Dinosaurukset ja Raamattu

Dinosaurukset ja Raamattu
Raamattu puhuu lohikäärmeistä, lentävistä käärmeistä, Behemotista ja Leviatanista. Olisivatko nämä viittauksia dinosauruksiin sekä lento- ja joutsenliskoihin? Vai oliko Darwin oikeassa ja nämä pedot olisivat kuolleet sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten?
Hämmästyttävät tuoreet dinosauruslöydöt ovat ongelma uusdarvinismille. Kun ”68 miljoonan” vuoden ikäisestä dinosaurusfossiilista löytyy pehmytkudoksia ja valkuaisaineita, vaatii tämä selityksen.
Iänmääritystä kehäpäätelmän avulla
Darvinismin mukaan maakerrostuman ikä määritetään ”johtofossiilien avulla”. Toisin sanoen, jos maakerrostumasta löydetään tietyn dinosauruksen fossiili, joka on darvinismin mukaan elänyt 68 miljoonaa vuotta sitten, niin tämä määrittää kerrostuman iäksi ”68 miljoonaa vuotta”. On hyvä muistaa, että iänmääritys suoraan näin vanhan fossiilin molekyylistä ei ole mahdollista. Tällaiseen iänmääritykseen käy vain hiilen C-14 isotooppi, jolla päästään vain tuhansiin, ei miljooniin vuosiin. On syytä myös alleviivata, että dinosaurusten fossiileista on eristetty C-14 isotooppia!
Miten kauan eläinten pehmytkudokset säilyvät huokoisessa hiekkakivessä?
Pehmytkudokset ja valkuaisaineet eivät säily maaperässä vuosimiljoonia, sillä ne rakentuvat pääosin valkuaisaineista, jotka voivat säilyä maaperässä korkeintaan joitakin vuosituhansia. Tämän ymmärtää maallikkokin. Maaperän mikrobitoiminta tuhoaa sen. Maaperän pieneliöt käyttävät energiarikkaat valkuaisainemolekyylit ravinnokseen välittömästi. Näin tapahtuu tietysti myös hapettomissa oloissa anaerobisten bakteerien toimesta. Vettähän maaperässä on varmasti, ainakin huokoisessa hiekkakivessä, mistä kyseiset pehmytkudokset löytyivät. Se että ne olivat kivettyneen luun sisällä, ei muuta asiaa. '
Dinosaurusten jäännöksiä on löydetty hyvin monilta alueilta aina Alaskaa, Etelämannerta ja Huippuvuoria myöten. Monien muinaiskansojen toisiaan muistuttavat kertomukset suurista eläimistä, kuten ”lohikäärmeistä” voivat perustua silminnäkijähavaintoihin.
Raamatussa Jobin kirjan 40. luvussa kerrotaan Behemotista, jolla oli häntä kuin setripuu ja lujiksi punotut jänteet. Punottu jänne oli välttämätön, sillä mikään muu biologinen rakenne ei olisi pystynyt kannattamaan suuren dinosauruksen tuhansien kilojen painoista häntää ja liikuttelemaan sitä. Uudessa raamatunkäännöksessä puhutaan virheellisesti virtahevosta, jonka häntä ei todellakaan muistuta setripuuta.
Eräs merkittävimmistä fossiilien asiantuntijoista, edesmennyt Harvardin yliopiston professori Stephen Jay Gould totesi, että Jobin kirjan kuvaus Behemotista sopii kuvaukseksi dinosauruksesta (Job 40:10-19). Stephen Jay Gould oli vakaumukseltaan marxilainen ateisti. Gould arveli Jobin kirjan kirjoittajien löytäneen dinosaurusten fossiileja ja niiden perusteella laatineen kuvauksensa Behemotista. Raamatussa kyse on kuitenkin Jumalan puheesta: "Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin" (Job 40:10).
Duodecim 2005; 121:1371 (=suomalainen lääketieteellinen julkaisu) raportoi pehmytkudoslöydöksistä. Sitaatti Duodecim-lehden artikkelista:
“Tutkijat löytävät ikivanhan Tyrannosaurus rexin luurangon pohjoisilta Kalliovuorilta. He demineralisoivat aseptisissa oloissa reisiluun palan ja onnistuvat eristämään läpinäkyviä, taipuisia ja onttoja verisuonia. Suonia voi venyttää useita kertoja niin, että ne palautuvat alkuperäiseen kokoonsa. Suonet muodostavat luulle tyypillisen haarautuvan Haversin kanavien näköisen rakenteen. Suonen sisäpinnalla näkyy endoteelisolun tuman kaltaisia pullistumia ja mahdollisesti endoteelisolujen välisiä liitoksia. Suonten sisältä löytyy punaruskeita verisoluja tumanmuotoisine rakenteineen. Immunologisissa kokeissa tyrannosauruksen luujauho reagoi evoluutiossa hyvin säilyneisiin antigeeneihin (kanan kollageeni ja lehmän osteokalsiini) kohdistuvien vasta-aineiden kanssa osoittaen, että näyte sisältää jonkin verran liskon alkuperäisiä proteiineja. Tutkijat jäävät selvittämään, onko tästä poikkeuksellisen hyvin säilyneestä fossiilista eristettävissä liskon DNA:ta. Kyseessä ei ole uuden tieteiselokuvan prologi vaan paleontologiryhmän Science -lehdessä julkaisema raportti. Pehmytkudosten, kuten taipuisien suonten ja verisolujen näin erinomainen säilyminen viittaa siihen, että näytteissä olisi jäljellä alkuperäisiä proteiineja ja jopa DNA:ta. Tästä olisi kuitenkin vielä pitkä matka siihen huikeaan mahdollisuuteen, että nämä orgaaniset molekyylit olisivat todella säilyneet ehjinä. Kuusikymmentäkahdeksan miljoonaa vuotta vanhat verisuonet ja -solut näyttävät kuvissa kuitenkin niin samanlaisilta kuin nykyisin laboratoriossa eristetyt tuoreet vastineensa, että mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan.“ Science 25.3.2005
Pehmytkudosten valkuaisaineiden säilyminen on osoitettu tieteellisesti
Tyrannosaurus rexin valkuaisaineiden säilyminen on osoitettu: J. Proteome Res., 2009, 8 (9), pp 4328–4332 Orgaanista kollageenia ym.: T. rex, triceratops, hadrosaurus jne. Dinosauruksen jäänteet, joissa oli vielä ”muumioitunutta” l