Mitä tarkoitetaan yksin Raamattu -periaatteella?

Kyllä, olet oikeassa. Paavali oli tosiaan apostoli, ja hän kirjoitti useita kirjeitä seurakunnille. Tämä kirjallinen tiedon välittäminen oli yksi tapa, jolla apostolien opetukset levisivät ja säilyivät seurakunnissa. Suullinen perimätieto oli kuitenkin myös tärkeä tiedonvälityksen muoto varhaisessa kristillisessä yhteisössä. Kiitos huomautuksestasi, ja toivottavasti tämä selventää asiaa.

😍😋😍😋😍😋😍😋😍

🍒 ­­N­y­­­m­f­o­m­­­a­a­n­­i -> https://ye.pe/finngirl21#17864373O

🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞

jatkan;Taas pieni kummajainen asiassa on. Miksi Jeesus kävi Johanneksen upotuskasteella?
Siihen ei ole monta tarkoitusta, josta yksi on esikuva tulevan Häneen kastamisen oikeudellisuuteen, ja toinen, jota harvoin korostetaan; Ottaessaan itsekin Johannekselta kasteen, Jeesus tunnusti ja vahvisti Johanneksen profeetan ja kastajan tehtävän Jumalalta saaduksi.
Siinähän Jeesuksen osalta ei ollut kysymyksessä parannus, ja siksi Johannes empi, ennekuin kastoi tulevan Messiaan.

Jeesuksessahan ei ollut syntiä, joten pikapikaa ajatellen Jeesus ei olisi tarvinnut ko. kastetta, mutta Hän näytti esimerkin omalta kohdaltaan babtizoohon, upottamiseen.

Jeesus asettui syntisten rinnalle antaessaan kastaa itsensä. Hän antoi kastaa itsensä koko ihmiskunnan sijaisena – ei ainoastaan itsensä tai kansansa puolesta.

Kaste ennakoi myös Hänen ristinkuolemaansa, hautaamistaan ja ylösnousemusta. "Mutta minut on kasteella kastettava – ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!" (Luuk. 12:50).
Johanneksen kaste, sitä seurannut Pyhän Hengen ilmestyminen ja taivaasta kuuluva ääni antoivat uutta merkitystä Jesajan ennustukselle: "Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen" (Jes. 42:1).

Kaste Jeesukselta oli myös merkki julkisen toiminnan aloittamisesta.

Upotuskaste, Johanneksen jälkeen.

Tämä on viimeinen kaste, mutta myös ensimmäinen, joka koskee koko uskovaa ihmiskuntaa, upottamalla.
Eli se on babtizoo.

Kristuksen työ on kristillisen kasteen todellinen perusta ja kasteen tulee tapahtuakin, sisältönsä mukaisesti, Jeesuksen Kristuksen nimeen. "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen'" (Apt. 2:38). Lähetyskäskyssä käsketään kastamaan "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:18-20). Kristillinen kaste on siis perustansa, perustajansa ja asettajansa mukaan Jeesuksen Kristuksen kaste, joka suoritetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Kristillinen kaste asetettiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristillisen kasteen antoi ylösnoussut Vapahtaja. "Hän sanoi heille: 'Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen'" (Mark. 16:15,16).

Kristillistä kastetta edeltää kääntyminen eli syntien tunnustaminen. "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi'" (Apt. 2:38a). Kääntyminen edelsi kastetta myös Johanneksen kasteessa.

Tässä vaiheessa on hyvä sanoa, että miten ripottelumenetelmässä vauva voi esittää oman kääntymyksensä.

Ei mitenkään, koska se on Rooman kirkon keksimä seurakuntasidos, jossa ”kastetaan” -tämän seurakunnan jäseneksi, veronmaksaksi, taas Upotuksessa Kristukseen. Sen nimi on Taas verbinä babtisma käytetään pesemisestä nesteessä. On aivan eri asia

Pyhä kaste on myös erikoinen, josta Pave; 1 Kor.1;17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

Eli kasteessakin pitää olla järki päässä? Ei ole oikein, jos kastaja tulee paikkainnalle ja haluaa kastaa koko jengin, mutta sana jää sen varjoon. Kaikki tulee aloittaa, kuten Jeesus sanoo sanomasta Hänestä, eli evankeliumista, joka herättää uskon ja mahdollisuuden kasteeseen.

»Yksi syy siihen, miksi uudestikastajat ja ne, jotka perustavat uskonsa yksinomaan Raamattuun, menevät harhaan, on se,
Raamattu ei voi irrottautua traditiosta, koska Raamattu on tradition tuote.** Tässä pisteesi minun silmissä putosi hieman jopa veden pinnan allekin.

Kaikki Pyhä perustuu Raamattuun, ei isien perinnesääntöihin? Siksihän koko lestadiolaisuus on mennyt pakanalliseen hapatukseen, lähes kautta linjan.

Tarvitset parannuksen, jos haluat kasteen, ihmisuskovaa ei kukaan vastuullinen kristitty kasta, ei missään tapauksessa. Raamattu on ehdoton auktoriteetti, aina.

jatkuu

pinnasänky kirjoitti:

jatkan;Taas pieni kummajainen asiassa on. Miksi Jeesus kävi Johanneksen upotuskasteella?
Siihen ei ole monta tarkoitusta, josta yksi on esikuva tulevan Häneen kastamisen oikeudellisuuteen, ja toinen, jota harvoin korostetaan; Ottaessaan itsekin Johannekselta kasteen, Jeesus tunnusti ja vahvisti Johanneksen profeetan ja kastajan tehtävän Jumalalta saaduksi.
Siinähän Jeesuksen osalta ei ollut kysymyksessä parannus, ja siksi Johannes empi, ennekuin kastoi tulevan Messiaan.

Jeesuksessahan ei ollut syntiä, joten pikapikaa ajatellen Jeesus ei olisi tarvinnut ko. kastetta, mutta Hän näytti esimerkin omalta kohdaltaan babtizoohon, upottamiseen.

Jeesus asettui syntisten rinnalle antaessaan kastaa itsensä. Hän antoi kastaa itsensä koko ihmiskunnan sijaisena – ei ainoastaan itsensä tai kansansa puolesta.

Kaste ennakoi myös Hänen ristinkuolemaansa, hautaamistaan ja ylösnousemusta. "Mutta minut on kasteella kastettava – ja missä ahdistuksessa olenkaan, ennen kuin olen sen läpi käynyt!" (Luuk. 12:50).
Johanneksen kaste, sitä seurannut Pyhän Hengen ilmestyminen ja taivaasta kuuluva ääni antoivat uutta merkitystä Jesajan ennustukselle: "Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen" (Jes. 42:1).

Kaste Jeesukselta oli myös merkki julkisen toiminnan aloittamisesta.

Upotuskaste, Johanneksen jälkeen.

Tämä on viimeinen kaste, mutta myös ensimmäinen, joka koskee koko uskovaa ihmiskuntaa, upottamalla.
Eli se on babtizoo.

Kristuksen työ on kristillisen kasteen todellinen perusta ja kasteen tulee tapahtuakin, sisältönsä mukaisesti, Jeesuksen Kristuksen nimeen. "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen'" (Apt. 2:38). Lähetyskäskyssä käsketään kastamaan "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" (Matt. 28:18-20). Kristillinen kaste on siis perustansa, perustajansa ja asettajansa mukaan Jeesuksen Kristuksen kaste, joka suoritetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen.

Kristillinen kaste asetettiin vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Kristillisen kasteen antoi ylösnoussut Vapahtaja. "Hän sanoi heille: 'Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen'" (Mark. 16:15,16).

Kristillistä kastetta edeltää kääntyminen eli syntien tunnustaminen. "Pietari vastasi: 'Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi'" (Apt. 2:38a). Kääntyminen edelsi kastetta myös Johanneksen kasteessa.

Tässä vaiheessa on hyvä sanoa, että miten ripottelumenetelmässä vauva voi esittää oman kääntymyksensä.

Ei mitenkään, koska se on Rooman kirkon keksimä seurakuntasidos, jossa ”kastetaan” -tämän seurakunnan jäseneksi, veronmaksaksi, taas Upotuksessa Kristukseen. Sen nimi on Taas verbinä babtisma käytetään pesemisestä nesteessä. On aivan eri asia

Pyhä kaste on myös erikoinen, josta Pave; 1 Kor.1;17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.

Eli kasteessakin pitää olla järki päässä? Ei ole oikein, jos kastaja tulee paikkainnalle ja haluaa kastaa koko jengin, mutta sana jää sen varjoon. Kaikki tulee aloittaa, kuten Jeesus sanoo sanomasta Hänestä, eli evankeliumista, joka herättää uskon ja mahdollisuuden kasteeseen.

»Yksi syy siihen, miksi uudestikastajat ja ne, jotka perustavat uskonsa yksinomaan Raamattuun, menevät harhaan, on se,
Raamattu ei voi irrottautua traditiosta, koska Raamattu on tradition tuote.** Tässä pisteesi minun silmissä putosi hieman jopa veden pinnan allekin.

Kaikki Pyhä perustuu Raamattuun, ei isien perinnesääntöihin? Siksihän koko lestadiolaisuus on mennyt pakanalliseen hapatukseen, lähes kautta linjan.

Tarvitset parannuksen, jos haluat kasteen, ihmisuskovaa ei kukaan vastuullinen kristitty kasta, ei missään tapauksessa. Raamattu on ehdoton auktoriteetti, aina.

jatkuu

Lue lisää

Kaiken kukkuraksi, nostat Lutherin pylvään nokkaan, joka oli kirottu juutalaisten vihaajana, se löytyy, jos uskot edes hieman Raamattua; Gen 12; 2 Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, JA KIROAN , jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Sinä meni Luther vasempaan jonoon muutaman viikon päästä, kun Hän antoi Hitlerin oppi- isänä lausunnon; Menkää ja tappakaa kaikki juutalaiset ja mustalaiset?

