Ylen Näin naapurissa ja naapurineljännes ohjelman monet suomalaiset tekijät sanoo nyt etteivät ymmärtäneet kertovansa suomalaisille valeita Neuvostoliiton oloista.
Olot oli siellä muka paremmat kuin lännessä ja kansa täysin tyytyväinen kaikkeen. Joka tuon uskoi alkoi toivoa samoja oloja Suomeenkin.
Neuvostoliitto romahti mutta jälkisuomettuminen viivytti Natoon menoa. Halonen kannatti 1970- luvulla lähentymistä NL:n ja vastusti 2000- luvulla Natoon liittymistä.
Olot oli siellä muka paremmat kuin lännessä ja kansa täysin tyytyväinen kaikkeen. Joka tuon uskoi alkoi toivoa samoja oloja Suomeenkin.
Neuvostoliitto romahti mutta jälkisuomettuminen viivytti Natoon menoa. Halonen kannatti 1970- luvulla lähentymistä NL:n ja vastusti 2000- luvulla Natoon liittymistä.
Vastaukset 42
Vanhimmat
"Kaikki näyttää kuitenkin toimineen neuvostoisäntien ehdoilla. Normaali journalistinen kriittisyys oli jätetty ilmeisesti Vainikkalaan. Ehkä tätä voi puolustella sillä, että jos olisi ryhdytty kriittisiksi, niin ohjelmat olisivat jääneet tekemättä. Voi myös olla, että iso osa kuulijoista tiesi asetelman ja osasi lukea rivien välit."
Oppimaton kansako olisi tajunnut että heille valehdellaan. ?
https://www.kaleva.fi/yle-kertoi-etta-seuraava-moskvitsh-on-laadukas/2096155
Neuvostoliiton ihailu oli Suomessa vielä 1980-luvulla suurta. Tekeillä oli mm kampanja nuorison neuvostovastaisuuden kitkemiseksi.
Esimerkkeinä siitä pidettiin että Suomen nuoret söi hampurilaisia ja käytti farkkuja.
Ylen nuortenohjelmat alkoi aina Neuvostoliiton ylistämisellä. Siellä oli neuvostomielisiä toimittajia kuten Liisa Akimof.
Eräs ohjelma jäi mieleen. Ylen nuortenohjelman toimittaja teki jutun Kurskin mutkan taistelusta vuonna 1943.
Varmaan kiinnosti nuoria ?
Luultavasti KGB oli käskenyt tekemään jutun.
Ylellä ole yleissivistävä tehtävä. Noihin aikoihin vielä uskottiin sivistykseen.
Minua ainakin sotahistoria kiinnosti tuolloin nuorena valtavasti. Tuota ohjelmaa en koskaan ole kuullut, kun en kovinkaan paljon nuorten ohjelmia seurannut, mitä nyt joskus musiikkia nauhoitin C-kaseteille joistakin niistä.
Kirjastohan pursusi niin sota- kuin muutakin historiaa. Minulle oli yhdentekevää, mitä Yle lähetti tai oli lähettämättä, paitsi silloin kun lähetti Itse Asiassa Kuultuna -ohjelmaa, jossa haastateltiin mm. kuuluisaa kenraali Airoa. Että ei se Ylekään ollut vain pelkkiä kommunisteja, vaikka he pyrkivätkin asemiin ja osin pääsivätkin.
Kurskin taistelusta tiesin tuolloin jo aika hyvin, mm saksalaisen Tippelskirschin kirjasarjasta, mutta lueskelen siitäkin toki edelleen lisää, jos vain jotain sattuu eteen.
Turha niitä aikoja on demonisoida liikaa. Selvisimme niistä oikein hyvin, oikeastaan paljon paremmin kuin olemme selvinneet nyt niiden aikojan jälkeen. Suurin ongelma silloinkin oli sisäinen valtataistelu. Tietyllä tavalla se kuuluu demokratiaan, kunhan sitä ei viedä liian pitkälle. Houkutus mennä aina askeleen pidemälle kuin opponentti on aina suuri. Kunnes ollaan tilanteessa, jota kukaan ei halunnut.
Nyt riehaannuttiin Usan juoksupoikana Natosta!
