Taipumus katumiseen lienee synnynnäinen ominaisuus, mutta kasvatuksella sitä voinee voimistaa tai heikentää. Ei liene uskonnon tuoma ominaisuus.
1. Toinen katumuksen laatu ilmenee, kun taistelee tekoa vastaan oikein hartiavoimin, mutta kuitenkin häviää taistelun. Tekee väärin ja katuu silti, vaikkei itse asiassa ole voinut toimia toisin.
2. Voi myös tölväistä tai toimia väärin niin huomaamattaan, että vasta pitkän ajan päästä voi käsittää virheen. Esimerkiksi on lapsena kiusannut toista, ja se rupeaa tuottamaan huonoa omaatuntoa vasta aikuisena, jopa vanhana.
Kristillinen usko mainostaa, kuinka saa kaiken anteeksi, mutta lieneekö montakaan, jonka omatunto olisi anteeksiannon rauhoittama. Tuppaa mouruamaan, vaikka kuinka selittäisi itselleen, että nyt kaikki entinen on pyyhitty.
1. Toinen katumuksen laatu ilmenee, kun taistelee tekoa vastaan oikein hartiavoimin, mutta kuitenkin häviää taistelun. Tekee väärin ja katuu silti, vaikkei itse asiassa ole voinut toimia toisin.
2. Voi myös tölväistä tai toimia väärin niin huomaamattaan, että vasta pitkän ajan päästä voi käsittää virheen. Esimerkiksi on lapsena kiusannut toista, ja se rupeaa tuottamaan huonoa omaatuntoa vasta aikuisena, jopa vanhana.
Kristillinen usko mainostaa, kuinka saa kaiken anteeksi, mutta lieneekö montakaan, jonka omatunto olisi anteeksiannon rauhoittama. Tuppaa mouruamaan, vaikka kuinka selittäisi itselleen, että nyt kaikki entinen on pyyhitty.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos lapsena kiusaa toista, ei niinkään suurin vaara ole siinä että itse alkaa katumaan, vaan siinä että jossain vaiheessa se toinenkin lapsi kasvaa aikuiseksi. Ja jos ei ole kokenut että se lapsena kiusaaminen on ollut lastenleikkiä, niin voi joutua itse kohtaamaan aikuisten kovennettua. Ainut toivo on vain ettei kosto elä eikä joudu elämään jatkuvassa pelossa että tapahtuuko jotain ikävää yllättäen.
On myös opetettua turhaa katumista. Asioista, jotka eivät voi millään olla synti on tehty synti ja katumisen syy, jos sellaiseen sortuu.
-a-teisti-
turhaa katumista , että äärifundamentalismissa tapahtuu juuri tuota, että
jatkuvasti ja jatkuvasti PITÄÄ katua , vaikka teko olisi jokin virhe > tahaton virhe,
ja siihen sopii raamatussakin kirjoitettu:
"heidän omatuntonsa on POLTINRAUDALLA merkitty"
Ihmisenä olon Hurjuus&Kurjuus
https://youtu.be/mTnhd2q51rQ
⌛🔥
Ei poltinraudalla merkitty omatunto tarkoita herkkää omaatuntoa, vaan paatunutta, kärvennettyä omatuntoa, joka ei tunne mitään. Sillä tarkoitettiin lakihenkisiä, jotka ovat kovettaneet itsensä ja vain julistavat omaa oppiaan tuntematta kuten ihmiset tuntee.
poltettu poltinraudalla , siis toinen ihminen on polttanut poltinraudalla toisen ihmisen omantunnon,
vertauksena samaa asiaa , joku toinen on sanonut , opetuksen kautta
"Se , että tekee "oikein" , koska pelkää rangaistusta / tai odottaa palkkiota ei ole tervettä omaatuntoa ,
terve omatunto on sitä , että tekee oikein , ihan vaan siksi , että se oikein.
1. Timo 4: 1-4
Kertoo näistä joiden omatunto on poltinraudalla merkitty. Se voidaan myös kääntää tekopyhät valehtelijat. He keksivät omia lakihenkisiä sääntöjä mitä saa tehdä, mitä syödä. Jumala on kuitenkin luonut asiat siten, että jotka uskovat nauttisivat niistä ja kiittäisivät Jumalaa.
Lopuksi sanotaan että kaikki minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se kiittäen otetaan vastaan ja niin Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen.
Kyse on lakihenkisistä opettajista, jotka vääristelevät Jumalan sanaa siinä miten uskovan pitäisi elää. Heille kaikki tuollainen on vain käännösvirheitä eikä tuossa siten lue kuten me sen suomeksi ymmärrämme. Heillä ei siis ole omaatuntoa, vaan pelkkä oma harhaoppi.
”Taipumus katumiseen lienee synnynnäinen ominaisuus, mutta kasvatuksella sitä voinee voimistaa tai heikentää.”
Taitaa kuitenkin olla melkoinen paino tuossa kasvatuksessa. Se, miten paljon lasta milloinkin syyllistetään ja rangaistuksen uhkilla kasvatetaan, sitä vahvemmaksi kasvaa väärä syyllisyyden tunto.
Syyllisyys ilmenee kaikenlaisena katumisena. On sanonta ” katuu syntymistään”, joka kertoo miten turhia ne välillä voivat olla. Samoin katuminen, joka ei johda tekoihin – hyviin tekoihin – on myös aivan turhaa ja saattaa jopa rakentaa pahuutta ihmisessä.
Jos omatuntosi kiusaa sinua, kuuntele sitä, lue Raamattua, rukoile. Oletko sittenkään pelastunut? Vääörään asiaan uskomalla ei pelastu, vaikka miten uskoisi. Kiihkoisinkaan muhamettilainen ei sillä uskolla pelastu. Lue 1 Kor 15:1-4 ja Joh 3:16. Jos uskot ne, olet uudestisyntynyt ja pelastunut. Jos et usko, on hyvä, että omatuntosi vaivaa sinua koko ajan ja vetää sinua parannukseen, eli mielenmuutokseen, näkemään itsesi pelastusta tarvitsevana syntisenä.
Kukaan ei pelastu omilla teoillaan. Luepa vaikka 'mummomuorin' ilkeitä omahyväisiä kommentteja; niissä puhuu omavanhurskaus. Jokainen pelastuu sillä hetkellä, kun uskoo Jeesuksen veren sovitustyön omalle kohdalleen. Hyvä omatunto vahvistuu uskon vahvistuessa ja ymmärryksen lisääntyessä Raamattua lukemalla ja hyviä opettajia kuuntelemalla. Parhaat opettajat löytyvät Amerikasta: Robert Breaker, Geoffrey Grider ja Charles Lawson ovat parhaita. Muitakin löytyy. Megakirkoista heitä ei löydy. Suomestakaan en tiedä ketään todella hyvää. On kyllä ihmisiä, jotka puhuvat joistain asioista, ja se on hyvä, mutta Raamatun hyvin tuntevaa, hyvin opettavaa kristittynä elävää uudestisyntynyttä saarnamiestä en osaa mainita Suomesta yhtään. Osaatteko te?