. Silloin kielissäni on kuin voitelu. Joskus on ihan normaali olo, joskus ilo, joskus saa itkeä hyvin syvältä.
Ilman rukousta ja Raamatun lukua yksin, ihan yksin, on uskonelämä kuivaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä rukouksen maailma on ihmeellinen. Siinä voi tulla mieleen asioita joita ei muuten ajattelisi ollenkaan. Joku henkilö, uskova tai ateisti kenen puolesta rukoilla. Ateistissä on enemmän haastetta kuin joo joo tyypissä. Muotojumalinen on penseä eikä itse rukoile kun se luottaa niihin kirkon muotomenoihin. Seurakunnattomat on sopeutumattomia ja heillä on huono äitisuhde joka ilmenee seurakunnan vikoiluna.
Jotka kokevat Jumalan vihaisena on vikaa isä-suhteessa. Äiti-suhteen huonous ilmenee riitelynä seurakunnan kanssa.
Just, täällä näitä sana ja ylistysläisten oppeja levitetään taas!
Minulla ei ole mitään tekemistä Veli Saarikallen kanssa. "Joopa" voisi itse rukoilla niin saa kokea jotain mitä ei koskaan ennen ole kokenut.
En puhunut sanaakaan ylistyksestä tai palvonnasta, vaan puhuin rukouksesta ja Jumalan Hengen kuuntelusta. Lisäksi sanasta josta Jumala puhuu, Jumala puhuu Raamatun kautta.
Olipas ilo lukea kirjoituksesi. Ken on kokenut hän tietää kuinka suloista on olla kahden Herran kanssa ja Hänen opetettavanaan.
Siunattuja hetkiä Sinulle ja kaikille, jotka Herraa rakastatte ja viivytte Hänen neuvonpidoissaan.
Puhuukos se henki sinulle joka kerta kun menet rukouksiin? Olisi mielenkiintoista tietää.