Muutama kysymys...

http://www.scborromeo.org/ccc/para/1753.htm

Ehkäisy: Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Eli jos tarkoitus siirtää lasten syntymiä onkin oikeitettu (näin ei aina ole, sillä monesti kyse on puhtaasta itsekkyydestä), niin silti keinojen tulee olla sellaiset, että seksin molemmat tehtävät säilyvät - sekä miehen ja naisen suhdetta vahvistava ja tiivistävä funktio että lisääntymisen mahdollisuus.

noitavainojen perustelemiseen.

Kyöpelinvuori (ruots. Blåkulla) kuului yleiseurooppalaiseen folkloreen, ja se oli tunnettu paikka vähintään 200 vuotta ennen kuin se sai juridista merkitystä. Eri puolilla Eurooppaa noidat matkasivat paholaisen luo juhliin syömään (esim. kokonaisena pariloituja lapsia, rupikonnia ja käärmeitä) ja viettämään seksuaalisia orgioita keskenään ja paholaisen kanssa.
900-luvulla säädetty Canon episcopi kielsi esitykset noidista, koska ne johtivat ihmisiä vääriin käsityksiin ja poikkeamisiin oikeasta uskosta. Vuonna 1234 paavi Gregorius IX tiukensi otetta noitatarinoita vastaan. Taikauskon levittäminen edellytti parannuksentekoa, mutta roviolle ei noituudesta joutunut vielä 1200-luvulla. Tuolloin vainot kohdistuivat kerettiläisiin.
1300-luvulla sekä maallinen että kirkollinen mahti alkoi rangaista noitia konkreettisesta vahingonteosta (maleficium). Orgiat Kyöpelinvuorella eivät edelleenkään olleet keskeistä syyteaineistoa. Skolastikot kuitenkin tahollaan kirjoittivat paholaisen toiminnasta ihmisten keskuudessa laajoja tutkielmia. Pohdintoja siivittivät ajan synkät vitsaukset musta surma, nälkä ja sota. Selibaatissa elävät oppineet kirjoittivat naishahmoisista demoneista.
Sukupuoliyhdyntää ihmisen ja paholaisen kesken pidettiin 1200-luvulla taikauskona, 1300-luvulla siitä tuli skolastiikan myötä todistettua tietoa. 1400-luvulla kansantarujen muutkin yksityiskohdat kuten noitien lentokyky muuttuivat tosiasioiksi. Tuolla vuosisadalla noitaoikeudenkäynnit pääsivät vauhtiin Euroopassa, kun skolastisen tutkimuksen tulokset tulivat vuonna 1484 paavi Innocentius VIII:n tietoon, ja tämä kävi hyökkäykseen noituutta vastaan. Hän määräsi johtavat noita-asiantuntijat, dominikaaniveljet Jacob Sprengerin ja Heinrich Institoriksen pääinkvisiittoreiksi.
Sprenger ja Institoris julkaisivat uraauurtavan teoksen Malleus Maleficarum, Noitavasara, joka sisälsi noidan täydellisen teoreettisen esittelyn. Noita oli Jumalasta luopunut, siis kerettiläinen ja siten kuolemanrangaistuksen anasainnut. Edelleen noita oli solminut liiton paholaisen kanssa ja lahjoittanut tälle sielunsa ja ruumiinsa (ja osallistui tämän kanssa toistuviin seksuaalisiin rituaaleihin) ja oli saanut vastalahjaksi kykyjä, joilla hän saattoi aiheuttaa sairauksia ja vahinkoa ihmisille ja eläimille.
Roomalainen oikeus oli kieltänyt Rooman kansalaisen kiduttamisen oikeudenkäynnissä. Yksi poikkeus oli: majesteettirikos. Keisarin murhan jälkeen voitiin salaliittoon osallistunutta kiduttaa tarkoituksena saada muut osalliset selville ja oikeuden eteen. Noitavasaran kirjoittajat katsoivat noituuden majesteettirikoksista suurimmaksi, koska se oli rikos Jumalaa vastaan. Noidan kidutus oli siis sallittua.
Reformaatio ei muuttanut suhtautumista noituuteen vähääkään lievemmäksi. Niin katolisessa kuin protestanttisessakin Euroopassa 1600-luku oli vainojen synkintä aikaa. Esimerkiksi luterilaisessa Ruotsissa noitia koskevia lakeja tiukennettiin Kaarle IX:n hallituskaudella 2.Moos. 22:17 perusteella (”Noitanaisen älä anna elää”).

Latasitpa aikamoisen arsenaalin kysymyksiä! Jos joku teologian tuntija jaksaa vastata kaikkiin, niin hyvä. Itse ajattelin amatöörinä ottaa tältä erää vain tuon viimeisen.

Eli jos oppi on puhdas, niin kuinka on voinut olla noitavainoja jne.

Pelkistäen näen asian niin, että vaikka oppi on puhdas, sen harjoittajat ja puolustajat eivät sitä välttämättä ole. Heidän virheensä, nekään joiden tekemistä on puolusteltu opilla, eivät kuitenkaan muuta oppia pahaksi. Hyvän, oikean ja kauniin varjolla heikko, tietämätön tai pahalle vähintään pikkusormen antanut ihminen voi tehdä paljon pahaa.

Esimerkiksi ikvisition kohdalla tilanne on se, että kirkon varsinainen oppi ei ole koskaan hyväksynyt ihmisten rääkkäämistä tunnustusten saamiseksi. Toisaalta kirkon johto estänyt korkea-arvoisia jäseniään tekemästä juuri sitä.Joten kirkko on ilman muuta vastuussa näistä pahoista teoista, eikä puolustukseksi kelpaa, että maallisten tuomioistuinten menetelmät olivat usein vähintään yhtä julmia. Pahalle toiminnalle ei siis kuitenkaan löydy todellista perustetta opista.

Kyse on hieman samasta tilanteesta kuin nykyään, kun jotkut islaminuskoiset terroristit, hartaat usovat, perustavat toimintansa koraaniin ja saavat tukea joskus korkea-arvoisiltakin uskonnollisilta johtajiltaan. Islamin opin mukaisia nuo terroriteot eivät kuitenkaan ole.

Kirkonmiehet ovat siis tehneet karmeita virheitä. Jeanne d'Arcin tuomitseminen ja roviolla polttaminen oli yksi näistä kauheuksista. Senkin teon todelliset motiivit löytyvät maallisesta vallanhalusta, ei opista.

vastata naispappeuskysymykseesi, vaikka en olekaan katolilainen. Taisin liittää edellisen yritykseni puheenvuoroon, jonka poistamisen ymmärrän.

Raamatunkohdat, joihin vastustettaessa tavallisimmin vedotaan, ovat 1. Kor. 14: 33-38 ja 1. Tim. 2: 12. Niissä ei varsinaisesti puhuta pappeudesta, mutta perinteisen tulkinnan mukaan kylläkin saarnaamisesta. Katolinen kirkko ei tietääkseni perustele kielteistä kantaansa näillä kohdilla - pikemminkin sillä, että apostoleiksi kutsuttiin vain miehiä. Jotkut lisäävät raamatunkohtiin myös Paavalin ohjeet seurakunnan kaitsijalta (=piispalta) vaadittavista ominaisuuksista, joihin sisältyy myös se, että hänen on oltava "yhden vaimon mies". Ymmärrettävistä syistä katolinen kirkko ei vetoa tähänkään kohtaan.

Selkeimmät kohdat siis voidaan tulkita niin, että niissä kielletään naisten saarnaaminen. Kysymys kuuluukin silloin: onko tästä ehdottomasti tehtävissä se johtopäätös, että naisen saama pappisvihkimys on nulliteetti eli yhtä tyhjän kanssa? En osaa vastata. Ehkä ei ole hyvä tehdä ratkaisuja, jotka johtavat vaikeasti vastattaviin kysymyksiin?

"Muutama kysymys...Miksi katolinen kirkko kieltää ehkäisyn mutta neuvoo "varmojen päivien" laskemisessa kun lopputulos on sama?"

Siksi, että ajoittainen hedelmättömyys on ihmisruumiin luontaista toimintaa, hedelmällisen periodin tekeminen hedelmättömäksi hormoneilla tai esteillä ei ole.

"Mitä varten ovat kardinaalit? Mihin "he" perustuvat?"

