uskonto pyrkii hyödyttämään jotakin tahdon mukaista päämäärää vaikka persoonallista hyvää tai pommianttetaattiaktivisteja, taide ei palvele mitään tarkoitusperiä, ei hyviä eikä pahoja, koska äly käsittää ja havaitsee maailman objektiivisesti irtautuessaan juurestaan, tahdosta, jota varten se alunperin on kehittynyt palvelemaan ja tottelemaan, kuin kuulijainen koira isäntäänsä, tai jumalaansa, mutta taiteella eikä puhtaalla kauneudella, jonka edellytys on että tiedoitsemisesta tulee tiedoitsemisen puhdas subjekti ja tahto katoaa kokonaan tajunnasta, mkä on myös ideoiden käsittämisen edellytys, ja siksi taide on olemassa vain itseään varten, sille joka siitä "nauttii". Tuskaisimmissakin soinnuissa se tuottaa aina mielihyvää kammottavan kauneuden salaisuutena, kun meidät nostetaan pois tavanomaisesta minästämme ja lakkaamme olemasta oman itsemme ja ympäröivän maailman tiedoitsevia ja ennen kaikkea tahtovia subjekteja ilman mitään tarkoitusta varten, se on olemisen puhdas kukinto.
Tällaiset kokemukset ovat joskus olleet niin musertavia ja autuaallisessa aekstaattisuudessaan oman minän halujen ja toiminnan vastakkaisia, että ne suorastaan ovat kammoksuttaneet ja hirvittäneetkin, kun minuus on repäisty pois tajunnasta ja tajunnan valtaa pakahduttava emotionaalinen objektivoitu tunnejärkyys, jloka ylittää oman järjen ymmärryksen, ja joka ei ole omasta itsestä, huom.
Tällaiset kokemukset ovat joskus olleet niin musertavia ja autuaallisessa aekstaattisuudessaan oman minän halujen ja toiminnan vastakkaisia, että ne suorastaan ovat kammoksuttaneet ja hirvittäneetkin, kun minuus on repäisty pois tajunnasta ja tajunnan valtaa pakahduttava emotionaalinen objektivoitu tunnejärkyys, jloka ylittää oman järjen ymmärryksen, ja joka ei ole omasta itsestä, huom.
Vastaukset 1
Vanhimmat
.............