D-Teoria: Aika-avaruuden ja sähköheikon vuorovaikutuksen geometrinen kuvaus

Mallin lähtökohtana on aika-avaruuden kuvaaminen kvantittuneena substanssina käyttäen Manhattan-metriikkaa. Malli on kvantitatiivinen. Olen johtanut mallin avulla kokonaislukuja käyttäen mm. W- ja Z-bosonien massat ja samassa yhteydessä Weinbergin sekoituskulman tarkan arvon ilman ainoatakaan mitattavaa vakiota pelkästään kokonaislukuja käyttäen kuten kvantittuneessa aika-avaruudessa kuuluukin.

Olen tutkinut Manhattan-avaruutta todellisen fysikaalisen avaruuden mallina. Standardimallissa hiukkasen aaltofunktion amplitudi on kompleksiluku z = a + bi. Amplitudi z ja Manhattan-metriikan pituus s = a + b (kun ab) ovat matemaattisesti niin samanlaiset omissa metriikoissaan, että mallini sisältämät Manhattan-metriikan reaaliset pituudet voidaan haluttaessa kirjoittaa kompleksiluvuilla (, kun avaruuden kvantittumista ei tarvitse huomioida). Siitä päättelen, että kompleksinen aaltoyhtälö kuvaakin havaitsematonta Manhattan-avaruutta.

Metriikan vaihtamisesta havaitsijan euklidiseen metriikkaan syntyy virhettä, joka ilmenee paikan epämääräisyytenä ja kvantittumisen katoamisena aiheuttaen monet kvanttimekaniikan tulkintaongelmat. Mallista voi päätellä, että sattumaa ei ole olemassa.

Kvantittunut fysikaalinen Manhattan-avaruus on euklidisessa havaintoavaruudessa nähtynä Lorentz-kovariantti ja sisältää kompleksiset U(1), SU(2) ja SU(3) symmetria-avaruudet sellaisinaan. Edellytyksenä on, että mallin geometrinen rakenne sisältää symmetrian rikkoutumisen tavalla, joka on aiheuttanut ns. sähköheikon faasimuutoksen ja antaa massalle sen hitauden ja painon.

Malli sisältää mm. Higgsin duplettikentän ja elektroni-neutriino-kentän geometrisen kuvauksen. Kentät ovat invariantteja globaalille ja lokaalille vaihemuutokselle.

Yhdistetyn sähköheikon voiman molemmat varaukset kuvataan geometrisesti samansuuruisina mutta ajallisesti toisensa poissulkevina, mistä syntyy esim. heikkovoiman CP-symmetrian rikkoutuminen avaruuden geometrisena piirteenä.
Malli sisältää ajan kvantin (rotaation) eli kaksisuuntaisen kvanttimekaanisen ajan, josta syntyy havaitsijan suhteellinen aika. Myös avaruuden malli (jana) on samalla tavalla kaksisuuntainen kuten myös aika-avaruuden kvantti, joka on Planckin vakion suuruinen. Mainittakoon, että Planckin pituus ja aika eivät ole avaruuden ja ajan kvantteja vaan edustavat kahden kvantin välistä pienintä nollasta poikkeavaa eroa (esim. janan paksuutta).

Malli sisältää kvantitatiivisen atomimallin, joka tuottaa vetyatomin elektronien kaikki kvanttiluvut.

Pakka Virtanen
https://acrobat.adobe.com/id/urn:aaid:sc:EU:dc7bf499-87da-4f5c-8187-efaffdaa929e