Hän kuitenkin kerkesi ennen kuolaansa tuskissani antaa lausunnon kasteesta; - Olen ollut väärässä kasteesta, upottaminen on ainut oikea tapa.

Tämä siitä pakanuudesta ja Martinista, ja heikosta suhtautumisesta Pyhään Raamattuun, joten ihmetyttää, miksi jopa kirkkokuntia, on alkanut helvettiin tuomittua munkkia seuraamaan ja orientoitamaan seurakuntansa Häneen.

Nyt käyt jopa mauttomaksi, kun haet lisää tartuntapintaa, sillä se on vain säätyjen koonti, omasta mielestään 1530 luvulla. Täyttä ihmisuskoa, osin jopa pakanallista Raamatun raiskausta.

Taas traditio tarkoittaa todellisuudessa hallinnon siirtoa Raamatusta ihmisille, jotka sitä muovailevat mielelleen sopivaksi.

Raamatun koonti alkoi hyvin varhain Israelissa, siitä tuli Toora, apunaan tanaki, ja on koottu silloin, ja heti Jeesuksen jälkeen n 5000 niteestä, jonka Jumalan on omilleen ilmoittanut.
Pakanoillehan ei Jumala ole koskaan puhut sanaakaan.

Tutkivaan kristillisyyteen pitää tuntea molemmat Testamentit, ei sitä saa jättää ihmisten puheiden varaan. On nähty Suomessakin, mihin se johtaa.

Se johtaa kauas Jeesuksesta, lestadiolaisethan on pääsääntöisesti Teokraatteja, Jehovien rinnalla.

En viitsi kommentoida loppuja, joten toin Sinulle johdatusta, turvautua Jumalan sanaan, Jeesuksessa.

Olet kuitenkin suosikkejani Palstalla.

Pinna.

pinnasänky kirjoitti:

Kaiken kukkuraksi, nostat Lutherin pylvään nokkaan, joka oli kirottu juutalaisten vihaajana, se löytyy, jos uskot edes hieman Raamattua; Gen 12; 2 Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
3 Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, JA KIROAN , jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Sinä meni Luther vasempaan jonoon muutaman viikon päästä, kun Hän antoi Hitlerin oppi- isänä lausunnon; Menkää ja tappakaa kaikki juutalaiset ja mustalaiset?

Hän kuitenkin kerkesi ennen kuolaansa tuskissani antaa lausunnon kasteesta; - Olen ollut väärässä kasteesta, upottaminen on ainut oikea tapa.

Tämä siitä pakanuudesta ja Martinista, ja heikosta suhtautumisesta Pyhään Raamattuun, joten ihmetyttää, miksi jopa kirkkokuntia, on alkanut helvettiin tuomittua munkkia seuraamaan ja orientoitamaan seurakuntansa Häneen.

Nyt käyt jopa mauttomaksi, kun haet lisää tartuntapintaa, sillä se on vain säätyjen koonti, omasta mielestään 1530 luvulla. Täyttä ihmisuskoa, osin jopa pakanallista Raamatun raiskausta.

Taas traditio tarkoittaa todellisuudessa hallinnon siirtoa Raamatusta ihmisille, jotka sitä muovailevat mielelleen sopivaksi.

Raamatun koonti alkoi hyvin varhain Israelissa, siitä tuli Toora, apunaan tanaki, ja on koottu silloin, ja heti Jeesuksen jälkeen n 5000 niteestä, jonka Jumalan on omilleen ilmoittanut.
Pakanoillehan ei Jumala ole koskaan puhut sanaakaan.

Tutkivaan kristillisyyteen pitää tuntea molemmat Testamentit, ei sitä saa jättää ihmisten puheiden varaan. On nähty Suomessakin, mihin se johtaa.

Se johtaa kauas Jeesuksesta, lestadiolaisethan on pääsääntöisesti Teokraatteja, Jehovien rinnalla.

En viitsi kommentoida loppuja, joten toin Sinulle johdatusta, turvautua Jumalan sanaan, Jeesuksessa.

Olet kuitenkin suosikkejani Palstalla.

Pinna.

Lue lisää

Olipa pitkä kirjoitus, mutta asiaa.
En enää anna ripotella, tai mitä valelua se nyt on tulevia lapsiani, menetelmähän on juuri uudestikasetta?

Kristityn upotuskaste on ainoa oikea ja pysyvä, siinä saa synnit anteeksi ja Pyhän Hengen.

Miksi elää Raamatun vastaisesti, kun vastavuoroisesti seurata Kirstusta ja lapsetkin saavat itse päättää, ottavatko kasteen vastaan?

Uudesti kastajia on todellisuudessa nämä ihmisten keksimä pään valelu. Sitä ei Raamatussa ole.

Kiitos kirjoituksestasi

Kirjoitat paljon, mutta tartun nyt vain tähään ajanpuutteen takia:

> Ne ovat alkukielellä, kastetavasta joko verbiä baptizō, "upottaa", "painaa veden sisään”

Alkukielellä, eli kreikaksi, kaste-sana on "baptismos" (βάπτισμος). Tämä sana liittyy verbiin "baptizo" (βαπτίζω), joka tarkoittaa "upottamista", kuten kirjoitit, mutta MYÖS "kastamista" tai "kastamista veteen".

Baptizo-verbin käyttö oli laajempaa kreikan kielessä ja se ei rajoittunut ainoastaan uskonnolliseen kontekstiin. Kielessä sitä käytettiin kuvaamaan esimerkiksi astioiden kastamista veteen tai ruumiin kastamista peseytymistä varten. Tässä yleisemmässä merkityksessä baptizo-verbi viittaa yksinkertaisesti kastamiseen.

Raamatussa baptizo-verbiä käytetään myös muissa yhteyksissä kuin pelkästään uskonnollisessa kasteessa. Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa (Mark. 7:4) puhutaan juutalaisten käsien pesusta ennen ateriaa, ja siinä käytetään baptizo-verbiä kuvaamaan astioiden kastamista. Tässä yhteydessä baptizo tarkoittaa selvästi kastamista tai upottamista veteen.

Useat kreikan sanakirjat, kuten Liddell-Scott-Jones -sanakirja, antavat baptizo-sanalle tulkinnan, joka sisältää sekä "upottamisen" että "kastamisen" merkitykset. Tämä viittaa siihen, että baptizo-verbin käytössä on laajempi merkityskenttä, joka sisältää myös yksinkertaisen kastamisen.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoitat paljon, mutta tartun nyt vain tähään ajanpuutteen takia:

> Ne ovat alkukielellä, kastetavasta joko verbiä baptizō, "upottaa", "painaa veden sisään”

Alkukielellä, eli kreikaksi, kaste-sana on "baptismos" (βάπτισμος). Tämä sana liittyy verbiin "baptizo" (βαπτίζω), joka tarkoittaa "upottamista", kuten kirjoitit, mutta MYÖS "kastamista" tai "kastamista veteen".

Baptizo-verbin käyttö oli laajempaa kreikan kielessä ja se ei rajoittunut ainoastaan uskonnolliseen kontekstiin. Kielessä sitä käytettiin kuvaamaan esimerkiksi astioiden kastamista veteen tai ruumiin kastamista peseytymistä varten. Tässä yleisemmässä merkityksessä baptizo-verbi viittaa yksinkertaisesti kastamiseen.

Raamatussa baptizo-verbiä käytetään myös muissa yhteyksissä kuin pelkästään uskonnollisessa kasteessa. Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa (Mark. 7:4) puhutaan juutalaisten käsien pesusta ennen ateriaa, ja siinä käytetään baptizo-verbiä kuvaamaan astioiden kastamista. Tässä yhteydessä baptizo tarkoittaa selvästi kastamista tai upottamista veteen.

Useat kreikan sanakirjat, kuten Liddell-Scott-Jones -sanakirja, antavat baptizo-sanalle tulkinnan, joka sisältää sekä "upottamisen" että "kastamisen" merkitykset. Tämä viittaa siihen, että baptizo-verbin käytössä on laajempi merkityskenttä, joka sisältää myös yksinkertaisen kastamisen.

Lue lisää

Tässä käytetään baptizo-verbiä kuvaamaan astioiden kastamista:

"Kun he tulevat torilta, he eivät syö, ennenkuin ovat pesseet kätensä. Ja muita monia tapoja on, joita he ovat ottaneet noudattaaksensa: astioita kastamisia, kuppien ja kattilain ja vaskiruukkujen pesuja." (Markus 7:4, KR 1933/38)

Anonyymi kirjoitti:

Tässä käytetään baptizo-verbiä kuvaamaan astioiden kastamista:

"Kun he tulevat torilta, he eivät syö, ennenkuin ovat pesseet kätensä. Ja muita monia tapoja on, joita he ovat ottaneet noudattaaksensa: astioita kastamisia, kuppien ja kattilain ja vaskiruukkujen pesuja." (Markus 7:4, KR 1933/38)

Lue lisää

Ei, se on Babtizma, eli pesu. Aramesta ote; 4 Eikä kauppapaikoilta tulla peseytymättä aterioimaan, ja paljon muitakin asioita heillä on, joita he ovat saaneet pidettäväksi; maljojen ja kuppien ja kupariastioiden ja lautasten pesemiset

Taas Babtizoo on kaste, jossa ihminen veden alta nousseena on uusi luomus Jeesuksessa.

Olen tenttinyt Koineen Kreikan, mutta kreikan kielessä on useita vivahteita, josta mm Nyky Kreikka on hyvin kaukana.

Tuo ei ole Kreikkaa, jota käytettiin Uuden Testamentin kirjoituksissa.

pinnasänky kirjoitti:

Ei, se on Babtizma, eli pesu. Aramesta ote; 4 Eikä kauppapaikoilta tulla peseytymättä aterioimaan, ja paljon muitakin asioita heillä on, joita he ovat saaneet pidettäväksi; maljojen ja kuppien ja kupariastioiden ja lautasten pesemiset

Taas Babtizoo on kaste, jossa ihminen veden alta nousseena on uusi luomus Jeesuksessa.

