Raamattu sanana kirjoitetaan suomenkielessäkin isolla alkukirjaimella. Tällöin tarkoitetaan sarjaa kirjoituksia, jotka ovat hyväksytyt tähän Raamatun kokoonpanoon (kaanon). Alkuperäisissä kirjoituksissa, raamatuissa, ei kuitenkaan ole Raamattu sanaa vaan aina kirjoitukset (grafë). Eli aina kun 33/38 tai ihan mikä muu käännös tahansa puhuu Raamatusta, niin alkuperäisissä kirjoituksissa puhutaan kirjoituksista pienellä kirjaimella. Raamattu sanaa ei siis ole alun perin olemassakaan, vaan se on kehitetty myöhemmin.
Onko olemassa sitten muita kirjoituksia? On toki, paljonkin! Jopa sellaisia joita Paavali, Juudas ja Jaakob lainaavat omissa kirjeissään, mutta joita ei ole hyväksytty Katoliselta kirkolta perimäämme ”aarteeseen”! Näitä ovat esim. Enokin kirja, jota mm. Juuda lainaa 1:4. Raamattumme kokoonpano on useiden komiteamietintöjen ja käännöksien tulos. Juutalaiset itse tuhosivat paljon kirjoituksia aikoinaan ja Raamatun kirjoituksia on tuhottu aina. Kuitenkin niiden suurinta tuhoamista ovat jakeiden pois jättäminen (jaenumerot on lisätty jälkeen päin tietysti), törkeät käännösvirheet ja Raamatun nostaminen Jumalan ilmoituksen asemaan. Jumalan ilmoitus tälle maailmalle on edelleen ristille kuollut ja ylösnoussut Jeesus Kristus, josta kirjoitukset todistavat.
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille.
Iankaikkisen Elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema. Jumalan iankaikkinen tuli on iankaikkinen, mutta ne jotka palavat eivät ole iankaikkisia. Raamatun valossakin näyttäisi siis siltä, että Jumala on rakastava Isä. Ei suinkaan mikään sadisti, joka kiduttaa iankaikkisesti luomiaan ihmisiä Helvetin tulessa. Tässä luterilaisessa opissa on lain huippu (ja huiputus), jolla ihmiset alistetaan kuin karja uskonnon ja valtion orjaksi!
Juutalaiset ovat omineet koko maailman Jumalan itselleen Tooransa kautta ja me kristityt olemme omineet (ristiinnaulinneet) koko maailman Vapahtajan itsellemme oman uskon ratkaisun ja Raamatun kautta. Näin on syntynyt kaksi uskontoa monien uskontojen rinnalle. Juutalaisille riittäisi se että Messias alistaisi kaikki kansat heidän alaisuuteensa, mutta kristityille ei riitä vähempi kuin helvetin tuli kaikille ”vääräuskoisille”. Evankeliumi Kristuksen Jeesuksen koko ihmiskunnan kattavasta sovituksesta ei sovi luonnolliselle ihmiselle, koska se haluaa tehdä jotain pelastuakseen. Vaikkapa vain uskonratkaisun mistä kerskata ympäriinsä. Tämä ei ole kuitenkaan kerskausta Jeesuksen rististä, jonka kautta minä ole ristiinnaulittu maailmalle (ja sen uskonnoille) ja maailma minulle. Jumala on koko maailman Jumala ja meille, joilla on myös Poika, Hän on myös Isä.
Kuolema on kuolema. Tuhoutuminen on tuhoutumista. Gehennan liekki polttaa, mutta vain siihen asti kun ei ole mitään jäljellä. Iankaikkinen tuli ei tee kärsimyksestä iankaikkista, sillä kärsijä (Adam, sielullinen ihminen) ei ole iankaikkinen! Se tuhoutuu ja niin me kaikki Adamissa. Olemmehan me itsessämme (Adamissa), niin kuin ruoho joka lakastuu tai savu joka haihtuu. Mutta niin kuin me olemme kaikki tuhoon ja kuolemaan tuomitut itsessämme, niin olemme me kaikki pelastetut Kristuksessa. Ja niin te kaikki nousette Kristuksessa yhdessä meidän kanssamme!
