Nikolai Vladimirovitš Henrikson syntyi vuonna 1871 Kazanin maakunnassa Suomesta tulleiden siirtolaisten perheeseen, ja lienee ainut suomalainen, joka palveli kenraalina sekä Tsaarin armeijassa, että myös Puna-armeijassa.
Nikolai Henriksson ylennettiin 13.4.1898 luutnantiksi ja määrättiin palvelukseen 90. Onegon (Äänisjärven) jalkaväkirykmenttiin. 1899 - 1901 Henriksson suoritti Pietarissa Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin, jonka aikana hänet ylennettiin alikapteeniksi 5.6.1901. Akatemiasta valmistuttuaan Henriksson merkittiin yleisesikunnan upseeriluetteloihin ja määrättiin palvelukseen Kertšin linnakkeen rintamaosaston päälliköksi Krimille.
Henriksson siirrettiin 14.1.1904 Varsovan sotilaspiirin esikunnan vanhimman adjutantin apulaiseksi ja 30.7.1904 esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi 22. jalkaväkidivisioonaan, jonka mukana hän osallistui Venäjän - Japanin sotaan 1904 - 1905. Henriksson ylennettiin 29.12.1906 kapteeniksi ja siirrettiin 19. armeijakunnan esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi. Hänet ylennettiin 19.12.1907 everstiluutnantiksi ja määrättiin yleisesikuntaupseeriksi erityistehtäviä varten Varsovan linnoituspiirin päällikön esikuntaan.
Henriksson siirrettiin 15.4.1910 Kronstadtin linnoitusesikunnan rintamaosaston päälliköksi ja ylennettiin everstiksi 19.12.1911. Henriksson nimitettiin 2.7.1912 Kronstadtin linnoitusesikunnan yleisesikuntaosaston päälliköksi ja määrättiin 11.5.1913 linnoituksen esikunnan päähallinnon päälliköksi. Ensimmäisen maailmansodan alussa Henriksson palveli viimeksi mainitussa tehtävässä, mistä hänet 7.3.1915 komennettiin yleisesikuntaupseeriksi Venäjän armeijan ylipäällikön, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin esikuntaan. Kesällä 1915 Henriksson komennettiin 202. Gorin jalkaväkirykmentin komentajaksi. Hänet määrättiin 20.1.1916 Venäjän kenttäarmeijoista vastaavan sotavarustepäällikön apulaiseksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 6.2.1917.
15. maaliskuuta 1918 hänet kotiutettiin kenraalimajurin arvolla .
Vuonna 1918 hän liittyi vapaaehtoisesti puna-armeijaan 5.12.1918-27.1.1919 välisenä aikana. Ja oli Pohjoisrintaman 7. armeijan komentaja , osallistui taisteluihin Saksan joukkojen, sitten Valkokaartin ja Viron armeijan kanssa . Myöhemmin hänet lähetettiin ylipäällikön komentajaksi , nimitettiin Petrogradin sotilaspiirin sotilastaloudellisten kurssien koulutusosaston päälliköksi ja lähetettiin sitten 7. armeijan päämajaan.
Sisällissodan jälkeen hän jäi palvelukseen, vuonna 1923 hän oli Itämeren laivaston päämajan operatiivisen osaston maaosaston päällikkö
Nikolai Henriksson ylennettiin 13.4.1898 luutnantiksi ja määrättiin palvelukseen 90. Onegon (Äänisjärven) jalkaväkirykmenttiin. 1899 - 1901 Henriksson suoritti Pietarissa Nikolain yleisesikunta-akatemian kurssin, jonka aikana hänet ylennettiin alikapteeniksi 5.6.1901. Akatemiasta valmistuttuaan Henriksson merkittiin yleisesikunnan upseeriluetteloihin ja määrättiin palvelukseen Kertšin linnakkeen rintamaosaston päälliköksi Krimille.
Henriksson siirrettiin 14.1.1904 Varsovan sotilaspiirin esikunnan vanhimman adjutantin apulaiseksi ja 30.7.1904 esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi 22. jalkaväkidivisioonaan, jonka mukana hän osallistui Venäjän - Japanin sotaan 1904 - 1905. Henriksson ylennettiin 29.12.1906 kapteeniksi ja siirrettiin 19. armeijakunnan esikunnan vanhemmaksi adjutantiksi. Hänet ylennettiin 19.12.1907 everstiluutnantiksi ja määrättiin yleisesikuntaupseeriksi erityistehtäviä varten Varsovan linnoituspiirin päällikön esikuntaan.
Henriksson siirrettiin 15.4.1910 Kronstadtin linnoitusesikunnan rintamaosaston päälliköksi ja ylennettiin everstiksi 19.12.1911. Henriksson nimitettiin 2.7.1912 Kronstadtin linnoitusesikunnan yleisesikuntaosaston päälliköksi ja määrättiin 11.5.1913 linnoituksen esikunnan päähallinnon päälliköksi. Ensimmäisen maailmansodan alussa Henriksson palveli viimeksi mainitussa tehtävässä, mistä hänet 7.3.1915 komennettiin yleisesikuntaupseeriksi Venäjän armeijan ylipäällikön, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitšin esikuntaan. Kesällä 1915 Henriksson komennettiin 202. Gorin jalkaväkirykmentin komentajaksi. Hänet määrättiin 20.1.1916 Venäjän kenttäarmeijoista vastaavan sotavarustepäällikön apulaiseksi. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 6.2.1917.
15. maaliskuuta 1918 hänet kotiutettiin kenraalimajurin arvolla .
Vuonna 1918 hän liittyi vapaaehtoisesti puna-armeijaan 5.12.1918-27.1.1919 välisenä aikana. Ja oli Pohjoisrintaman 7. armeijan komentaja , osallistui taisteluihin Saksan joukkojen, sitten Valkokaartin ja Viron armeijan kanssa . Myöhemmin hänet lähetettiin ylipäällikön komentajaksi , nimitettiin Petrogradin sotilaspiirin sotilastaloudellisten kurssien koulutusosaston päälliköksi ja lähetettiin sitten 7. armeijan päämajaan.
Sisällissodan jälkeen hän jäi palvelukseen, vuonna 1923 hän oli Itämeren laivaston päämajan operatiivisen osaston maaosaston päällikkö
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rotuopin erikoistuntija sisäministeri Rantanen , mitä rotua on suomenruotsalainen Halla-aho !! Mie teetkin dna testin , olenko oikeaa rotua , Mus on venäläistä ja arjalaista .. onko väärin kun en oo persunatsi vaan vassari !!
Tällä everstillä oli komia nimi: Aladár Antero Zoltán Béla Gyula Árpád Paasonen