Lue lisää

> Taas Babtizoo on kaste, jossa ihminen veden alta nousseena on uusi luomus Jeesuksessa.

Tässä Babtizoo:n tarkoitus seuraavasta sivusta:
https://www.biblestudytools.com/lexicons/greek/nas/baptizo.html

1. to dip repeatedly, to immerse, to submerge (of vessels sunk)
2. to cleanse by dipping or submerging, to wash, to make clean with water, to wash one's self, bathe
3. to overwhelm

Babtizo ei siis tarvitse tarkoitta upottamista veteen.

Argumenttini ei ole että Babtizo ehdottomasti aina tarkoittaa kastamista, vaan ETTÄ SE VOI tarkoittaa sitä.

Perustelemme lapsikasteta muun muuassa näin:

Matteuksen evankeliumi 28:19-20: Jeesus antaa opetuslapsilleen lähetyskäskyn kastaa kaikki kansat Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä hän on käskenyt. Tässä käskysanassa ei mainita erityisesti lasten kastamista, mutta yleinen käsky kastaa kaikki kansat sisältää myös lapset.

Apostolien teot 2:38-39:
"Ja Pietari sanoi heille: 'Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.'"

Tässä kohdassa Pietari kehottaa ihmisiä tekemään parannuksen ja ottamaan kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen. Hän mainitsee myös, että tämä lupaus koskee heidän lapsiaan. Tämä viittaa siihen, että lapsilla on osallisuus Jumalan valtakuntaan ja heidät voidaan ottaa mukaan kasteen kautta.

Kolossalaiskirje 2:11-12: Paavali kirjoittaa, että kaste vastaa ympärileikkausta, joka tehtiin Vanhan liiton aikana. Kasteessa uskovat ovat osallistuneet Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Tämä kohta vahvistaa kasteen merkityksen uskon yhteyteen liittymisenä.

Apostolien teot 2:38-39: Pietari kehottaa ihmisiä kääntymään ja ottamaan vastaan kaste Jeesuksen nimessä syntiensä anteeksisaamiseksi. Hän lisää, että lupaus Pyhästä Hengestä on tarkoitettu heidän lapsilleen ja kaikille, jotka kaukana ovat.

Merkillistä että kasteenuusijat jaksavat päivästä päivään inttiä symboolikasteistaan, vaikka on todistettu kertoja että ovat väärässä, kuten tässäkin aloituksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Merkillistä että kasteenuusijat jaksavat päivästä päivään inttiä symboolikasteistaan, vaikka on todistettu kertoja että ovat väärässä, kuten tässäkin aloituksessa.

Mietihän nyt vähän.
Jeesuksen kasteeseen verrattuna kasteessanne veski kohtaa vain vauvan pään, aidossa kasteessa ollaan upoksissa.

Se jos mikä, on symbolia.

Kerro kuka sen on todistanut? Koska sitä alettiin suorittaa vasta 400- 600 luvulla, Rooman Porttokirkkojen lakeijakirkoissa, eli lahkoissa.

pinnasänky kirjoitti:

Mietihän nyt vähän.
Jeesuksen kasteeseen verrattuna kasteessanne veski kohtaa vain vauvan pään, aidossa kasteessa ollaan upoksissa.

Se jos mikä, on symbolia.

Kerro kuka sen on todistanut? Koska sitä alettiin suorittaa vasta 400- 600 luvulla, Rooman Porttokirkkojen lakeijakirkoissa, eli lahkoissa.

Lue lisää

> Kerro kuka sen on todistanut? Koska sitä alettiin suorittaa vasta 400- 600 luvulla

Kirkossa alettiin kastaa lapsia hyvin varhaisessa vaiheessa, jopa varhaisina kristillisinä vuosina. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen käytäntö oli kastaa sekä aikuisia että heidän perheitään, mikä sisälsi myös lapset. Raamatussa mainitaan tapauksia, joissa kokonaiset perheet tai kotitaloudet kastettiin, kuten kertomuksissa Lydiaasta (Apt. 16:15), vanginvartijasta (Apt. 16:33) ja Korintossa asuvasta Stefanasesta (1. Kor. 1:16).

Varhaiset kristilliset kirjoittajat, kuten Justinus Marttyyri, Irenaeus ja Tertullianus, viittaavat myös siihen, että lapset kastettiin varhaisessa kirkossa. He puhuvat lapsikasteesta ja korostavat, että lapsetkin ovat osa kristillistä yhteisöä ja voivat saada kasteen sakramentin.

Hippolytus Roomalaisen teoksessa "Apostolinen perustus" (kirjoitettu noin 200-luvun alussa) mainitaan, että lapset voidaan kastaa.

Kasteen käytäntö vaihteli hieman eri paikoissa ja aikakausina varhaisessa kirkossa, mutta yleisesti ottaen lapset kastettiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, usein pian syntymän jälkeen. Tämä käytäntö oli juurtunut ajatukseen perisynnistä, joka katsoi lapsen syntyvän syntiinlankeemuksen perintönä ja tarvitsevan kasteen syntien anteeksiantamiseksi ja pelastukseksi.

Anonyymi kirjoitti:

> Kerro kuka sen on todistanut? Koska sitä alettiin suorittaa vasta 400- 600 luvulla

Kirkossa alettiin kastaa lapsia hyvin varhaisessa vaiheessa, jopa varhaisina kristillisinä vuosina. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen käytäntö oli kastaa sekä aikuisia että heidän perheitään, mikä sisälsi myös lapset. Raamatussa mainitaan tapauksia, joissa kokonaiset perheet tai kotitaloudet kastettiin, kuten kertomuksissa Lydiaasta (Apt. 16:15), vanginvartijasta (Apt. 16:33) ja Korintossa asuvasta Stefanasesta (1. Kor. 1:16).

Varhaiset kristilliset kirjoittajat, kuten Justinus Marttyyri, Irenaeus ja Tertullianus, viittaavat myös siihen, että lapset kastettiin varhaisessa kirkossa. He puhuvat lapsikasteesta ja korostavat, että lapsetkin ovat osa kristillistä yhteisöä ja voivat saada kasteen sakramentin.

Hippolytus Roomalaisen teoksessa "Apostolinen perustus" (kirjoitettu noin 200-luvun alussa) mainitaan, että lapset voidaan kastaa.

Kasteen käytäntö vaihteli hieman eri paikoissa ja aikakausina varhaisessa kirkossa, mutta yleisesti ottaen lapset kastettiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, usein pian syntymän jälkeen. Tämä käytäntö oli juurtunut ajatukseen perisynnistä, joka katsoi lapsen syntyvän syntiinlankeemuksen perintönä ja tarvitsevan kasteen syntien anteeksiantamiseksi ja pelastukseksi.

Lue lisää

Esimerkiksi teoksessaan "De Anima" (Sielusta) Tertullianus kirjoittaa: "Ja koska lapsi kuuluu syntiin jo ennen kuin on syntynyt, tulee hänet pelastaa kasteessa." Tertullianus eli noin vuosina 155–240 jKr.

Pelkästään tämä viittaus tekee tyhjääksi väitteesi Pinna.

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkiksi teoksessaan "De Anima" (Sielusta) Tertullianus kirjoittaa: "Ja koska lapsi kuuluu syntiin jo ennen kuin on syntynyt, tulee hänet pelastaa kasteessa." Tertullianus eli noin vuosina 155–240 jKr.

Pelkästään tämä viittaus tekee tyhjääksi väitteesi Pinna.

Lue lisää

Aikaisten kristittyjen kirjoituksia löytyy esimerkiksi täältä:

https://www.earlychristianwritings.com/

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkiksi teoksessaan "De Anima" (Sielusta) Tertullianus kirjoittaa: "Ja koska lapsi kuuluu syntiin jo ennen kuin on syntynyt, tulee hänet pelastaa kasteessa." Tertullianus eli noin vuosina 155–240 jKr.

Pelkästään tämä viittaus tekee tyhjääksi väitteesi Pinna.

Lue lisää

Lisää viittauksia:

Tertullian, "On Baptism" (De Baptismo), Chapter 18:
"The sacrament of baptism is most clearly a sacrament of salvation for the young... For no less reason is the soul more divine, because it is not capable of sins. And therefore it is more urgent to grant the divine gift."

Tertullian, "On Baptism" (De Baptismo), Chapter 19:
"What reason is there for the delay of baptism? For as far as age goes, it is better to be baptized as soon as possible... The Lord indeed says, 'Forbid them not to come unto me.' Let them come while they are growing, while they are learning, while they are being taught where to come; let them be made Christians when they are able to know Christ."

Anonyymi kirjoitti:

Lisää viittauksia:

Tertullian, "On Baptism" (De Baptismo), Chapter 18:
"The sacrament of baptism is most clearly a sacrament of salvation for the young... For no less reason is the soul more divine, because it is not capable of sins. And therefore it is more urgent to grant the divine gift."

Tertullian, "On Baptism" (De Baptismo), Chapter 19:
"What reason is there for the delay of baptism? For as far as age goes, it is better to be baptized as soon as possible... The Lord indeed says, 'Forbid them not to come unto me.' Let them come while they are growing, while they are learning, while they are being taught where to come; let them be made Christians when they are able to know Christ."

Lue lisää

"Raamattu ei voi irrottautua traditiosta"???

Kyllä voi. Jeesus sanoi oista traditiosta:
Matt 15
"Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden".

