Kino Klassikko: Ilmestyskirja. Nyt: Final Cut

Yliarvostettu filmi, lähes pelkkää sekoilua, koska ideat oli kateissa, kuten myös punainen lanka, käsikirjoittaja (Coppola) epätoivoisesti keksi kaikenlaista soopaa.

Huono, sekava ja yliarvostettu pätkä, jonka loppu pilattu kummallisella taiteellisuudella joka ilmeisesti kuvattu ja käsikirjoitettu sienissä.

Orpo tilannut demokraattisesti kaikkien katsottavaksi, viihtyisää iltaa elokuvan seurassa.

Se on hassua että aina muutama henkiin jäljelle jäänyt kertoo miten sodassa pärjätään... Nykyään aivan tuuripeliä, kun on dronet yms. termobaariset pommit.
Amerikkalaiset sotaelokuvat esittää aina "kuolemattomia" ja yli-itsevarmoja sotilaita. Siksi kai heillä sotilaita riittääkin.

"Kukaan ei halunnut rahoittaa Coppolan elokuvaa, eikä yksikään iso tähti halunnut kahlata viikkoja Filippiinien soilla ja riisipelloilla. Steve McQueen, Jack Nicholson, Robert Redford, Tommy Lee Jones, Al Pacino, Robert De Niro ja Gene Hackman kieltäytyivät kaikki heille tarjotuista rooleista. Coppola raivostui tästä niin, että heitti neljä viidestä Oscar-palkinnostaan ulos ikkunasta rikkoen ne katukiveykseen. Hänen äitinsä joutui kainosti pyytämään uusia patsaita elokuva-akatemiasta, selittäen jotain kömpelöstä siivoojasta."

"Coppola päätti rahoittaa elokuvan itse - siten hän myös säilyttäisi taiteellisen vapautensa ja saisi kaikki tulot itselleen. Joukko vasta b-sarjaan kivunneita näyttelijöitä saatiin houkuteltua Filippiineille: Harvey Keitel, Robert Duvall, Frederic Forrest, Dennis Hopper, Harrison Ford. Mutta vain pari viikkoa ennen kuvausten alkua Coppola joutui antamaan potkut Keitelille, josta ei löytynytkään pääroolin vaatimaa ”pimeyttä”. Tilalle kiidätettiin Martin Sheen."

"Koettelemukset olivat vasta alussa. Trooppiset sairaudet iskivät näyttelijöihin ja taifuuni lavasteisiin. Eräänä päivänä taivaalle ilmestyi 25:n helikopterin sijasta vain yksi, koska kuvauksissa avustanut Filippiinien armeija oli lähtenyt oikeaan taisteluun kapinallisia vastaan. Huippukuvaaja Vittorio Storaro saattoi kuluttaa koko päivän sopivaa auringonvaloa odottaen. Alkoholisminsa kanssa kamppaillut Martin Sheen sai lähes kohtalokkaan sydänkohtauksen, ja ainoa mukaan saatu iso tähti Marlon Brando ilmestyi paikalle niin ylipainoisena, ettei hänelle löytynyt yhtään sopivaa univormua."

”Sotahullun” Miliuksen machoilu antoi elokuvalle sen kuuluisimmat repliikit mutta käsikirjoitus oli aivan liian militaristinen liberaalin Coppolan näkemyksille. Hän liitti mukaan Joseph Conradin vanhan siirtomaaromaanin Pimeyden sydän siirtäen sen aineksia Belgian Kongosta Vietnamiin. Tekstiä muokattiin jatkuvasti ja vuorosanoja äänitettiin uudelleen, kun Coppola antoi elokuvan ajelehtia sinne, minne hänen tuntemustensa ja kokemustensa virta vei."

"238 kuvauspäivän aikana Coppola filmasi noin 250 tuntia materiaalia. Sen työstämiseen hän tarvitsi yhä miljoonia, joiden lainaamiseksi hän panttasi koko omaisuutensa kotiaan myöten. Hän leikkasi elokuvaa loputtomiin, ja ensi-ilta siirtyi joulusta 1977 aina vain eteenpäin. Kauriinmetsästäjä ehti edelle ensimmäisenä suurena Vietnam-elokuvana, ja vasta kun japanilaiset rahoittajat uhkasivat vetäytyä hankkeesta, Coppola julkaisi kiireesti lyhennetyn version Cannesin festivaaleilla 1979, missä se voitti Kultaisen Palmun. Vuosikymmenien aikana Vietnamin sota on vajonnut osaksi historiaa, kun taas elokuvasta on tullut unohtumaton osa populaarikulttuuria."

"Ilmestyskirja. Nyt. on groteski ja psykedeelinen tutkielma Vietnamin sodasta. Hyökkäys köyhään entiseen siirtomaavaltioon ei tapahdu vain helikopterien ja napalmin avulla vaan kaikissa muodoissa, ikään kuin kalifornialaista elämäntapaa – rock, surffaus, Playboy-tytöt, huumeet, bisneskulttuuri – yritettäisiin sellaisenaan siirtää viidakkoon jonkinlaisena irvokkaana ja sekopäisenä Disneylandinä."

"Tässä ”happosodassa” amerikkalaisia upseereita ja sotilaita ei murskaa niinkään Vietkong vaan heidän oma syyllisyytensä ja ihmisyyden vähittäinen katoaminen, kun heidän moraaliset arvonsa hukkuvat tai turtuvat sodan moraalittomuuteen ja mielettömyyteen pitkällä jokimatkalla yhä alkukantaisempaa barbaarisuutta kohti."

"Kaikki eivät ole jakaneet Coppolan visiota. Militantti John Milius oli niin raivoissaan käsikirjoituksensa ”pilaamisesta”, että hän iski raivoissaan nyrkkinsä ovesta läpi. Ja vuonna 2004 amerikkalaiset joukot matkivat elokuvan ehkä kuuluisinta kohtausta soittaen helikoptereistaan Valkyyrioiden ratsastusta hyökätessään Fallujahin rintamalla."

"Coppola itse ei lakannut tekemästä elokuvaa. Vuonna 1999 hän kokosi siitä pitkän Redux-version, johon hän lisäsi pitkiä pois jääneitä kohtauksia. Hän ei ollut tähänkään versioon tyytyväinen, ja 80-vuotiaana hän vuonna 2019 kokosi vielä uuden version, joka vastaa parhaiten hänen visiotaan. Tämä Final Cut esitetään nyt ensi kertaa televisiossa."

https://yle.fi/aihe/a/20-10005052

Joseph Conradin (pienois)romaani "Pimeyden sydän" kannattaa lukea. Elokuvahan pohjautuu jollain tavalla siihen, vaikka Conradin kirja kuvaa Kongon siirtomaakautta, mutta ajatus jokimatkasta kohti "pimeyden ydintä" ja ihmisen pahuutta on säilynyt. Sinällään Belgian Kongon äärimmäisen julman siirtomaahallinnon ja Vietnamin sodan rinnastus on mielenkiintoinen.

Kirja on tälläkin kertaa parempi kuin siitä mukaeltu elokuva.

Hyisstna,....mitä psykedeelis-surrealistista paskaa.....miten joku vaivautuu moisen sörsselin tekemään???
Sotaelokuva muuttui mystiseksi seikkailuelukuvaksi....yöksss!

Paskin VIETNAM-kuva jonka olen nähnyt.