Neuvostoliiton olot ja Nato eivät liity millään tavoin yhteen. Ainoa asia mikä viivytti Nato-jäsenyyttä oli kansan kannatuksen puute.
Neuvostoliiton ollessa voimissaan meidän liittymisemme Natoon olisi ollut aika mahdoton ajatus. Leningrad/Pietari ei ole kovin kaukana rajastamme tänäänkään. Neuvostoliitto piti Natoa todellisena vihollisenaan, ja se oli vallannut puoli Eurooppaa luodakseen itselleen puskurin, jonka ainoa itsenäisenä länsimaisena valtionsa säilynyt osa Suomi oli. Jos olisimme tuolloin pyrkineet Natoon, olisi jännitys kiristynyt äärimmilleen, enkä usko, että Nato olisi meitä huolinut.
Tietenkin olisimme voineet liittyä Natoon NL:n kaatumisen jälkeen, mutta ehdimme sinne kuitenkin nytkin ihan hyvin. Ilmapuolustuksemme voisi toki nyt olla paremmalla tolalla, jos olisimme tulleet jäseneksi jo aiemmin, mutta voi myös olla, että ei olisi. Rahaa se vaatii, vaikka Naton jäsenenä voimmekin kai saada vähän alennusta.
Koivisto oli täysin kgb:n aivopesemä. Kgb:n lakkautus 1991 syksyllä sai Manussa sentään jotain liikettä aikaiseksi. Mutta pitkät illat kotiryssien manipuloitavana jättivät pysyvät jälkensä.
NL vastusti ehdottomasti YLE:n monopolin purkua. Sille oli tärkeää kontrolloida Suomen mediaa. Siksi MTV:n ja kaupallisen radiotoiminnan lupia lykättiin viimeiseen asti.
Siinä ei kyllä suurta vahinkoa tapahtunut. YLE on aika kökkö, mutta kaupalliset ovat kyllä vielä turhempia.
Jotain musiikkia kaupallisilta voi joskus kuunnella, omille jutuilleen höröttäviä toimittajia ei jaksa kuunnella eikä kaupallisilta taas tulee mitään oikeasti mielenkiintoista asiaohjelmaa tai edes kuunnelmia.
YYA-ajan suhteen on jo 20 vuotta ollut aivan hirveä uhriutuminen menossa. Neuvostoliiton henkisiä uhreja on joka paikka täynnä, enemmän kuin ihmisiä, jotka järkyttyvät oppiessaan vihdoikin käyttämään WC-paperirullaa oikein katsottuaan iltapäivälehden videon aiheesta.
Joet virtaavat krokotiilinkyyneleitä ja Jari Tervot teholiimaavat henkisiä laastareita kaikille muurin murtamille.
1980-luvun neukkulassa KGB ja NKP alkoivat ajautua eri linjoille. NKP edes yritti Gorban kaudella jotain muutosta kun talous alkoi pettää. KGB sen sijaan piti yllä vanhakantaista nyrkkilinjaa. Koivisto oli nimen omaan KGB;n aivopesemä. Siksi Koivisto vastusti Baltian itsenäistymistä.
Halonen taas oli lähtökohtaisesti marxisti.
hawoska oli lähtökohtaisesti stalinisti ja bolseviikki.
Siitä ei kyllä ole tietoa, mikä NKP:n ja itse Gorbatshovinkaan kanta oli esim Balttien itsenäistymiseen. Kyllä siellä väkivaltaa käytettiin ja joku sen määräsi. Gorba ei koskaan nimennyt ketään, joka käskyn olisi antanut, ja hänellä itsellään oli valta.
Väkivallan käyttö jäi kuitenkin vähäiseksi, ja siitä ilmeisesti iso osa kiitoksesta kuuluu eräälle sittemmin vielä tunnetummaksi tulleelle tsetseenille. Hän ei koskaan saanut kiitosta siitä mitä teki, saati että kukaan olisi auttanut häntä ja hänen kansaansa heidän taistelussaan.