Jeesuksen aikaan fariseukset ja myöhemmin kirkkoisät keksivät kaikenlaisia "perinteitä", joilla korvasivat Jeesuksen vaatiman parannuksen teon ja näin helpottivat ihmisten liittymistä kirkkoon. Sellaisia olivat lasten kastaminen, Neitsyt Marian palvonta, viimeinen voitelu, pappien erityisasema, paavin valta, eri sakramentit jne, joilla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen opetuksen kanssa.
Lapsikasteopetushan syntyi siitä harhaopista, että vauvat ovat syntisiä, ja kasteen avulla heistä tehdään JUmalan lapsia.
Erikoista on se, että vaikka Raamatun KIISTATON ja YLEISIN opetus kasteesta on aikuisten ja uskoontulleiden kastaminen, niin kirkot väenväkisin yrittävät puolustaa lapsikastetta, josta Raamatussa ei ole ainoatakan esimerkkiä.
Eivät edes vanhimmat ja luotettavimmat ohjeet, kuten Didakhee tai Justinos Marttyyrin apolegiat (n 150 jKr) sanallakaan viittaa lasten kastamiseen. Päinvastoin. Ne kumoavat sellaisen mahdollisuuden.
Perinteet ovat heille tärkeämpia kuin JUmalan sana.

Anonyymi kirjoitti:

"Raamattu ei voi irrottautua traditiosta"???

Kyllä voi. Jeesus sanoi oista traditiosta:
Matt 15
"Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden".

Jeesuksen aikaan fariseukset ja myöhemmin kirkkoisät keksivät kaikenlaisia "perinteitä", joilla korvasivat Jeesuksen vaatiman parannuksen teon ja näin helpottivat ihmisten liittymistä kirkkoon. Sellaisia olivat lasten kastaminen, Neitsyt Marian palvonta, viimeinen voitelu, pappien erityisasema, paavin valta, eri sakramentit jne, joilla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen opetuksen kanssa.
Lapsikasteopetushan syntyi siitä harhaopista, että vauvat ovat syntisiä, ja kasteen avulla heistä tehdään JUmalan lapsia.
Erikoista on se, että vaikka Raamatun KIISTATON ja YLEISIN opetus kasteesta on aikuisten ja uskoontulleiden kastaminen, niin kirkot väenväkisin yrittävät puolustaa lapsikastetta, josta Raamatussa ei ole ainoatakan esimerkkiä.
Eivät edes vanhimmat ja luotettavimmat ohjeet, kuten Didakhee tai Justinos Marttyyrin apolegiat (n 150 jKr) sanallakaan viittaa lasten kastamiseen. Päinvastoin. Ne kumoavat sellaisen mahdollisuuden.
Perinteet ovat heille tärkeämpia kuin JUmalan sana.

Lue lisää

Tuossa Jeesus osoittaa fariseusten tekemän virheen. He olivat asettaneet omia perinnäissääntöjään Jumalan sanan yläpuolelle. He käyttivät perinnäissääntöjä tekosyynä välttää avun antamista vanhemmilleen, rikkoen samalla Jumalan käskyn kunnioittaa isää ja äitiä. Tästä Jeesus syyttää heitä.

Tämä kohta ei liity kirkon traditioon tai sen luottamiseen. Se kertoo fariseusten virheestä asettaa omat perinnäissääntönsä Jumalan sanan yläpuolelle. Se ei tarkoita, että traditiot tai perinteet olisivat väärin tai hylättäviä. On tärkeää erottaa tässä fariseusten tekemä virhe omien traditioiden asettamisesta Jumalan sanan yläpuolelle yleisestä kirkon traditiosta, joka sisältää arvokkaita opetuksia ja käytäntöjä uskonelämässä. Raamattu itse tunnustaa traditiot, kuten apostolisen tradition, joka välittää alkuseurakunnan opetuksia ja käytäntöjä.

Anonyymi kirjoitti:

"Raamattu ei voi irrottautua traditiosta"???

Kyllä voi. Jeesus sanoi oista traditiosta:
Matt 15
"Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden".

Jeesuksen aikaan fariseukset ja myöhemmin kirkkoisät keksivät kaikenlaisia "perinteitä", joilla korvasivat Jeesuksen vaatiman parannuksen teon ja näin helpottivat ihmisten liittymistä kirkkoon. Sellaisia olivat lasten kastaminen, Neitsyt Marian palvonta, viimeinen voitelu, pappien erityisasema, paavin valta, eri sakramentit jne, joilla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen opetuksen kanssa.
Lapsikasteopetushan syntyi siitä harhaopista, että vauvat ovat syntisiä, ja kasteen avulla heistä tehdään JUmalan lapsia.
Erikoista on se, että vaikka Raamatun KIISTATON ja YLEISIN opetus kasteesta on aikuisten ja uskoontulleiden kastaminen, niin kirkot väenväkisin yrittävät puolustaa lapsikastetta, josta Raamatussa ei ole ainoatakan esimerkkiä.
Eivät edes vanhimmat ja luotettavimmat ohjeet, kuten Didakhee tai Justinos Marttyyrin apolegiat (n 150 jKr) sanallakaan viittaa lasten kastamiseen. Päinvastoin. Ne kumoavat sellaisen mahdollisuuden.
Perinteet ovat heille tärkeämpia kuin JUmalan sana.

Lue lisää

"Justinus Marttyyri, Irenaeus ja Tertullianus, viittaavat myös siihen, että lapset kastettiin varhaisessa kirkossa. He puhuvat lapsikasteesta ja korostavat"????

Tuo on vale.
Justinos Marttyyri (n 150 jKr) ei missään edes puhunut lasten kastamisesta, vaan apologioissaan hän opetti, että kastettavan on ennen kastetta paastottava, rukoiltava ja tutkittava Sanaa ennenkuin hänet voidaan kastaa.
Tertullianus taas kielsi kastamasta lapsia ja vaati, että kaste pitää siirtää mahdollisemman lähelle kuolemaa, jotta kastettava ei ehdi tehdä syntiä sitä ennen.
Kirkkoisä Augustinus kastettiin n 40-vuotiaana, vaikka hänen vanhempansa olivat hartaita kristittyjä, Vielä silloin ei lapsikaste ollut yleistynyt luopiokirkon toiminnassa.

Anonyymi kirjoitti:

"Justinus Marttyyri, Irenaeus ja Tertullianus, viittaavat myös siihen, että lapset kastettiin varhaisessa kirkossa. He puhuvat lapsikasteesta ja korostavat"????

Tuo on vale.
Justinos Marttyyri (n 150 jKr) ei missään edes puhunut lasten kastamisesta, vaan apologioissaan hän opetti, että kastettavan on ennen kastetta paastottava, rukoiltava ja tutkittava Sanaa ennenkuin hänet voidaan kastaa.
Tertullianus taas kielsi kastamasta lapsia ja vaati, että kaste pitää siirtää mahdollisemman lähelle kuolemaa, jotta kastettava ei ehdi tehdä syntiä sitä ennen.
Kirkkoisä Augustinus kastettiin n 40-vuotiaana, vaikka hänen vanhempansa olivat hartaita kristittyjä, Vielä silloin ei lapsikaste ollut yleistynyt luopiokirkon toiminnassa.

Lue lisää

Siitä kastettiinko kirkkoisä Augustinus lapsena on ristiriitaisia tietoja netissä.

Kuitenkin hänen opetus kasteesta oli selvä. Kaste tulisi tapahtua lapsena:

Teoksessa "De Baptismo, Contra Donatistas" Augustinus käsittelee kasteen sakramenttia ja sen pätevyyttä, vaikka sitä toimittaisi synnilliset tai kelvottomat palvelijat. Kirjan IV, luvun 24, kohdassa Augustinus puolustaa lapsikastetta ja vastaa siihen liittyviin donatistien esittämiin vastaväitteisiin.

Voit lukea tekstin englanniksi täältä:
https://www.newadvent.org/fathers/14084.htm

Tässä on suora lainaus sivusta:

32. And if any one seek for divine authority in this matter, though what is held by the whole Church, and that not as instituted by Councils, but as a matter of invariable custom, is rightly held to have been handed down by apostolic authority, still we can form a true conjecture of the value of the sacrament of baptism in the case of infants, from the parallel of circumcision, which was received by God's earlier people, and before receiving which Abraham was justified, as Cornelius also was enriched with the gift of the Holy Spirit before he was baptized. Yet the apostle says of Abraham himself, that "he received the sign of circumcision, a seal of the righteousness of the faith," having already believed in his heart, so that "it was counted unto him for righteousness." Why, therefore, was it commanded him that he should circumcise every male child in order on the eighth day, Genesis 17:9-14 though it could not yet believe with the heart, that it should be counted unto it for righteousness, because the sacrament in itself was of great avail? And this was made manifest by the message of an angel in the case of Moses' son; for when he was carried by his mother, being yet uncircumcised, it was required, by manifest present peril, that he should be circumcised, Exodus 4:24-26 and when this was done, the danger of death was removed. As therefore in Abraham the justification of faith came first, and circumcision was added afterwards as the seal of faith; so in Cornelius the spiritual sanctification came first in the gift of the Holy Spirit, and the sacrament of regeneration was added afterwards in the laver of baptism. And as in Isaac, who was circumcised on the eighth day after his birth, the seal of this righteousness of faith was given first, and afterwards, as he imitated the faith of his father, the righteousness itself followed as he grew up, of which the seal had been given before when he was an infant; so in infants, who are baptized, the sacrament of regeneration is given first, and if they maintain a Christian piety, conversion also in the heart will follow, of which the mysterious sign had gone before in the outward body. And as in the thief the gracious goodness of the Almighty supplied what had been wanting in the sacrament of baptism, because it had been missing not from pride or contempt, but from want of opportunity; so in infants who die baptized, we must believe that the same grace of the Almighty supplies the want, that, not from perversity of will, but from insufficiency of age, they can neither believe with the heart unto righteousness, nor make confession with the mouth unto salvation. Therefore, when others take the vows for them, that the celebration of the sacrament may be complete in their behalf, it is unquestionably of avail for their dedication to God, because they cannot answer for themselves. But if another were to answer for one who could answer for himself, it would not be of the same avail. In accordance with which rule, we find in the gospel what strikes every one as natural when he reads it, "He is of age, he shall speak for himself." John 9:21

Anonyymi kirjoitti:

Siitä kastettiinko kirkkoisä Augustinus lapsena on ristiriitaisia tietoja netissä.

