Ihminen on ateisti syntyessään ja jumalusko loppuu kuollessa jonka jälkeen hän on ikuisesti ateisti.
Jotkut vain haluavat käyttää elämänsä turhanpäiväiseen jumaluskopöljäilyyn ja luulevat olevansa kuolemattomia. Sisimmässään he kuitenkin ovat ateisteja vaikkeivat sitä tiedä tai tunnusta.
Jotkut vain haluavat käyttää elämänsä turhanpäiväiseen jumaluskopöljäilyyn ja luulevat olevansa kuolemattomia. Sisimmässään he kuitenkin ovat ateisteja vaikkeivat sitä tiedä tai tunnusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juurikin näin ja kun kaikki maapallon ihmiset ovat hävinneet universumista niin teismistä ei jää jälkeäkään ja universumi jatkaa ateistista olemistaan.
Onko viestistäsi ymmärrettävä, että ateistinen elämä ja kuolema ovat samankaltaisia tiloja? Monet muut ajattelevat, että elämä on tiedostamisen aikaa ja kuolleiden tiedostamisesta ei ole todisteita. Miksi ateismissa uskotaan, että elämä ja kuolema on samankaltaisia? Onko se jotenkin yllä ateismin kirjoittamattomassa teoksessa, eli sen eetoksessa? Ja miten mainitsemasi seikka selitetään ateismin sisältä käsin?
Eipä siis ihme, että monet eivät tunnusta tai tiedä nyt esille tuotuja seikkoja ateismista. Mutta se juuri on aatteessa yksi mielenkiinnon kohde, että se voi saada niin erilaisia tulkintoja ja toimintoja aikaiseksi.
Mikä on sinun mielestäsi kaikkein teistisin ateismin alalaji? Ja missä menee ateistisen toiminan ja teistisen toiminnan raja? Onko olemassa esim. jotain harmaata vyöhykettä, jossa teismin puolella olisi jokin epäilijä tai teismistä piittaamaton ja ateistisella puolella taas teismeihin ihmisten parissa ilmenevänä ilmiönä suhtauvia? Ilman tunne tai muita siteitä omaavia henkilöitä?
Tuolla ymmärryksellä sinun on parempi pysyä uskovaisena ja keskittyä rukoilemaan jumalaltasi lisää järkeä.
Teistä älyllisistä alisuorittajista on mahdotonta aina välillä sanoa missä teillä menee väärinymmärtämisenne ja täydellisen ymmärtämättömyytenne raja.