Länsi saa täysin kiittää itseään siitä, mitä nyt tapahtuu Ukrainassa. Se ja paljon pahempaa tapahtui Tsetseniassa jo 1990-luvulla. Ei vain silloin kiinnostanut ketään. Tsetsenian läpi kun ei kulje Eurooppaan meneviä kaasuputkia.
Paskat että on. Vasemmistodemari kyllä, mutta hänenkin suurin syntinsä taitaa olla, että toimi Setan lakinaisena. Tuomioja kylläkin taisi polttaa sotilaspassinsa, joka kieltämättä on maanpuolustamisen vastainen toimenpide.
Mitä hyötyä noista noitavainoista on?
Pitää muistaa, että suuresti ylistetty Niinistö yritti ajaa venäläistä ydinvoimalaa maahan ja hänen siunauksellaan Fortum osti Uniperin (vaikea uskoa, ettei turvallisuuspolitiikasta vastaava presidentti olisi tiennyt siitäkään mitään etukäteen). Mitähän yhtä pahaa mahtoi Halonen tehdä? Avasi Allegron? Sehän saattoi nimenomaan olla toimi, jonka ansiosta Venäjällä oli sentään jonkinlaista vastarintaa Ukrainan sodalle. Vaikka Halonen sitten olisi tarkoittanut sillä jotain muuta.
Maamiinat? Kun liityimme, muut nykyiset Nato-liittolaisemme jo kuuluivat Ottawan sopimukseen ja niin tekee Ukrainakin. Saattaa olla, että he nytkin noudattavat sopimusta, joka kieltää jalkaväkimiinojen käytön myös sodan aikana.
Halosesta ja Tuomiojasta jauhaminen on aika maanista ja viittaa henkilöihin, joilla on ollut henkilökohtaisia riitoja heidän kanssaan. Jostain kumman syystä Niinistöä, joka sai aikaan, tai salli syntyä, paljon pahempaa sotkua, ei arvostella koskaan.
Venäjällä ei ole mitään syytä olla tyytymätön Niinistöön, Nato-jäsenyytemme ei heitä haittaa. Sen Halonen ei periaatteellisista syistä varmasti hyväksynyt ydinvoimaa yleensäkään, eikä hän tehnyt siitä poikkeusta Venäjänkään kanssa. Varmasti se oli väärä peruste toimia oikein, minunkin mielestäni. Mutta oikein se meni silti.
Suomessa kyllä tiedettiin NL:n olot. Asuntokurjuus, jonot ja ettei kaupoissa ollut kuin leipää ja vodkaa. Tatjanan sai Leningradin-reissulla sukkahousuparilla.
Huolimatta massiivisesta suomettumisesta ja itsesensuurita kaikkine itänaapurin valheista, suomalaisilla oli kyllä melkoisen realistinen kuva Neuvostoliiton oloista ja tekemisistä.
Propaganda ja kritiikittömyys oli niin läpinäkyvää ja ilmiselvää, ettei se uponnut edes kommunisteihin. Hekin kyllä tiesivät, mutta olivat vaitonaisia kuten muutkin kansalaiset.
Tulikiven katkuiset myllykirjeet ja poliittisen uran ja muunkin julkisen uran tuhoamisuhka veti hiljaiseksi
Tuohan tuossa itseruoskinnassa juuri ihmetyttää. Suurin osa tiesi, mutta vaikeni, kun ei haluttu hankaluuksia. Mikä siinä siis meni väärin? Olisivatko julkiset protestimme muuttaneet jotain?
Tietenkin NL:n sisäinen vastarinta tunsi lännen hylänneen heidät. Koivisto oli turhankin varovainen Baltian suhteen. Mutta ei hän aktiivisesti myöskään yrittänyt estää balttien itsenäistymistä, saati että olisi estänyt heidän itsenäistymisensä.
Yhdysvaltojen ja lännen on turha jeesustella. 1940 he jättivät meidät yksin eikä siinä juuri muuta mahdollisuutta ollut kuin turvautua Saksaan. Syy totta kai oli se, että länsi oli niin heikko, että se tutisi jo pelkästään Saksan edessä, eikä syyttä. Mutta silti, turha on sieltä päin sanoa mitään siihen, mitä me teimme. Meidän mahdollisuutemme olivat vielä paljon huonommat, mutta niihin nähden me selvisimme erittäin hyvin.