Kuitenkin hänen opetus kasteesta oli selvä. Kaste tulisi tapahtua lapsena:

Teoksessa "De Baptismo, Contra Donatistas" Augustinus käsittelee kasteen sakramenttia ja sen pätevyyttä, vaikka sitä toimittaisi synnilliset tai kelvottomat palvelijat. Kirjan IV, luvun 24, kohdassa Augustinus puolustaa lapsikastetta ja vastaa siihen liittyviin donatistien esittämiin vastaväitteisiin.

Voit lukea tekstin englanniksi täältä:
https://www.newadvent.org/fathers/14084.htm

Tässä on suora lainaus sivusta:

32. And if any one seek for divine authority in this matter, though what is held by the whole Church, and that not as instituted by Councils, but as a matter of invariable custom, is rightly held to have been handed down by apostolic authority, still we can form a true conjecture of the value of the sacrament of baptism in the case of infants, from the parallel of circumcision, which was received by God's earlier people, and before receiving which Abraham was justified, as Cornelius also was enriched with the gift of the Holy Spirit before he was baptized. Yet the apostle says of Abraham himself, that "he received the sign of circumcision, a seal of the righteousness of the faith," having already believed in his heart, so that "it was counted unto him for righteousness." Why, therefore, was it commanded him that he should circumcise every male child in order on the eighth day, Genesis 17:9-14 though it could not yet believe with the heart, that it should be counted unto it for righteousness, because the sacrament in itself was of great avail? And this was made manifest by the message of an angel in the case of Moses' son; for when he was carried by his mother, being yet uncircumcised, it was required, by manifest present peril, that he should be circumcised, Exodus 4:24-26 and when this was done, the danger of death was removed. As therefore in Abraham the justification of faith came first, and circumcision was added afterwards as the seal of faith; so in Cornelius the spiritual sanctification came first in the gift of the Holy Spirit, and the sacrament of regeneration was added afterwards in the laver of baptism. And as in Isaac, who was circumcised on the eighth day after his birth, the seal of this righteousness of faith was given first, and afterwards, as he imitated the faith of his father, the righteousness itself followed as he grew up, of which the seal had been given before when he was an infant; so in infants, who are baptized, the sacrament of regeneration is given first, and if they maintain a Christian piety, conversion also in the heart will follow, of which the mysterious sign had gone before in the outward body. And as in the thief the gracious goodness of the Almighty supplied what had been wanting in the sacrament of baptism, because it had been missing not from pride or contempt, but from want of opportunity; so in infants who die baptized, we must believe that the same grace of the Almighty supplies the want, that, not from perversity of will, but from insufficiency of age, they can neither believe with the heart unto righteousness, nor make confession with the mouth unto salvation. Therefore, when others take the vows for them, that the celebration of the sacrament may be complete in their behalf, it is unquestionably of avail for their dedication to God, because they cannot answer for themselves. But if another were to answer for one who could answer for himself, it would not be of the same avail. In accordance with which rule, we find in the gospel what strikes every one as natural when he reads it, "He is of age, he shall speak for himself." John 9:21

Lue lisää

Tottakai Augustinus puolustaa lapsikastetta, koska se muka poistaa perisynnin, joka oli hänen keksintönsä. Lapsia kastamalla saatiin kirkkoon uusia jäseniä ilman parannuksen tekoa.
Roomalaiskatolinen kirkko ei kuitenkaan opeta perisyntiä vaan ns limbus-oppia, jonka jälkeen vauvat pelastuvat.
Luterilainen oppi on julmaa, armotonta, koska se tuomitsee kastamattomat vauvat kadotukseen. (Augsburgin tunnustus)

Miksi luterilaisille ei kelpaa UT:n selvä ja yksiselitteinen ohje kastaa vain ne, jotka uskovat:
"Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen."

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa Jeesus osoittaa fariseusten tekemän virheen. He olivat asettaneet omia perinnäissääntöjään Jumalan sanan yläpuolelle. He käyttivät perinnäissääntöjä tekosyynä välttää avun antamista vanhemmilleen, rikkoen samalla Jumalan käskyn kunnioittaa isää ja äitiä. Tästä Jeesus syyttää heitä.

Tämä kohta ei liity kirkon traditioon tai sen luottamiseen. Se kertoo fariseusten virheestä asettaa omat perinnäissääntönsä Jumalan sanan yläpuolelle. Se ei tarkoita, että traditiot tai perinteet olisivat väärin tai hylättäviä. On tärkeää erottaa tässä fariseusten tekemä virhe omien traditioiden asettamisesta Jumalan sanan yläpuolelle yleisestä kirkon traditiosta, joka sisältää arvokkaita opetuksia ja käytäntöjä uskonelämässä. Raamattu itse tunnustaa traditiot, kuten apostolisen tradition, joka välittää alkuseurakunnan opetuksia ja käytäntöjä.

Lue lisää

Täh: ". Raamattu itse tunnustaa traditiot, kuten apostolisen tradition, joka välittää alkuseurakunnan opetuksia ja käytäntöjä."

Jos traditio eroaa UT:n opista, niin silloin se on hrhaoppia:
1. Kor 15
"Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut:"

Opettiko Paavali lapsikastetta?

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai Augustinus puolustaa lapsikastetta, koska se muka poistaa perisynnin, joka oli hänen keksintönsä. Lapsia kastamalla saatiin kirkkoon uusia jäseniä ilman parannuksen tekoa.
Roomalaiskatolinen kirkko ei kuitenkaan opeta perisyntiä vaan ns limbus-oppia, jonka jälkeen vauvat pelastuvat.
Luterilainen oppi on julmaa, armotonta, koska se tuomitsee kastamattomat vauvat kadotukseen. (Augsburgin tunnustus)

Miksi luterilaisille ei kelpaa UT:n selvä ja yksiselitteinen ohje kastaa vain ne, jotka uskovat:
"Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, tuomitaan kadotukseen."

Lue lisää

Kyllä Roomalaiskatolinen kirkko opettaa perisyntioppia. Perisyntioppi tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat syntyessään perisynnin tilassa, joka on seurausta Aadamin lankeemuksesta. Tämä perisynti vaikuttaa ihmisen sielussa ja tekee hänet taipuvaiseksi synnille.

Limbus-oppi sen sijaan liittyy ajatukseen paikasta, jota on kutsuttu limbus infantium:ksi, ja jota on historiallisesti pidetty paikkana, johon lapset, jotka kuolevat ennen kastetta, sijoitetaan. Tämän opin mukaan lapset, joita ei ole kastettu, eivät voi päästä suoraan taivaaseen, mutta he eivät myöskään joudu kärsimään helvetissä. Limbus-oppi ei kuitenkaan ole virallinen opetus Roomalaiskatolisessa kirkossa, vaan se on ollut enemmänkin teologinen spekulaatio.

Vuonna 2007 Vatikaani julkaisi asiakirjan, jossa mainittiin, että limbus-oppi ei ole virallinen opetus ja että katolisen uskon mukaan on mahdollista, että Jumala ottaa vastaan kuolleet lapset armossaan ja vie heidät taivaaseen. Tämä osoittaa, että limbus-oppi ei ole sitova opetus Roomalaiskatolisessa kirkossa eikä sitä pidetä uskonkappaleena.

Perisyntioppi sen sijaan säilyy Roomalaiskatolisessa kirkossa tärkeänä opetuksena, ja se on keskeinen osa katolista käsitystä ihmisen tarpeesta pelastukseen ja kasteen merkityksestä perisynnin puhdistamisessa kuten kirjoitit.

Anonyymi kirjoitti:

Täh: ". Raamattu itse tunnustaa traditiot, kuten apostolisen tradition, joka välittää alkuseurakunnan opetuksia ja käytäntöjä."

Jos traditio eroaa UT:n opista, niin silloin se on hrhaoppia:
1. Kor 15
"Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut:"

Opettiko Paavali lapsikastetta?

Lue lisää

1. Korinttilaiskirjeen 15. luku ei kumoa kristillisen kirkon traditiota. Traditio kristillisessä kontekstissa viittaa kirkon opetuksiin, käytäntöihin ja uskonnolliseen perintöön, joka on välittynyt sukupolvelta toiselle. Traditio koostuu Raamatun opetuksista, kirkkoisien kirjoituksista, kirkolliskokousten päätöksistä, liturgisista käytännöistä ja muista kirkon historiallisista ja uskonnollisista perinteistä.

Paavali puhuu tuossa luvussa evankeliumista, jonka hän julisti ja jonka vastaanottaminen ja kiinni pitäminen tuo pelastuksen. Tämä evankeliumi sisältää keskeiset opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Paavali kehottaa heitä pitämään kiinni tästä evankeliumista ja sen opetuksista. Kirkko tunnustaa tämän saman evankeliumin ja pitää sitä keskeisenä uskon sisältönä.

Anonyymi kirjoitti:

> Kerro kuka sen on todistanut? Koska sitä alettiin suorittaa vasta 400- 600 luvulla

Kirkossa alettiin kastaa lapsia hyvin varhaisessa vaiheessa, jopa varhaisina kristillisinä vuosina. Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen käytäntö oli kastaa sekä aikuisia että heidän perheitään, mikä sisälsi myös lapset. Raamatussa mainitaan tapauksia, joissa kokonaiset perheet tai kotitaloudet kastettiin, kuten kertomuksissa Lydiaasta (Apt. 16:15), vanginvartijasta (Apt. 16:33) ja Korintossa asuvasta Stefanasesta (1. Kor. 1:16).

Varhaiset kristilliset kirjoittajat, kuten Justinus Marttyyri, Irenaeus ja Tertullianus, viittaavat myös siihen, että lapset kastettiin varhaisessa kirkossa. He puhuvat lapsikasteesta ja korostavat, että lapsetkin ovat osa kristillistä yhteisöä ja voivat saada kasteen sakramentin.

Hippolytus Roomalaisen teoksessa "Apostolinen perustus" (kirjoitettu noin 200-luvun alussa) mainitaan, että lapset voidaan kastaa.

Kasteen käytäntö vaihteli hieman eri paikoissa ja aikakausina varhaisessa kirkossa, mutta yleisesti ottaen lapset kastettiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, usein pian syntymän jälkeen. Tämä käytäntö oli juurtunut ajatukseen perisynnistä, joka katsoi lapsen syntyvän syntiinlankeemuksen perintönä ja tarvitsevan kasteen syntien anteeksiantamiseksi ja pelastukseksi.

Lue lisää

Missään Israelissa ei alettu kastamaan lapsia, eikä aluksi naisiakaan, joita ei ollut edes väestörekisterissä, merkittäviä naisia lukuun ottamatta, kuten opettajia sekä Jeesuksen lähisukulaisten naisisia.

Perhekunta oli pariskunta, sekä isovanhemmat, mutta harvoin kastettiin edes naisia silloinkaan.

Uskon, että tunnen asian selvemmin kun sinä, sillä kuulun molempiin sukukuntiin ja Huoneeseen, miten Sinä ja olen saanut ko. Asiasta myös oppia jo lapsena.

Israelissa ei ollut juuri Kirkkoja.

Miten luulet, missä Jeesus lapsi ripoteltuun?

Valelu alkoi vasta Idän ja Lännen kirkkojen keskinäisissä palavereissa harvakseltaan, jota dominioni Rooma.

Silloin ei oltu edes Israelin maaperällä? Sen ensimmäinen kokous oli Nikeassa v. 325. se kesti yli 200v. Jolloin Idän, Konstantinopolin kirkko sai pakanallisuudesta tarpeekseen ja vetäytyi.

Mainitsemissasi tapauksissa ei ollut kastettu lapsia, siitä ei ole mainintaa.

Heidän sanoma oli abstrakti, vailla todellisia näyttöjä, hehän juuri tällä sitoivat lapset omiin kirkkokuntiinsa.

Miksi vängätä tuosta pakanallisesta kriittistä, kun näyttö mm Jeesuksesta, Mark 1; luvusta lähtien kerrotaan tarkoin, eikä Hänen vauva valujaan, mutta siunaus Temppelissä kuitenkin tehtiin poikasena.

Matt 9 taas kertoo prosessin ympärileikkauksesta, johon liittyi siunaus.

» He puhuvat lapsikasteesta ja korostavat, että lapsetkin ovat osa kristillistä yhteisöä ja voivat saada kasteen sakramentin. ** Näinhän se satoja vuosia myöhemmin katalasti tuotiin Rooman kirkon käyttöön.

Hippolytus Roomalaisen teoksessa "Apostolinen perustus" (kirjoitettu noin 200-luvun alussa) mainitaan, että lapset voidaan kastaa.

On kaksi asiaa, jotka ovat ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa.

1. Kasteelle mennään vasta parannuksen jälkeen,
2. Perisyntiä ei Raamattu tunne. Kukaan ei mene kadotukseen toisten syntien vuoksi.

Kaikki epämääräinen hakee aina paikkaansa, Jeesuksen oppi, sekä teoissa niitä ei ole havaittavissa.

Kaikki asiat, joita ihmisen piti tehdä pelastuakseen, on luettavissa Kirjasta, mutta tekeekö sen lapsi? Ei vaan harhautetut vanhemmat.

Katolisuudessa tuo on jatkettu pitämään sisällään enemmän, siinä saa myös vauvan lisäksi mukana olleet ihmiset synnit anteeksi ja sen hyöty heille on tämä; suurin murha aalto on aina edeltävänä tai samana päivänä, mitä valelu.

Ihminen on kekseliäs.

Sieltähän, olemattomasta perisynnistä ne hyvät asiat monella alkaa, mutta Jeesus poistaa vain anovan synnin, ei tiedostamattoman vauvan, eikä naapurin miehen, joka seuraa tapahtumaa.

Anonyymi kirjoitti:

1. Korinttilaiskirjeen 15. luku ei kumoa kristillisen kirkon traditiota. Traditio kristillisessä kontekstissa viittaa kirkon opetuksiin, käytäntöihin ja uskonnolliseen perintöön, joka on välittynyt sukupolvelta toiselle. Traditio koostuu Raamatun opetuksista, kirkkoisien kirjoituksista, kirkolliskokousten päätöksistä, liturgisista käytännöistä ja muista kirkon historiallisista ja uskonnollisista perinteistä.

Paavali puhuu tuossa luvussa evankeliumista, jonka hän julisti ja jonka vastaanottaminen ja kiinni pitäminen tuo pelastuksen. Tämä evankeliumi sisältää keskeiset opetukset Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Paavali kehottaa heitä pitämään kiinni tästä evankeliumista ja sen opetuksista. Kirkko tunnustaa tämän saman evankeliumin ja pitää sitä keskeisenä uskon sisältönä.

Lue lisää

Luterilaisessa kirkossa kukaan ei uskalla olla noin armollinen kuin roomalaiskatolinen kirkko:
" katolisen uskon mukaan on mahdollista, että Jumala ottaa vastaan kuolleet lapset armossaan ja vie heidät taivaaseen".

Luterilaiset tuomitsevat lapset suoraan kadotukseen, ellei heitä kasteta.

1. Kor 15 kertoo selvästi sen, että evankeliumin vastaanottaminen sellaisenaan, kuin Paavali sen julisti, pelastaa meidät. Kaste tai ehtoollinen eivät sitä tee. Ne kuuluvat vain sellaiselle, joka on jo vastaanottanut evankeliumin, eli uskonut siihen.
Paavali ei puhunut missään lasten kastamisesta, joten se on vierasta evankeliumia. Paavalin julistus oli selvää:
Ap 17
"Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt".

Lut kirkko ei julista parannuksen tekoa ja synneistä luopumista, vaan se hyväksyy kaikki jäsenikseen, vaikka nämä viis veisaavat kirkon opista.

Anonyymi kirjoitti:

Luterilaisessa kirkossa kukaan ei uskalla olla noin armollinen kuin roomalaiskatolinen kirkko:
" katolisen uskon mukaan on mahdollista, että Jumala ottaa vastaan kuolleet lapset armossaan ja vie heidät taivaaseen".

Luterilaiset tuomitsevat lapset suoraan kadotukseen, ellei heitä kasteta.

1. Kor 15 kertoo selvästi sen, että evankeliumin vastaanottaminen sellaisenaan, kuin Paavali sen julisti, pelastaa meidät. Kaste tai ehtoollinen eivät sitä tee. Ne kuuluvat vain sellaiselle, joka on jo vastaanottanut evankeliumin, eli uskonut siihen.
Paavali ei puhunut missään lasten kastamisesta, joten se on vierasta evankeliumia. Paavalin julistus oli selvää:
Ap 17
"Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt".

Lut kirkko ei julista parannuksen tekoa ja synneistä luopumista, vaan se hyväksyy kaikki jäsenikseen, vaikka nämä viis veisaavat kirkon opista.

Lue lisää

Luterilaisessa kirkossa ei opeteta, että kastamattomat joutuvat suoraan helvettiin.

Koska luterilainen opetus perustuu Jumalan armoon ja pelastukseen uskon kautta, kastamattomat eivät automaattisesti joutuisi helvettiin. Luterilaisessa kirkossa uskotaan, että Jumalan armo ja pelastus ovat tarjolla kaikille ihmisille, ja Jumala itse päättää, miten hän toimii niiden kanssa, jotka eivät ole saaneet kastetta.

Tunnustuskirjoissa myös korostetaan Jumalan valtaa ja vapautta toimia pelastuksessa. Apologiassa (Artikkeli IX: Kaste) todetaan, että Jumala ei ole sidottu kasteeseen ja voi toimia pelastavalla tavalla myös kasteen ulkopuolella, jos hän katsoo sen olevan hänen hyvän tahtonsa mukaista. Jumala ei ole sidottu sakramentteihin, mutta hän on sitoutunut niiden asetukseen ja käyttämiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Luterilaisessa kirkossa ei opeteta, että kastamattomat joutuvat suoraan helvettiin.

Koska luterilainen opetus perustuu Jumalan armoon ja pelastukseen uskon kautta, kastamattomat eivät automaattisesti joutuisi helvettiin. Luterilaisessa kirkossa uskotaan, että Jumalan armo ja pelastus ovat tarjolla kaikille ihmisille, ja Jumala itse päättää, miten hän toimii niiden kanssa, jotka eivät ole saaneet kastetta.

Tunnustuskirjoissa myös korostetaan Jumalan valtaa ja vapautta toimia pelastuksessa. Apologiassa (Artikkeli IX: Kaste) todetaan, että Jumala ei ole sidottu kasteeseen ja voi toimia pelastavalla tavalla myös kasteen ulkopuolella, jos hän katsoo sen olevan hänen hyvän tahtonsa mukaista. Jumala ei ole sidottu sakramentteihin, mutta hän on sitoutunut niiden asetukseen ja käyttämiseen.

Lue lisää

"Koska luterilainen opetus perustuu Jumalan armoon ja pelastukseen uskon kautta, kastamattomat eivät automaattisesti joutuisi helvettiin. "????

Augsburgin tunnustus opettaa toisin:
"Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan."

Eikö tuo "iankaikkinen kuolema" olekkaan enää samaa kuin kadotus? Noin ne selitykset muuttuvat, kun ymmärrystä tulee lisää.

uudestisyntyneellä on hyvä mahdollisuus elää ihan oikein sen uskovaisen elämänsä,

ihan ilman minkäänimisen kirkon varjossa kyyhöttämistä ja perinteitä seuraamatta, eikös siellä käsketä hylätä turhat isltä perityt tarinat ja perinteet.

