Olen jo ikäihminen, kasvanut luterilaisessa perheessä. Koti ei ollut mitenkään harras, mutta uskontoa kunnioitettiin ja elettiinkin sen oppien mukaan. Erosin kirkosta siinä vaiheessa, kun meidän ev.lut.kirkko alkoi pohtia vihitäänkö samaa sukupuolta olevia vai ei.. sitä jahkattiin vuosia. Jotkut uskontokunnat ilmoittivat heti kantansa asiaan, sen enempää vehtaamatta, se oli hienosti tehty. Meidän kirkko taitaa vehdata vieläkin asiaa. Nyt näin kun jossakin rippikirkossa oli vedetty sen "kieli ulkona mökeltävän tyypin" cha-chaata. Kyllä kirkko on nykyisin kaukana siitä, mitä arvot ovat olleet aiemmin.
Luterilainen kasvatus
Anonyymi-ap
10277
2Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Evlut kirkko on todella eksynyt omista tunnustuksistaan kun naispapit tulivat,
🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒🍑🍒
🔞 Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21#17907545n
🔞❤️💋❤️💋❤️🔞💋❤️💋❤️💋🔞
Arvot on samat, ajat vain muuttuvat.
Jumalan rakkaus, armo, omatunto, ahkeruus ja rehellisyys.
Nuo minä liitän luterilaisuuteen.
Tokihan se Luther itse oli pahin toisten, erityisesti katolilaisten, solvaaja aikoinaan, mutta toi se Jumalan sana kansan kielellä kuultavaksi.
Ollaan omiamme. Rakastetaan lähimmäistämme!
Pyritään siihen hyvään.
Koska aloitat?
On miekkalähetysajoista kuitenkin menty aika tavalla eteenpäin.
Kannattaa katsoa myönteisesti asioita eikä aina paha mielessä.
Ei Jumala tee lapsistaan tyytymättömiä, kärttyisiä ja herjaajia. Se on toinen asianhoitaja, jonka lapset ovat sellaisia.
”Olen jo ikäihminen, kasvanut luterilaisessa perheessä. Koti ei ollut mitenkään harras, mutta uskontoa kunnioitettiin ja elettiinkin sen oppien mukaan.”
Minä puolestani elin myös, tosin kahden ”opin” välissä. Toinen mummoni oli ahdasmielinen luterilainen, joka vaikutti vahvasti minuun. Äitini ja toinen mummoni puolestaan vapaamielisempiä, korostivat aina hyviä asioita. Isäni oli omanlaisensa, sivistynyt ja ei ottanut vahvaa kantaa.
”Erosin kirkosta siinä vaiheessa, kun meidän ev.lut.kirkko alkoi pohtia…”
Oli 12 v, kun asetin koko Jumalan olemassaolon kyseenalaiseksi. Niin paljon ahdistusta ja pahaa tuo toinen mummoni toi elämääni. Kävin rippikoulun vain painostuksen vuoksi, vaikka tuossa vaiheessa olin jo vahva ateisti.
Kun täytin 18v erosin kirkosta. Eräs syy oli se, kun opin miten ahdasmielistä oppia vietiinkään kehitysmaihin, miten omaa kulttuuria väkisin tuputetiin.
Vuosikymmenien mittaan tapasin monenlaisia uskovia, etenkin myönteisiä, iloisia ja oikeasti rakastavia.
Keskustelin todella monien kanssa, mutta erityisesti ortodoksien kanssa käymäni keskustelut avasivat paljon. Näin aloin lukea aivan uudella tavalla Raamattua sekä pohtia syvemmin asioita.
Voi sanoa, että Jumala kutsui minua pitkään ja kärsivällisesti.
Kun vielä huomasin, miten paljon parempaan suuntaan oli luterilaisessa kirkossa menty, liityin aikuisena takaisin kirkkoon.
”Kyllä kirkko on nykyisin kaukana siitä, mitä arvot ovat olleet aiemmin.”
Ajatellen aivan toisin. Vielä 70 luvulla kaksinaismoralismi kukoisti ja oli mielestäni vastenmielistä. Luotiin kuvaa vastenmielisestä Jumalasta, joka vain vaani kostaakseen jotain ihmisille. Tämä on täysin päinvastaista kuin mitkä omat arvoni oli. Onneksi tästä on tehty parannusta.
Kymmenkunta vuotta erosta mutta koti on säilynyt harrastuksena 😂🤣😅
Tosiaan, mitä on mielestänne luterilainen kasvatus?
Juu, ei pitäis kirkossa laulaa sellaisia lauluja, joista ihmiset pitää. Itse erosin kirkosta nelisenkymmentä vuotta sitten koska en pitänyt kristinuskon tarinoita uskottavina. Sitä ennen olin saanut väkivaltakasvatuksen uskovaisessa kodissa. Helvetillä peloteltiin lapsia jo ennen kuin osattiin puhua.