NL:n ja Suomen suhde YYA-aikana oli yksipuolinen. Poliittinen ja taloudellinen paine tuli idästä. Kremlin isovenäläinen imperialismi oli piilotetettu marxismi-leninismi-rauhanaate -lturgian alle. Tosiasia ns. rauhasta oli lakkaamaton sotaprosessi. NL pyöritti Vietnamin sotaa lähettämällä sinne kalustot ja kouluttajat. Kalliiksi tuli. Unkarin ja Tsekin miehitykset, sitten Vietnamin päätyttyä vain 4 v myöhemmin Afghanistaniin. Se ettei Kreml miehittänyt änkyrä-Jugoslaviaa johtui resurssien puutteesta, nekin ymmärsivät että vaikka Tito v*tutti ei kaikkeen ollut kykyä.
Yritätkö väittää Vietanamin sodan olleen Neuvostoliiton imperialismia? Neuvostoliitto oli epäilemättä imperialitinen, mutta Vietnamissa se tosiaan taisteli imperialismia vastaan.
Jos NL ei olisi hajonut 1991 vaan voimistunut, olisi Manun seuraaja ollut venäläinen kenraalikuvernööri. Johtavat poliitikot olivat täällä niin kotiryssien hypnotisoimia, että neukkulan kaatumimen sai nämä törmäilemään seiniin. Joku Väyrynen ja Ilkka Luoma ovat surullinen muisto ajasta, jolloin poliitikot tarkastivat illalla sängynalusenkin ettei siellä vaan olisi piileskellyt neuvostovastaisuutta.
En nyt muista Väyrysen juuri puhuneen neuvostovastaisuudesta YYA-aikana tai sen jälkeenkään. Jos sinä muistat, niin annapa esimerkki ja todisteet sille.
Natoa hän kyllä vastusti Niinistön aikana ja EU:ia silloin kun siihen liityttiin.
Mitähän olisi joskus 1983 tapahtunut toimittajalle, joka olisi möläyttänyt Varsovan liiton olevan vain isovenäläisen imperialismin työrukkanen? Ja ettei mitään marxismi-leninismiä oikeasti ollut, vain Kremlin valtapolitiikkaa?
Olisi varmaan ravintola Kosmoksessa saanut aika vähän pöytäkavereita.
Miksi se olisi pitänyt möläyttää? Suurin osa tiesi sen muutenkin.
Oli niitäkin, jotka möläyttivät. Tuure Junnilakin kirjoitteli kirjojaan, eikä niitä estetty myymästä.
On se kova tauti tuo moraalinen krapula. Tuntuu vaivaavan, vaikka ei olisi ottanut mitään, ja varsinkin juuri silloin.
Jopa kepun poliitikot uskoivat vielä 90-luvulla, että länsi ja kapitalismi olivat sairauksia.
Länsi = demokratia, yksilönvapaus ja vallan kolmijako-oppi.
No jos eivät sairauksia, niin eivät kyllä lääkkeitäkään. Suurin piirtein kaikkialla, missä niitä on määrätty reseptillä, ei kun Executive Orderilla, on jälkitauti ollut jopa alkuperäistä sairautta pahempi.
Se, että demokratia sattuu olemaan huonoin järjestelmä lukuunottamatta muita kokeiltuja, takaa, että kyllä sille parempia vaihtoehtoja etsitään jatkossakin. Se on hyvin mahdollista, ettei parempaa silti löydy jatkossakaan. Mutta niin kauan kun täydellisyyttä ei ole saavutettu, siihen pyritään. Siihen kehitys maailmassa perustuu.
Se, että länsi oli parempi, perustui lännen itsekriittisyyteen ja siihen, että systeemi mahdollistaa muutoksen.
Wanhat poliitikot selittivät, että se kotiryssähomma oli vaan "maan tapa". Minkä v*tun maan ja miten se pesiytyi Suomeen 10 vuodessa?
Kauhea sentään.
Ainakin Suomen talous heti romahti, kun kotineuvostoliittolaiset lähtivät.
Kun NL:ssä tajuttiin ettei ns. Lännelle pärjää talouskilpailussa, lyötiin propagandakoneeseen lisää höyryä. Suomessa kotiryzzät hiipivät sisäpolitiikkaankin. Manulle saneltiin suoraa hallituskumppanit ja yksittäisiä ministereitä voitiin tiputtaa jopa pois Moskovan käskystä.
Se ei ollut sisäpolitiikkaa, vaan ulkopolitiikkaa. Neuvostoliitto syrjäytti poliitikkoja, jotka se katsoi itselleen ulkopoliittisesti vaarallisiksi. Sen sijaan he eivät esittäneet vaatimuksia, joilla olisivat edistäneet vallankumousta tai puhtaasti sisäisiä asioitamme olevia päätöksiä. Varmaankin olisivat tehneet senkin, jos kommunistien sulkemista yhteiskunnasta olisi jatkettu sotien jälkeenkin.
Kun vertaa Nato- ja yya-sopimuksia: yya-sopimuksen tekoon kävi käsky idästä.
Natoon liittymiseksi Salen piti lentää jenkkeihin ja selittää järkyttyneelle USA:n johdolle, että ny on kiirus.
1970-luvun oppikirjoissa väitettiin Baltian liittyneen vapaaehtoisesti NL:ään.
Viivyttikö 080808 jälkeen pelko Natoon hakeutumista?
Itse en edes seurannut koko Georgian konfliktia. Ehkä sillä oli joku vaikutus maamme johtoon. Stubb piti tuolloin kuuluisan puheensa, jossa hän aivan ilmeisesti oli hyvin oikeassa, mutta joitakin vuosia myöhemmin jo kannatti jo kaasuputkea eikä vastustanut venäläistä ydinvoimalaa. Mitään näkyvää muutosta Suomen politiikassa ei minä ainakaan muista tuolta ajalta. Georgia oli niin kaukana ja pieni. Ja "nehän nyt siellä tappelee jatkuvasti keskenään".
Helppo tapaus Georgia ei ole Natollekaan, konflikti separatistien kanssa on ainakin 100 vuotta vanha. Siinä on vähän samoja piirteitä kuin Balkanin ongelmissa. Eivätkä katalaanit ole luovuttaneet Espanjassakaan, vaikka "länsi" ei heidän itsenäisyyspyrklimyksiään tuekaan. Mutta ei toisaalt aktiivisesti pyri tukahduttamaankaan. Melko varmasti he sen jonain päivänä saavuttavat. Ja sitten taas kehutaan, miten erinomaisesti länsi tuonkin asian hoiti... aivan kuten länsi vuosikymmeniä tuki apartheidia Etelä-Afrikassa.
Toki länsi silti on se parempi vaihtoehto, ei siitä ole kiistaa. Mutta olisiko se ilman vastavoimia? Ainakaan Kylmän sodan aikana ei olisi ollut, se voimme sanoa täysin varmasti.
Putinin hallinto seuraa edelleen osittain lokakuun vallankumouksen perinteitä. Aate on poissa mutta väkivalta jäljellä.
Se tekee nykyisestä Venäjän hallinnosta bolseviikkejä vaarallisemman. Heillä ei ole ideologiaa, ellei revansistista imperialismia sellaiseksi lasketa. Heillä on paljon enemmän rahaa kuin neukuilla koskaan. Mutta ilmeisesti oma tuotanto taas on paljon vaatimattomampaa, joka tietenkin on naapurien onni.
Venäjän vaikutus voi olla jopa laajempaa ja vaikuttavampaa länsimaiden sisällä kuin mihin Neuvostoliitto pystyi. Juuri siksi, että raha ei pelota ihmisiä, toisin kuin kommunismi.
Vaikka NL hajosi jäi Suomessa itsesensuuri päälle.
Mihin itsesensuuriin me nyt taas olemme syyllistyneet?
Ainakin Suomen Natoon pikavauhtia vienyt pääministeri Marin kyllä on haukuttu ja lytätty oikeiston toimesta hyvin perusteellisesti ja kaikenlainen roskamedia auttoi siinä parhaansa mukaan.
Jos jossain sensuuria, niin Niinistön suhteen. Häneen ei uskalla kriittisesti koskea muut kuin Niinistö itse. Hänen asemansa muistuttaa täysin Kekkosen asemaa, joskin Niinistöllä ei muuten ole ollut sellaista valtaa kuin Kekkosella, ei lain antamaa, eikä myöskään vaikutusverkostolla hankittua. Kekkonen saunotti Tamminiemessä kaikki maan jollakin tavalla merkitävät henkilöt ja kirjoitti muitakin kirjeitä kuin mylly-sellaisia. Hän vaikutti tuhansilla tavoilla siellä ja täällä. Hän oli vaikutusvaltaisempi kuin diktaattorit diktatuureissa, sillä Kekkosella oli niin paljon ihan oikeita tuttuja ja ystäviä, ettei hänelle voinut syöttää väärää tietoa eikä hän koskaan langennut suosikkiensa kanssa samaan kuplaan.
Meillä on usein käynyt hyvä herra-onni. Ruotsalaiset olivat varmaankin paras kolonisoija, sen jälkeen autoniamme sattuivat kaikkien aikojen parhaiden venäläisten johtajien aikakauteen (lukuunottamatta aikaa juuri ennen itsenäistymistä, jolloin tilanne huononi ratkaisevasti) ja sitten meillä oli diktaattorina Kekkonen, joka ei teloituttanut tai ryöstänyt ketään, ei kiduttanut eikä vienyt ihmisiltä oikeuksia. Päin vastoin, Kekkosen aikana ihmisten oikeudet vahvistuivat kaikilla aloilla, maa vaurastui ja nousimme kansainväliseen kärkeen monellakin alalla. Tai aivan sinne huipulle päästiin vasta Koiviston aikana, mutta on selvää, että jotain sitä ennen oli tehty oikein, koska se onnistui.
Stubb vaikuttaa kokoomuslaisuudestaan huolimatta ihan hyvältä presidentiltä. Sellainen Pepsodentti-presidentti. Ainakin tässä vaiheessa pidän hänestä enemmän kuin Niinistöstä, josta muistan aina myös hänen aiemman uransa, josta en niin suuresti pitänyt. Ja Niinistöön kohdistunut palvontailmiö on kerta kaikkiaan kummallinen. En näe palvonnalle mitään perusteita, mutta se on ollut todella massiivista.
Paljon kertoo joistakin "tietokirjailijoista" (kuten Kortesuo), jotka puhuivat Marinin yhteydessä "palvonnasta", vaikka Marinia haukuttiin ja ruodittiin todella kovaa. Jopa Niinistö, jonka välit Mariniin eivät olleet parhaat mahdolliset, hämmästeli raakuutta, jolla media kohteli Marinia. Sen sijaan Kortesuo ei tainnut kirjassaan (en ole sitä lukenut, kun ei sinänsä kiinnosta koko aihe) ollenkaan mainita Niinistöä, jonka kohdalla katteeton palvonta on ollut täysin totta ja voi olla, että se on myös ollut Venäjän omia kätkettyjä vaikutuskanaviaan pitkin lietsomaa.
Toivottavasti joku joskus penkoo tuonkin hämärän jakson historiaamme. Petteri Orpon kosketuspinnat suomettuneisuuden aikaan on jo tuotu esille, vaikka media vaikenee niistä aika tehokkaasti. Jostain syystä.
Myöskään Purran taustoista media ei yleensä kerro sitäkään, minkä Purra itse on kertonut toisenlaisilla kanavilla.
Jotain kummallista suomalaisessa mediassa on. Melko varmasti se selittyy itäisellä vaikutuksella. Siitä ei media itse toki kerro mitään.
Suomen poliitikoilla oli Tukholman-sydrooma vielä 20 v neukkulan hajoamisen jälkeen. Muutama kävi tuskissaan Pohjois-Koreassa saakka kumartelemassa patsaille.
Miten se ilmenee? Olemme Natossa, toimitamme aseita Ukrainalle, olemme mukana pakotteissa ja olemme julkisesti tuominneet Venäjän sotilaalliset toimet.
Mitä meidän vielä pitäisi tehdä? Vai eikö mikään koskaan ole tarpeeksi?