Muistosanoista!

Tänään on Pekka Siitoimen 79. syntymäpäivä. Onnea vaan sinne taivaallisten natsijoukkojen komentajalle. Tämänpäiväinen puheenaihe on ollut erään puolirentun muistosanat. Mm. KELAN entisen pääjohtajan, Liisa Hyssälän tavoin olen ihastunut tähän tapaan, jolla kaverit muistelevat Hesarin muistokirjoituksessaan ystäväänsä. Tässä tuo kirjoitus kokonaisuudessaan kopioituna:

"VARASTOMIES Marko ”Make” Koivula kuoli 18. huhtikuuta 2023 kotonaan Espoon Tuomarilassa. Hän oli 54-vuotias, syntynyt Helsingissä 31. lokakuuta 1968.

Koivula oli kotoisin Helsingin Kannelmäestä, jossa kävi peruskoulun. Nuorempana hän pelasi jalkapalloa. Lapsuudenperheeseen kuuluivat pikkuveli, isosisko ja vanhemmat. Koivulan ensimmäinen avioliitto päättyi pian ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Perheisiinsä hän ei pitänyt mainittavaa yhteyttä.

LUONTEELTAAN Koivula oli äärilaitojen mies ja poltti siltoja takanaan. Periksi ei annettu. Toisaalta, kun puukkoa heilutteleva hörhö eksyi työpaikan ovesta sisään, ei hän epäröinyt käskyttää epeliä ulos.

Koivula sai minuuttinsa julkisuudessa, kun pääsi kuvaan Iltalehden etusivulle vuoden 1995 MM-jääkiekkojuhlissa.

Kun astuimme kuvioihin 1990-luvun alussa, Koivula tuntui pitävän etäisyyttä vastakkaiseen sukupuoleen. Hänelle päätettiin hommata risteilyltä nainen. Kupletti onnistui. Häitä vietettiin Sadun kanssa. Pian syntyi myös Ella.

Satu sai pidettyä Maken kurissa toistakymmentä vuotta, kunnes sukset menivät ristiin. Toisin kuin entiseen elämäänsä, Satuun ja Ellaan Make piti yhteyttä. Make oli aidosti ylpeä Ellasta.

KATKONAISEN työuransa Make teki tuotanto- ja varastotöissä eri työnantajien palveluksessa. Töitä rytmittivät työttömyysjaksot. Yhden pidemmän työjakson hän teki Espoon Kierrätyskeskuksessa.

Seuraa Make etsi satunnaisesti Tinderistä. Profiilissaan hän kertoi, että on työtön, polttaa tupakkaa ja katsoo sohvalla urheilua. Makella kävi flaksi. Uskomme, että naiset näkivät hänessä sen, mitä me kaveritkin.

Make oli aito. Hän sanoi, mitä ajatteli, oli mainio seuramies, sosiaalinen liima ja lapsien suosikki. Hänellä ei ollut tarvetta näyttää. Kaikki oli hyvin, jos pakastimessa oli ruokaa ja rahat riittivät seuraavaan kuukauteen.

PERUSTIMME kerhon. Saunavuoro Maken luona kahden viikon välein ryhmitti meidän ystävien elämää. Kuppi kahvia, hetki sohvalla, saunaan ja takaisin sohvalle. John Steinbeck olisi sanonut, että kävimme vilkkaita keskusteluja tärkeistä aiheista, jotka olivat täysin epäoleellisia muulle maailmalle.

Make oli harrikkafani. Tavoittamaton unelma oli ajaa Road 66 päästä päähän HD:lla. Amerikan-tuliaisina Make sai t-paidan. Se ostettiin Kalifornian Montereyn Cannery Rown HD-liikkeestä. Paita oli Maken mielestä liian hieno pukea päälle. Eihän kenelläkään Suomessa ollut samanlaista. Ehkä jossain hyvien ihmisten juhlassa sitten.

VUODEN 2022 lopussa Make oli pitkästä aikaa töissä. Kertoi työpaikan löytyneen, kun sanoi työvoimatoimistolle, että tykkimiehen koulutuksella Ukrainassa olisi hommia. Kolme kuukautta meni jäätelöaltaita puhdistaessa ja varastoitaessa.

Maken kohtaloksi koitui kipu kyynärpäässä, joka yltyi niin, että oli käytävä sairaalan päivystyksessä. Pari tuntia myöhemmin hänet lähetettiin takaisin kotiinsa, jonne hän kuoli."

Lainaus loppui. Mitä mieltä olet? Kumpi on parempi tapa muistaa: tekopyhä vai rehellisen humoristinen?

Kun Pekka Siitoimen vaimo kuoli, hän kirjoitti kuolinilmoitukseen Turun Sanomissa seuraavat muistosanat: "Paljon pilasit, kaiken munasit, nyt pillusi on kylmennyt."

Näistä tulee mieleeni Graham Chapmanin muistotilaisuus vuonna 1989. Tässä ei ole valitettavasti tekstitystä: https://www.youtube.com/watch?v=Bm2XPkqENaw