Tässä vielä löytämiäni käännösvirheitä:
Matt. 10:28
”Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Oikea sanatarkka käännös (käännetty vanhimmasta löydetystä kreikankielisestä tekstistä) tästä jakeesta on: ”Ja älkää pelätkö ruumiin tappavia, mutta sielua ei kykeneviä tappamaan. Mutta pelätkää enemmän kykenevää sielun ja ruumiin tuhoamaan Gehennassa.”
Oikeassa käännöksessä siis sielu ja ruumis tuhotaan Gehennassa. Luterilainen käännös taas ”hukuttaa sielun ja ruumiin helvettiin”. Ainakin minusta niillä on selvä merkitysero.
Mark. 16:16 on ehkä törkein käännösvirhe tai oikeastaan lisäys. Sana ”kadotus” on lisätty jälkikäteen molempiin luterilaisiin käännöksiin. Saarisalo kääntää jakeen oikein:
” Ja joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, tuomitaan.” Haluaisinpa kuulla luterilaisen käännöskomitean selityksen sille, miksi tämä kadotus sana on lisätty niin 33/38 kuin 92 käännökseenkin. Onhan selvä merkitysero jos ”tuomitaan” kuin että ”tuomitaan kadotukseen”!
Luuk. 9:25
”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?”
Sanatarkka käännös: ”Mitä sillä hyötyy ihminen voittaen kaiken maailman, mutta tuhoten itsensä tai kärsien vahingon.” Tässä käännöskomitea on kääntänyt sanan apolesas kadotukseksi. Sama sana esiintyy esim. Room. 14:15 ja siellä se on käännetty oikeammin turmioon. Myös Joh. 6:12 tähteelle jääneet leivän palat ”katoavat” tai joutuvat ”hukkaan”. Sama sana sielläkin. Ainakin minulle ”kadotus” sanalla on aina helvetillinen kaiku.
Haluan vielä tuoda esille sen tosi asian, että aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta niin oikea käännös olisi tuhoutuminen ja kuolema.
6. ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden. (Luuk. 3:6) Oikea käännös on ”kaikki liha näkee Jumalan PELASTUKSEN (soteria)
Onko olemassa sitten muita kirjoituksia? On toki, paljonkin! Jopa sellaisia joita Paavali, Juudas ja Jaakob lainaavat omissa kirjeissään, mutta joita ei ole hyväksytty Katoliselta kirkolta perimäämme ”aarteeseen”! Näitä ovat esim. Enokin kirja, jota mm. Juuda lainaa 1:4. Raamattumme kokoonpano on useiden komiteamietintöjen ja käännöksien tulos. Juutalaiset itse tuhosivat paljon kirjoituksia aikoinaan ja Raamatun kirjoituksia on tuhottu aina. Kuitenkin niiden suurinta tuhoamista ovat jakeiden pois jättäminen (jaenumerot on lisätty jälkeen päin tietysti), törkeät käännösvirheet ja Raamatun nostaminen Jumalan ilmoituksen asemaan. Jumalan ilmoitus tälle maailmalle on edelleen ristille kuollut ja ylösnoussut Jeesus Kristus, josta kirjoitukset todistavat.
Protestanttisen uskonnon helvettiopin katsotaan yleisesti olevan hyvin Raamatullinen. Jos kuitenkin perehdymme vanhimpiin kreikankielisiin teksteihin, niin huomaamme tuon opetuksen iankaikkisesta kadotuksesta olevan lukuisten törkeiden ja tahallisten käännösvirheiden summa. Herra Jeesus Kristus puhuu kyllä iankaikkisesta Gehennan tulesta, mutta tällä hän ei uhkaile niitä jotka eivät usko. Jeesus puhuu täällä niille, jotka haluavat kelvata Jumalalle omilla ratkaisuillaan ja teoillaan. Mikään joka palaa ei tietenkään ole iankaikkista, vaikka tuli olisikin iankaikkinen. Luterilaiseen Raamatun käännökseen (ja kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin) kadotus sana on lisätty vastoin alkuperäisiä vanhimpia tekstejä kaikkiin kohtiin (mm. Mark. 16:16). Kyllähän fariseuksilla uskoa oli Jumalaan. Tämä heidän oma uskonsa ja siitä seuraavat teot nostivat heidät muita ihmisiä korkeammalle heidän omissa silmissään.
