PRIDE- viikko ja kirkko

Anonyymi-ap kirjoitti:

Selaikin kirkon Pride- viikon ohjelmaa, joka on julkaistu. Kiinnitin huomioni ensiksikin siihen, kuinka monella tapaa kirkko on osaltaan tukemassa Pride viikon vapautumis tunnelman huumaa.
Se mikä minua mietitytti julkaistussa ohjelmaluettelossa eri päiville on siitä välittyvä yleinen hyväksyntä. Siis kirkot hyväksyvät homoseksuaalisen elämäntapamallin ilman, että yksilön tarvitsisi tehdä minkäänlaisia puhdistuksia tai korjaavia askeleita elämässään.
Saa olla minkälainen tahansa, Jumalan armo peittää kaiken. Toisinsanoen tarkoitus on sanoa, ettei kirkko pidä minkäänlaisena syntinä kahden miehen tai kahden naisen välistä seksuaalista kanssakäymistä. Tämä ikäänkuin ikuistetaan hyväksynnällä kun heidät vihitään avioliittoon kirkon toimesta.
Tässä on juuri se kirkon perusongelma, joka on täysin räikeässä ristiriidassa Jumalan muuttumattomien moraalinormien kanssa. Tottakai varsinkin nuoremman sukupolven uudet papit etsivät erilaisia puolusteluja ja porsaanreikiä hyväksynnälleen.

Tärkeää! Kaikkia homoseksuaalisia taipumuksia omaavia yksilöitä täytyy aina kohdella rakastavasti, tasaarvoisesti ilman mitään ennakkoasenteita. Jumala rakastaa heitä aivan samallka tavalla syvästi, kuin kaikkia muitakin ihmisiä, siksi hän hän lähetti ainosyntyisen poikansa syntiemme sovittajaksi. Tunnen itse seksuaaliseen vähemmistön edustajia enkä ole koskaan osoittanut syyttävää sormea tuomitsevasti tai väheksyvästi. Hienoja lähimmäisiä kaikella tapaa. Monet uskovat valitettavasti vaan ovat hyvin kärkkään tuomitsevia, vaikkei heillä ole tähän mitään oikeutta. Samanlaisia syntisiä meistä jokainen on.

Mutta fokus ja todellisen ongelman ydin kirkolla on siinä, että vihittäessä vähemmistö ryhmiin kuuluvat vaikkapa nyt kaksi miestä avioliittoon, he samalla hyväksyvät heidän elämäntapansa, johon kuuluu seksuaalinen kanssakäyminen, joka heidän tapauksessa Raamatun kirjoitusten mukaan on vakava synti ja on moraalittomuutta. He altistavat silloin itsensä Jumalan tuomion alaisuuteen. Kysymys on hyvin vakavasta asiasta. Täysin sama on jos hetero suhteessa toinen osapuoli pettää toisen. Synti on aina syntiä Jumalan edessä ilman mitään poikkeamia.

Jotta ihminen voi hyväksyttynä armon alaisena seisoa kerran armonistuimen edessä, ihmisen on muututtava. Se on vaatimus. On puhdistettava elämä synnistä joka kahden samaan sukupuoleen kuuluvan harjoittama seksi todella on. Jumala ei salli tai hyväksy sellaista.
Tämän nykykirkko valitettavasti sivuttaa jatkuvasti ikäänkuin Jumalan moraalinormeilla, joita he väittävät noudattavansa, ei olisi mitään arvoa ja merkitystä. Kirkko toimii lähes kaikessa muussakin vastoin Jumalan sanaa.

Korintton seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla oli eräs kristitty, joka eli niinsanotusti moraalittomasti ja jonka käytös oli täysin rinnastettavissa homoseksuaalisisten tekojen kanssa samaan luokkaan. Tällä kristityllä miehellä oli suhde äitiinsä tai ehkä äitipuoleensa. Kukaan seurakunnan vastuuasemassa olevista ei puuttunut tilanteeseen millään tavalla ja se toi häpeää Jeesuksen seurakunnalle. Tämä vakava tilanne mainitaan 1. Korinttolaiskirjeessä.

Paavali toteaakin, että seurakunnan vastuulla on pitää yllä hyvää moraalia seurakunnan sisällä, eikä ylilyöntejä saa tapahtua.
Me emme saa tuomita ketään, koska se vastuu on Kridtuisella ja seurakunnan vastuuhenkilöillä. - Matteus. 7:1.
Raamattu osoittaa ettei moraalittomia tekoja voida suvaita seurakunnassa, koska se on synti Jumalaa ja ihmistä kohtaan. Sen laiminlyömisellä on vakavat seuraukset. Jos moraalittomuutta sallitaan jota homoseksuaalisuuskin on, se voi saastuttaa koko seurakunnan josta Paavalikin varoittaa. Siksi hengelliset laiminlyönnit on käsiteltävä, jotta seurakunta pysyy puhtaana ja Jumala ei saa osakseen häpeä tahraa. Syntiä ei voi katsoa läpi sormien. Kirkko kuitenkin katsoo.
Paavali ohjeisti silloista seurakuntaa erottamaan yhteisöstä kyseisen kristityn miehen, joka eli moraalittomuudessa. Näin tehtiinkin.
Myöhemmin mies puhdisti kuitenkin onneksi elämänsä ja hänet otettiin takaisin seurakuntaan yhtenä rakkaana ja kalliina Kristuksen lampaana. Mutta huomaa....hän ei voinut jatkaa seurakunnan yhteydessä olemista moraalittomassa tilassa. Piti muuttua, etsiä puhdistusta Jumalalta ja muuttaa täysin elämäntapa.
Ottavatko kirkkojen papit oppia edellisestä varoittavasta esimerkistä? Kukin vastatkoon itse. Raamatun kanta kuitenkin on kristallin kirkas.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä