Olen itse ollut ja kuullut tilaisuuksissa missä refirmoidut pastorit julistaa että heidät on ennalta valittu taivaaseen ja osa on tuomittu kadotukseen. Näillä tuomituilla ei ole mitään mahdollisuutta selvitä ja niinpä tämä voi johtaa ajatuksissa jopa itsemurhan ajatteluun. Vaarallista.
Reformoitu uskovaisuus voi olla uhkaavaa
Anonyymi-ap
16456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
marinoi virtsalla sellaiset 🤣
😋😍😋😍😋😍😋😍😋
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17871892Q
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞❤️💋❤️💋❤️🔞
Joo ei mikään ihme, että tuollaisen äärimmäisen julman opin äärellä ihminen sairastuu.
Luin joitakin reformoitujen sivujen somessa, niin yksikin totesi vaan Jumalasta, että ihmiset pitävät kivana nallekarhuna, jota Jumala ei ole ja että kristityt vaan keskittyvät siihen, että Jumala parantelisi meidän haavoja. No...Suomen seurakuntiakin kun vaan vilkaisee, näkee, että on paljon rikottuja, masentuneita ihmisiä, jotka kaipaisivat kuulla Jumalan rakkaudesta ja siitä, miten se parantaa. En ymmärrä, mikä siinä rikkinäisyydessä ja sisäisen parantumisen halussa kalvinisteja niin risoo. Sanoohan Raamattukin, että Jumala katsoo kärsivän puoleen. Aikamoisen kovaa tekstiä, että Jumala ei ole pehmonalle. He haluavat ehdoin tahdoin pitää Jumalasta sellaista kuvaa esissä, että Jumalan on kaikki kunnia. Ja kunnia saa olla, mutta ois hienoa kalvisiiven myös myöntää, että kaikille ei ole annettu helppoa elämää - hienoa, jos itse ovat sellaisen saaneet, ei siinä - ja moni tarvitsee Jumalan kosketusta ja sisäistä paranemista.
Uskovat antavat Jumalasta sellainen kuvan, että se armottomasti herjaa toisia uskovia. Väsymättömästi heittää pilkkaa samasta aiheesta päivästä toiseen ja heittää samoja raamatunlauseita tuomion takeeksi. Siinä on tämän päivän ja hetken kuva. Siihen tulee tottua ja jos sitä ei kestä eikä siihen ole valmis, niin parempi luovuttaa uskosta ja siirtyä rauhalliseen ja seesteiseen jumalattoman elämään.
No ei siihen kyllä tule tottua, jos ihmiset vääristelevät kuvaa Jumalasta, ovat ilkeitä ja pahansuopeita toisilleen. Kyllä siinä on jokaisella lahkolla peiliin katsomisen paikka. Jeesushan kehottaa ottamaan mallia itsestään. Hän oli lempeä ja nöyrä.
"Uskovat antavat Jumalasta sellainen kuvan, että se armottomasti herjaa toisia uskovia. "
Suurin osa uskovista ei noin tee. Ikävä kyllä on myös niitä, jotka näin tekevät.
Niinpä, En joutaisi uskossani antamaan Jumalasta kenellekään mitään kuvaa. En myöskään mieti miten toiset ihmiset tuntevat uskonsa. Luulen useilla uskovilla näin olevan. Mistä ihmeestä joku ´uskomaton´voi päätellä, että me mietimme toisen ihmisen Jumalyhteyttä. Keskustelen usein uskovien kanssa, tapaamme viikottain. Ei siellä toisten uskomisesta puhuta halaistua sanaa, eikä kenenkään uskoa tai eri suunnaan uskomista tai uskomattomuutta arvioida, ihan omasta uskosta vain. Ja lisäksi arkisista asioista, Jumala on kokoontumisessamme läsnä vaikka puhuisimme pyykinpesusta.
Myös sama juttu vaikka keskustelen hyvinkin eri näkökulmista uskonnon asioista. Silti kunnioitamme toinen toistamme ja mieluummin keskitymme yhteisiin näkemyksiin.
Yritä pysyä palstan aiheessa jos tällä keskustelet.
Tosin tämä ketju alkoi "Uskovat antavat Jumalasta sellainen kuvan, että se armottomasti herjaa toisia uskovia."
Jumala on ennalta valinnut KAIKKI pelastukseen.
"Tämä on merkkinä liitosta , jonka minä teen teidän sekä KAIKKIEN maan päällä elävien olentojen kanssa KAIKKIIN tuleviin sukupolviin asti: minä asetan kaareni pilviin ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä LIITOSTA. Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä , muistan LIITON , jonka olen tehnyt KAIKKIEN elävien olentojen , kaiken elollisen kanssa : vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttaan kaikkea elävää.
Kaari näkyy pilvissä , ja kun minä sen näen , muistan IKUISEN LIITON , jonka olen tehnyt KAIKKIEN elävien olentojen , KAIKKIEN maan päällä elävien olentojen kanssa."
1 Moos: 9: 12-16
"Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa" 2 Kor: 5: 19
Amen, tämä oli hyvä, joskin voin kuvitella, että kalvinistit keksivät tähänkin porsaanreiän, jonka perusteella ei kuitenkaan tämä(kään) sananpaikka ole totta (ja silti korostavat koko raamattua ja sen erehtymättömyyttä). En vain pysty käsittämään, ymmärtämään sasti hyväksymään, että yksi porukka pitää itseään muiden yläpuolella ja sanelee iankaikkisuuden asiatkin oman oppinsa mukaan. Sanassahan nimenomaan varoitetaan, että joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.
uuskalvinisteilla ,'
on myös UUDELLEEN -kaste , se jo kertoo . että eivät ole kristinuskoa.
jos kaste ei avaudu , niin ovat niitä "pyrkijöitä" , ja kuitenkin omasta mielestään,
muita parempia . . .
