Escitalopram nimistä lääkettä kauan, pakkoajatuksiin. Pakko-oireet ovat kadonneet mut nyt olo on ollut masentunut. Vaikka tuon pitäisi olla masennuslääke myös. Voiko se lääke aiheuttaa niitä?
Oon syönyt
Anonyymi-ap
16595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Annosta pitää nostaa, llet saanut toleranssin nykyseen annokseen. Tai kokonaan vaihtaa eri lääkkeeseen.
Mulla meni Paroxetin masennukseen reippaat 20 vuotta kun teho loppu siirryttiin eri pilleriin. Nyt taass pyyhkii kivasti.
Pakko'oireista en tiedä kun en pode. Mutta idea sama. Lääkeannokseen on tottunut ja/tai tuote pitää vaihtaa uuteen
Kaikki masennus ei parane koskaan. Ja mulla myös toinenkin diagnoosi.
Tersoiaa onbsaatu niin ikään yli 30 vuotta kuten myös lääkkeitä.
Näitä sairauksia ei pidä ajatella silleen, että "kun niistä parantuu", osa parantuu, osa ei.
Diabeteksedtä et pääse koskaan, mutta lääkkein sitä hallitaan. Sama tiettyjen masennusmuotojen suhteen, siitä ei koskaan päästä, mutta sitä voidaan hallita.
Skitsofreniasta et kerran sairastuttuasi selviä koskaan, mutta lääkityksen turvin pysyt toimintakyvyssä.
Miksi levität valheellista tietoa?
Susi ethän sinäkään käy terapiassa ja mikään terapia sulla auta tohon Netta pakkomielteeseen mikä sua eniten masentaa.
Joo ja psykedeeleihin en koskisi pitkällä tikullakaan
Jos ihminen haluaa nostaa itsensä pystyyn, pitää rikkoa lakia. Luonnosta löytyy lääke ihan kaikkeen, siitä ei lääkejättien omistajaeliitti tykkää. Eli kriminalisoidaan vaihtoehtoiset hoitomuodot. Kuten sanoitkin, lääkkeitä ei voi syödä pitkään.
Suippomadonlakkeja kasvaa Suomen luonnossa ja kuka voi estää sinua tekemästä siitä itsellesi ruokaa? Ei taida olla laitonta.
Moni sairaus on kehon tulehduksellinen tila, jota voi hoitaa oikealla ruokavaliolla. Moni on parantunut diabeteksesta ruokavaliolla ja terveillä elintavoilla. Että äläpä jauhaa kakkaa.
Eikö se lääke ole vaan tueksi akuuttiin oloon siten että siinä samalla tulee käydä terapiassa ja tehdä itsetutkiskelua tai ratkaisuja, muutoksia elämäntaöpoihin? Joskus ratkaisukeskeinen lähestymistapa ongelmiin on parempi kuin itsereflektoiva kognitiivinen terapia. Moni jättää terapian kesken, kun paha olo voimistuu. Ratkaisukeskeistä terapiaa tai ohjausta ennemmin voi antaa myös psykiatrinen sairaanhoitaja. Jos ei ole läheisiä ystäviä, ei saa asioitaan muuten eteenpäin.
Kaikki on yksilöitä. Esimerkiksi minulle on sanottu useammalta taholta suoraan, että lääkkeitä et tule koskaan selviämään ja olen täysin samaa mieltä. Sitä on aikanaan useastikin yritetty, mutta sitten todettu lääkkeet pysyviksi.
Eihän tuossa sanottukaan tuon suuntaista
Kannattaa kokeilla avantouintia. Siitä saa luonnollisen dopamiiniannoksen. Uimahalleissa on nykyitin kylmäaltaita, joissa voi polskia kesällä avannon sijasta. Uimahalli on siitä hyvä, että on valvovan silmän alla totutellessaan kylmään veteen.
vantouintiohjetta:
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/liikunta/avantouinti_rentoutta_ja_kylmakaraisua
Kerro tuo ihmeessä tohtorille, niin kohta olet sellaisessa pillerikierteessä ja vedät monia eri nappeja päällekkäin. Kannattaa yrittää muilla keinoin parantaa omaa mielialaa ja miettiä syitä, että miksi mieli on maassa.
Sepä juuri. Kun ilman lääkkeitä olen yrittänyt olla, niin viitenä eri kertana oli tulos sairastuminen, ja sitten sairausloma.