Anonyymi kirjoitti:

uudestisyntyneellä on hyvä mahdollisuus elää ihan oikein sen uskovaisen elämänsä,

ihan ilman minkäänimisen kirkon varjossa kyyhöttämistä ja perinteitä seuraamatta, eikös siellä käsketä hylätä turhat isltä perityt tarinat ja perinteet.

Lue lisää

Instituutio " uudestisyntyneiden kirkko" on samalla tavalla kuin mikä muukin. Tuntuvat olevan vieläkin ahkerampia löytämään Raamatusta asioita. Sellaisiakin, mitä siellä ei selvästikään ole opetukseksi tarkoitettu. Orjuuttavaa ja harhaan johtavaa. Raamatulla on kyllä sanoma, mutta se pitää kyetä näkemään, tarpeeksi kaukaa. Ei tikulla kaivaen, eikä toisten hokemana.

Eiköhän kaikissa monoteismeissä nojata yhteen. Että sellainen olisi lainaa jostakin, on varsin kaukaa haettua mielestäni.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän kaikissa monoteismeissä nojata yhteen. Että sellainen olisi lainaa jostakin, on varsin kaukaa haettua mielestäni.

"Mitä tarkoitetaan yksin Raamattu -periaatteella?"

Eiköhän se tarkoita sitä, että unohdetaan Katekismus ja Lutherin sekä Laestadiuksen selitykset ja tutkitaan vain, mitä Ramattuun on kirjoitettu.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä tarkoitetaan yksin Raamattu -periaatteella?"

Eiköhän se tarkoita sitä, että unohdetaan Katekismus ja Lutherin sekä Laestadiuksen selitykset ja tutkitaan vain, mitä Ramattuun on kirjoitettu.

Lue lisää

Ilman että otat kirkon traditio huomioon raamatuntulkinnoissasi, joudut harhaan.

Raamattu on monitulkintainen kirja, ja erilaiset tulkinnat voivat johtaa erilaisiin näkemyksiin ja opetuksiin. Kirkon traditio tarjoaa ohjeita ja perinteitä Raamatun tulkinnalle, jolloin pystymme ymmärtämään ja soveltamaan Raamatun opetuksia yhtenäisellä tavalla. Kirkon traditio auttaa varmistamaan, että Raamattua ei tulkita irrallaan historiallisesta ja teologisesta kontekstista.

Kirkon traditio nähdään Jumalan kansan yhteisönä, jota Pyhä Henki johdattaa ja opastaa. Uskomme, että Pyhä Henki on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä kirkon elämässä ja traditiossa, ohjaten sen uskon, opetuksen ja käytäntöjen kehitystä. Kirkon traditio heijastaa Pyhän Hengen jatkuvaa vaikutusta uskonelämään ja auttaa ymmärtämään Jumalan tahdon toteutumista historiassa.

Kirkon traditio luo yhteyden nykyhetken kristittyjen ja varhaiskristittyjen välille. Se auttaa säilyttämään yhteyden kristinuskon juuriin ja varmistaa, että usko ja opetus eivät katkea sukupolvien välillä. Kirkon traditio perustuu aikaisempien sukupolvien kokemukseen ja viisauteen, mikä vahvistaa uskon jatkuvuutta ja yhteisöllisyyttä.

Kirkon traditio välittää sukupolvelta toiselle kristillisen opetuksen ja uskon perinnön. Se sisältää opin ja käytännöt, jotka ovat kehittyneet kristinuskon alkuaikojen jälkeen ja jotka auttavat ymmärtämään uskon sisältöä ja soveltamaan sitä nykyajassa. Kirkon traditio antaa syvemmän kontekstin Raamatun opetuksille ja auttaa uskon ymmärtämisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Ilman että otat kirkon traditio huomioon raamatuntulkinnoissasi, joudut harhaan.

Raamattu on monitulkintainen kirja, ja erilaiset tulkinnat voivat johtaa erilaisiin näkemyksiin ja opetuksiin. Kirkon traditio tarjoaa ohjeita ja perinteitä Raamatun tulkinnalle, jolloin pystymme ymmärtämään ja soveltamaan Raamatun opetuksia yhtenäisellä tavalla. Kirkon traditio auttaa varmistamaan, että Raamattua ei tulkita irrallaan historiallisesta ja teologisesta kontekstista.

Kirkon traditio nähdään Jumalan kansan yhteisönä, jota Pyhä Henki johdattaa ja opastaa. Uskomme, että Pyhä Henki on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä kirkon elämässä ja traditiossa, ohjaten sen uskon, opetuksen ja käytäntöjen kehitystä. Kirkon traditio heijastaa Pyhän Hengen jatkuvaa vaikutusta uskonelämään ja auttaa ymmärtämään Jumalan tahdon toteutumista historiassa.

Kirkon traditio luo yhteyden nykyhetken kristittyjen ja varhaiskristittyjen välille. Se auttaa säilyttämään yhteyden kristinuskon juuriin ja varmistaa, että usko ja opetus eivät katkea sukupolvien välillä. Kirkon traditio perustuu aikaisempien sukupolvien kokemukseen ja viisauteen, mikä vahvistaa uskon jatkuvuutta ja yhteisöllisyyttä.

Kirkon traditio välittää sukupolvelta toiselle kristillisen opetuksen ja uskon perinnön. Se sisältää opin ja käytännöt, jotka ovat kehittyneet kristinuskon alkuaikojen jälkeen ja jotka auttavat ymmärtämään uskon sisältöä ja soveltamaan sitä nykyajassa. Kirkon traditio antaa syvemmän kontekstin Raamatun opetuksille ja auttaa uskon ymmärtämisessä.

Lue lisää

Noin jokainen taho sanoi: meidän tulkinta on oikea. Muut ovat vääriä. Ja vain meillä on Pyhä Henki.

Mielenkiintoista, että uskovat ihmiset eivät havahdu tässä kohtaa tarkastelemaan, että mehän olemme oppeinemme aivan samanlaisia kuin kaikki muutkin. Itseriittoisia omassa opissamme. Olisikohan siinä kuitenkin yhtä paljon puutteita, kuin muillakin?

Kumpi on tärkeämpi, henkilökohtainen usko vai jonkun yhteisön opetus?

Anonyymi kirjoitti:

Ilman että otat kirkon traditio huomioon raamatuntulkinnoissasi, joudut harhaan.

Raamattu on monitulkintainen kirja, ja erilaiset tulkinnat voivat johtaa erilaisiin näkemyksiin ja opetuksiin. Kirkon traditio tarjoaa ohjeita ja perinteitä Raamatun tulkinnalle, jolloin pystymme ymmärtämään ja soveltamaan Raamatun opetuksia yhtenäisellä tavalla. Kirkon traditio auttaa varmistamaan, että Raamattua ei tulkita irrallaan historiallisesta ja teologisesta kontekstista.

Kirkon traditio nähdään Jumalan kansan yhteisönä, jota Pyhä Henki johdattaa ja opastaa. Uskomme, että Pyhä Henki on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä kirkon elämässä ja traditiossa, ohjaten sen uskon, opetuksen ja käytäntöjen kehitystä. Kirkon traditio heijastaa Pyhän Hengen jatkuvaa vaikutusta uskonelämään ja auttaa ymmärtämään Jumalan tahdon toteutumista historiassa.

Kirkon traditio luo yhteyden nykyhetken kristittyjen ja varhaiskristittyjen välille. Se auttaa säilyttämään yhteyden kristinuskon juuriin ja varmistaa, että usko ja opetus eivät katkea sukupolvien välillä. Kirkon traditio perustuu aikaisempien sukupolvien kokemukseen ja viisauteen, mikä vahvistaa uskon jatkuvuutta ja yhteisöllisyyttä.

Kirkon traditio välittää sukupolvelta toiselle kristillisen opetuksen ja uskon perinnön. Se sisältää opin ja käytännöt, jotka ovat kehittyneet kristinuskon alkuaikojen jälkeen ja jotka auttavat ymmärtämään uskon sisältöä ja soveltamaan sitä nykyajassa. Kirkon traditio antaa syvemmän kontekstin Raamatun opetuksille ja auttaa uskon ymmärtämisessä.

Lue lisää

"Kirkon traditio nähdään Jumalan kansan yhteisönä, jota Pyhä Henki johdattaa ja opastaa. "???

Johdattiko Pyhä henki myös noihin noitavainoihin ja toisuskoisten tappamisiin?
Entä nykyisiin esiintulleisiin lasten hyväksikäyttöihin?

Anonyymi kirjoitti:

"Kirkon traditio nähdään Jumalan kansan yhteisönä, jota Pyhä Henki johdattaa ja opastaa. "???

Johdattiko Pyhä henki myös noihin noitavainoihin ja toisuskoisten tappamisiin?
Entä nykyisiin esiintulleisiin lasten hyväksikäyttöihin?

Lue lisää

> Johdattiko Pyhä henki myös noihin noitavainoihin ja toisuskoisten tappamisiin?

On tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: Pyhän Hengen työ kirkossa yleisesti ja yksittäisten ihmisten tai instituutioiden tekemät väärinkäytökset tai synnilliset teot historiassa. Pyhä Henki on Jumalan läsnäolo ja voima, joka toimii uskovien keskuudessa, mutta inhimillinen vapaa tahto mahdollistaa myös väärän käytön tai vääristyneen tulkinnan.

Pyhä Henki johdattaa kristittyjä totuuteen ja ohjaa heitä elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Raamattu opettaa, että Pyhä Henki vaikuttaa hedelmää, kuten rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä (Galatalaiskirje 5:22-23). Nämä piirteet eivät ole yhteensovitettavissa noitavainojen tai toisuskoisten tappamisen kanssa.

