... ja kantaa heitä helmassansa, imeväistä hän johdattaa.
( Jes. 40:11)
Mikä lohdutus, kun oman sydämemme pimeyden, petoksen ja horjuvaisuuden tähden, kun perkeleen kauheiden aikomusten ja petollisuuden tähden, kun olemme tietoiset moninaisten opinsuuntien eksytyksistä, tunnemme itsemme rauhattomiksi.
Pelkäämme eksyvämme harhatiellä ja joutuvamme turmioon. Mikä lohdutus, kun Herra silloin sanoo tahtovansa itse olla meidän Paimenemme. Mikä lohdutus viheliäiselle syntiselle, joka tuntee kurjan heikkoutensa kaikessa, kun Kristus pitää syntisiä lampainansa.
Me emme ole suurempiarvoisia. me olemme vain lampaita, joiden hyvänä Paimenena on hän, joka mieluummin antaa henkensä, kuin päästää lampaansa turmioon. Kuinka lohdullista on tietää, että hän, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, on lammasten paimen ja pitää niistä huolen.
Pitää huolen siitä pienoisesta laumasta, jolla on joka puolella vaaroja ja ympärillään, paljon semmoista, joka sitä eksyttää.
Ja mikä lohdutus kaikille alipaimenille, noille vähille palvelijoille, kuten Jesaja heitä kutsuu. Heitä sisältä ja ulkoapäin ahdistaa kysymys: Näytätkö lampaille oikean tien, kohteletko sinä lampaita oikein. Nyt rauhoittavana ojennusnuorana on hän, joka sanoo: »Minä olen se hyvä Paimen.»
-
Köyhää syntistä ilahduttaa tässä se, että Jumala pitää ihmisiä vain lampainansa. Eksyneinä ja voimattomina lampaina, joiden on mahdotonta itse hoitaa ja varjella itseänsä sutta vastaan, vaan jotka ovat kokonaan riippuvaisia paimenesta. Sellaiseksi kuvaa Jumala ihmisen.
Lakkaamatta lyö Jumala alas kaikki kuvittelumme omasta ymmärryksestämme ja omasta voimasta, jotka ovat syöpyneet niin syvälle luontoomme. Pitäisihän meillä itsellämme olla valoa ja voimaa auttaa itseämme. Kai mekin johonkin pystymme ja jotain ymmärrämme. Tätä syvää, pohjatonta kuvittelua vastaan sanoo sana:
»Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni turmeltuneet. Ei ole yhtäkään, joka tekee, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.»
Niin, me olemme niin kelvottomat, sanoo apostoli, ettei meillä itsellämme ole kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaati Jumalan täytyy vaikuttaa sekä tahtominen että tekeminen. Tätä kuvaa lammas.
Lampaat ovat kaikista eläimistä eniten vaaralle alttiit, turvattomimmat ja yksinkertaisimmat. Ei niillä ole hampaita, joilla puolustaisivat itseään sutta vastaan. Sitä paitsi ovat tunnetut typeryydestään, joten ne sen ominaisuuden tähden ovat tulleet sananlaskuksi. Hyvin yksinkertaista ihmistä sanotaan lampaaksi. Hengellisissä asioissa olemme kaikki perin ymmärtämättömiä.
Viisaimmat ihmiset sokaisee suurin hulluus heti, kun heidän sielustaan on puhe. Ja valistuneimmatkin kristityt ovat saatanan syvyyden edessä hukassa, jos Herra heidät jättää. Ja silloinkin, kun selvästi näemme, mitä meidän tulisi tehdä, olemme usein niin kykenemättömät, että meidän täytyy huutaa ja valittaa:
»Minä olen myyty synninalaiseksi, sillä hyvää, jota tahdon, minä en tee vaan sitä pahaa, jota en tahdo, sitä harjoitan.»
Oi, ajattele sinä, joka väsytät sydäntäsi ponnistellen omine töinesi autuuteen. Et ole suuriarvoinen, olet vain lammas. Nöyryytä itsesi Herran edessä ja tunnusta Daavidin kanssa: »Minä käyn eksyksissä kuin kadonnut lammas. Etsi palvelijaasi.» Tunnusta, ettet voi mitään tehdä, etpä edes ajatellakaan. Ano kaikkea vain lahjana Herralta. Jos hän tahtoo jotakin sinulle antaa, niin sinulla se on. Jollei hän anna, on kaikki turhaa. Sinä olet vain heikko, turvaton lammas.
Mutta mikä sanomaton lohdutus siinä, että Herra Kristus sanoo olevansa meihin samassa suhteessa kuin paimen lampaisiinsa. Paimenen asia on pitää huolta lampaistaan. Hän tietää, etteivät lampaat pidä huolta itsestään, eivät kykene puolustautumaan sutta vastaan. Eiväthän ne voittaisi sutta, vaan paimenen tulee tehdä tämä ajattelematta ansaitsevatko lampaat sen tahi ei.
Se kuuluu paimenen virkaan. Ajattele nyt, kun Herra Jeesus itse sanoo: »Minä olen se hyvä paimen.» Hän sallii minun pitää häntä paimenena ja ymmärtää, että odotan häneltä juuri sitä, mikä paimenen virkaan kuuluu. Ketä minä uskoisin, ellei Herraa itseänsä?
