Masennuslääkkeen aiheuttamien seksuaalihäiriöiden vaikutukset psyykeeseen

Kärsin SSRI-lääkkeiden seurauksena alkaneista seksuaalihäiriöistä jotka eivät koskaan loppuneet käytön loputtua. Miltei heti käytön alettua lääkkeet aiheuttivat sen, että genitaalialue tuntui tunnottomammalta, orgasmin saanti oli vaikeampaa sekä kosketuksesta oli hankala saada nautintoa samalla tavoin enää. Piti mekaanisesti hangata kovempaa, että tunsi mitään ja usein seksi perustui siihen, että sai mielikuvituksella jotenkin siitä jotain irti mutta kosketus ei tuottanut oikein nautintoa. Jos olisin tiennyt, että tämä vaiva voisi jatkua käytön loputtua, en olisi koskaan suostunut käyttämään näitä lääkkeitä (enkä etenkään niin pitkään), sillä lääkkeiden teho on hyvin marginaalinen etenkin pitemmällä aikavälillä ja ne myös masennuksen hoidon lisäksi aiheuttivat tunnetason leikkautumista.

Kokemiani seksuaalihäiriöitä on mm. orgasminsaantihankaluudet tai mekaanisen hankaamisen jälkeen tuleva hyvin vaimea mielihyvätön orgasmi joka tuntuu lähinnä lihasnykäyksiltä ja voi tuottaa jopa kipua mielihyvän sijaan,kykenemättömyys tuntea seksuaalisia tunteita kuten kiihottumista, tunne kuin yhteys aivojen ja genitaalien välillä olisi katki eli millään mielikuvilla ei voi enää saada itseään fyysisesti syttymään sekä tunnottomuus genitaalialueella jolloin kosketus ei tunnu hyvältä ja voi tuntua jopa kivuliaalta. Keho tuntuu turralta. Tuntuu kuin genitaalialueilla olisi puudutusainetta. Tunnen lisäksi pistelyä raajoissani ja toisinaan myös genitaalialueella kuin tuntoaistissa olisi häiriöitä. Seksi on yhtä eroottista kuin kättely, miten muistan jonkun kuvanneen seksuaalihäiriöitä. Asia joka ennen oli todella intiimi ja suorastaan pakahduttavan tunnepitoinen ja kaunis asia tuntuu siltä, ettei se tuota kehossa tai mielessä mitään tunteita mikä on todella järkyttävää ja psyykeä vaurioittavaa. Tuntuu kuin sisimmästä olisi varastettu jotain.

Miten nämä haitat vaikuttavat tunne-elämään? Tuntuu kuin ei olisi enää kuten muut ihmiset ja olisi friikki. Tuntuu että tunne-elämäni on ottanut todella paljon osumaa tämän haitan myötä ja se raastaa sisältä. Haitta on saanut minut lopettamaan romanttiset suhteet koska seksi ei onnistu ja se on tuhonnut menneen parisuhteeni. Elämä ilman seksiä on parempaa kuin se, että joutuu esittämään tai joutuu tunnottomana harrastamaan seksiä. Uskon, että haitta on vain jäävuoren huippu siinä, miten lääke on tuhonnut tunne-elämää koska jos tällainen pilleri tuhoaa näin merkittävän osan ihmiselämästä, ei se rajoitu vain genitaalialueeseen vaan poistaa jonkun draivin, jännityksen ja tunnehuippuja elämästä. Kenties ja siis suurella todennäköisyydellä on myös siis negatiivisesti muokannut tunne-elämää.

Haitta on myös traumatisoiva. Tähän haittaan ei ole tarjolla mitään tukea tai hoitopolkuja. Tästä haitasta on ahdistavaa puhua kellekään koska tietää että saattaa saada vaan kummastuneita katseita eli ns. normaalissa elämässä ei saa tukea ihmisiltä tai pysty jakamaan ihmisten kanssa kokemusmaailmaa. Tämä haitta voidaan myös täysin laittaa mielenterveyden syyksi "olet vain masentunut" mikä rehellisesti sanottuna tuntuu ilkeältä gaslightaukselta.. On joutunut kokemaan ihan ultimaattisen petoksen lääketieteen puolelta luottaessaan lääketieteeseen mikä on vaikuttanut merkittävällä tavalla psyykeeseen. Siis kun ei ole edes kuullut tästä kunnolla aloittaessaan lääkkeitä. Ja kellä ei olisi paha olla jos kokisi jotain näin ahdistavaa? Ei minulle masennus ole koskaan aiheuttanut sitä, että genitaalialue on tunnoton tai orgasmi vaimea ja mielihyvätön tai kivulias. Tuntuu niinkuin olisi jonkun aidan takana josta seuraa elämää mitä muut saavat elää. Tämä haitta palaa mieleen joka kerta katsoessa TV-sarjaa, jossa on vaikkapa seksikohtauksia.Yhteiskunnassamme kokoajan seksiä pidetään tapetilla . Aina välillä saattaa kokeilla, että tunnenko nyt jotain? Mutta jää tyhjä ja surkea olo kun tajuaa, että ei, haitta ei ole mennyt mihinkään ja käy taas eräänlaista surutyötä läpi.

Tämä on varastanut paljon elämänlaadusta ja elämänilosta ja elämän merkitykselliseksi kokemisesta.

Olen pitkään jo suht nuorena ihmisenä joutunut näiden lääkityksien jälkeen viettämään puolielämää, kuin ollen paljon vanhempi ihminen kuin olenkaan. Vihdoin kyetessäni irtautumaan SSRI-lääkkeistä vieroitusoireden kera tajusin ettei niistä oikeasti vieroitusoireiden potemisen jälkeen ollut edes suurta hyötyä ja ihan yhtälailla liikunnasta, terveellisestä ruokavaliosta ja asioiden työstämisestä voi saada hyvää oloa.

On todella hankala antaa anteeksi sitä, että lääketiede voi tällä tavoin turmella ihmisten elämää näin epäeettisellä tavalla.

Onko täällä muita ketkä kärsivät PSSD:stä eli Post-SSRI sexual dysfunctionista eli masennuslääkkeiden jälkeen jatkuvista seksuaalisen puolen toiminnanhäiriöistä?