Historiassa on tapahtunut monia vääryyksiä, mukaan lukien noitavainot ja toisuskoisten vainoaminen, jotka ovat olleet vakavia loukkauksia. Tällaiset teot eivät ole Pyhän Hengen johdatusta, vaan ihmisten harhaanjohtamista, pahuutta ja synnin vaikutusta. On tärkeää erottaa nämä väärinkäytökset kirkon traditiosta ja sen opetuksesta.

Kristityt yksilöinä ja instituutiot voivat tehdä virheitä ja langeta synnin pauloihin. Raamattu itse kertoo useita esimerkkejä inhimillisistä erehdyksistä ja synnistä, jotka tapahtuivat Jumalan kansan keskuudessa. Esimerkiksi historialliset noitavainot ja toisuskoisten tappamiset olivat ihmisten lankeemuksia, joissa vallan ja pelon vaikutus saivat kristityt toimimaan vastoin Jeesuksen opetuksia rakkaudesta ja anteeksiannosta.

Pyhä Henki on kuitenkin toiminut myös yksittäisten ihmisten keskuudessa koko kirkon historian ajan. Monet kristityt ovat vastustaneet väärinkäytöksiä ja pyrkineet elämään Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti.

On tärkeää erottaa ihmisten virheet ja synnilliset teot Jumalan johdatuksesta. Vaikka kirkon historiassa on ollut synkkiä ajanjaksoja, tämä ei tarkoita, että Pyhä Henki olisi johdattanut tai hyväksynyt näitä tekoja.

Anonyymi kirjoitti:

> Johdattiko Pyhä henki myös noihin noitavainoihin ja toisuskoisten tappamisiin?

On tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: Pyhän Hengen työ kirkossa yleisesti ja yksittäisten ihmisten tai instituutioiden tekemät väärinkäytökset tai synnilliset teot historiassa. Pyhä Henki on Jumalan läsnäolo ja voima, joka toimii uskovien keskuudessa, mutta inhimillinen vapaa tahto mahdollistaa myös väärän käytön tai vääristyneen tulkinnan.

Pyhä Henki johdattaa kristittyjä totuuteen ja ohjaa heitä elämään Jumalan tahdon mukaisesti. Raamattu opettaa, että Pyhä Henki vaikuttaa hedelmää, kuten rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä (Galatalaiskirje 5:22-23). Nämä piirteet eivät ole yhteensovitettavissa noitavainojen tai toisuskoisten tappamisen kanssa.

Historiassa on tapahtunut monia vääryyksiä, mukaan lukien noitavainot ja toisuskoisten vainoaminen, jotka ovat olleet vakavia loukkauksia. Tällaiset teot eivät ole Pyhän Hengen johdatusta, vaan ihmisten harhaanjohtamista, pahuutta ja synnin vaikutusta. On tärkeää erottaa nämä väärinkäytökset kirkon traditiosta ja sen opetuksesta.

Kristityt yksilöinä ja instituutiot voivat tehdä virheitä ja langeta synnin pauloihin. Raamattu itse kertoo useita esimerkkejä inhimillisistä erehdyksistä ja synnistä, jotka tapahtuivat Jumalan kansan keskuudessa. Esimerkiksi historialliset noitavainot ja toisuskoisten tappamiset olivat ihmisten lankeemuksia, joissa vallan ja pelon vaikutus saivat kristityt toimimaan vastoin Jeesuksen opetuksia rakkaudesta ja anteeksiannosta.

Pyhä Henki on kuitenkin toiminut myös yksittäisten ihmisten keskuudessa koko kirkon historian ajan. Monet kristityt ovat vastustaneet väärinkäytöksiä ja pyrkineet elämään Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti.

On tärkeää erottaa ihmisten virheet ja synnilliset teot Jumalan johdatuksesta. Vaikka kirkon historiassa on ollut synkkiä ajanjaksoja, tämä ei tarkoita, että Pyhä Henki olisi johdattanut tai hyväksynyt näitä tekoja.

Lue lisää

Taas tyypillinen yritys "pyhittää" kirkkolaitosten väärinkäytökset:
"On tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: Pyhän Hengen työ kirkossa yleisesti ja yksittäisten ihmisten tai instituutioiden tekemät väärinkäytökset tai synnilliset teot historiassa"????

Eivät nuo institutiot ole mitään persoonia, jotka tekevät päätöksiä, vaan ne juuri ovat noiden yksilöiden, jotka muka olisivat Pyhän hengen johdossa, tekemiä ratkaisuja.
Eivät institutiot tee mitään ratkaisuja, vaan yksilöihmiset.
Jos institutioden ratkaisut ovat vääriä ja julmia, niin sehän todistaa sen, että nuo ratkaisun tehneet yksilöihmisetkin olivat sielunvihollisen ohjauksessa. Siksi on naurettavaa väittää, että vanhat kirkot olisivat olleet Pyhän hengen ohjauksessa.
Jeesus ei tullut perustamaan mitään loisteliasta laitoskirkkoa, joka on naimisissa maallisten vallanpitäjien kanssa.

Kirkoissa on kyllä ollut yksilöitä, jotka eivät hyväksy näitä kirkkojen väärinkäytöksiä, mutta he ovat olleet vähemmistönä, koska eivät ole saaneet muutosta aikaan. Jatkuvasti paljastuu esim katolisen kirkon keskuudesta uusia ja uusia pedofiliatapauksia,joita kirkot yrittävät peittää, joten jos joku vielä kehtaa väittää, että vanhat kirkot ovat olleet Pyhän hengen ohjauksessa, hän on joko sokea tai tyhmä.

Anonyymi kirjoitti:

Taas tyypillinen yritys "pyhittää" kirkkolaitosten väärinkäytökset:
"On tärkeää erottaa kaksi asiaa toisistaan: Pyhän Hengen työ kirkossa yleisesti ja yksittäisten ihmisten tai instituutioiden tekemät väärinkäytökset tai synnilliset teot historiassa"????

Eivät nuo institutiot ole mitään persoonia, jotka tekevät päätöksiä, vaan ne juuri ovat noiden yksilöiden, jotka muka olisivat Pyhän hengen johdossa, tekemiä ratkaisuja.
Eivät institutiot tee mitään ratkaisuja, vaan yksilöihmiset.
Jos institutioden ratkaisut ovat vääriä ja julmia, niin sehän todistaa sen, että nuo ratkaisun tehneet yksilöihmisetkin olivat sielunvihollisen ohjauksessa. Siksi on naurettavaa väittää, että vanhat kirkot olisivat olleet Pyhän hengen ohjauksessa.
Jeesus ei tullut perustamaan mitään loisteliasta laitoskirkkoa, joka on naimisissa maallisten vallanpitäjien kanssa.

Kirkoissa on kyllä ollut yksilöitä, jotka eivät hyväksy näitä kirkkojen väärinkäytöksiä, mutta he ovat olleet vähemmistönä, koska eivät ole saaneet muutosta aikaan. Jatkuvasti paljastuu esim katolisen kirkon keskuudesta uusia ja uusia pedofiliatapauksia,joita kirkot yrittävät peittää, joten jos joku vielä kehtaa väittää, että vanhat kirkot ovat olleet Pyhän hengen ohjauksessa, hän on joko sokea tai tyhmä.

Lue lisää

Kirkko on uskonut ja opettanut, että Pyhä Henki on toiminut sen keskuudessa ja johdattanut sitä koko sen historian ajan. Tämä perustelu perustuu seuraaviin näkökohtiin:

Jeesuksen lupaus Pyhästä Hengestä

Jeesus itse lupasi opetuslapsilleen Pyhän Hengen läsnäolon ja johdatuksen. Hän sanoi, että Pyhä Henki tulee olemaan heidän kanssaan ikuisesti (Johannes 14:16). Jeesus myös vakuutti, että Pyhä Henki opettaisi heitä kaikessa totuudessa (Johannes 16:13). Tämä lupaus antaa perustan uskolle siitä, että Pyhä Henki on vaikuttanut ja johdattanut kirkkoa sen perustamisesta lähtien.

Kirkon opetuksen yhteys Raamattuun

Kirkon traditio ja opetus perustuvat Raamattuun, joka on kristillisen uskon perusta. Vaikka kirkon historiassa on ollut virheitä ja väärinkäytöksiä, nämä teot eivät heijasta kirkon opetusta tai Pyhän Hengen johdatusta. Kirkon traditio ja opetus arvioidaan Raamatun valossa, ja mikäli ne ovat sopusoinnussa Raamatun opetusten kanssa, voidaan sanoa, että ne ovat saaneet johdatuksen Pyhältä Hengeltä.

Jatkuvuus ja muutos

On ollut aikoja, jolloin kirkko on joutunut kohtaamaan omia virheitään, korjaamaan opetuksiaan ja parantamaan toimintaansa. Tämä prosessi on usein tapahtunut Pyhän Hengen johdatuksessa, kun uskovat ovat tehneet parannusta ja pyrkineet elämään entistä paremmin Jumalan tahdon mukaisesti. Kirkon virheet eivät kyseenalaista Pyhän Hengen johdatusta, vaan ne kutsuvat kirkkoa ja sen jäseniä yhä syvempään parannukseen ja pyhitykseen.

Pyhän Hengen hedelmät

Raamattu opettaa, että Pyhä Henki vaikuttaa uskovissa hedelmää, kuten rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä ja hyvyyttä (Galatalaiskirje 5:22-23). Vaikka kirkossa on tapahtunut virheitä, on myös nähtävissä Pyhän Hengen hedelmien vaikutusta, kun uskovat ovat toimineet lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti. Näitä Pyhän Hengen vaikutuksia todistaa siitä, että kirkko on ollut Pyhän Hengen johdatuksessa ja vaikutuksen alaisena, vaikka virheitäkin on tapahtunut.