IL: "HS:n laajassa artikkelissa useat ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttajat kertovat presidentti Niinistön jarruttaneen Nato- ja USA-suhteita ennen Suomen Nato-jäsenyyden hakemista. "
No on tämä nyt ihmeellistä veivaamista? Siis onko Niinistö nyt ollut liikaa Nato-mielinen vai liikaa Nato-jarruttaja?
Niinistöä voi arvostella monenlaisesta ja perustellustikin, mutta Naton kohdalla hänen toimet Nato-jäsenyyden hakemisessa olivat varsin tarkoin oikea-aikaisia. Matka Yhdysvaltoihin tuli varsin ripeästi päivien kuluessa hyökkäyksestä.
Ennen Venäjän hyökkäystä oli perusteltua pitää toivoa yllä Venäjän peruuttelusta.
Venäjän hyökkäyksen ja Putinin kommenttien jälkeen puolestaan voitiin jo katsoa aiemmin harjoitetun Venäjän politiikan jo tulleen umpikujaan, perusteita liittoutumattomuudelle ei enää ollut.
Tässä ei ole kyse vain ja ainoastaan Suomen Venäjä-suhteista tai Nato-jäsenyyksistä, vaan kysymys on laajemminkin koko Euroopan alueen pyrkimyksestä toimia Venäjään päin siten, että Venäjä olisi voitu saada yhteistyösuhteisiin läntisten maiden kanssa, ja se politiikka toimikin useita vuosikymmeniä. Myös energian ostaminen Venäjältä oli yksi kädenojennus Venäjälle, jolla Venäjästä pyrittiin saamaan yhteistyökykyinen ja -haluinen maa.
Tämä kaikki kehityskulku nollattiin Putinin hyökkäyksellä.
Asiahan on jo hoidettu maaliin asti joten asia ei sinällään ole enää ongelma, mutta voisi varmasti nämä artikkelissa mainitut "ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttajat" ainakin hieman tarkistaa näkemyksiään siltä osin, että miten on Venäjää pyritty saamaan yhteistyösuhteisiin koko Euroopan laajuudelta, ja jolla ilman muuta on vaikutus siihen, miten paljon etunojaa kannattaa Nato-hakemuksiin laittaa. Nythän asia hoidettiin varsin tarkoin päivien tarkkuudella oikeaan aikaan.
No on tämä nyt ihmeellistä veivaamista? Siis onko Niinistö nyt ollut liikaa Nato-mielinen vai liikaa Nato-jarruttaja?
Niinistöä voi arvostella monenlaisesta ja perustellustikin, mutta Naton kohdalla hänen toimet Nato-jäsenyyden hakemisessa olivat varsin tarkoin oikea-aikaisia. Matka Yhdysvaltoihin tuli varsin ripeästi päivien kuluessa hyökkäyksestä.
Ennen Venäjän hyökkäystä oli perusteltua pitää toivoa yllä Venäjän peruuttelusta.
Venäjän hyökkäyksen ja Putinin kommenttien jälkeen puolestaan voitiin jo katsoa aiemmin harjoitetun Venäjän politiikan jo tulleen umpikujaan, perusteita liittoutumattomuudelle ei enää ollut.
Tässä ei ole kyse vain ja ainoastaan Suomen Venäjä-suhteista tai Nato-jäsenyyksistä, vaan kysymys on laajemminkin koko Euroopan alueen pyrkimyksestä toimia Venäjään päin siten, että Venäjä olisi voitu saada yhteistyösuhteisiin läntisten maiden kanssa, ja se politiikka toimikin useita vuosikymmeniä. Myös energian ostaminen Venäjältä oli yksi kädenojennus Venäjälle, jolla Venäjästä pyrittiin saamaan yhteistyökykyinen ja -haluinen maa.
Tämä kaikki kehityskulku nollattiin Putinin hyökkäyksellä.
Asiahan on jo hoidettu maaliin asti joten asia ei sinällään ole enää ongelma, mutta voisi varmasti nämä artikkelissa mainitut "ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttajat" ainakin hieman tarkistaa näkemyksiään siltä osin, että miten on Venäjää pyritty saamaan yhteistyösuhteisiin koko Euroopan laajuudelta, ja jolla ilman muuta on vaikutus siihen, miten paljon etunojaa kannattaa Nato-hakemuksiin laittaa. Nythän asia hoidettiin varsin tarkoin päivien tarkkuudella oikeaan aikaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Venäjä ei myöskään lakkaa olemasta Putinin jälkeenkään, joten Nato-jäsenyyksistäkin riippumatta on varmasti pidettävä katse tulevaisuudessa, mitä Venäjällä tapahtuu kun Putin poistuu vallasta, ja kuinka se tulee vaikuttamaan Venäjän suhteisiin eri puolilla maailmaa.
Niinistön aikana presidentin valtaoikeuksia on rajoitettu ja pääministeri hoitaa tärkeimmät ulkopolitiikkaan liittyvät asiat. Niinistölle oli tärkeintä ne hänen toisen perheensä perhearvot ja se, että hänen poikansa saa puhua niitä hänen pierujuttujaan. Niinistön pojan bisnekset ovat niin arvostetussa asemassa ulkomailla, että Suomen Nato-jäsenyys oli uhka Niinistön vääristyneelle Suomi-kuvalle. Niinistön pojan pierujuttujen levittämisellä ei ole mitään vaikutusta Suomessa mihinkään.
Sanna kuitenkin dokumentoidusti kiihkein Nato vastustaja.
Ei ole, mutta sinä dokumentoit juuri tuossakin olevasi suurin valehtelija jopa Suomi 24:ssä. Se on jo saavutus se.
Niinistöä olisin arvostanut, jos hän olisi hoksannut pitää Suomen liittoutumattomana tiedostaen sen, minkä selväjärkinen ihminen näki, eli että Ukrainalla ei ole mitään yhtymäkohtaa Suomeen eikä Suomen tilanteeseen...
Ei taida ketään kiinnostaa sun arvostamiset.
Jos se olisi ollut Niinistöstä kiinni, niin Natossa ei oltaisi vielä tänä päivänäkään. Ukko taipui vasta suomalaisten kasvaneen jäsenyyskannatuksen edessä, jonka jälkeen hän vastahakoisesti otti lusikan kauniiseen käteensä ja alkoi tekemään töitä palkkansa eteen.
Aika harva menee kummityttönsä kanssa naimisiin, Niinistö meni.
Jarmo Korhosen kirjoista selviää, miten paljon kokoomus on saanut venäläistä rahaa. Ketä vielä ihmetyttää Niinistön tai muiden kokoomuspoliitikojen toimet.
Venäjä on käyttänyt rahaa vaikuttamiseen monissa eri maissa, mutta monilta osin kyse on myös vain tavallisista kauppasuhteista.
Voihan sitäkin toki arvuutella valitaanko kauppasuhteisiin kumppanit tarkoituksella vaikuttamiseen pyrkimisen merkeissä, mutta sitten voi taas kysyä että eikö jokainen kauppaa tekevä valikoi kauppakumppaninsa ja kauppansa omalta kannaltaan hyödyllisimmällä tavalla.
Venäläinen raha on kelvannut kaikille puolueille kaikissa maissa, ja ahneimmille se on kelvannut vielä paremmin kuin muille.