Kardinaalit edustavat nimellisesti Rooman paikalliskirkkoa - kullakin heistä on asema jossain Rooman hiippakunnan kirkoissa diakonina (kardinaalidiakonit) tai pappina (kardinaalipapit). Arvostetuimmilla (kardinaalipiispat) on piispan asema jossain Rooman provinssin hiippakunnassa. Koska he ovat paikallisen kirkon edustajia, heidän tehtäväkseen tulee valita Rooman piispa, joka on myös Rooman provinssin arkkipiispa ja metropoliitta. Koska kuitenkin Rooman piispa on myös paavi ja yleismaailmallisen kirkon ylin näkyvä kaitsija, näitä asemia pyritään antamaan kansainvälisesti ja tasapuolisesti, jotta joka alueella olisi sanansa. Kardinaalit toimivat myös diplomaatteina, neuvottelijoina, opettajina, virkamiehinä jne. Ennen on ollut myös maallikkokardinaaleja (joilla ei siis ole diakonin, papin tai piispan asemaa, vaan he edustavat paikalliskirkon maallikoita), ja periaatteessa voisi olla tulevaisuudessakin, myös naisia.

"Katolisen kirkon opin puhutaan olevan mahdollisimman puhdas ja "alkuperäinen"..Mutta miksi sitten [...] kirkon virallinen oppi oli joskus että maapallo on lätty, joka jouduttiin kumoamaan?"

Ei ollut; kirkko ei tee luonnontieteestä opillista asiaa. Mutta sen sijaan inkvisitio tuomitsi Galileo Galilein, koska uskoi hänen tarkoittavan luonnontieteellisillä väitteillään, että Raamattu opettaa valhetta. Toisin sanoen uskottiin, että Raamattu positiivisesti opettaisi Auringon kiertävän Maata eikä vain olettaisi niin ja käyttäisi fenomenologista kieltä sanoessaan että "aurinko nousi" ja "aurinko pysähtyi". Inkvisitio saattoi hyvinkin olla väärässä Galileon väitteistä (myös Galileo oli väärässä opettaessaan Auringon olevan maailmankaikkeuden keskipiste), mutta sen päätökset eivät määrittelekään kirkon virallista oppia, vaan kirkolliskokousten ja paavin päätökset. Tässäkään ei tosin ollut kyse maailman littanuudesta vaan siitä, mikä mitäkin kiertää.

"Jeanne D'Arc poltettiin mutta julistettiin autuaaksi satoja vuosia myöhemmin...Eikö se ole nurinkurista?"

Tässäkin tuomioistuin teki virheen, joka korjattiin myöhemmin.

Jeanne D'Arcista vain se, että kyseinen tätihän ei tullut kirkon toimesta poltetuksi vaan englantilaisten. Kirkko vetäytyi asiasta, koska ei saanut riittäviä todisteita. Noitavainoja käytettiin myös poliittisen aseena. Ja siitä tappamisesta, noitavainojen tarkoitus ei ollut tappaa ihmisiä. Toki ihmisiä tapettiin, mutta suurin osa vainojen kohteeksi joutuneista sai vapauttavan tuomion tai "kääntyivät". Niin surullista kuin se onkin näitä asioita tapahtui ihmisten hyvän uskon vuoksi. Keskiajalla katolinen kirkko ei ollut kokonaan mätä vaan näitä asioita tulisi tarkastella nimenomaan keskiaikaisena ilmiönä.

Aneita on aina ANNETTU(vieläkin) ja siinä ei varsinaisesti pahaa ole, mutta aneita ryhdyttiin MYYMÄÄN, koska kirkolla oli muuten vaan heikko rahatilanne. Vatikaanin varastossa ajateltiin olevan loputtomasti aneita, joten he siis ryhtyivät kauppaamaan niitä.

Katolisen kirkon organisaatio on raamatusta johdettu.

Jos nuo ovat ainoita kysymyksiä joihin et osaa vastata niin sinulla menee vielä aika hyvin :)

että olen pappi, kuten kaikki katoliset naiset - tämä on ns. yleinen pappeus (koskee myös miehiä.)
Jeesus kutsui 12 apostolia (miestä)josta alkaen apostolinen suksessio on jatkunut tähän päivään 2000 vuotta - tämä on sakramentaalinen pappeus. Nämä molemmat asiat täydentävät toisiaan eivätkä riitele millään tavalla.