Jäin muutama kuukausi sitten leskeksi pitkän hyvän suhteen jälkeen.
Vaimo sairasti pitkät ajat, se ei haitannut parisuhdetta. päinvastoin vahvisti.
Surullisinta tietysti on menettää puoliso rinnalta, mutta ihmetyttää "kavereiden, ystävien, tuttujen, sukalaisten" ja muiden suhtautuminen leskeä kohtaan.
Ikäänkuin myös minä olisin kuollut, ei vastata puheluihin eikä viesteihin.
Muutenkin olen hiljainen ja varsinkin nyt syrjään vetäytyvä omasta tahdosta.
Ei kiinnosta kapakat mutta kuitenkin seuraa kaipaa.
Kaikki vaan tuntuu niin vaikealta aloittaa.
Vaimo sairasti pitkät ajat, se ei haitannut parisuhdetta. päinvastoin vahvisti.
Surullisinta tietysti on menettää puoliso rinnalta, mutta ihmetyttää "kavereiden, ystävien, tuttujen, sukalaisten" ja muiden suhtautuminen leskeä kohtaan.
Ikäänkuin myös minä olisin kuollut, ei vastata puheluihin eikä viesteihin.
Muutenkin olen hiljainen ja varsinkin nyt syrjään vetäytyvä omasta tahdosta.
Ei kiinnosta kapakat mutta kuitenkin seuraa kaipaa.
Kaikki vaan tuntuu niin vaikealta aloittaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jotenkin tutulta kuulostaa, kun jokin vastoinkäyminen kohtaa, ystävät ja "ystävät" kaikkoavat, pelkäävät kai vastoinkäymisten tarttuvan...
Mutta, hankkiudu silti ihmisten pariin, vaikka se aluksi vaikeata olisikin.
Kun ei ne ressukat tiedä mitä sanoisivat, niin eivät sano mitään ja vetäytyvät.
🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒🍒
😋 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17866452c
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Ok buumeri
Onko Outokummun hikky herännyt talviuniltaan vähän myöhässä.
Oletko yrittänyt mennä johonkin sururyhmään? Ainakin kirkolla on jotain tällaisia. Siellä olisi joitain saman kokeneita ja eiköhän sitä joku diakoni vedä eli keskustelu pysyy asiallisena.
Ei sekään ole tärkeää, jos et kuulu kirkkoon. Tai voihan sitä kysäistä diakonilta.
Vertaistuki on aina paikallaan.
Ymmärrän tilanteesi ,itse jäin leskeksi 2023,mutta ketään ei voi verrata .
Olen käynyt läpi valtavan byrokratian ,ja kriisin .Ilman kriisikeskuksen
antamaa henkistä tukea en olisi selvinnyt eteenpäin. Minun sukulaiset on kateellisia
ja niistäeui ole muuta kuin haittaa ,siksi .En ole enää tekemisissä.Poikkeuksen
tekee yksi velimies joka on tkenut minua henkisesti koko prosessin ajan.
Mutta uskon jumalan johdatukeen ja nautin elämästä päivä kerrallaan.
hyvää jatkoa sinulle. Pirjo.
Hämmästyttävää on se, että kanssaihmiset vetäytyvät johonkin kuplaan
kun eivät tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua.
Mutta kyllä siitä pitäisi toipua jo muutaman kuukauden sisällä.
Pitäisi palata niihin entiseen tuttuihin ystävyyssuhteisiin.