Raamattu: "Olemmeko me muita parempia ? Emme lainkaan." Room: 1: 18
Niinpä, silti voimakkaasti välittyy se kuva, että pitävät itseään muita parempina kristittyinä.
Mikä, tai KUKA ihmisen pelastaa? En tunne tätä mummomuoria, mutta ehkä hän oli kirjoittajana selvyys, että Golgatan verestä on sovituksessa kyse.
Siinä voimme, itse myös, miettiä, mitä tarkoitetaan Temppelillä, tai temppelillä. Mikä tekee siitä Pyhän! Mikä rakentaa tämän temppelin Pyhäksi.
Käsittääkseni temppeliä käsitellään Golgatan sijaisuhrin kautta, että Jumala rakentaa tämän temppelin ja siitä johtuu Apostolienteoissa, kun tuli lankesi tuonpuoleisuudesta tämänpuoleisuuteen. Se lankesi kolmannen kerran.
Ensimmäinen [tuli] oli Tabernaakkeli, jossa on meille kuvattu malli Taivaasta. Se on kuva meidän mieliimme, ajatuksiin, käsitykseen, mikä on tuonpuoleisuudessa ja tavallaan mitä näemme kun nousemme Herran eteen - Valtaistuimen eteen -todistuksen majaan.
Toisen kerran [tuli] lankesi Ensimmäiseen temppeliin. Siis Herran tuli.
Tässä en tarkoita sitä tulta, joka tuomiossa poltti kivetkin, esikuvana meille lopun aikaan.
Kolmannen kerran [tulen näemme] Apostolien teoissa. Nyt eletään Jumalan tuoman tulen aikaa. Näemme Isän, Pojan kautta, Jumalan tahdon, rakkauden, Pyhän Hengen voiman matkalle, pappeuden, kun varjolainaikainen pappeus [Leeviläisyys ja eläinuhrit seremonia päättyi]. Uusi liitto rakentuu kertakaikkisen uhrin ja pappeuden aikaan.
Pappeus on merkityksellinen. Olemmeko pappeja, onko ruumiimme Pyhän Hengen temppeli, onko temppeli PYHÄ! Katsooko tämä meidän pappeustemppeli Kristuksen kautta esiripun taakse, kaikkein Pyhimpään ja sanomamme on sieltä?
Vai onko papattaminen vain ajallista, lihallista, hengen [pienelä h-lla] aikaansaamaa elämää ja tavallaan se "kivi" joka sulatti kahden temppelin tuhkaksi, noin vertauskuvalla sanottuna, kertomassa itsellekin viimeisestä tuomiosta. Papitanko vain tuomiota itselleni, jokaisella sanalla, kun kerran teen niistä tilin. Olenko kätkenyt leiviskäni maahan, enkä ole vienyt sitä rahanvaihtajien pöydälle, eli "ajallisen" temppelin ylöspitoon, jossa toimitila saa tarpeellisen ylläpitoon, tämän päivän vaateisiin kulujenhoitoa, että maailmassa olevat matkalaiset voisivat tulla lepäämään turvakaupunkiinsa.
Näitä mietin, eli etsiä "Jerusalemin hyvinvointia!"
ts. sanoma kirjoituksista ja katellen Golgatan sovitushetken kautta repeentyneen temppelin Esiripun taakse, Kaikkein Pyhimpään. Saako tämä esiripun repeäminen oman pappeuden suhteen mitään liikettä, että lähimmäinen kerran kiittäisi Jumalaa perillä. Olenko vuohi, vai Kristusta uhrikaritsaa seuraava -opetuslapsi- - jota Isä Sanansa kautta ja Pyhässä Hengessä opettaa.
Opettaa, että näkisi sijaisuhrinsa - Jeesuksen. Jeesuksen, jossa mittaamaton, käsittämättömän kirkkauden Luoja - on Tuli - joka polttaa kaiken epäkelvon tieltään, on alentunut tämänpuoleisuuteen, Pojan kautta, että näkisin Isäni. Luojani.
Temppelivuori on minulle Pyhänä tilana mielenkiintoinen, jota saa tutkia päivät ja yöt.
Olihan tosin ensimmäiselläkin liitolla jumalanpalvelussäännöt ja maallinen pyhäkkö. Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on "pyhä".
Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on "kaikkeinpyhin"; siinä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viheriöinyt sauva ja liiton taulut, ja arkin päällä kirkkauden kerubit varjostamassa armoistuinta. Mutta näistä nyt ei ole syytä puhua kustakin erikseen. Kun nyt kaikki on näin järjestetty, menevät papit joka aika etumaiseen majaan jumalanpalvelusta toimittamaan, mutta toiseen majaan menee ainoastaan ylimmäinen pappi kerran vuodessa, ei ilman verta, jonka hän uhraa itsensä edestä ja kansan tahattomien syntien edestä.
Näin Pyhä Henki osoittaa, että tie kaikkeinpyhimpään vielä on ilmoittamatta, niin kauan kuin etumainen maja vielä seisoo. Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti.
Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen. Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä; sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä. Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty. Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan, sanoen:
"Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt". Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet. Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan, sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.
Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio, samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.
(Heb 9:1-28)