Aina kun suomenkielinen Raamattu puhuu kadotuksesta, niin asiayhteydessä käytetään kreikankielisiä sanoja katakrinô = tuomita, apôleia = tuho, tuhoutua ja olethros = turmio, tuho. Joskus näitä sanoja käytetään yhdessä , ja toisinaan yhdessä. Kaikilla näillä sanoilla on lopullisen tuhoutumisen ja kuoleman merkitys. Kuitenkin kaikkiin suomenkielisiin käännöksiin on hyvin usein lisätty sana kadotus, jolla iankaikkisen tuomion ja ns. helvetin kärsimyksen merkitys. Vanhimmat käännökset ja käsikirjoitukset eivät siis puhu iankaikkisesta kadotuksesta vaan iankaikkisesta kuolemasta. Kristuksen Jeesuksen kuolemassa tämä kuolema on tullut kaikkien osaksi Adamissa, mutta niin myös on iankaikkinen Elämä tullut kaikkien osaksi Kristuksessa. Aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta, niin oikea käännös olisi kuolema, tuhoutuminen ja häviäminen. Näistä Raamatun kohdista ei totuudessa löydy tukea karmealle helvettiopille.
Iankaikkisen Elämän vastakohta on iankaikkinen kuolema. Jumalan iankaikkinen tuli on iankaikkinen, mutta ne jotka palavat eivät ole iankaikkisia. Raamatun valossakin näyttäisi siis siltä, että Jumala on rakastava Isä. Ei suinkaan mikään sadisti, joka kiduttaa iankaikkisesti luomiaan ihmisiä Helvetin tulessa. Tässä luterilaisessa opissa on lain huippu (ja huiputus), jolla ihmiset alistetaan kuin karja uskonnon ja valtion orjaksi!
Juutalaiset ovat omineet koko maailman Jumalan itselleen Tooransa kautta ja me kristityt olemme omineet (ristiinnaulinneet) koko maailman Vapahtajan itsellemme oman uskon ratkaisun ja Raamatun kautta. Näin on syntynyt kaksi uskontoa monien uskontojen rinnalle. Juutalaisille riittäisi se että Messias alistaisi kaikki kansat heidän alaisuuteensa, mutta kristityille ei riitä vähempi kuin helvetin tuli kaikille ”vääräuskoisille”. Evankeliumi Kristuksen Jeesuksen koko ihmiskunnan kattavasta sovituksesta ei sovi luonnolliselle ihmiselle, koska se haluaa tehdä jotain pelastuakseen. Vaikkapa vain uskonratkaisun mistä kerskata ympäriinsä. Tämä ei ole kuitenkaan kerskausta Jeesuksen rististä, jonka kautta minä ole ristiinnaulittu maailmalle (ja sen uskonnoille) ja maailma minulle. Jumala on koko maailman Jumala ja meille, joilla on myös Poika, Hän on myös Isä.
Kuolema on kuolema. Tuhoutuminen on tuhoutumista. Gehennan liekki polttaa, mutta vain siihen asti kun ei ole mitään jäljellä. Iankaikkinen tuli ei tee kärsimyksestä iankaikkista, sillä kärsijä (Adam, sielullinen ihminen) ei ole iankaikkinen! Se tuhoutuu ja niin me kaikki Adamissa. Olemmehan me itsessämme (Adamissa), niin kuin ruoho joka lakastuu tai savu joka haihtuu. Mutta niin kuin me olemme kaikki tuhoon ja kuolemaan tuomitut itsessämme, niin olemme me kaikki pelastetut Kristuksessa. Ja niin te kaikki nousette Kristuksessa yhdessä meidän kanssamme!
Tässä vielä löytämiäni käännösvirheitä:
Matt. 10:28
”Älkääkä pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin pelätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Oikea sanatarkka käännös (käännetty vanhimmasta löydetystä kreikankielisestä tekstistä) tästä jakeesta on: ”Ja älkää pelätkö ruumiin tappavia, mutta sielua ei kykeneviä tappamaan. Mutta pelätkää enemmän kykenevää sielun ja ruumiin tuhoamaan Gehennassa.”