( Lähde: C.O.Rosenius)
s-seutulainen
( Jes. 40:11)
Mikä lohdutus, kun oman sydämemme pimeyden, petoksen ja horjuvaisuuden tähden, kun perkeleen kauheiden aikomusten ja petollisuuden tähden, kun olemme tietoiset moninaisten opinsuuntien eksytyksistä, tunnemme itsemme rauhattomiksi.
Pelkäämme eksyvämme harhatiellä ja joutuvamme turmioon. Mikä lohdutus, kun Herra silloin sanoo tahtovansa itse olla meidän Paimenemme. Mikä lohdutus viheliäiselle syntiselle, joka tuntee kurjan heikkoutensa kaikessa, kun Kristus pitää syntisiä lampainansa.
Me emme ole suurempiarvoisia. me olemme vain lampaita, joiden hyvänä Paimenena on hän, joka mieluummin antaa henkensä, kuin päästää lampaansa turmioon. Kuinka lohdullista on tietää, että hän, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, on lammasten paimen ja pitää niistä huolen.
Pitää huolen siitä pienoisesta laumasta, jolla on joka puolella vaaroja ja ympärillään, paljon semmoista, joka sitä eksyttää.
Ja mikä lohdutus kaikille alipaimenille, noille vähille palvelijoille, kuten Jesaja heitä kutsuu. Heitä sisältä ja ulkoapäin ahdistaa kysymys: Näytätkö lampaille oikean tien, kohteletko sinä lampaita oikein. Nyt rauhoittavana ojennusnuorana on hän, joka sanoo: »Minä olen se hyvä Paimen.»
-
Köyhää syntistä ilahduttaa tässä se, että Jumala pitää ihmisiä vain lampainansa. Eksyneinä ja voimattomina lampaina, joiden on mahdotonta itse hoitaa ja varjella itseänsä sutta vastaan, vaan jotka ovat kokonaan riippuvaisia paimenesta. Sellaiseksi kuvaa Jumala ihmisen.
Lakkaamatta lyö Jumala alas kaikki kuvittelumme omasta ymmärryksestämme ja omasta voimasta, jotka ovat syöpyneet niin syvälle luontoomme. Pitäisihän meillä itsellämme olla valoa ja voimaa auttaa itseämme. Kai mekin johonkin pystymme ja jotain ymmärrämme. Tätä syvää, pohjatonta kuvittelua vastaan sanoo sana:
»Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni turmeltuneet. Ei ole yhtäkään, joka tekee, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.»
Niin, me olemme niin kelvottomat, sanoo apostoli, ettei meillä itsellämme ole kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaati Jumalan täytyy vaikuttaa sekä tahtominen että tekeminen. Tätä kuvaa lammas.
Lampaat ovat kaikista eläimistä eniten vaaralle alttiit, turvattomimmat ja yksinkertaisimmat. Ei niillä ole hampaita, joilla puolustaisivat itseään sutta vastaan. Sitä paitsi ovat tunnetut typeryydestään, joten ne sen ominaisuuden tähden ovat tulleet sananlaskuksi. Hyvin yksinkertaista ihmistä sanotaan lampaaksi. Hengellisissä asioissa olemme kaikki perin ymmärtämättömiä.
Viisaimmat ihmiset sokaisee suurin hulluus heti, kun heidän sielustaan on puhe. Ja valistuneimmatkin kristityt ovat saatanan syvyyden edessä hukassa, jos Herra heidät jättää. Ja silloinkin, kun selvästi näemme, mitä meidän tulisi tehdä, olemme usein niin kykenemättömät, että meidän täytyy huutaa ja valittaa:
»Minä olen myyty synninalaiseksi, sillä hyvää, jota tahdon, minä en tee vaan sitä pahaa, jota en tahdo, sitä harjoitan.»
Oi, ajattele sinä, joka väsytät sydäntäsi ponnistellen omine töinesi autuuteen. Et ole suuriarvoinen, olet vain lammas. Nöyryytä itsesi Herran edessä ja tunnusta Daavidin kanssa: »Minä käyn eksyksissä kuin kadonnut lammas. Etsi palvelijaasi.» Tunnusta, ettet voi mitään tehdä, etpä edes ajatellakaan. Ano kaikkea vain lahjana Herralta. Jos hän tahtoo jotakin sinulle antaa, niin sinulla se on. Jollei hän anna, on kaikki turhaa. Sinä olet vain heikko, turvaton lammas.
Mutta mikä sanomaton lohdutus siinä, että Herra Kristus sanoo olevansa meihin samassa suhteessa kuin paimen lampaisiinsa. Paimenen asia on pitää huolta lampaistaan. Hän tietää, etteivät lampaat pidä huolta itsestään, eivät kykene puolustautumaan sutta vastaan. Eiväthän ne voittaisi sutta, vaan paimenen tulee tehdä tämä ajattelematta ansaitsevatko lampaat sen tahi ei.
Se kuuluu paimenen virkaan. Ajattele nyt, kun Herra Jeesus itse sanoo: »Minä olen se hyvä paimen.» Hän sallii minun pitää häntä paimenena ja ymmärtää, että odotan häneltä juuri sitä, mikä paimenen virkaan kuuluu. Ketä minä uskoisin, ellei Herraa itseänsä?
( Lähde: C.O.Rosenius)
s-seutulainen
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä."
1 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.
2 Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.
3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."
6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.
7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
11 Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.
16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
17 Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.
18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."
( Joh. 10)
s-seutulainen