Oikeassa käännöksessä siis sielu ja ruumis tuhotaan Gehennassa. Luterilainen käännös taas ”hukuttaa sielun ja ruumiin helvettiin”. Ainakin minusta niillä on selvä merkitysero.
Mark. 16:16 on ehkä törkein käännösvirhe tai oikeastaan lisäys. Sana ”kadotus” on lisätty jälkikäteen molempiin luterilaisiin käännöksiin. Saarisalo kääntää jakeen oikein:
” Ja joka uskoo ja kastetaan, tulee autuaaksi, mutta joka ei usko, tuomitaan.” Haluaisinpa kuulla luterilaisen käännöskomitean selityksen sille, miksi tämä kadotus sana on lisätty niin 33/38 kuin 92 käännökseenkin. Onhan selvä merkitysero jos ”tuomitaan” kuin että ”tuomitaan kadotukseen”!
Luuk. 9:25
”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?”
Sanatarkka käännös: ”Mitä sillä hyötyy ihminen voittaen kaiken maailman, mutta tuhoten itsensä tai kärsien vahingon.” Tässä käännöskomitea on kääntänyt sanan apolesas kadotukseksi. Sama sana esiintyy esim. Room. 14:15 ja siellä se on käännetty oikeammin turmioon. Myös Joh. 6:12 tähteelle jääneet leivän palat ”katoavat” tai joutuvat ”hukkaan”. Sama sana sielläkin. Ainakin minulle ”kadotus” sanalla on aina helvetillinen kaiku.
Haluan vielä tuoda esille sen tosi asian, että aina kun Raamattumme puhuu kadotuksesta niin oikea käännös olisi tuhoutuminen ja kuolema.
6. ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden. (Luuk. 3:6) Oikea käännös on ”kaikki liha näkee Jumalan PELASTUKSEN (soteria)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin olet läksysi lukenut ja asian penkonut,,tämä sama asia on ymmärrettävissä siinä hengesä ja olemuksessa jonka Kristus esiin toi.
Rakkaudessa ei ole "kommervenkkejä" ja sen idea "täyttää kaikki lait",,tuon periaatteen ja ainoan todellisen pohjan olemassaololle antavan Voiman on mahdoton tehdä vääryyttä.
Kun Alkukalliomme Korkein halusi eriyttää olentoja itsestään olemassaoloon on vaikea kuvitella tähän yhteyteen helvettiä tai kadotusta niin kuin yleisesti otaksutaan.
Kyllä Korkeimalla on vielä puuhaa,,puuhaa siinä mielessä että tullakseen täydeksi on tämä "särö" ja poikkeama(aika,olevaisuus)ikuisuudesta saatava "ootrinkiin" ja Korkeimman on palautettava välinsä "Varjoihinsa" ja sulautettava kaikki taas balansiin,,jotta eriytymisestä ja poikkeamasta johtuva kärsimys lakkaisi.
Oletko muuten perehtynyt paljonkin kaanonin ulkopuolisiin teksteihin,,siellä on varsin mielenkiintoisia asioita ja yhteyksiä joista osasta monet arvoitukset saavat uuden ulottuvuuden.
Linkki vinkki--> http://eo.yifan.net/users/l/tuomas/index.htm
En kovin syvällisesti jaksanut perehtyä, mutta
1. Veikkaanpa, että jospa ne surullisenkuuluisat alkutekstit käännettääisiin suomeksi (siinä määrin kuin mahdollista), niin aikamoisen sekavaa jorinaa olisi nekin.
Olemme PALJON sivistyneempiä nykyään. Ei senaikaisilla "paimentolaisten" kirjoituksilla pitkälle pötkittäisi.
2. Uskoa voi ja pitää miten itselle parhaiten sopii. Ja silloinhan on vaan eduksi, mitä käsittämättömämpää teksti on: voi aina tulkita mieleisekseen.
3. On aika selvää, että Raamattumme on keskiaikaista jorinaa, jota on koetettu sitten jatkuvasti ja epätoivoisesti korjata edes jotenkin järkeväksi (ei onnistu ikänä).
3.